Lue keskustelun säännöt.
Äiti kiukutellut koko juhannuksen
26.06.2016 |
Kyllä pistää vihaksi oman äitini kiukuttelu läpi juhannuksen. Hirveä valittaminen ollut koko juhannuksen pyhien. Asun nyt kesän taas vanhemmillani kesätöiden takia, ja sen takia tuli jäätyä vanhemmilleni viettämään juhannusta. Ajattelin vielä ihan erikseen jääväni kotiin juuri vanhempieni takia, eli olen ennemmin heidän kanssaan kuin jollain festareilla.
Noh, äidin itku alkoi jo aattona. Torstaina ehdotin että mennäänkö seuraavana päivänä läheisille juhannusmarkkinoille. Ei kuulemma äidin mukaan kannata mennä sinne. Ei sitten. Seuraavana päivänä heti kun kello löi sen verran että markkinat loppuivat, alkoi sitten äidin suusta kuulua "olisi se ollut kiva käydä siellä markkinoilla, mutta ei teitä saa mihinkään lähtemään". Sillä lailla, oikein erikseen kysyttiin ja äidille itselleen ei lähtö käynyt. Aatto jatkuu, äidin kiukuttelu samoin. Jatkuvasti se istui tuossa sohvalla kunnon röhnötysasennossa (tiiätte sen kun pitää oikein asennolla näyttää että on todella tylsää). Siinä se sitten katseli jotain paskaa telkkarista, ja välillä Iltasanomien nettiuutisia. Ja tietysti muisti aina välillä huutaa että tulispa jo arki ja pääsis töihin niin olisi edes jotain tekemistä.
Aattona sitten hermostuin äidin kiukutteluun, ja päätin lähteä kaverini mökille yöksi kun kutsu sinne oli tullut. Siitäkin nousi hirveä rage miksen nyt voi olla kotona. Äiti oli lähdöstä ilmoitettuani heittämässä puolia juhannusruokia roskiin "koska et oo sitten syömässä näitä ja näitä ruokia on ihan liikaa". En oikein ymmärtänyt tuotakaan, lähdin kaverille perjantai-iltana ja palasin jo iltapäivällä lauantaina. Kun palasin mökiltä, niin eipä äiti edes tervehtinyt, saati kysellyt miten mökillä meni. Valittaminen jatkui.
Koitettiin ehdottaa sunnuntaille useampaakin erilaista tekemistä. Tehtäisiin koko päivän reissu vähän pidemmän matkan päähän. Mutkun ei käy. Nytkin se taas nukkuu tuolla huoneessaan. Kai se kohta herättyään tulee taas muistuttamaan että kaikki on ihan perseestä ja tylsää. Siitäkin se jaksaa vinkua että isä on koko juhannuksen ollut pihalla tekemässä erilaisia ulkotöitä. No onko ihme, kun äiti ei lähestulkoon suostu puhumaan isälle. Isällä on vaihtoehtoina olla äidin sylkykuppina sisällä tekemättä mitään, tai olla ulkona tekemässä jotain oikeasti hyödyllistä.
Kyllä vituttaa. Viimeisiä juhannuksia varmasti jo ilman äitini käytöstä kun minä ja sisaremme olemme vielä kotona. Ei voi silti nauttia meidän seurastamme, vaan ennemmin kiukuttelee meille kaikille. Tuntuu että näin on nykyään jokaisena juhlapyhänä. Kai se äiti kiukuttelee isälle. Isä ei ole kovin oma-alotteinen, vaan enemmän sellanen joojoo-mies. Lähtee kyllä yleensä mukaan jos pyytää, muttei saa itse mitään ohjelmaa aikaan. Nyt jopa isä on koittanut keksiä ohjelmaa, mutta äiti vain valittaa että ei oo järkeä lähteä.
Arrgh. Oli pakko avautua tänne. Ensi vuonna taidan lähteä jo torstai-aamuna mahdollisimman kauas festareille, ja palaan sunnuntai-iltana myöhään. Ihan ahdistaa olla täällä kotona tuon yhden kiukkupussin kanssa. Ja kyseessä vieläpä aikuinen ihminen.
Kommentit (74)
Jotenkin tuli sinun vanhemmistasi, ap, mieleen nämä 30+ vuotta kestäneitä avioliittojaan hehkuttavat, "näin saat rakkauden kestämään" -vinkkejä jakavat pariskunnat. Ollaan yhdessä vaikka hammasta purren, vaikka se on kaikille yhtä tuskaa, koska eronneet ne vasta luusereita ovatkin. Elämän kohokohta on sitten se kun voidaan jossain hehkuttaa kuinka kauan ollaan oltu naimisissa sekä kauhistella naapurin Pirkkoa, joka sekosi ja erosi miehestään ja näyttää epäilyttävän onnelliselta uuden miehensä kanssa. Moraaliton mokoma.
Sinuna pitäisin etäisyyttä vanhempiisi ettet yhtään enempää omaksuisi äitisi negatiivista asennetta elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap sun pitää jo mennä naimisiin ja viettää juhannusta oman miehesi kanssa. Et ole enää lapsi joka on kotona äitin ja isin kanssa...
Vierailija kirjoitti:
Ehkä vanhempasi haluaisivat olla ihan kahdestaan jo, aikuisen lapsen muuttaessa takaisin kotiin voi hermo kiristyä. Ehkä heidän rakkauselämänsä ei pääse nyt kukoistamaan, if you know what I mean...
Äitisi kiukuttelee koska tunget vanhempiesi väliin. Oidipaalivaiheessa tytär haluaa isänsä kanssa naimisiin ja sanoo äidilleen että mene sinä pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sääliksi käy isääsi 24/7 365
Vähän käy itseäni myös. Tai ei edes kovin vähää. Äiti ei näe ikinä isän "hyviä tekoja". Lähes joka työpäivän päätteeksi äiti paasaa jopa tunnin (!) että mitä kaikkea tänään oli töissä perseestä. Anne myöhästyi palaverista, Tiina sanoi ilkeästi, Katja hoiti omat työnsä huonosti. Hauskaa vielä se että äiti droppailee näitä työntekijöiden nimiä ja erilaisia projektien nimiä avautumisiinsa hirveästi. Puolet avautumisesta menee aina ohi kun et ole kyseisessä paikassa töissä etkä tunne kyseisiä henkilöitä tai kyseisiä projekteja, käytäntöjä yms. Isä kuuntelee silti aina, puhelimessa tai kasvotusten. Isä ei myöskään ikinä hauku äitiä meille lapsille, toisin kuin äiti tekee isästään. Ainoa mitä isä sanoo äidistä negatiivista voi olla että äidille osui taas huono päivä. Äiti taas antaa tulla isästä kaikkea paskaa. Milloin isä on hidas, ärsyttävä, pihi, huono, ei oma-alotteisuutta, väärin tehty jne. Isä hoitaa kuitenkin aika paljon äidinkin asioita, mutta kiitosta tuo ei saa varmaan koskaan.
Vähän off-topicina, mutta olen tämän kevään aikana tajunnut perineeni äidiltä tuon negatiivisen ajattelumallin. Isä ei valita yleensä yhtään mistään, mutta äiti senkin edestä.
T: ap
Tuohon off topiciin:
Hyvä kun tajusit, niin sinun ei tarvitse toistaa samaa mallia.
Mutta tosi tylsältä kuulostaa juhannuksenne. Kaikki varmaan tuntevat tyypin, joka pystyy pilaamaan ilmapiirin isoltakin joukolta ihan yksin: uhriutuu, marttyroi, kieltäytyy ...
Aiotko todella kestää tuota niin kauan kuin kesätyösi jatkuu? Löytyisikö paikkaunnalta sinulle tilapäiskämppää?
Vierailija kirjoitti:
Onko äidilläs vaihdevuodet, vai onko se aina ollut tollanen törkymöykky?
Kuulostaa omalta äidiltäni joka tyypillinen narsisti. Siihen ei ikä vaikuta, harmi vaan. Toki väkivaltaisuus jää pois kun lapsi aikuistuu mutta häiriintynyt mikä häiriintynyt. Oma äitini haukkuu isää jatkuvasti. Ei itse käy töissä, kun isä 12h työpäivän jälkeen tulee kotiin niin kun olin kerran kylässä meinasi itku päästä kun alkoi huuto miksen käynyt ostamassa äidille suklaata kaupasta. Oli halunnut tulla suoraan kotiin kun tiesi että olin kerrankin kylässä. Narsisti manipuloi muita, itkee paljon ja teatraalisesti ja on päästään todella vialla. Ikävä kyllä. Äitiisi ei auta mikään, koita karaista itsesi niin ettei hänen touhunsa loukkaa sinua. Vaikeaahan se on kun on vain yhdet vanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuli sinun vanhemmistasi, ap, mieleen nämä 30+ vuotta kestäneitä avioliittojaan hehkuttavat, "näin saat rakkauden kestämään" -vinkkejä jakavat pariskunnat. Ollaan yhdessä vaikka hammasta purren, vaikka se on kaikille yhtä tuskaa, koska eronneet ne vasta luusereita ovatkin. Elämän kohokohta on sitten se kun voidaan jossain hehkuttaa kuinka kauan ollaan oltu naimisissa sekä kauhistella naapurin Pirkkoa, joka sekosi ja erosi miehestään ja näyttää epäilyttävän onnelliselta uuden miehensä kanssa. Moraaliton mokoma.
Sinuna pitäisin etäisyyttä vanhempiisi ettet yhtään enempää omaksuisi äitisi negatiivista asennetta elämään.
Niinpä. Mä en arvosta yhtään ihmistä joka pysyy suhteessa juopon/väkivaltaisen tms henkilön kanssa varsinkin jos on lapsia. Toivoin aina lapsena että vanhempani olisivat eronneet vaikka äiti toki vittuili minulle että etkai kuvittele että pääset isäsi kanssa asumaan ei se köyhä jätkä blablabla. Väkivaltainen ihminen hakkaa satavarmasti myös puolustuskyvytöntä lastaan.
Tuollaisia naisista tulee vanhetessa. Kauhea kitinä kokoajan, kaikesta pitää loukkantua, syyllistää muita, martuuriutua ja uhriutua. Ei ole sattumaa että tuossa iässä erotaan paljon. Ei noita kestä kukaan.
t.mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma äiti oli tuollainen ja työelämässäkin noita on nähty. Voisiko joku psykologiaa tunteva kertoa, voiko tuo liittyä jollain tavalla seksuaalisuuteen? Kun se on tuollaista riidan kiehnäämistä?
Meillä oli kotona asuessa sama meininki. Otan osaa. Sukupolvien ketju marttyyriytta takana. Ei siihen sanominen auta, koska vika ei koskaan ole heissä. Heidän omasta mielestään.
Asiaa auttoi vasta kun aikuisena viimein latasin naaman eteen suorat sanat niin pakotti miettimään käytöstään.
Toinen vaihtoehto pikkuhiljaa feidaaminen. Jätä menemättä tilanteisiin, mistä lopputuloksena tulisit vain pahoilla mielin pois. Jos äitilläs on älliä päässä, voit vaikka kirjeellä avata tätä j alkaa itse purkaa omaa käytöstään. Jos ei, sitten käpertyy omaan marttyyriuuteensa mitä vanhemmaksi tulee. Joka tapauksessa ratkaisu on hälle ite käsissään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä vanhempasi haluaisivat olla ihan kahdestaan jo, aikuisen lapsen muuttaessa takaisin kotiin voi hermo kiristyä. Ehkä heidän rakkauselämänsä ei pääse nyt kukoistamaan, if you know what I mean...
Äitisi kiukuttelee koska tunget vanhempiesi väliin. Oidipaalivaiheessa tytär haluaa isänsä kanssa naimisiin ja sanoo äidilleen että mene sinä pois.
Tämä on täysin selvä asia, turha alapeukuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä vanhempasi haluaisivat olla ihan kahdestaan jo, aikuisen lapsen muuttaessa takaisin kotiin voi hermo kiristyä. Ehkä heidän rakkauselämänsä ei pääse nyt kukoistamaan, if you know what I mean...
Tämä on ällöttävä ajatus omista vanhemmista, myönnän. Mutta totta se on :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tuli myös vaihtarit mieleen heti, kun luin tekstisi. Itse olen kohta 46v kolmen teinin äiti ja voin kuvitella, että tulevina juhlapyhinä meilläkin voi olla tuontyyppistä meininkiä. Viime jouluaattona itkin, koska tuntui, että kukaan ei auttanut valmisteluissa ja stressi oli kova ja paineet sitten purkautuivat tietenkin juuri ennen kirkkoon lähtöä. Itselläni on siis esivaihtarit jo alkaneet...
Yksi syy äitisi kiukuttelulle voi myös olla se, että teilläkin on perheen kokoonpano muuttunut nyt väliaikaisesti, ja se saattaa stressata äitiäsi (vaikkakin taatusti nauttii siitä, että olet kotona). Arki onkin kesän ajan hieman erilaista kuin muuten.
Ehdotan, että koetat jutella äitisi kanssa ja kyselet miten voisit hänen oloaan helpottaa, tai tiedustelet että mikä on hätänä. Hänellä voi olla paljon ajatuksia, joita haluaisi jakaa.
Tsempit ja halaukset sinne!
Nyt tuli sitten tällainen vähän pitempi novelli ja itselle vastaamisessakin on ollut varmasti paljon värkkäilyä. Käy välillä vähän ulkona tai katso telkkaria. Av-provoiluaddiktio on parantumaton tauti, mutta voisit tosiaan hyödyntää taipumuksesi tarjoamalla novellejasi esim. Tosielämää-lehteen. Saisit rahaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti saisi kuulla kunniansa juhlapäivien pilaamisesta, ja sanoisin myös, että hänen takiaan en viitsisi enää siellä aikaani kuluttaa. Ja kertoisin myös, miten säälisin omaa isääni hänen takiaan. Ja roiskaisisin tämän vasten kasvoja niin, että taatusti eukko jäisi miettimään käyttäytymistään.
Se on nähty, että hysyttelyllä homma vain pahenee.
Vierailija kirjoitti:
Nyt tuli sitten tällainen vähän pitempi novelli ja itselle vastaamisessakin on ollut varmasti paljon värkkäilyä. Käy välillä vähän ulkona tai katso telkkaria. Av-provoiluaddiktio on parantumaton tauti, mutta voisit tosiaan hyödyntää taipumuksesi tarjoamalla novellejasi esim. Tosielämää-lehteen. Saisit rahaakin.
Oletko ap:n kuvailuun sopiva äitityyppi, teitä on valitettavan paljon.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli kotona asuessa sama meininki. Otan osaa. Sukupolvien ketju marttyyriytta takana. Ei siihen sanominen auta, koska vika ei koskaan ole heissä. Heidän omasta mielestään.
Asiaa auttoi vasta kun aikuisena viimein latasin naaman eteen suorat sanat niin pakotti miettimään käytöstään.
Toinen vaihtoehto pikkuhiljaa feidaaminen. Jätä menemättä tilanteisiin, mistä lopputuloksena tulisit vain pahoilla mielin pois. Jos äitilläs on älliä päässä, voit vaikka kirjeellä avata tätä j alkaa itse purkaa omaa käytöstään. Jos ei, sitten käpertyy omaan marttyyriuuteensa mitä vanhemmaksi tulee. Joka tapauksessa ratkaisu on hälle ite käsissään.
Sama täällä. Yritin kauniista vihjata äidille muitkain näkökulmia tilanteisiin, ettei aina haukkuisi muita. Ei auttanut. Sitten myös vähän kirjoitin, ei auttanut. Kunnes latasin täysillä, ei auttanut. Haukkuu minua nykyään suvulle. Narsistiselle marttyyri ei halua käsittää, miten vahingoittaa läheisiään. Vahingoittaminen on narskun ravintoa, omat lapset, puoliso, vanhemat, sisarukset, kaikki käy ravinnoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt tuli sitten tällainen vähän pitempi novelli ja itselle vastaamisessakin on ollut varmasti paljon värkkäilyä. Käy välillä vähän ulkona tai katso telkkaria. Av-provoiluaddiktio on parantumaton tauti, mutta voisit tosiaan hyödyntää taipumuksesi tarjoamalla novellejasi esim. Tosielämää-lehteen. Saisit rahaakin.
Oletko ap:n kuvailuun sopiva äitityyppi, teitä on valitettavan paljon.
Addiktiosi on vaikeasti parannettavissa. Valitettavasti. Mutta toivoa on jos itse haluaa ja myöntää riippuvuutensa. Muttahei,ulkoilua välillä!
Viisikymppisenä kyllä jo toivoo että ne muksut keksisivät jotain muuta tekemistä juhannuksena, ja jättäisivät vanhemmat keskenään nautiskelemaan toisistaan ja rentoutumaan.
Jotkut muksut täytyy ilmeisesti tuupata pesän yli kun ne ei itse tajua itsenäistyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt tuli sitten tällainen vähän pitempi novelli ja itselle vastaamisessakin on ollut varmasti paljon värkkäilyä. Käy välillä vähän ulkona tai katso telkkaria. Av-provoiluaddiktio on parantumaton tauti, mutta voisit tosiaan hyödyntää taipumuksesi tarjoamalla novellejasi esim. Tosielämää-lehteen. Saisit rahaakin.
Oletko ap:n kuvailuun sopiva äitityyppi, teitä on valitettavan paljon.
Addiktiosi on vaikeasti parannettavissa. Valitettavasti. Mutta toivoa on jos itse haluaa ja myöntää riippuvuutensa. Muttahei,ulkoilua välillä!
Noniin, siinäpä sellainen ulkoilutoivottelija äityli, jolla ei ole älyä. Toki sattui, kun kolahti omaan nilkkaan, näkee. Kiva kun näytit tänne millaisesta äidistä on kyse ketjussa. :D
Ehkä vanhempasi haluaisivat olla ihan kahdestaan jo, aikuisen lapsen muuttaessa takaisin kotiin voi hermo kiristyä. Ehkä heidän rakkauselämänsä ei pääse nyt kukoistamaan, if you know what I mean...