Te jotka olette onnellisia ja tyytyväisiä elämäänne, mikä on elämäntilanteesi?

Neljä lasta, naimisissa, ukon kanssa oltu kohta 19v., okt, pari autoa, moottoripyörä, koira, kissa, vakityinen työ, ikää 47v. Tervekin olen, huolimatta valtavasta painosta ja kilpirauhasen vajiksesta.

Opiskelen ekaa vuotta yliopistossa, nyt on loma. En onnistunut saamaan tarpeeksi opintopisteita edes kelaa varten, joten syksyllä odotettavissa jotain laskua kelalta uskoisin. Onneksi on kesätöitä! Asun yhdessä poikaystäväni kanssa ja vaikka kinastelemme lähes päivittäin, sovimme aina ennen nukkumaanmenoa. Olen kasvissyöjä. Poikaystäväni lisäksi minulla on vain muutama kaveri. En käy ulkona koska ei ole seuraa kenenkanssa mennä vaikka välillä tekisi mieli. Opiskelen alaa jolla on huonot työllisyysnäkymät. Olen silti tosi onnellinen! Tyytyväisyyteeni vaikuttaa kaikkein eniten ihmissuhteiteni tila.. 25 vuotta.

2 lasta, vakityö minulla ja aviomiehellä. Rivitaloasunto, auto, korkeakoulututkinnot ja kaksi kissaa. Ollaan terveitä ja harrastetaan miehen kanssa molemmat liikuntaa noin 3 kertaa viikossa.

Rahaa nyt voisi olla enemmän kun ei ole rahaa esimerkiksi matkustella, mutta ei se onnea kauheasti syö. Arki on tosi kiireistä, mutta tuntuu kyllä sen arvoiselta.

Olen 27, mies 30.

32v,sinkku, ei oo yhtään rahaa, työtön, asun pienessä vuokrayksiössä.

Minä olen hyvin onnellinen nykyiseen elämääni <3 Kolme lasta ja mies, jota rakastan hyvin paljon. Mies ei ole lasteni isä, mutta pitää lapsia ominaan ja nauttii perhe-elämästä täysillä. Vihillekkin mennään reilun viikon päästä.

Talo löytyy ja pari autoa, molemmat työelämässä. Ihan perusarkea elellään ja nautitaan elämästä :)

23v. Opinnot kohta ohi, opiskelijaluukussa asustelen, tulot 700e kuussa ja matkustelen ulkomaille n. Kerran kuussa lähes ilmaiseksi. Käytän vapaa aikani juhlimiseen ja opiskeluun. Tulevaisuudessa edessä olisi toivottavasti töitä ja tai lisää opiskelua ja yhteenmuuttoa miehen kanssa. (Tosin saattaa ettei talous kestä tätä, asun ulkomailla pääkaupungissa ja opiskelija-asunnosta poismuutto on iso lovi lompakolle) Olen iloinen kun olen päässyt elämässäni tekemään sitä mitä haluankin. Unelmien opiskelupaikka ei auennut teininä ja se on ainoa juttu joka hieman harmittaa vieläkin. Ehkä joskus alanvaihto edessä :D

Olen 33-vuotias ja vakituisessa, motivoivassa ja ihan hyvin palkatussa työssä. Asun kahdestaan lapseni kanssa velattomassa asumisoikeusasunnossa suurehkon kaupungin keskustassa. Välit lapsen isään, jonka kanssa en ole koskaan seurustellut eli en laske meitä eroperheeksi, ovat erinomaiset ja lapsen hoitokuvioista on helppo sopia joustavasti kummankin menojen mukaan. Olen seurustellut pitkään sinkkuna oltuani pian vuoden todella mukavan ja kunnollisen miehen kanssa. Elämä on miellyttävän stressitöntä ja vaihtelevaa, monipuolisten työtehtävien vuoksi pääsen näkemään uusia paikkoja ja tutustumaan kiinnostaviin ihmisiin, ja raha riittää matkusteluun myös vapaa-ajalla. Minulla on aikaa tavata ystäviäni ja harrastaa.

53 vuotta, aikuinen lapsi joka on avoliitossa mukavan nuoren naisen kanssa ja päässyt hyvin kiinni työelämään. Itselläni mielenkiintoinen koulutusta vastaava työ ja melko tuore, hyvä ihmissuhde.

Työtön, omakotitalo, avioliitto, lapsi. Opiskelemaan olen hakenut ja syksyllä alkaa, toinen lapsi toiveissa. Minä 27 ja mies 41.

35v, hyvä parisuhde miehen kanssa 15 vuotta, okt ihanalla paikalla, sopivasti harrastuksia ja vapaa-aikaa, molemmilla vakityö jossa viihtyy. Ei lapsia, vain lemmikkejä. 

Eronnut, neljättä vuotta sinkku, 48 vuotta, ei lapsia. Työura parhaassa vaiheessa, ei rahahuolia. Paljon harrastuksia ja ystäviä, terveys loistava, ulkonäössä ei valittamista.

15 vuotta avoliitossa, kohta naimisiin. Yksi lapsi joka tehtiin nuorena; alle 20-vuotiaina. Talo, koiria, kissoja, molemmat työssä. Ongelmallisen lapsuuden käsittelyä jokunen vuosi terapiassa

Vierailija kirjoitti:

15 vuotta avoliitossa, kohta naimisiin. Yksi lapsi joka tehtiin nuorena; alle 20-vuotiaina. Talo, koiria, kissoja, molemmat työssä. Ongelmallisen lapsuuden käsittelyä jokunen vuosi terapiassa

Ikä n.30

42 vuotta, eronnut. Lapset minulla vuoroviikoin. Miesystävälläni sama tilanne. Asumme erillään vielä ainakin vuoden. Mies on älykäs ja herkkä ja meillä on upea, tasa-arvoinen parisuhde. Molemmilla asialliset välit eksiin.

Minä ja mies molemmat kolmenkympin kieppeillä. Naimisissa, omistusasunto. Mies vakitöissä, minä sain juuri opiskelut päätökseen ja nyt haen töitä. En kuitenkaan elä miehen rahoilla. Meillä on paljon ystäviä ja vilkas sosiaalinen elämä, matkustelemme ulkomaille monta kertaa vuodessa. Nyhjötämme vain harvoin kotona, harrastamme molemmat aktiivisesti ja juhlimme myös paljon. Lapsia ei ole eikä tule.

Työpaikka tauolla, kandi valmis, pitkä kesäloma, lapsi 15, mies eläkepäivillä, koti maksettu. Ikää 37. Terveysongelmia on, mutta niihin sopeutuu.

24v lähihoitaja. Vakituinen työpaikka. Avomies 24v insinööri, töitä vaihtelevasti tällä hetkellä kyllä. Minun omistamassa asunnossa asutaan,ei eläimiä eikä lapsia. Olen todella tyytyväinen elämääni. Silloinkin kun avopuolisoni oli työttömänä se ei stressannut, ruokaa on aina jääkaapissa ja kiva koti, ihania kavereita ja perheet :)

Pidän tällä hetkellä välivuotta tehden osa-aikatyötä, vuoden sisällä toivon mukaan pääsisin opiskelemaan amkkiin. Poikaystävän kanssa seurustelua 3,5 vuotta, kaksi koiraa, matkustelua aina kun mahdollista. 21v

Olen 38v. On 2 lasta ja rakas mies. Olemme olleet 21-vuotiaista yhdessä. Olen unelmatyössäni, jonne menen innoissani joka päivä, ikävä kyllä työ on epävarma. Asumme todella kivalla alueella, josta on lyhyet matkat kaikkiin hupeihin ja palveluihin, silti luonnonläheinen. On hyviä ystäviä ja rakas harrastus.

30v., naimisissa, kolmatta lasta odotan, vakkarityöt, omakotitalo, velattomat autot, mukavasti säästössä pahanpäivän varalle, ihanat ystävät, ihanat naapurit, ihana suku miehen kautta, kesä!