Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Poikaystävä haluaa viettää juhannuksen kavereidensa kanssa, koko viikonlopun!
23.06.2016 |
Mitä ihmettä! Olen puhunut koko kesän miten ihanaa on viettää ensimmäinen yhteinen juhannus ihan kahdestaan, ja ehdotellut kivaa tekemistä, suunnitellut syötäviä ym. Nyt ostoksetkin on tehty jo, ja mies ilmoittaa lähtevänsä kaverien kanssa reissuun, ovat vuokranneet mökin jostain ja pyysivät miestä mukaan. Ja tämä suostuu! Siis hikinen mölyävä äijälauma sekä kalja ja makkara voittaa oman tyttöystävän, ja tämä on tosiaan ensimmäinen juhannus yhdessä! Miten mieleenkään voi tulla vain häipyä! En tiedä mitä teen, tekisi mieli heittää kaikki ruuat roskiin kun ei kerran kelpaa! Luultavasti heitänkin. Muilla samanlaisia sikoja?
Kommentit (163)
Vierailija kirjoitti:
Taas kerran spontaanius voitti hikipinkosuunnittelun.
Ei, vaan ilmeisesti itsekkyys voitti rakkauden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootte varmaan aika nuoria? Nuorena kuuluukin tehdä kaikenlaista ja olla kavereiden kanssa paljon, enkä näe juhannuksessa eroa mihinkään muuhunkaan viikonloppuun. Eri asia tietenkin jos hän oli jo luvannut sinulle. Eiköhän teillä tuu olemaan vielä 50 yhteistä juhannusta jolloin saatte olla vaan kahdestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorena on kyllä hyvä viettää vähän hauskaa kavereidenkin kanssa. Ei sitä sitten enää voi häipyä jonkun mökille kun on perhe ja lapsia. Relaa. Lähde sinäkin jonnekin tyttöporukalla.
Mitäs sitten kun aloittaja "relaa"? Sitten ollaan yhdessä vuosi, kaksi vuotta, viisi vuotta. Sitten mennään naimisiin ja tehdään pari lasta. Ja edelleen se mies häipyy minne huvittaa, vaikka aloittaja on puhunut yhteisistä suunnitelmista viikon etukäteen. Mies on vain teeskennellyt ettei kuule mitään, kun ei uskalla edelleenkään sanoa vastaan. Vaan mieluummin antaa vastalauseensa puikkimalla pakoon sitten kun pitäisi suunnitelmia toteuttaa.
Tässähän ei ole kyse siitä että nuoret haluavat olla kaverien kanssa. Vaan siitä, että tämä kyseinen nuorimies on epäluotettava ja passiivis-aggressiivinen. Kaikki nuoret eivät ole, vain ne jotka ovat sellaisia myös 3-kymppisenä.
No ap:n kannattanee ajoissa vaihtaa poikkista. Tulee niin elävästi mieleen mun bestiksen poikkiksen marina kun me tytöt haluttiinkin lähteä porukalla hurvittelemaan juhannuksena. Sittemmin meistä kaikista tuli oikein kunnollisia työntekijöitä ja äippäliinejä.
"Marina". En usko että olet vieläkään kykenevä tasaveroiseen, luottavaiseen, rakastavaan parisuhteeseen jos asenteesi on tuo. Toisaalta et sanonutkaan olevasi kunnollinen puoliso, eli taidatkin olla yh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuodessa on viitisenkymmentä viikonloppua. Miksi juuri tämä viikonloppu pitäisi viettää sinun kanssasi? Miksei poikaystäväsi saisi rentoutua ystäviensä kanssa? Veikkaan hänen näkevän sinua useammin kuin kavereitaan. Juhannus on joka vuosi, etteköhän ehdi myöhemminkin jussia viettää yhdessä kyllästymiseen asti.
On äärettömän loukkaavaa huomata että on elämänsä tärkeimmälle ihmiselle tärkeysjärjestyksessä vasta kavereiden takana. Valitettava totuus on se, että tästä aiheesta ap ja poikaystävä tulevat tappelemaan niin kauan kuin pysyvät yhdessä. Molemmat tekevät matkan varrella kompromisseja ja katkeroituvat, jos pysyvät pitempään yhdessä. Yksinkertaisesti yhteensopimaton pari.
Ihmiset ovat näissä asioissa erilaisia eikä se muutu ajan saatossa. Korkeintaan toinen oppii kieltämään oikean luontonsa.
(Jos poikaystävä on antanut selvästi ymmärtää että juhannus vietetään yhdessä ja ap on siksi järjestänyt kaiken on poikaystävän todellinen luonto täydellinen itsekeskeisyys ja muista piittaamattomuus. Totuus on joskus ällöttävä.)
Kyllä minulle mies on nro 1, mutta vietän silti juhannuksen mielummin kaveriporukassa (joko yhdessä tai erikseen), kuin kaksin hänen kanssaan. Onneksi mieheni on samalla linjalla kanssani :) ei tule tällaisia ihme olettamuksia ja väärinkäsityksiä.
Ei taida tulla 50 yhteistä juhannusta tai yhteistä kesää. Jos kävellään yli niin voi kävellä ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ollut ihan tavallista tää 10 vuotta, että mies kavereidensa kanssa ja minä omieni tai sitten olen töissä, koska vuorotyö. Muutamana on oltu myös samassa porukassa mökkeilemässä, mutta ei siis kahestaan. Sama kaikki "pyhät". Tää on ok, kaverit on sille tärkeitä, niillä on miesten juttuja.
Jos teillä on jo sovittu tää juttu, ei ole mitenkään kivaa perua, eli ei hyvä. Jos olet vain olettanut, on se ihan eri asia.
Miksi ap halusit olla kaksin hänen kanssaan juhannuksena? Eikö sulla oo tapana olla kavereiden kanssa silloin? Onko poikaystäväsi muutenkin menevää sorttia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mut jätettiin nuorena yksin kotia kun mies lähti festareille. Eipä kestänyt kauan sekään "liitto".
Vierailija kirjoitti:
Mut jätettiin nuorena yksin kotia kun mies lähti festareille. Eipä kestänyt kauan sekään "liitto".
Mikset mennyt mukaan? Mikset mennyt omien kavereiden kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä miksi haluaisin olla parisuhteessa jos ei saa olla varma edes yhteisistä juhlapäivien vietoista. Se on minulle henkilökohtaisesti yksi tärkeimmistä asioista parisuhteessa, saada luottaa siihen että saa viettää merkkipäivät rakkaimpansa seurassa.
Tuskin olen tämän kanssa yksin, juhlapäiviin liitetään paljon odotuksia ja siksi esim. jouluna on niin suuri piikki perheongelmissa (tai yksinäisten masennusoireiluissa)!
En missään tapauksessa oleta tai edellytä kaikkien olevan tästä kanssani samaa mieltä. Muut tehkööt miten haluavat, mutta minulle henkilökohtaisesti tämä on niin olennaisen tärkeä asia että erilaiset näkemykset asiasta estäisivät parisuhteen muodostumisen. Olisi kammottavaa joutua monta kertaa vuodessa joka ikinen vuosi tappelemaan samasta aiheesta ja vielä siinä ohessa pilata fiilis juhlapäivien viettoon jo valmiiksi.
En pysty arvostamaan kovin paljoa niiden älynlahjoja, jotka keuhkoavat esimerkiksi tässä ketjussa siitä kuinka juhannus on vain yksi viikonloppu muiden joukossa ja voihan sitä niinä muina viikonloppuina olla kumppaninsa kanssa. Jos asia olisi aidosti näin ei olisi pienintäkään syytä pahoittaa sen mieltä, jolle yhteinen juhannuksen vietto on tärkeää. Silloinhan sen kaveriviikonlopun voisi siirtää mihin tahansa niistä täysin juhannuksen veroisista muista viikonlopuista ilman mitään ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiseni lähti viettämään juhannusta tiistaihin asti ystäviensä ja kahden entisen heilansa kanssa tänään. Minä hoidan lapsia kotona, sehän on päivänselvää. Miltäkö minusta tuntuu? Ei siitä puhuta, haluan kuitenkin vain hänet kahlita ja estää hänen onnensa.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi haluaisin olla parisuhteessa jos ei saa olla varma edes yhteisistä juhlapäivien vietoista. Se on minulle henkilökohtaisesti yksi tärkeimmistä asioista parisuhteessa, saada luottaa siihen että saa viettää merkkipäivät rakkaimpansa seurassa.
Tuskin olen tämän kanssa yksin, juhlapäiviin liitetään paljon odotuksia ja siksi esim. jouluna on niin suuri piikki perheongelmissa (tai yksinäisten masennusoireiluissa)!
En missään tapauksessa oleta tai edellytä kaikkien olevan tästä kanssani samaa mieltä. Muut tehkööt miten haluavat, mutta minulle henkilökohtaisesti tämä on niin olennaisen tärkeä asia että erilaiset näkemykset asiasta estäisivät parisuhteen muodostumisen. Olisi kammottavaa joutua monta kertaa vuodessa joka ikinen vuosi tappelemaan samasta aiheesta ja vielä siinä ohessa pilata fiilis juhlapäivien viettoon jo valmiiksi.
En pysty arvostamaan kovin paljoa niiden älynlahjoja, jotka keuhkoavat esimerkiksi tässä ketjussa siitä kuinka juhannus on vain yksi viikonloppu muiden joukossa ja voihan sitä niinä muina viikonloppuina olla kumppaninsa kanssa. Jos asia olisi aidosti näin ei olisi pienintäkään syytä pahoittaa sen mieltä, jolle yhteinen juhannuksen vietto on tärkeää. Silloinhan sen kaveriviikonlopun voisi siirtää mihin tahansa niistä täysin juhannuksen veroisista muista viikonlopuista ilman mitään ongelmia.
Sinulle on, mutta tuskin kovinkaan monelle parikymppiselle jätkälle (oletan, että ap:n tapauksessa ovat sitä ikäluokkaa). Juhannus nyt vaan perinteisesti on sellainen suomalaisten ryyppyjuhla ja halutaan olla porukalla. Se on monelle ihan traditio. Sinulla ilmeisesti onkin sellainen SINULLE SOPIVA kumppani, joka haluaa viettää juhlapyhät kahdestaan, hyvä. Ap:lla ei näytä olevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi niin monet olettavat että ap voisi ihan helposti vaan mennä omalla kaveriporukallaan johonkin? Ei kaikilla ole sellaista kaveriporukkaa - tai edes yksittäisiä kavereita. Luulen että sellaisia ihmisiä on paljon enemmän kuin yleisesti oletetaan. Varsinkin vielä koulu- tai opiskeluporukoissaan hengaavan nuoren saattaa olla vaikea sitä hahmottaa, ja sellaisia monet vastaajat tässä ketjussa mielipiteidensä perusteella ovat.
Lauantaina ja Sunnuntaina tulee 3.matsia futista. Ensi kesänä sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi haluaisin olla parisuhteessa jos ei saa olla varma edes yhteisistä juhlapäivien vietoista. Se on minulle henkilökohtaisesti yksi tärkeimmistä asioista parisuhteessa, saada luottaa siihen että saa viettää merkkipäivät rakkaimpansa seurassa.
Tuskin olen tämän kanssa yksin, juhlapäiviin liitetään paljon odotuksia ja siksi esim. jouluna on niin suuri piikki perheongelmissa (tai yksinäisten masennusoireiluissa)!
En missään tapauksessa oleta tai edellytä kaikkien olevan tästä kanssani samaa mieltä. Muut tehkööt miten haluavat, mutta minulle henkilökohtaisesti tämä on niin olennaisen tärkeä asia että erilaiset näkemykset asiasta estäisivät parisuhteen muodostumisen. Olisi kammottavaa joutua monta kertaa vuodessa joka ikinen vuosi tappelemaan samasta aiheesta ja vielä siinä ohessa pilata fiilis juhlapäivien viettoon jo valmiiksi.
En pysty arvostamaan kovin paljoa niiden älynlahjoja, jotka keuhkoavat esimerkiksi tässä ketjussa siitä kuinka juhannus on vain yksi viikonloppu muiden joukossa ja voihan sitä niinä muina viikonloppuina olla kumppaninsa kanssa. Jos asia olisi aidosti näin ei olisi pienintäkään syytä pahoittaa sen mieltä, jolle yhteinen juhannuksen vietto on tärkeää. Silloinhan sen kaveriviikonlopun voisi siirtää mihin tahansa niistä täysin juhannuksen veroisista muista viikonlopuista ilman mitään ongelmia.
Sinulle on, mutta tuskin kovinkaan monelle parikymppiselle jätkälle (oletan, että ap:n tapauksessa ovat sitä ikäluokkaa). Juhannus nyt vaan perinteisesti on sellainen suomalaisten ryyppyjuhla ja halutaan olla porukalla. Se on monelle ihan traditio. Sinulla ilmeisesti onkin sellainen SINULLE SOPIVA kumppani, joka haluaa viettää juhlapyhät kahdestaan, hyvä. Ap:lla ei näytä olevan.
Juhlapyhien vietto porukalla ja oman rakkaan kanssa eivät sulje toisiaan automaattisesti pois...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi haluaisin olla parisuhteessa jos ei saa olla varma edes yhteisistä juhlapäivien vietoista. Se on minulle henkilökohtaisesti yksi tärkeimmistä asioista parisuhteessa, saada luottaa siihen että saa viettää merkkipäivät rakkaimpansa seurassa.
Tuskin olen tämän kanssa yksin, juhlapäiviin liitetään paljon odotuksia ja siksi esim. jouluna on niin suuri piikki perheongelmissa (tai yksinäisten masennusoireiluissa)!
En missään tapauksessa oleta tai edellytä kaikkien olevan tästä kanssani samaa mieltä. Muut tehkööt miten haluavat, mutta minulle henkilökohtaisesti tämä on niin olennaisen tärkeä asia että erilaiset näkemykset asiasta estäisivät parisuhteen muodostumisen. Olisi kammottavaa joutua monta kertaa vuodessa joka ikinen vuosi tappelemaan samasta aiheesta ja vielä siinä ohessa pilata fiilis juhlapäivien viettoon jo valmiiksi.
En pysty arvostamaan kovin paljoa niiden älynlahjoja, jotka keuhkoavat esimerkiksi tässä ketjussa siitä kuinka juhannus on vain yksi viikonloppu muiden joukossa ja voihan sitä niinä muina viikonloppuina olla kumppaninsa kanssa. Jos asia olisi aidosti näin ei olisi pienintäkään syytä pahoittaa sen mieltä, jolle yhteinen juhannuksen vietto on tärkeää. Silloinhan sen kaveriviikonlopun voisi siirtää mihin tahansa niistä täysin juhannuksen veroisista muista viikonlopuista ilman mitään ongelmia.
Sinulle on, mutta tuskin kovinkaan monelle parikymppiselle jätkälle (oletan, että ap:n tapauksessa ovat sitä ikäluokkaa). Juhannus nyt vaan perinteisesti on sellainen suomalaisten ryyppyjuhla ja halutaan olla porukalla. Se on monelle ihan traditio. Sinulla ilmeisesti onkin sellainen SINULLE SOPIVA kumppani, joka haluaa viettää juhlapyhät kahdestaan, hyvä. Ap:lla ei näytä olevan.
Juhlapyhien vietto porukalla ja oman rakkaan kanssa eivät sulje toisiaan automaattisesti pois...
Ei, mutta jos nyt pysytään tässä ap:n jutussa. Hän nimenomaa halusi olla KAKSIN poikaystävänsä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi niin monet olettavat että ap voisi ihan helposti vaan mennä omalla kaveriporukallaan johonkin? Ei kaikilla ole sellaista kaveriporukkaa - tai edes yksittäisiä kavereita. Luulen että sellaisia ihmisiä on paljon enemmän kuin yleisesti oletetaan. Varsinkin vielä koulu- tai opiskeluporukoissaan hengaavan nuoren saattaa olla vaikea sitä hahmottaa, ja sellaisia monet vastaajat tässä ketjussa mielipiteidensä perusteella ovat.
Sitä samaa ikäluokkaa ap ja hänen poikaystävänsäkin varmaan on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorena on kyllä hyvä viettää vähän hauskaa kavereidenkin kanssa. Ei sitä sitten enää voi häipyä jonkun mökille kun on perhe ja lapsia. Relaa. Lähde sinäkin jonnekin tyttöporukalla.
Mitäs sitten kun aloittaja "relaa"? Sitten ollaan yhdessä vuosi, kaksi vuotta, viisi vuotta. Sitten mennään naimisiin ja tehdään pari lasta. Ja edelleen se mies häipyy minne huvittaa, vaikka aloittaja on puhunut yhteisistä suunnitelmista viikon etukäteen. Mies on vain teeskennellyt ettei kuule mitään, kun ei uskalla edelleenkään sanoa vastaan. Vaan mieluummin antaa vastalauseensa puikkimalla pakoon sitten kun pitäisi suunnitelmia toteuttaa.
Tässähän ei ole kyse siitä että nuoret haluavat olla kaverien kanssa. Vaan siitä, että tämä kyseinen nuorimies on epäluotettava ja passiivis-aggressiivinen. Kaikki nuoret eivät ole, vain ne jotka ovat sellaisia myös 3-kymppisenä.
No ap:n kannattanee ajoissa vaihtaa poikkista. Tulee niin elävästi mieleen mun bestiksen poikkiksen marina kun me tytöt haluttiinkin lähteä porukalla hurvittelemaan juhannuksena. Sittemmin meistä kaikista tuli oikein kunnollisia työntekijöitä ja äippäliinejä.
"Marina". En usko että olet vieläkään kykenevä tasaveroiseen, luottavaiseen, rakastavaan parisuhteeseen jos asenteesi on tuo. Toisaalta et sanonutkaan olevasi kunnollinen puoliso, eli taidatkin olla yh.
Heh, tulipas sieltä katkeraa tilitystä. Pettymykseksesi en ole yh ja meillä on ollut erittäin rakastava avioliitto jo 20 vuotta.
Alue: Aihe vapaa
What? Eikö sitten olisi parempi vaan erota? Siis jos nuori jätkä haluaa juhlia juhannusta kaveriporukalla eikä varmasti melko tuoreen tyttöystävän kanssa kaksin, niin mitä väärää? Epäilen, että jätkä on luvannut mitään... Ollut varmaan itsekin tietämätön juhannussuunnitelmistaan ja ap:han nimenomaa on vouhkannut kahdenkeskisestä romanttisesta juhannuksesta ja on aika varmasti vain OLETTANUT, että poikaystävä on hänen kanssaan. Joo, kuullostaa varmaan pikkuprinsessan korvaan romanttiselta, mutta kuinka moni parikymppinen OIKEASTI haluaa nysvätä juhannusta kahdestaan!? Olisi pitänyt vähän keskustella asiasta ennen ja kyllä se jätkäkin näköjään aika urpo on, kun ei ole sanonut suoraan (ei halunnut pahoittaa tyttöystävän mieltä ja on varmasti ollut vaan "ehkä, katsotaan..."