Jos et halua adoptdoida lasta vaan haluat ehdottomasti tehdä sen itse niin

Hmm. Uskonpa että jos adoptointi olisi helpompi prosessi useammat päätyisivät siihen biologisen lapsen sijaan. Oman tekeminen on yleensä helpompaa ja nopeampaa. En keksi muuta selitystä tähän. Tietysti on niitä joille ehdottomasti vain biologinen lapsi "kelpaa", mutta paljon on myös niitä joille adoptio olisi mieluinen vaihtoehto jos se olisi helpompaa.

Minä en ainakaan pidä omia geenejäni niin upeina että ne välttämättä pitäisi siirtää eteenpäin. Päinvastoin, onneksi lapset eivät juurikaan muistuta minua.

Vierailija kirjoitti:

Hmm. Uskonpa että jos adoptointi olisi helpompi prosessi useammat päätyisivät siihen biologisen lapsen sijaan. Oman tekeminen on yleensä helpompaa ja nopeampaa. En keksi muuta selitystä tähän. Tietysti on niitä joille ehdottomasti vain biologinen lapsi "kelpaa", mutta paljon on myös niitä joille adoptio olisi mieluinen vaihtoehto jos se olisi helpompaa.

Minä en ainakaan pidä omia geenejäni niin upeina että ne välttämättä pitäisi siirtää eteenpäin. Päinvastoin, onneksi lapset eivät juurikaan muistuta minua.

Adoptioon annettujen lasten geeniperimä (esim. alttius mt-ongelmiin) ja tausta, esim. altistuminen sikiöaikana päihteille, on vaikea asia. Itse kun synnytin oman lapsen, niin 100÷ tietää, että kyseessä on lapsi, joka sai kohdussa hyvät lähtökohdat, tietää suht hyvib geeniperimän ja sen, että vanhempien tausta koulutettu, ei esim. Adhd:ta suvussa. Miksi ihminen ei haluaisi omaa lasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm. Uskonpa että jos adoptointi olisi helpompi prosessi useammat päätyisivät siihen biologisen lapsen sijaan. Oman tekeminen on yleensä helpompaa ja nopeampaa. En keksi muuta selitystä tähän. Tietysti on niitä joille ehdottomasti vain biologinen lapsi "kelpaa", mutta paljon on myös niitä joille adoptio olisi mieluinen vaihtoehto jos se olisi helpompaa.

Minä en ainakaan pidä omia geenejäni niin upeina että ne välttämättä pitäisi siirtää eteenpäin. Päinvastoin, onneksi lapset eivät juurikaan muistuta minua.

Adoptioon annettujen lasten geeniperimä (esim. alttius mt-ongelmiin) ja tausta, esim. altistuminen sikiöaikana päihteille, on vaikea asia. Itse kun synnytin oman lapsen, niin 100÷ tietää, että kyseessä on lapsi, joka sai kohdussa hyvät lähtökohdat, tietää suht hyvib geeniperimän ja sen, että vanhempien tausta koulutettu, ei esim. Adhd:ta suvussa. Miksi ihminen ei haluaisi omaa lasta?

Ja tämä siksi, että kun lasta rakastaa niin onhan se ihanaa, että on itse voinut varmistua suht hyvistä lähtökohdista. Joidenkin vauvana adoptioon annettujen kohdalla ei esim. tiedetä onko raskausaikana ollut voimakas päihdealtistus, joka aiheuttanut erilaisten toimintojen ja kykyjen alenemaa vaikkei varsinaista kehitysvammaa olisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm. Uskonpa että jos adoptointi olisi helpompi prosessi useammat päätyisivät siihen biologisen lapsen sijaan. Oman tekeminen on yleensä helpompaa ja nopeampaa. En keksi muuta selitystä tähän. Tietysti on niitä joille ehdottomasti vain biologinen lapsi "kelpaa", mutta paljon on myös niitä joille adoptio olisi mieluinen vaihtoehto jos se olisi helpompaa.

Minä en ainakaan pidä omia geenejäni niin upeina että ne välttämättä pitäisi siirtää eteenpäin. Päinvastoin, onneksi lapset eivät juurikaan muistuta minua.

Adoptioon annettujen lasten geeniperimä (esim. alttius mt-ongelmiin) ja tausta, esim. altistuminen sikiöaikana päihteille, on vaikea asia. Itse kun synnytin oman lapsen, niin 100÷ tietää, että kyseessä on lapsi, joka sai kohdussa hyvät lähtökohdat, tietää suht hyvib geeniperimän ja sen, että vanhempien tausta koulutettu, ei esim. Adhd:ta suvussa. Miksi ihminen ei haluaisi omaa lasta?

Minä olisin ennemmin ehkä adoptoinut. Olisin antanut kodin jo olemassaolevalle lapselle. Se jo olemassaoleva lapsi ei katoa mihinkään, eikä hänen mahdolliset sairautensa häviä, vaikka hän eläisi elämänsä laitoksessa. Minä olisin voinut tarjota sentään paremmat olosuhteet.

Meillä kuitenkin kävi, niin kuin nyt kävi ja saimme kaksi biologista. Toisaalta olen erittäin tyytyväinen ainakin mieheni geenien jatkumisesta. Olisi sääli hukata niin loistogeenit olemalla lisääntymättä. 

Oletko ollenkaan tietoinen miten vaikea lasta on adoptoida??

Olen käyttänyt koko elämäni hyvägeenisen miehen etsimiseen, vähän tuntuisi hukkaan heittämiseltä :(

Olen käynyt adoptioonkin tarvittavan Pride- koulutuksen ja muutenkin tehnyt työtä sijoitettujen lasten kanssa. Pari faktaa on hyvä muistaa:

- Suurimmaksi osaksi adoption tautalla on päihdeongelmat ja täytyy pystyä varautumaan lapsella esim Fas: iin ja muihin ongelmiin.

- Adoptio prosessi on niin rankka lapselle että lähtökohtaisesti ne on rikottuja lapsia (tunne-elämältä ja kehitykseltä, kiintymyssuhde jne). Toki vaikuttaa lapsen ikä mutta adoptiovamhemmilta vaaditaan PALJON enemmän mitä biologisen lapsen vanhemmilta.

Minäkin haluan omat geenit jakoon. Olen kaunis ja älykäs kuten miehenikin (nyt tulee alapeukkua, koska olenhan myös narsisti ja varmasti kusipää koska erehdyin sanomaan näin!), joten olisi sääli olla lisääntymättä.

Vierailija kirjoitti:

Oletko ollenkaan tietoinen miten vaikea lasta on adoptoida??

Minä ainakin koin aloituksen adoption hypoteesina... 

Mutta olen sitä mieltä, että adoptiota tulisi helpottaa. Etenkin ulkomailta adoptointi (joka tosin riippuu enimmäkseen kohdemaasta) tulisi saada huomattavasti nopeammaksi. Se olisi aivan kaikkien etu. 

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt adoptioonkin tarvittavan Pride- koulutuksen ja muutenkin tehnyt työtä sijoitettujen lasten kanssa. Pari faktaa on hyvä muistaa:

- Suurimmaksi osaksi adoption tautalla on päihdeongelmat ja täytyy pystyä varautumaan lapsella esim Fas: iin ja muihin ongelmiin.

- Adoptio prosessi on niin rankka lapselle että lähtökohtaisesti ne on rikottuja lapsia (tunne-elämältä ja kehitykseltä, kiintymyssuhde jne). Toki vaikuttaa lapsen ikä mutta adoptiovamhemmilta vaaditaan PALJON enemmän mitä biologisen lapsen vanhemmilta.

He eivät olisi niin rikki ellei lähtökohtaisesti sitä koko ajan heille toitotettaisi.

Mikä logiikka tuossa nyt on ap? Kyllä minusta tarve/tahto omaan biologiseen lapseen on ihan luonnollista. Toki kannatan myös adoptiota, koska maailmassa on paljon orpolapsia.

Vierailija kirjoitti:

et halua lasta oikeasti.

Adoptiolapsi ei ole oikeasti oma lapsi

Naurattaa aina nää "miksi pitää punkea omia lapsia maailmaan kun maailmassa on tsiljoona orpoa"- maailmapelastajat. Ei ne lapset ole mitään kissanpentuja, tajuatteko??.

Adoptio on äärimmäisen rankka, vaikea ja myös kallis projekti, ja monia halukkaita ei edes hyväksytä adoptiovanhemmiksi. Ja toki siihen on osittain myös syynsä; orvoista lapsista moni on jo pahasti traumatisoitunut varhaislapsuudessaan ja he tarvitsee aivan erityistä tukea ja huolta verrattuna lapseen, joka on saanut alusta saakka syntyä esim. haluttuna ja hänen terveyttään vaalien rakastavaan perheeseen. Lähtökohdat on aivan erit monessa suhteessa ja resurssit adoptioperheessä pitää olla 100% kunnossa.

Katsoin itsekkin juuri dokkarin Intian orpolapsista, jossa esim 3 viikkoa vanha vauva oli hylätty pensaaseen, koska hän oli tyttö. Ja hän oli aivan täydellinen ihmisvauva. Meille adoptio olisi käytännössä täysin mahdoton todennäköisesti. Mutta tottakai mullakin sydän itkee verta kun näen tuollaista sontaa (ihminen heittää lapsen roskiin koska se on väärää sukupuolta) ja haluaisin vaikka siltä istumalta adoptoida kolme orpovauvaa ja hoivata ja rakastaa heitä. Mutta ne realiteetit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

et halua lasta oikeasti.

Adoptiolapsi ei ole oikeasti oma lapsi

No totta kai on! Sekaisinko olet?

Vierailija kirjoitti:

Itse kun synnytin oman lapsen, niin 100÷ tietää, että kyseessä on lapsi, joka sai kohdussa hyvät lähtökohdat, tietää suht hyvib geeniperimän ja sen, että vanhempien tausta koulutettu, ei esim. Adhd:ta suvussa. Miksi ihminen ei haluaisi omaa lasta?

Miksi? Siksi kun kaikilla ei ole niitä sinun hyviä geenejäsi.

Onneksi Venäjältä ei saa enää lapsia adoptioon. Jää ne kaikkein päihdevammaisimmat saamatta.

Lastensuojelun piirissä on tosiaan paljon vanhempia lapsia, jotka kipeästi tarvitsisivat sijais- tai adoptiovanhemmat ja kodin. Kaikki eivät kuitenkaan sovellu mahdollisesti traumatisoituneen isomman lapsen vanhemmiksi/huoltajiksi ja olisi todella väärin ottaa lapsi kotiinsa vain huomatakseen ettei pystykään hoitamaan häntä.

Vauvoja adoptioon on taas "tarjolla" todella vähän, ja hyvä niin. Vauvaa ei koskaan pitäisi erottaa biologisesta äidistään, ellei se ole vauvan suojelemiseksi välttämätöntä. Se on erittäin traumaattista sekä lapselle että äidille ja voi vaikuttaa ratkaisevasti ja negatiivisesti lapsen loppuelämään. Adoptioita pitäisi mielestäni tapahtua vain sijaishuollon kautta, mutta tosiaan siihen kaikki eivät pysty.

Vierailija kirjoitti:

Naurattaa aina nää "miksi pitää punkea omia lapsia maailmaan kun maailmassa on tsiljoona orpoa"- maailmapelastajat. Ei ne lapset ole mitään kissanpentuja, tajuatteko??.

Adoptio on äärimmäisen rankka, vaikea ja myös kallis projekti, ja monia halukkaita ei edes hyväksytä adoptiovanhemmiksi. Ja toki siihen on osittain myös syynsä; orvoista lapsista moni on jo pahasti traumatisoitunut varhaislapsuudessaan ja he tarvitsee aivan erityistä tukea ja huolta verrattuna lapseen, joka on saanut alusta saakka syntyä esim. haluttuna ja hänen terveyttään vaalien rakastavaan perheeseen. Lähtökohdat on aivan erit monessa suhteessa ja resurssit adoptioperheessä pitää olla 100% kunnossa.

Katsoin itsekkin juuri dokkarin Intian orpolapsista, jossa esim 3 viikkoa vanha vauva oli hylätty pensaaseen, koska hän oli tyttö. Ja hän oli aivan täydellinen ihmisvauva. Meille adoptio olisi käytännössä täysin mahdoton todennäköisesti. Mutta tottakai mullakin sydän itkee verta kun näen tuollaista sontaa (ihminen heittää lapsen roskiin koska se on väärää sukupuolta) ja haluaisin vaikka siltä istumalta adoptoida kolme orpovauvaa ja hoivata ja rakastaa heitä. Mutta ne realiteetit.

Adoptiolasten tarpeet eivät olisi niin suuret, jos adoptioita helpotettaisi ja nopeutettaisi kansainvälisesti. Millaiset erityistarpeet sillä pienellä kiinalaisvauvalla olisi, jos se saisi omat vanhemmat muutaman päivän sisällä hylkäämisestään? Tuskin kovin isot verrattuna romanialaislapseen, joka on 2 vuotta odottanut vanhempia siellä lastenkodin pinnasängyssä ilman minkäänlaisia virikkeitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vauvaa ei koskaan pitäisi erottaa biologisesta äidistään, ellei se ole vauvan suojelemiseksi välttämätöntä. Se on erittäin traumaattista sekä lapselle että äidille ja voi vaikuttaa ratkaisevasti ja negatiivisesti lapsen loppuelämään.

Niin varmaan vaikuttaa, mutta miksipä adoptioperhe olisi huonompi kuin laitoksessa asuminen?

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelun piirissä on tosiaan paljon vanhempia lapsia, jotka kipeästi tarvitsisivat sijais- tai adoptiovanhemmat ja kodin. Kaikki eivät kuitenkaan sovellu mahdollisesti traumatisoituneen isomman lapsen vanhemmiksi/huoltajiksi ja olisi todella väärin ottaa lapsi kotiinsa vain huomatakseen ettei pystykään hoitamaan häntä.

Vauvoja adoptioon on taas "tarjolla" todella vähän, ja hyvä niin. Vauvaa ei koskaan pitäisi erottaa biologisesta äidistään, ellei se ole vauvan suojelemiseksi välttämätöntä. Se on erittäin traumaattista sekä lapselle että äidille ja voi vaikuttaa ratkaisevasti ja negatiivisesti lapsen loppuelämään. Adoptioita pitäisi mielestäni tapahtua vain sijaishuollon kautta, mutta tosiaan siihen kaikki eivät pysty.

Pieni vauva voi kyllä kasvaa ihan tasapainoiseksi ihmiseksi muunkin kuin bioäidin huomassa. Mitä pienempi sen helpompi siirtyä sylistä toiseen.Itse sain vauvan tämän ollessa kaksi kuukautta. Eikä varmasti ole sen takia traumoja hänelle tullut.