kymenlaakson keskussairaala

yhden synnytyksen verran, esikoispoika tuli maailmaan Koks:ssa marraskuussa. Perhehuoneita löytyy osastolta muistaakseni kaksi tai kolme kappaletta, pitää etukäteen ilmoittaa jos sellaisen haluaa ja luonnollisesti riippuu osaston tilanteesta pääseekö perhehuoneeseen vai ei. Itse olin kahden hengen huoneessa ja koska sairaalassaoloni aikana osastolla oli rauhallista, eli vähän synnyttäneitä, ei minulla ollut huonekaveria kuin ensimmäisen yön ajan. Itse synnärillä ainakaan minulle ei kivunlievitystä tyrkytetty, kysyttiin kyllä aluksi miten lievitykseen suhtaudun. Kyselivät myös synnytyksen aikana tarvitsenko jotakin vai pärjäänkö iilman. Sängyssä ei tarvitse olla ellei siihen syytä ole, kuten esimerkiksi itselläni epiduraalin laitto. Synnärillä on myös vesiallas jota saa käyttää jos vedet ei ole vielä menneet. Minulta puhkaistiin kalvot ja siinä samalla laittoivat piuhoihin, siellä on yksi piuhaton seurantamonitori, tuurista siis kiinni on vapaana silloin kun itse on synnyttämässä.

Itse olen kyllä synnytyksen kulkuun ja kätilöihin tyytyväinen, vaikka omalla kohdallani epiduraali meni kirjaimellisesti reisille eikä siitä apua ollut. Synnärille pääsee kyllä etukäteen tutustumaan, tutustumisryhmiä taitaa olla viikottain. Jos eivät neuvolan kautta käyntiä järjestä, niin rimpauta äitipolille ja kysy sieltä tutustumiskäynneistä!



Hiltsukka

ja kiva tietää että siellä on allaskin vaikken varmaan sellaista kerkee käyttää, mut eihän sitä tiiä jos kolmas synnytys onkin yhtäkkiä hitaampi.





jos jollain on lisää kokemsuksia voi toki kirjoitella vieläkin...





*kolmas haaveissa*

Synnytin esikoiseni KOKS:issa tammikuussa ja täytyy sanoa, että olen todella tyytyväinen äitiyspolin ja synnytyssalin henkilökuntaan ja siellä saamaani palveluun. Kohtelu oli jo raskausaikana ä-polikäynneillä erittäin hyvää ja asiallista ja huipentui minusta synnytyksessä. Asiat sujuivat jouhevasti ja tuntui, että olin osaavissa käsissä. Kokemukseni aika pitkälti samanlainen kuin ekalla vastaajalla, kivunlievitystä ei " tyrkytetä" , vaan lähinnä asiasta kysyttiin, että mitä olen asian suhteen mieltä ja etukäteen miettinyt. Toiveeni myös huomioitiin ja toteutettiin. Yleensäkin koko synnytystapahtuma eteni minusta " omien tuntojeni" mukaan eli koin saavani varsin yksilöllistä hoitoa, vaikka mitään ihmeitä en nyt siis ollut vaatimassakaan. Tilanne oli minusta vaan niin rauhallinen ja kohtelu siis tavallista ja asiallista, mutta kuitenkin jotenkin ihmisläheistä ja huomioivaa. Mies oli mukana synytyksessä ja myös hän koki tapahtuman turvallisena ja kaikinpuolin onnistuneena.



Osastokokemukseni onkin sitten vähän toinen juttu, mutta kukin kokee senkin tavallaan. Perhehuoneesta ei ole kokemusta muuta kuin se, että tiedän niitä siellä olevan.

ja olen ihan tyytyväinen kaikkeen. Minulla oli pitkä synnytys, joka huipentui 1,5 tunnin ponnistukseen, mutta siitä ei ole jäänyt paha mieli, kiitos asiantuntevan henkilökunnan. Yöllä mentyämme kätilön tutkiessa hän kysyi minun toiveitani synnytyksen suhteen. Halusin epiduraalin tarvittaessa ja hän taisi toiveen kirjoittaa papereihini. Synnytys eteni hitasti, joten siinä ehti muutaman kätilön vuoro vaihtua. Kaikki olivat mukavia ja huomaavaisia.Epiduraalin sain aikanaan ja sen laittaminen meni hyvin, vaikka sitä eniten pelkäsin. Tietysti se laittaminen ällöltä tuntui, mutta autaalta sen jälkeen kun alkoi vaikuttaa. Eniten olen kiitollinen ihanalle kokeneelle kätilölle joka oli paikalla ponnistuvaiheessa. Ilman hänen asiantuntevaa apua ja tsemppiä en olisi jaksanut. Lapsi ei meinannut millään syntyä ( oli käsi poskella ) ja kokeilimme kaikki mahdolliset asennot ponnistaa. Olin jopa jossain vaihes wc pöntöllä ponnistamassa! Eli tilanteen mukaan mentiin ja päädyttiin lääkärin avustamaan imukuppisynnytykseen. Siinä tietysti on pakko olla sängyssä selällään, mutta siinä vaihessa on ihan sama miten synyttää, kunhan jotenkin sen lapsen ulos saa.



Lapsivuodeosastn henkilökunta oli myös mukavaa. Vähän ristiriitaisia neuvoja sai eri hoitajilta imetystä opetellessa, kun sekään ei niin sujuvasti lähtenyt käyntiin. Väliilä oli itse ensikertalaisena pää pyörällä, että mitä pitää tehdä, kun toinen sanoi näin ja toinen näin. Oma epävarmuus toi hankalan olon, mutta jälkeenpäin mietin, että sain paljon keinoja ja vinkkejä joita myöhemmin kokeili kotona. Imetyskin lähti käyntiin sitten ajan kanssa, kiitos myös siitä kannustavasta asenteesta henkilökunnalle.



Perhehuoneita oli siellä 2. Me siirryttiin perhehuoneeseen vuorokauden jälkeen kun siellä oli tilaa. Oli ihanaa olla omassa rauhassa ja isäkin pääsi ihanasti opettelemaan vauvan hoitoa. Jälkikäteen mietin kyllä, että perhehuone ei ehkä ollut paras ratkaisu meille. Levoton vauvamme kun valvotti heti molempia ja olimme valmiiksi molemmat poikki kotiin tultuamme. Perhehuoneessa olijoilta vaaditaan myös enemmän omatoimisuutta, mutta se ei ollut ongelma meille.



Mutta kaikenkaikkiaan hyvä kokemus. Olen kuullut kyllä toisenlaisiakin juttuja kyseisestä sairaalasta, mutta kokemuksiin vaikuttaa niin monet asiat. Tietysti jos sattuu olemaan kauhea ruuhka, niin onhan se vähän kurja kun on tilat kortilla. Mutta kaikki on sattuman kauppaa; kuinka paljon on synnyttäjiä, mihin vuorokaudenaikaan synnytät jne. Toivon sinulle mukavaa ja mielenkiintoista synytystä koksiin!