Minkä takia miehet eivät näe eteeni vaivaa?

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat ihan just eikä melkein yhdeltä kaveriltani! Jatkuva itsesäälissä kieriminen, mahdottomuuksien vaatiminen... Joo, hänen miehet ovat olleet kaikki tasaiseen tahtiin oikeita kusipäitä ja "suhde" kestää sen 3 kk maksimissaan! En tiedä mistä häl niitä äijiä repii, mutta kaikki ovat olleet sellaisia "pahoja poikia", luusereita. Mikään tavallinen ja kiva mies ei kelpaa. Esim. yritin kerran saada häntä treffeille yhden mieheni kaverin kanssa, joka on oikeasti todella hyvätapainen, komea, fiksu... Käytti vapaa-aikansa urheiluun eikä ryypännyt, niin hän oli nössö.

No ei sekään olisi varmaan kaveriasi huomioinut näillä asioilla jos hän ei ehkä ollut riittävän tasokas.

Ap

Joo, minun vaimo sanoi ettei tarvitse mitään synttäreiksi. No, en sitten hankkinut mitään, tein aamiaiset ja lapset värkkäs korttia.

Iso virhe.

Vuoden kuluttua se lähti lätkimään. En muka rakasta häntä.,

Huomaako kukaan nainen mitään älytöntä tässä?

Siis jos miehillä olis rahaa niin ne ostais treffit aplle norsun kaa muut mny o tyytymine abc hampparii.

Ei sun auta kuin koittaa korjata sitä itsetuntoa (ja vihaa ja katkeruutta ja mitä kiusaaminen ym aiheuttaa) riippumatta mikä sen on romahduttanut. Sitten alat todennäköisemmin tavata ihmisiä jotka arvostavat itseään ja muita eli myös sinua. Jotkut kyllä on saaneet parisuhteessa korjattua itsensä kun on osunut sopiva puoliso kohdalle mutta siinä on riski tulla tosi riippuvaiseksi siitä puoliso/terapeutista.

Mä taas olen ihmetellyt että mistä palstamammat näitä verkkarivässykkämiehiä löytää. Mun tuttavapiirissä puolison huomioiminen on ihan itsestäänselvyys, syntymäpäivälahjat ja satunnaiset ulkomaanmatkat plus kukkakimput kuuluu ns kuvioon.

Toisia tietysti huomioidaan eri tasolla kuin toisia. Mulle on ollut aina itsestäänselvyys että mua täytyy pitää kuin kukkaa kämmenellä (voin kuvitella miten palstan päivystävä uliulilomapkkoloinen tulee housuihinsa kun lukee tämän) :D

Olet out of reach.

Moni tavallinen mies ei viitsi panostaa, koska ei naisia kuitenkaan saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat ihan just eikä melkein yhdeltä kaveriltani! Jatkuva itsesäälissä kieriminen, mahdottomuuksien vaatiminen... Joo, hänen miehet ovat olleet kaikki tasaiseen tahtiin oikeita kusipäitä ja "suhde" kestää sen 3 kk maksimissaan! En tiedä mistä häl niitä äijiä repii, mutta kaikki ovat olleet sellaisia "pahoja poikia", luusereita. Mikään tavallinen ja kiva mies ei kelpaa. Esim. yritin kerran saada häntä treffeille yhden mieheni kaverin kanssa, joka on oikeasti todella hyvätapainen, komea, fiksu... Käytti vapaa-aikansa urheiluun eikä ryypännyt, niin hän oli nössö.

No ei sekään olisi varmaan kaveriasi huomioinut näillä asioilla jos hän ei ehkä ollut riittävän tasokas.

Ap

Siis kumpi? Kaverini vai tuo mies? Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin kyllä tuo mies paljon tasokkaampi on.

Kyllä mäkin pitkään luulin että ihmisen arvo on kiinni ulkonäöstä ja että mitä paremmaksi saan ulkonäköni sitä paremmaksi kaikki muukin muuttuu mutta ei se menekään niin. Vaikka minä luokittelisin ihmiset (varsinkin toiset naiset) ulkonäön mukaan niin suuri osa muista ei jostain syystä teekään niin. Ilmeisesti isolle osalle merkitsee se millainen ihminen on ja millainen olo tämän kanssa on, katkera ja vihainen ja masentunut nainen ei ole näköjään kovin puoleensavetävä vaikka näyttäisi miltä.

Miksi ihmeessä tuollaisen kermaperseen eteen pitäisi nähdä yhtään mitään vaivaa?! :D

Onneksi oma itsetunto ei ole tuosta kiinni. Vinkkaan vain puolisolle, jos haluan jotain extrakivaa. Esim. "Huomenna voitaisiin lähteä kaupungille kaupoille ja käydä ravintolassa." "Mennään tänä vuonna kesäkuussa huvipuistoon." "Haluaisin tuon uuden korun." Ja tämä toimii toiseenkin suuntaan, mies ehdottelee jotain yhteistä kivaa tekemistä tai jotain mitä haluaisi ostaa.

Juhliin ja hienompiin ravintoloihin käsken sen kuitenkin laittamaan jotain nätimpää kuin verkkarit, pukeutukoon muuten julkisilla paikoilla miten haluaa. Mökillä hän taas passittaa minut vaihtamaan vaatteet, ettei hienommat mene pilalle.

Mutta ollaankin miehen kanssa varmaan vähän liian samanlaisia arvoiltamme, sehän tunnetusti aiheuttaa kaikkea pahaa. :P

Se parisuhde toimii molempiin suuntiin, ja kannattaa antaa yhtä paljon kuin ottaa. Aidosti toki pahoittelen, jos ap:lle, joka jatkuvasti huomioi kumppaniaan lahjoin ja ravintolaillallisin, on sattunut vain sohvalla nököttäviä pikkusieluisia ja pihejä miehiä, jotka yrittävät vetää aina kotiinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asetat rajasi sille, miten sinua kohdellaan ja mihin tyydyt. Ehkä et tuo omaa arvoasi riittävän hyvin esille?

Erikoinen tuo yllä oleva lausahduksesi, jossa ihmettelet, miksi naisen pitäisi muka hemmotella miestä, vaikka itse juuri peräänkuulutat itsellesi vastaavaa hemmottelua. Metsä vastaa kuten sinne huutaa, ja terveessä parisuhteessa molemmat haluavat olla toiselle mahdollisimman hyviä, ilman että kummankaan edes tarvitsee kysy "miksi juuri minun muka pitäisi?".

En pidä siitä ajatuksesta jos toinen jää hemmotteluja ja huomiointeja tavallaan velkaa, koska se juuri tuottaa sen olon, että minua kohdellaan tietyllä tavalla kun en ole riittävän tasokas. Erityisen seksikkäille ja kauniille naisille, jonka tyyppistä ulkonäköä tavoittelen ja johon suuntaan kaiken hereilläoloaikani ja mielenkiintoni PITÄISI TUODA nämä em. edut eli se hemmottelu.

En halua olla mikään passaava emäntä, jolle mies nauraa takanapäin kun juhlii porealtaassa kaunottarien kanssa shamppanjaa juoden, että siellä kotona se mun lomittaja taas siivoaa, hahhah! Olen nähnyt jo niin paljon vaivaa, että minun pitäisi saada nämä palkinnot!

Ap

Kuka harkitsee vakavaa parisuhdetta tuollaisen miehen kanssa? Kuinka monta tuollaista miestä on? Entä miten ihmeessä olet onnistunut tutustumaan heihin kaikkiin?

Ei myöskään kuulosta terveeltä kun sanot suuntaavasi kaiken hereilläoloaikasi ja mielenkiintosi näyttääksesi erityisen seksikkäältä ja kauniilta. Sanoit sen vielä siten, että ymmärsin sen olevan pakkopullaa sinulle.

Tuliko mieleen että jos nykyisellä käyttäytymiselläsi vedät näitä urpoja puoleesi, jollakin toisella vetäisit puoleesi järkeviä, kumppaninsa huomioivia miehiä?

Mulle ei ole koskaan tarjottu treffeillä edes kahvia, koko elämässäni. Kerran muistan yhden miehen, joka tilasi kaikki alkuruuat yms ja minä vain pienen salaatin. Oletin kummankin maksavan omansa, mutta hän yritti sitten laittaa laskun puoliksi. Nykyään olen naimisissa ja mies asuu luonani ilmaiseksi. Mitään lahjoja ei ole ollut, tai joululahjksi sain ne käytetyt muoviset rihkamakorvakorut, joista tein aloituksen. Olen myös maksanut miehen autonkorjauksen ja vangempani ovat maksaneet hänelle kaksi ulkomaanmatkaa.

Naiset voi näköjään jaotella niihin, joille maksetaan ja niihin, jotka maksavat. En tiedä miksi olen jälkimmäisessä ryhmässä. Olen kauniina pidetty ja normaaliälyinen. Tein kerran aloituksen tänne, jossa kysyin uteliaana, että mikä on niiden naisten salaisuus, jotka saavat lahjoja miehiltä. Se ei oikein auennut. Toivottavasti joku tulisi kertomaan nyt.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi oma itsetunto ei ole tuosta kiinni. Vinkkaan vain puolisolle, jos haluan jotain extrakivaa. Esim. "Huomenna voitaisiin lähteä kaupungille kaupoille ja käydä ravintolassa." "Mennään tänä vuonna kesäkuussa huvipuistoon." "Haluaisin tuon uuden korun." Ja tämä toimii toiseenkin suuntaan, mies ehdottelee jotain yhteistä kivaa tekemistä tai jotain mitä haluaisi ostaa.

Juhliin ja hienompiin ravintoloihin käsken sen kuitenkin laittamaan jotain nätimpää kuin verkkarit, pukeutukoon muuten julkisilla paikoilla miten haluaa. Mökillä hän taas passittaa minut vaihtamaan vaatteet, ettei hienommat mene pilalle.

Mutta ollaankin miehen kanssa varmaan vähän liian samanlaisia arvoiltamme, sehän tunnetusti aiheuttaa kaikkea pahaa. :P

Se parisuhde toimii molempiin suuntiin, ja kannattaa antaa yhtä paljon kuin ottaa. Aidosti toki pahoittelen, jos ap:lle, joka jatkuvasti huomioi kumppaniaan lahjoin ja ravintolaillallisin, on sattunut vain sohvalla nököttäviä pikkusieluisia ja pihejä miehiä, jotka yrittävät vetää aina kotiinpäin.

Siis sä vaan vinkkaat noin ja mies alkaa heti maksaa sulle ostoksia, huvipuistoja, illallisia, matkoja? Mitäs jos on sellainen mies, joka ei koskaan tarjoa naiselle mitään? Onko sun mies ns alempitasoinen kuin sä niin, että hän kokee joutuvansa maksamaan sun huomiosta vai miten tuo oikein onnistuu?

Ei siihen mitään salaisuutta ole. Mun mielestä on itsestäänselvää, että parisuhteessa huomioidaan puolisoa. Jos haluaa itselleen miehen joka pitkässä suhteessakin jaksaa vaalia romantiikkaa ja välillä ilahduttaa ja yllättää vaimoaan, ei kannata ottaa miestä joka ei tapailuvaiheessa vie ulos syömään, osta kukkia ja yllätyslahjoja tai jätä söpöilyviestejä keittiön pöydälle. Ei-huomaavaisesta miehestä ei saa koulittua unelmamiestä.

Treffailuvaiheeseen kuuluu perinteiset kosio/liehittelymenot eli mies tarjoaa. Treffailuvaiheeseen kuuluu myös että mies pyrkii tekemään vaikutusta ja keksii kaikenlaista yhteistä tekemistä ja menemistä. Siitä vaiheesta kannattaa ottaa ilo irti :)

Mä en ole koskaan maksanut treffeillä osuuttani tai tarjonnut. Toki jos mies olisi sanonut että molemmat maksaa omansa tai lasku puoliksi, niin olisin maksanut osuuteni mutta treffailu olisi jäänyt mun puolelta siihen.

Olen hoikka, korkeakoulutettu ja keskimääräistä näyttävämpi nainen. Pkseudulla meikäläisiä mahtuu 15 tusinaan. Se missä erotuin muista naisista sinkkuaikana oli enemmän itsetietoisuutta ja itsearvostusta kuin sinkkunaisella keskimäärin. En ole ikinä tehnyt yhtään aloitetta miehen suuntaan enkä treffailuvaiheessa pyri esiintymään tasavertaisena kumppanina ja ehdottamaan yhteistä tekemistä, matkoja tms. Se on miehen deittailuvaiheessa miehen tonttia.

Lompakkolois- ja miesasiamiehille minun kaltaiseni naistyyppi ei sovellu. Näen itseni tavoittelemisen arvoisena naisena ja niin sinkkuaikoina näki moni mieskin :) Hyvistä kandidaateista valitsin parhaimman ja ollaan oltu onnellisesti naimisissa vuosia jo. Mies on edelleen yhtä ihana ja huomaavainen kuin seurusteluaikoina.

Vierailija kirjoitti:

Mulle ei ole koskaan tarjottu treffeillä edes kahvia, koko elämässäni. Kerran muistan yhden miehen, joka tilasi kaikki alkuruuat yms ja minä vain pienen salaatin. Oletin kummankin maksavan omansa, mutta hän yritti sitten laittaa laskun puoliksi. Nykyään olen naimisissa ja mies asuu luonani ilmaiseksi. Mitään lahjoja ei ole ollut, tai joululahjksi sain ne käytetyt muoviset rihkamakorvakorut, joista tein aloituksen. Olen myös maksanut miehen autonkorjauksen ja vangempani ovat maksaneet hänelle kaksi ulkomaanmatkaa.

Naiset voi näköjään jaotella niihin, joille maksetaan ja niihin, jotka maksavat. En tiedä miksi olen jälkimmäisessä ryhmässä. Olen kauniina pidetty ja normaaliälyinen. Tein kerran aloituksen tänne, jossa kysyin uteliaana, että mikä on niiden naisten salaisuus, jotka saavat lahjoja miehiltä. Se ei oikein auennut. Toivottavasti joku tulisi kertomaan nyt.

Up