Mikä siinä alkoholin juomisessa kiehtoo aikuisiällä?

Olen kasvanut raittiissa perheessä lapsuuteni, eikä alkoholi kuulunut arkeen, eikä juhlaan. Perheemme kuului seurakuntaan joten ystäväpiirikin oli absolutisteja ja esimerkiksi häät yms.olivat ilman alkoholia. Koska alkoholilla ei ollut mitään varsinaista roolia perheessämme, ei se tuntunut kummalliselta. Kavereiden perheiden jääkaapeissa olleet olutpullot tuntuivat kummallisilta, en ymmärtänyt miksi jotkut aikuiset joivat niitä, kun omat vanhempani eivät. Perheessämme ei erityisemmin tuomittu alkoholia, siitä ei vaan ollut tarvetta puhua.
Itse en liittynyt ko.seurakuntaan murrosiässä kun sitä pyydettiin, vaan kuvioihin tulivat kaverit, pojat ja se alkoholi. Pieni paikkakunta, uudet kaverit, ei harrastuksia ja heikko koulumenestys takasivat sen, että kännissä tuli oltua yläasteiässä aika useinkin, ja alkoholi kuului elämääni aina parikymppiseksi saakka, pistän sen nuoruuden piikkiin. Kun sain omia lapsia, ensimmäinen raskauden oire oli se, että alkoholia ei tehnyt yhtään mieli. Siitä saakka käyttö väheni ja lopulta hupeni olemattomiin, ja nyt yli kolmekymppisenä en pääse mukaan tähän suomalaiseen juomakulttuuriin. Kaikki nuoruuden kaverit käyttävät edelleen alkoholia joka viikonloppu, viiniä tai olutta, siideriä. Jostain syystä itse toteutan samaa kuin omat vanhempani, vaikka en olekaan uskovainen. En osaa sovittaa alkoholia synttäreihin tai juhannukseen, enkä vappuun. Kaikki juhlapyhät tuntuvat ulkopuoliselta, sillä minulla ei ole niihin kosketuspintaa. Olisi helpompaa varmaan sopeutua, jos olisi luontevaa käydä kuoharipullo vappuna tai jouluaattona juoda punaviiniä. Meillä luettiin aina evankeliumi Raamatusta ja syötiin yllin kyllin ja lahjoja oli paljon. Joulut olivat parasta aikaa, vappua ei juhlittu lainkaan.
Mikä saa teidät muut liittämään alkoholin koko elämän mittaiselle matkalle ja jatkamaan alkoholin käyttämistä? Ja voisiko olla, että se raittiiden vanhempien esimerkki näkyy vasta nyt, kun mulla on omia lapsia. Joisin jos saisin siitä jotain, mutta jos nykyisin otan vaikka viiniä, nukahdan kuin kissanpentu samantien. Mitään viihdearvoa sillä ei siis edes ole, mutta alkottomuus tekee kyllä ulkopuolisen tunteen.
Onko muita aikuisiällä huomaamattaan raitistuneita, ja missä voisi tavata muita alkottomia perheitä, siis sellaisia, jotka eivät kuitenkaan tuomitse sitä, jos muut juovat?