Lue keskustelun säännöt.
piiloyksinhuoltajat
22.06.2016 |
Onko muita, jotka kokevat näin. Samassa taloudessa asutaan yhä lasten isän kanssa, mutta olen jotenkin niin yksin tässä vanhemmuudessa. Mies on aina töissä. Hoitaa lapsia sovitusti, jos minulla on menoa ja jos töiltään ehtii. Mutta kun palaan kotiin, otan taas heti täysvastuun kaikesta. Ihan kuin hän olisi vain lastenhoitaja. Ja koska olemme yhdessä, tuntuu ettei kukaan oikein ymmärrä tätä tilannetta. Tietenkään en väheksy oikeita yksinhuoltajia. Minulla sentään on tässä toinenkin aikuinen, joka edes joskus näyttäytyy kotona ja jolle voi soittaa. Olen ihan uupunut.
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Onko muita, jotka kokevat näin. Samassa taloudessa asutaan yhä lasten isän kanssa, mutta olen jotenkin niin yksin tässä vanhemmuudessa. Mies on aina töissä. Hoitaa lapsia sovitusti, jos minulla on menoa ja jos töiltään ehtii. Mutta kun palaan kotiin, otan taas heti täysvastuun kaikesta. Ihan kuin hän olisi vain lastenhoitaja. Ja koska olemme yhdessä, tuntuu ettei kukaan oikein ymmärrä tätä tilannetta. Tietenkään en väheksy oikeita yksinhuoltajia. Minulla sentään on tässä toinenkin aikuinen, joka edes joskus näyttäytyy kotona ja jolle voi soittaa. Olen ihan uupunut.
Lopeta mussutus ja palkkaa lastenhoitoapua jos ottaa noin koville. Miehesi yrittää tarjota perheellenne hyvän elannon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tuntuu tuolta, niin mikä teitä pitää yhdessä? Erossa saisit joka toisen viikon lapsivapaata.
No juuri näin!! Minä erosin kun väsyin odottamaan että toinen ottaa vastuuta. Nyt on monta ihanaa vapaailtaa ja vapaapäivää joka kuukausi. Uupumus katosi ja olen lapsillekin kivampi äiti.
Oot kyllä itsekkäin ihminen ikinä! Minä, minä, minä. Kyllä ne lapset pitäisi tulla ensin! Miehen kanssa voi varmaan yrittää, keskustella tai vaikka palkata ulkopuolista apua, pyytää neuvolasta perhetyöntekijöitä avuksi tai vanhempia. Mutta ei, sun piti saada sitä omaa aikaa lasten traumojenkin kustannuksella. Käsittämätöntä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tuntuu tuolta, niin mikä teitä pitää yhdessä? Erossa saisit joka toisen viikon lapsivapaata.
No juuri näin!! Minä erosin kun väsyin odottamaan että toinen ottaa vastuuta. Nyt on monta ihanaa vapaailtaa ja vapaapäivää joka kuukausi. Uupumus katosi ja olen lapsillekin kivampi äiti.
Oot kyllä itsekkäin ihminen ikinä! Minä, minä, minä. Kyllä ne lapset pitäisi tulla ensin! Miehen kanssa voi varmaan yrittää, keskustella tai vaikka palkata ulkopuolista apua, pyytää neuvolasta perhetyöntekijöitä avuksi tai vanhempia. Mutta ei, sun piti saada sitä omaa aikaa lasten traumojenkin kustannuksella. Käsittämätöntä!
Lapset etunenään aina siihen asti kunnes tulee seinä vastaan. Sitten tulee näitä ikävämpiä ratkaisuja, itsemurhia sun muita.
Mikä helvetin ihmisen malli se on lapsillekaan että vanhempi ei ole olemassa kuin lapsia varten? Onko elämäsi pelkkää lisääntymistä?
Ei helpota. Se on vain hetken illuusio. Kun totuus lävähtää silmille niin onkin kiire etsiä uutta elättäjää.