Vauva vuodelle 2018

Itse kävin gynellä muutama kuukausi sitten ja mainitsin tulevasta pillereiden lopettamisesta. Gyne ei sanonut paljonkaan, ultrassa kuulemma kaikki näytti ihan normaalilta. Enkä siinä vielä osannut kyselläkään kauheasti.

Täällä edelleen hymynaama vilkkuu, nyt on tyhjennysvuodon jälkeen kp 16. Jos sitä suosiolla alkaisi odottelemaan ekoja luomumenkkoja, että saisi edes hajua omasta kierrosta.

Täällä enää viis pilleriä laatasta jäljellä, kääks! Alkaa tuntumaan aika todelta tää homma. Lääkekarenssi on voimassa viel reilun kaks viikkoa niin kumilla mennään se aika, mutta jos kierto olis jotakuinkin normaali pilsujen jäljiltä niin otolliset päivät osuu juurikin tuolle viikolle kun karenssi loppuu. Jos oikein hyvin kävis niin täs ehtis viel jouluvauvaa odottaa, mutta en uskalla liikaa toivoa.

Täälläkin on mietitty rahapuolta, itse nyt töissä mutta pienillä tuloilla niin ei mammarahat kummoset olisi. Mies hakee nyt opiskeleen, onneks koulu olis sentään lyhyt niin pääsee työelämään ainakin siinä vaiheessa kun tippuisin äitiysrahalta kotihoidontuelle. Itse ajattelen niin että kyllä sitä jotenkin pärjää ja onneks on tukiverkostoa auttamassa jos hätä iskee. Vauva-arki itsessään ei kumminkaan vie rahaa kamalasti, kulut alkaa juosta sitten myöhemmin harrastusten jne myötä enemmän. Ja kun ainakin itse on tottunut laskemaan penninsä tarkkaan opiskeluiden aikana niin muutos ei olisi niin iso, jos olis tottunut suuriin tuloihin ja siihen että voi kuluttaa rahaa huoletta niin muutos ois ehkä vaikeampi.

Tuo on kyllä ihan totta Muikkunen, mitä kirjoitat :) opiskelijana sitä on oppinut tarkaksi rahan kanssa ja ne isot menoerät tulee sitten lapsen vähän kasvaessa. Tä on mun ongelmakohta, että murehdin paljon etukäteen, vaikka yleensä asiat on lopulta järjestyneet aivan hyvin :) Tarvisi vain osata luottaa, että elämä kantaa.

Mä oon myös selvitellyt raha-asioita, että minkä verran sitä äitiyslomalla ja vanhempainvapaalla sitten saisi. En oo oikein vielä täysin päässyt kärryille. :) Meillä kuitenkin vakityö molemmilla, mutta ainakin se äitiysraha tms. mikä olikaan, lasketaan ilmeisesti parin vuoden takaisista tuloista? Jolloin tosiaan minäkin vielä opiskelin.

Mä en varsinaisesti viime gynereissulla puhunut lasten yrittämisestä. Puhuin kuitenkin, että pillereiden jälkeen ollaan menty keskeytetyllä yhdynnällä ja ai että kun oli kuumottavaa sanoa se. Gyne tietysti heti utelee, että yritetäänkö lasta ja kun sanon, että eeeei, niin alkaa saarnata, kuinka epäluotettava keino se on ehkäistä. :D Sitten vielä myöhemmin uudestaan samalla käynnillä kysyy, että niin mekö ei siis yritetä lasta... Siinä jotain sopertelin, että eihän se mikään katastrofi olisi raskaaksi tulla, että tämä on sellainen luonnollinen siirtymä lapsen yrittämiseen. 

Täällä herätty tänä aamuna taas hirveisiin kuukautiskipuihin. Panadolia ja buranaa saa syödä reippaasti, että pystyy edes olemaan. Meillä kävi viime kuussa pari "vahinkoa", eli meidän ehkäisykeino keskeytetty yhdyntä, ei päätynytkään keskeytykseen. Ehdin jo kuvittelemaan kuinka nyt voisi oikeasti napata, vaikka tiesinkin että siihen aikaa kuusta en ollut hedelmällisimmilläni. Fiilis oli kyllä tänä aamuna pettynyt ja tässä hormooni- ja vauvakuumemyrskyssä taisin muutaman kyyneleenkin tirauttaa miehelle. Mies toki yrittää parhaansa mukaan lohduttaa, mutta mielestäni miehet eivät voi täysin ymmärtää näitä tilanteita naisten kannalta :D

Onneksi viralliseen yrityksen alkuun ei ole pitkä aika, ja todella toivon, että kun ajoitus pelaa paremmin, saamme toivotun plussan :)

Noihin raha-asioihin, mistä täällä ollaan keskusteltu. Mä en itse ole juurikaan miettinyt raha-asioita. Mies on sitten huolissaan niistä munkin puolesta :D Mieheni haluaa etukäteen tietää miten paljon äitiysrahaa saisin yms. Ollaan molemman vakioduuneissa ja tienataan mun mielestä hyvin. Luotan siihen, että me pärjätään ja katsotaan tilanteen mukaan sitten mihin on varaa ja mihin ei. Kyllä me syötyä saadaan ja lapselle hommattua kaikki tarpeellinen.

Miestä ehkä taas raha-asioissa huolettaa  mun rahankäyttö. Nyt jos mulla menee rahaa itseeni (vaatteet, meikit, kampaajat yms.), häntä huolettaa että miten meillä riittää kaikkeen rahat, jos meillä olisi lapsi. Toisaalta ymmärrän hänen huolensa, mutta mulle on ihan itsestäänselvää taas se, että jos lapsi tulee, jäävät nuo minun omat menot pois. Nyt haluan käyttää rahat itseeni ja nauttia siitä, koska voin. Onko teillä muilla ollut tälläistä pohdiskelua?

Ainiin! Tilasin itselleni Raskauskeijulta ovulaatiotestejä! Onko teillä millaisia kokemuksia niistä?

Olin ensin ajatellut, että pärjään ilman tälläisiä, mutta aloin pohtia mun epäsäännöllistä kiertoa ja sitä että kyllä mä haluaisin parhaan mahdollisen ajoituksen heti ekasta yrityskerrasta lähtien! Ajattelin ensi kuussa jo kokeilla ja katsoa tunnenko mä oikeasti mun kroppaa niin hyvin kuin luulen.

Netttteo:lle voimia ja onnea uudellen yritykselle <3

Voi Netttteo, ikävä kuulla. :( Tsemppiä kuitenkin toipumiseen ja uuteen yritykseen. <3

Raha-asioista: Meillä on nyt hiljalleen alettu säästää tulevia hankintoja varten. Itse laskeskelin äitiysrahan määrää ennen kuin uskalsin antaa itselleni oikeasti luvan haaveilla vauvasta. Väistämättähän ne kuukausitulot pienenevät, mutta hieman tarkemmalla suunnittelulla siitä varmasti selviää. Omalla kohdallani äitiysloman myötä ainakin oman auton polttoainekustannukset pienentyvät huomattavasti, kun työmatka-ajo jää pois, joten siinä missä tulopuoli laskee, niin onneksi laskee menotkin. :D Tietysti lapsen tarpeet ovat etusijalla sitten ostoksia tehdessä, mutta toivottavasti itseäänkin pystyisi hemmottelemaan silloin tällöin.

luumu_: Pystyn samaistumaan pohdintaan täysin! Tähän mennessä olen antanut itselleni luvan ostaa kaikkea kivaa, koska olen niin voinut tehdä. Mies on meilläkin rahan kanssa siinä määrin fiksumpi, että ostaa tarpeellista ja itse meen enemmänkin fiiliksen mukaan. Kun aloimme vauva-asiasta enemmän keskustelemaan, niin meilläkin mies toi tämän suhteen huoltaan esiin. Kuten tuossa ylempänä kirjoitin, niin lapsen tarpeet tulen jatkossa pistämään edelle, mutta omaa hyvinvointia ja hemmottelua ei saa unohtaa, joten varmasti suunnitelmallisuudella pystyy pitämään niistä omistakin jutuista jossain määrin kiinni. :)

chem: Yleensähän se äitiysraha määräytyy edellisen vuoden vahvistettujen tulojen mukaan, mutta sitä on mahdollista hakea myös viimeisen puolen vuoden tulojen mukaan, mikäli ne ovat nousseet vähintään 20 % niistä edellisen vuoden vahvistetuista tuloista. :)

Minkälainen tilanne teillä muilla on tukiverkoston suhteen? Me ollaan alle vuosi sitten muutettu uudelle paikkakunnalle kauas tulevista isovanhemmista, ystävistä ja sukulaisista, uudella paikkakunnalla asuu joitain tuttuja ja mun veli. Tukiverkko on siis melko kaukana, toisaalta ollaan todella tiiviisti yhteydessä läheisiin, eli henkistä tukea on tarjolla, vaikka esimerkiksi lapsen hoidossa ei apuja hirveästi olisi saatavilla..

Mun suku asuu parinsadan kilometrin päässä, ollaan tiiviisti yhteyksissä ja läheisiä kyllä mutta välimatkaa mummolaan jne tulee. Miehen sukua asuu ihan lähellä, lähinnä sisarukset ja niiden lapset. Lisäksi molempien ystäviä on myöskin muutamat lähellä. Jonkun verran siis tukiverkkoa löytyy. Itseä harmittaa kyllä suuresti että omille lapsille ei samanlaista mummolaa tule kun itsellä on ollut, ollaan asuttu isovanhempien naapurissa ja sinne on koska vaan päässyt.

Itsellä myöskin siitä ihana tilanne että nuori kun olen niin oma mummukin vasta 65v, ja mummun äitikin vielä hengissä ja voimissaan. Monta sukupolvea siis (:

Ymmärrän tuon mummolaharmituksen, sama homma siis täällä :/ Mutta mukavaa että teillä on kuitenkin noinkin paljon tukiverkostoa lähelläkin, se on kultaakin kalliimpaa :)

Vautsi, onpa hieno tilanne! Itekin olen nuori, 23, mutta mulla enää yksi isovanhempi elossa ja hänkin 86-vuotias. Mun vanhemmat on kumpikin isojen sisaruskatraiden kuopuksia, niin mun isovanhemmat on ollu jo melko iäkkäitä mun syntyessä. Mutta se on ihanaa että mun vanhemmat on vasta 50 hujakoilla, samoin miehen, eli vauva saa vetreät isovanhemmat ;)

Hei taas! :)

Lueskelin aikani kuluksi alkupään keskustelua ja taitaa olla aika moni siirtynyt sinne facebookin puolelle kun täällä ollut sen verran hiljaista? :)

Itseäni mietityttää tuo facebook, täällä on niin helppoa olla kun pystyy avautumaan "kasvottomasti". Vaikka toisaalta se just tästä tekeekin vähän omituista kun vuodattaa kuitenkin aika henkilökohtaisia asioita ja tunteita kaikkien näkyviin yleiselle keskustelupalstalle :D

Tosta tukiverkostosta, mulla asuu samassa kaupungissa äitini, jonka kanssa ollaan todella läheisiä ja hänelle olenkin jonkun verran puhunut tästä vauvakuumeesta. Häneltä saan varmasti apua tarvittaessa, samoin kuin miehen vanhemmilta jotka asuvat myös samassa kaupungissa. Läheisiä ystäviä mulla ei ole montaa mutta ne parikin on kultaakin arvokkaampia ja aivan varmasti tukena. Näillä kummallakin parhaalla ystävälläni on lapsia, joten sekin helpottaa varmasti :)

Mulla on jotenkin tosi omituinen olo tästä koko vauvakuumeasiasta. Mua ehkä jotenkin nolottaa tää koko asia ja se miten paljon mä tätä asiaa mietin. En ymmärrä kyllä yhtään miksi, mutta puolituttujen kanssa jos tulee lapsiasiat puheeksi yritän kierrellä ja kaarrella enkä "kehtaa" sanoa, että haluisin lapsen hetitännenyt! :D Onko kellään muulla samanlaisia tuntemuksia vai onko kaikki ihan sinut koko tän homman kanssa?

Me päätettiin kuitenkin aloittaa jo toukokuussa. En muista kirjoitinko mä tähän, että aloitamme kesäkuussa... Mä olisin jo nyt valmis, mutta mies on tarkka :) Meillä kävi samalla tavalla kun luumulla, eli helmikuun lopussa pieni "vahinko" ja kuvittelin itselleni kaikki raskausoireet. Sunnuntaina täti tuli ja silloin kuin pitikin. Tein varmaan 5 testiä ja kaikki olit tietysti negoja. Lupasin itselleni, että en tee enää koskaan mitään testejä turhaan. Teen vasta silloin kun menkat ovat myöhässä. Tukiverkostoa minulla ei ole, koska äiti asuu naapurimaassa, mutta hän halua tulla auttamaan. Hän on eläkkeellä ja ei ole mitään tekemistä. Tosiaan, minulla on 14v tyttö, jospa hän on hyvää "apumies".

Oli niin ihanaa, kun miehen kanssa juteltiin taas asuntoasioista. Mä pohdin ääneen, että ei se pienempi kolmiokaan varmaan huono olisi, kun kyllähän miehen työpöytä mahtuu olemaan siellä kolmannessa huoneessa vaikka koko meidän asumisajan. Mies sitten katsoi pitkään ja totesi ihmeissään "mutta eikö me tehdäkään sitä vauvaa sitten sinne?" :D Juteltiin myös raha-asioista ja tällä hetkellä miehen ainoa murhe koko asian suhteen taitaa olla, että kuinka sitten pärjätään rahallisesti. Jännän äärellä ollaan.

Oon myös äärettömän onnellinen, koska olen 99 prosenttisen varma, että mulla on/oli tänään ovulaatio. En nyt sen tarkemmin mene minkään limojen kuvauksiin ym., mutta hyvin pitkälti kaikki oireet viittaisi näin olevan. Parin viikon päästä sen sitten näkee. Pääasia kuitenkin, että vaikkei ovulaatio olisikaan kyseessä, selvästi mun kropassa tapahtuu jotain, mitä ei ole kertaakaan pillereiden lopettamisen jälkeen tapahtunut. Jos ne menkat nyt parin viikon päästä alkaa, olisi sitten mennyt tarkalleen 5 kuukautta pillereistä ekoihin luomumenkkoihin.

LanaBanana, onpas tosiaan tarkat aikataulut teillä. :D Muttei onneksi ole pitkä aika toukokuuhun!

luumu_, voin samaistua tohon, että vauvakuume asia ns. nolottaa, eikä sitä haluaisi myöntää. Aina kun esim. niinkin läheinen ihminen kuin oma äitini jotain vihjaa, että "kai kohta niitä lapsenlapsia", niin tuumaan jotain, että eheeei nyt vielä, äläs höpsi. Vaikka todellisuudessa haluaisin jo itsekin kovin.

Nyt on ollut kyllä niin omituiset kuukautiset ettei aiemmin ole ollut!

Alkoivat tosiaan järkyttävillä kivuilla viime viikonloppuna mutta vuotoa ei tullut kuin ihan minimaalisesti. Alkuviikosta vuotoa oli vähän enemmän mutta ei kyllä lähellekkään normaalia, siitä asti ollut ihme tiputtelua. Olo on ollut myös ihan outo - väsyttää, etoo ja ällöttää varsinkin jos ei ole syönyt hetkeen, päätä särkee, alavatsaa nipistelee ihan eri tavalla kuin normaalisti kuukautisten aikaan, kaikki haisee todella voimakkaasti, nivusiin on särkenyt jnejne. Listaa voisi jatkaa vielä vaikka kuinka ja jos tosiaan kuukautiset ei olisi päällä, olisin aivan varma että olisin raskaana! :D

Olen tässä aikani kuluksi lukenut blogeja lapsen yrittämisestä ja varsinkin sen hankaluudesta. Blogi Aavistus sinusta (http://www.lily.fi/blogit/aavistus-sinusta) koukutti heti ja luin sen melkein yhdeltä istumalta alusta loppuun. Pisti todella mietityttämään ja pelkäämäänkin. Mitä lähemmäs meidän yrityksen alkaminen tulee, sitä enemmän mä pelkään ettei meidän lapsihaaveet toteudu, ainakaan helposti.

Tästä syystä mä päätinkin nyt varata ajan gynelle. Mietin, että millasia tarkastuksia ne tekee julkisella puolella näin raskauden suunnitteluvaiheessa? Vai pitääkö suoraan mennä yksityiselle? Kokemuksia?

LanaBanana, kuulostaa niin tutulta toi, että mies on tarkkana aikatauluista! Meillä on ihan samanlainen tilanne! Itse voisin aloittaa yrityksen vaikka heti, mutta kun ollaan sovittu huhtikuun menkkojen jälkeen, niin siitä ei jousteta :D Paitsi ihmettelen kyllä, että vaikka mies noin tarkkana onkin, ei sitä kyllä ole haitannut nyt viime aikoina olla keskeyttämättä. Vaikeita noi miehetkin on välillä ymmärtää :D

chem, ihana kuulla, että mies ottaa vauva-asian myös huomioon asuntoasiassa! Mulla myös mies ehkä eniten huolissaan raha-asioista ja siitä, että auton pitää olla myös sopiva vauvalle vaikkei yrittämistä olla edes aloitettu :D ja onnea ovulaatiosta! Hienoa, että kroppa alkaa vihdoin toimia ja pystytte aloittamaan yrittämisen. En muista olitko jo jossain kertonut milloin teillä oli tarkoitus aloittaa yrittäminen? :)

luumu_, kaikenlaisia oireita sitä aina tuleekin! Mä luen paljon myös vauva- ja yritysblogeja. Etenkin nuo lapsettomuusblogit aina jotenkin kolahtaa. Jotenkin niitä lukiessa aina havahtuu, ettei ole mikään itsestäänselvyys, että joskus itse tulisi raskaaksi. Samalla alkaa just kaikki pelot velloa sisällä, että mitä jos ei mekään onnistuta jnejne... Ei pitäisi murehtua etukäteen!

Ja niin, ehkä nuo raha-asiat ja autot on miehille tarpeeksi konkreettisia huolenaiheita raskauksissa. Itse kun miettii aina ihan muita juttuja. :D Mehän ollaan siis tämä tapaus, ettei olla edes oikeasti puhuttu yrittämisen aloittamisesta. Itse olisin valmis vaikka heti ja mies ei vielä. Keskeytetyllä yhdynnällä kuitenkin menty pillereiden lopettamisen jälkeen ja tosiaan jatkuvasti puhutaan aiheesta enemmän. Ja kun vielä saadaan vakityöpaikkojen lisäksi se omistusasunto tässä hommattua, alkaa olla miehen vaatimat puitteet kasassa. Siksi jotenkin jaksan ja haluan uskoa, ettei olisi mahdoton ajatus, että yrittäminen aloitettaisiin jo tänä vuonna. :) Tosin mieheni tuntien en usko, että hän pystyy koskaan tekemään asiasta tietoista päätöstä. Eiköhän se viimeisenkin "ehkäisyn" poisjättö mene siten kuin tuon keskeytetyn yhdynnänkin kanssa: se vain jotenkin lähti lipsumaan alusta ja jäi sittemmin jatkuvaan käyttöön, jonka jälkeen vasta keskusteltiin asiasta. :D

Hui, ehkä mäkin viimein uskaltaudun kirjottamaan ja hyppäämään mukaan tänne! Sivusta oon seuraillu ja lukenu keskustelua ja nyt voisin liittyä mukaan :) Elikkä täällä kirjoittelee pian 21-vuotias nuori nainen, jolla on suunnaton vauvakuume.. Ensimmäisestä lapsesta täällä haaveillaan siis! Perheeseen kuuluu mun lisäksi samanikäinen kihlattuni, ja yhdessä ollaan oltu pian neljä vuotta. Meilläkin on puhuttu vauvasta jo jonkinaikaa, ja ajateltiin, että ens vuoden keväällä voisi aloittaa yrittämisen. Kuitenkin ehkäisyn käytöstä on jo nyt vähän aika ajoin lipsuttu, ja katsellaan nyt mihin tää tästä etenee. :)

Heippa kaikille!

Päätin että ehkä minäkin uskallan tänne liittyä, kun anonyyminä vielä kuitenkin pysyy. Minulla on aivan älytön vauva kuume. Pieni esittely näin alkuun, eli olen 23 vuotias nainen ja mieheni on 25 vuotias, yhdessä ollaan oltu noin parivuotta ja oma asunto ostettu vähän päälle vuosi sitten. Molemmilla on ihan hyvätuloiset vakityöt. Ei olla kotona juuri puhuttu vielä mitään vauvoista, välillä mä heitän vitsillä että nyt se vauva, haluan pikkusen yms, mies toteaa vain ei vielä. :D Lähdemme Thaimaaseen vähän päälle kolmen viikon päästä ja mies tietäää että reissun jälkeen lopetan pillerit. Ja ajattelin ottaa vauva asian puheeksi lomalla, jos siellä olisi miehelläkin innostuneempi fiilis asian suhteen.. :DD

Niin ihanaa huomata että monella samallaisia fiiliksiä kuin itsellään. Olen välillä pohtinut että voiko tätä vauvakuumetta sanoa enään vauvakuumeeksi kun mulla on jo fiilis että mä tarttenvauvan :D 

Helou! Minäkin rohkenen liittyä joukkoon. Vauvakuume vaivannut jo pari vuotta, ja nyt pakko päästä purkamaan ajatuksia, innostusta ja toiveita muiden kans ketkä ymmärtää tilanteen 😁 oon 23 ja ollaan miehen kanssa seurusteltu muutama vuosi, asutaan omakotitalossa ja molemmilla vakituiset työt. Pillerit Lopetin viime kesänä, oli siis kuukautiset jäänyt pois ni oli pelko että saa monta kuukautta odottaa niitä tulevaksi ja halusin saada kierrot kuntoon ni tietää sit milloin mahikset tärppiin! Kierto kuitenkin palautu heti normaaliin. Nyt miehen kanssa sovittu, että kesäkuussa alkaa yritys. En malttais odottaa enää yhtään!

Luin tossa koko keskustelun kerralla läpi ja ei pysty muistaa kuka sano mitäkin mutta toivotetaan nyt kaikille tsemppiä yritykseen ja yrityksen odottamiseen 🙊😁

Täällä siis kirjoittelee "vanha" käyttäjä3959 , uudella nimellä :)

Kiva, kun tänne on uusia tullut, tervetuloa.

Onko muita jotka tykkäävät seura millaisia äitiyspakkaukset ovat ? 

Itse odotin sen julkaisemista, olen joka vuosi jo jonkun aikaa muuten vain tykännyt katsoa millaisia ovat.

Tämän vuoden pakkauksen kuvat nähtyä ajattelin, että toivottavasti saisin tuon ja kerran sitä vauvaa ajatuksena olisi tänä vuona alkaa yrittämään, niin olisihan se kiva jos ehteisi saamaan tuon. Pakkaus kokonaisuutena mielytti minua ja värit :) 

Mitä mieltä muut ovat ? 

www.kela.fi/aitiyspakkaus-2017&nbsp;

Tervetuloa kaikille uusille! Kivaa huomata, että kuumeilijoita tulee koko ajan lisää mitä lähemmäs vuotta 2018 mennään :)

MinttuFani, mäkin oon äitiyspakkausfriikki :D Tän vuoden pakkaus on kivoin pitkiin aikoihin, toivottavasti meillä molemmilla tärppäisi pian niin ehdittäisiin saamaan tuo tämän vuoden pakkaus. Eniten ehkä ite tykkäsin siitä ulkohaalarista, siinä on ihana kuosi ja värit. Bodytkin oli oikeastaan kaikki kivoja :)

Täällä yksi, joka on seurannut äitiyspakkauksia jo varmaan kymmenen vuotta. :D Aina pakko katsoa jokainen tavara ja vaate läpi. Mä rakastan muutenkin lastentarvikkeita ja vaatteita, kun ne on niin sulosia. Tosiaan olisihan se uusin pakkaus ihan kiva saada, tykkään pöllöistä, joten makuupussi on ihan kiva, joskin harmaa näyttää taustana vähän tylsältä, ja kiva myös kun on tuo jumpsuit, sitä ei kai aiemmissa ollut vai muistanko ihan väärin? Tykkään kyllä kaikista vaatteista tarkemmin ajatellen, paitsi tuosta vihreäraidallisesta bodysta ja sateenkaaribodysta. Unipussissa on ruma kuviointi.

Minkälaiset vaatteet teille noin muuten iskee? Mun mielestä ehdottomasti ihanimpia on newbie-mallisto, olikohan se nyt KappAhlin. Väreistä enimmäkseen sellaiset hempeän neutraalit iskevät ja tällä hetkellä myös kirkkaan keltainen. Ja mistä taas en yhtään tykkää, ovat kaikki sellaiset isot printtikuvat, jotka on siis painettu kankaan päälle. Jos kuvio on pientä ja kankaassa itsessään toistuvaa, niin ei haittaa. :)