Mun mies jättää mut

Pärjäät päivä kerrallaan.

Vierailija kirjoitti:

Ap täällä.

Mies sanoi pohtineensa asiaa kuukauden. En tiedä teistä, mutta musta se on aika nopeaa. Ollaan oltu kuitenkin useita vuosia yhdessä. Syytä eroon mies ei osannut sanoa, kai se on ku suhde on arkiintunut. Minä olen paljon töissä ja yhteistä aikaa ei paljoa ole.

Ahdistaa ja itkettää. Tuli niin puskista. Jutellaan kuulemma lisää illalla, oon iha hermona.

Taidan itkeä hetken ja painun töihin. Kiva näillä itkusilmillä mennä..

Pohditte Pirkon kanssa siellä töissä ja saat jaxuhaleja niin jaksat illalla jo paljon paremmin.

Voimia.❤

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikein kaltaisellesi hutsulle.

Joku on noussut väärällä jalalla.

Väärällä jalalla ja ypöyksin. Vaimonsa luokse palanneen miehen jätetty kakkosrupu, joka purkaa vihaansa niihin joilla se sormus on. Käytetty ja pois viskattu, katkera ja suunnaton.

Olisiko miehellä toinen nainen? Minut jätettiin kolme kuukautta sitten "yllättäen" toisen naisen vuoksi. Takana vuosien avioliitto ja perhe-elämä, ei mitään isompia ongelmia, mutta arkiintumista toki. Ymmärrän, että siinä tilanteessa voi ihastua, mutta se ehdottomuus, jolla mies teki päätöksensä jättää minut ilman minkäänlaista yrittämistä tai terapiaa, järkytti. Se toinen oli vaan niin paljon ihanampi kuin minä voisin ikinä olla, kuulemma.

Ensimmäinen kuukausi meni aivan pohjamudissa, olin töistäkin hetken sairauslomalla. Hakeuduin terapiaan, puhuin, puhuin ja puhuin ystäville, mutta silti tuntui, että elämällä ei ole enää mitään merkitystä. Toisen kuukauden aikana alkoi tulla yksittäisiä parempia hetkiä, enää ei ahdistanut ihan koko ajan. Kolmas kuukausi on taas ollut edellistä parempi, nyt ne ahdistuksen hetket ovat yksittäisiä ja suurin osa ajasta ihan perushyvää. Nyt odotan hetkittäin jo tulevaisuutta ja sitä, mitä se tuo tullessaan. Uskallan jo ajatella rakastuvani jossain vaiheessa uudelleen. Vielä on paljon työtä ja toipumista edessä, mutta jos olisin tuolloin kolme kuukautta sitten tiennyt, että voin olla jo kesällä näinkin hyvässä kunnossa, en olisi ollut ollenkaan niin lohduton. Jostain erokirjasta hetki sitten luinkin, että ensimmäiset kolme kuukautta ovat pahinta aikaa, sitten helpottaa.

AP:lle neuvoksi - ota yhteyttä ystäviisi ja hakeudu ammattiavun piiriin. Eivät ne tuskaasi pois vie, mutta nopeuttavat toipumista. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäreilu teko mieheltä. En usko kenenkään tunteiden hiipuvan ykskaks. Olisi voinut kertoa tuntemuksistaan aiemmin. Voimia!

Mitäs jos mies on pitkän aikaa pohtinut tunteitaan ja kertonut niiden hiipumisesta vasta sitten, kun on ollut asiasta täysin varma? Paljon epäreilumpaa olisi ollut se, jos mies olisi pitkän aikaa pohtinut tunteitaan ääneen ja ollut välillä lähdössä ja välillä jäämässä. Sellainen olisi luultavasti ollut paljon tuskallisempaa, vaikka ikävä tilanne tuo toki nytkin on.

Molemmat lainatut on hyviä pointteja. Minä ehkä haluisin kuitenkin kannattaa tuota, että puhuu aiemmin. Siis jo silloin, kun huomaa, että jotain puuttuu. Itse aviomiehelle sanoisin, että tuntuu, että ollaan ajautumassa erilleen ja sille pitäisi tehdä jotain ja sitten voitais yhdessä yrittää, siis jos on alunperin sitoutunut ja rakastanut eikä kevyessä suhteessa. Mun mielestä on reilua puhua mieltä painavista asioista, jos on oikeaa sitoutumista, koska silloin voi yhdessä yrittää korjata sitä edes hetken ennen lopullista lähtöä.

Mutta asiaan. Ap, nyt tuntuu varmasti ihan kauhealta, mutta jonain päivänä helpottaa. Ei ole muuta neuvoa sinulle kuin juttele rauhallinen pitkä keskustelu miehesi kanssa siitä, mitä nyt tapahtuu ja onko hänestä kaikki myöhäistä ja onko sinusta tuon ilmoituksen jälkeen. Ja jos on niin hetki kerrallaan ja päivä kerrallaan, käytännön asioita pienin askelin ja tukiverkkoihin turvautumista. Toivon, että kerrot välillä kuulumisia tähän ketjuun. Jospa kirjoittaminen auttaisi sua myös.

Ap täällä.

Tää tilanne tuntuu ehkä siksi niin pahalle että nyt jos oikeasti erotaan oon kaveripiirini ainut sinkku/perheetön. Mulla on ystäviä, mutta ei useita. Mies on ollut samalla kumppani myös kaikista rakkain ystäväni. Ahdistaa, että miksi minulle kävi juuri näin. Olen ollut oikeasti täysin sokea kun en ole huomannut miehessä muutoksia tms. Toista naista ei ole, siitä olen varma. En vaan voi ymmärtää miten tässä näin kävi.

Ahdistaa juhannuskin nyt. Piti mennä miehen kaverien kanssa mökille, ihan kuin ennenkin. Haen ammattiapua, en selviä tästä omin voimin.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko miehellä toinen nainen? Minut jätettiin kolme kuukautta sitten "yllättäen" toisen naisen vuoksi. Takana vuosien avioliitto ja perhe-elämä, ei mitään isompia ongelmia, mutta arkiintumista toki. Ymmärrän, että siinä tilanteessa voi ihastua, mutta se ehdottomuus, jolla mies teki päätöksensä jättää minut ilman minkäänlaista yrittämistä tai terapiaa, järkytti. Se toinen oli vaan niin paljon ihanampi kuin minä voisin ikinä olla, kuulemma.

Ensimmäinen kuukausi meni aivan pohjamudissa, olin töistäkin hetken sairauslomalla. Hakeuduin terapiaan, puhuin, puhuin ja puhuin ystäville, mutta silti tuntui, että elämällä ei ole enää mitään merkitystä. Toisen kuukauden aikana alkoi tulla yksittäisiä parempia hetkiä, enää ei ahdistanut ihan koko ajan. Kolmas kuukausi on taas ollut edellistä parempi, nyt ne ahdistuksen hetket ovat yksittäisiä ja suurin osa ajasta ihan perushyvää. Nyt odotan hetkittäin jo tulevaisuutta ja sitä, mitä se tuo tullessaan. Uskallan jo ajatella rakastuvani jossain vaiheessa uudelleen. Vielä on paljon työtä ja toipumista edessä, mutta jos olisin tuolloin kolme kuukautta sitten tiennyt, että voin olla jo kesällä näinkin hyvässä kunnossa, en olisi ollut ollenkaan niin lohduton. Jostain erokirjasta hetki sitten luinkin, että ensimmäiset kolme kuukautta ovat pahinta aikaa, sitten helpottaa.

AP:lle neuvoksi - ota yhteyttä ystäviisi ja hakeudu ammattiavun piiriin. Eivät ne tuskaasi pois vie, mutta nopeuttavat toipumista. Tsemppiä!

Pakko olla toinen kun sinun miehelläs oli...vaikka olisikin se ei liity mitenkään teidän suhteeseen. Se on seuraus ei syy teidän ongelmiin. Yksikään nainen ei parane jos jää vellomaan noihin toisiin naisiin. Omaksi itsekseen tulemisen prosessi vaatii omien virheiden ja puutteiden hyväksymisen ja virheistään oppimisen.

Päätit sitten ensinmäiseksi avautua ajanvietteenä käytettävällä keskustelupalstalla. Kai teit jo facecook jaon, jossa poltat yhteisiä valokuvia, leikkaat miehen vaatteet ja pakkaat kamat jätesäkkeihin?

Vierailija kirjoitti:

Ap täällä.

Tää tilanne tuntuu ehkä siksi niin pahalle että nyt jos oikeasti erotaan oon kaveripiirini ainut sinkku/perheetön. Mulla on ystäviä, mutta ei useita. Mies on ollut samalla kumppani myös kaikista rakkain ystäväni. Ahdistaa, että miksi minulle kävi juuri näin. Olen ollut oikeasti täysin sokea kun en ole huomannut miehessä muutoksia tms. Toista naista ei ole, siitä olen varma. En vaan voi ymmärtää miten tässä näin kävi.

Ahdistaa juhannuskin nyt. Piti mennä miehen kaverien kanssa mökille, ihan kuin ennenkin. Haen ammattiapua, en selviä tästä omin voimin.

Hyvä päätös myöntää, ettei yksin selviä ja mennä hakemaan apua. Avun hakeminen ei oo koskaan väärin tai se, että saa jutella jonkun ammattilaisen kanssa. Saatko juhannukseksi jonkun tukemaan ja viettämään aikaa kanssasi?

En tiedä miehen lähtöön kuin yhden syyn: Toisen naisen. Mies ei lähde tyhjän päälle. Luultavasti uusi suhde on jo testattu ja vakiinnutettu vaimon selän takana tietenkin. Näin jokaisella lähipiirin lähteneellä miehellä.

Vierailija kirjoitti:

Päätit sitten ensinmäiseksi avautua ajanvietteenä käytettävällä keskustelupalstalla. Kai teit jo facecook jaon, jossa poltat yhteisiä valokuvia, leikkaat miehen vaatteet ja pakkaat kamat jätesäkkeihin?

Miks ei avautuis? Moni tänne avautuu, kun ei oo viel valmis puhumaan kenellekään tuttavalle, mutta kaipaa jonkun sanovan jotain asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko miehellä toinen nainen? Minut jätettiin kolme kuukautta sitten "yllättäen" toisen naisen vuoksi. Takana vuosien avioliitto ja perhe-elämä, ei mitään isompia ongelmia, mutta arkiintumista toki. Ymmärrän, että siinä tilanteessa voi ihastua, mutta se ehdottomuus, jolla mies teki päätöksensä jättää minut ilman minkäänlaista yrittämistä tai terapiaa, järkytti. Se toinen oli vaan niin paljon ihanampi kuin minä voisin ikinä olla, kuulemma.

Ensimmäinen kuukausi meni aivan pohjamudissa, olin töistäkin hetken sairauslomalla. Hakeuduin terapiaan, puhuin, puhuin ja puhuin ystäville, mutta silti tuntui, että elämällä ei ole enää mitään merkitystä. Toisen kuukauden aikana alkoi tulla yksittäisiä parempia hetkiä, enää ei ahdistanut ihan koko ajan. Kolmas kuukausi on taas ollut edellistä parempi, nyt ne ahdistuksen hetket ovat yksittäisiä ja suurin osa ajasta ihan perushyvää. Nyt odotan hetkittäin jo tulevaisuutta ja sitä, mitä se tuo tullessaan. Uskallan jo ajatella rakastuvani jossain vaiheessa uudelleen. Vielä on paljon työtä ja toipumista edessä, mutta jos olisin tuolloin kolme kuukautta sitten tiennyt, että voin olla jo kesällä näinkin hyvässä kunnossa, en olisi ollut ollenkaan niin lohduton. Jostain erokirjasta hetki sitten luinkin, että ensimmäiset kolme kuukautta ovat pahinta aikaa, sitten helpottaa.

AP:lle neuvoksi - ota yhteyttä ystäviisi ja hakeudu ammattiavun piiriin. Eivät ne tuskaasi pois vie, mutta nopeuttavat toipumista. Tsemppiä!

Pakko olla toinen kun sinun miehelläs oli...vaikka olisikin se ei liity mitenkään teidän suhteeseen. Se on seuraus ei syy teidän ongelmiin. Yksikään nainen ei parane jos jää vellomaan noihin toisiin naisiin. Omaksi itsekseen tulemisen prosessi vaatii omien virheiden ja puutteiden hyväksymisen ja virheistään oppimisen.

Miehet harvemmin lähtee tyhjän päälle, ainakaan noin yllättäen. Mutta voihan se olla, että tässä tapauksessa sitä toista ei ole. En minä olen jäänyt vellomaan toisiin naisiin, päinvastoin, olen terapian kautta käsitellyt tilannetta ja yrittänyt löytää ne syyt siellä toiseen naiseen ihastumisen taustalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päätit sitten ensinmäiseksi avautua ajanvietteenä käytettävällä keskustelupalstalla. Kai teit jo facecook jaon, jossa poltat yhteisiä valokuvia, leikkaat miehen vaatteet ja pakkaat kamat jätesäkkeihin?

Miks ei avautuis? Moni tänne avautuu, kun ei oo viel valmis puhumaan kenellekään tuttavalle, mutta kaipaa jonkun sanovan jotain asiaan.

Näin juuri. Ihme asenne sulla.

Vierailija kirjoitti:

Ap täällä.

Tää tilanne tuntuu ehkä siksi niin pahalle että nyt jos oikeasti erotaan oon kaveripiirini ainut sinkku/perheetön. Mulla on ystäviä, mutta ei useita. Mies on ollut samalla kumppani myös kaikista rakkain ystäväni. Ahdistaa, että miksi minulle kävi juuri näin. Olen ollut oikeasti täysin sokea kun en ole huomannut miehessä muutoksia tms. Toista naista ei ole, siitä olen varma. En vaan voi ymmärtää miten tässä näin kävi.

Ahdistaa juhannuskin nyt. Piti mennä miehen kaverien kanssa mökille, ihan kuin ennenkin. Haen ammattiapua, en selviä tästä omin voimin.

Otat tämän eläväoppimateriaalina, jota ei kannatta ohittaa. Koskaa elämää ei pidä elää vain toisen kautta.

Ammattiapu ei yksin auta. Elämä on yhtä isoa kokonaisuutta. Työ, ystävät, harrastukset, jne. Parisuhde tulee vasta sitten kun tämä kokonaisuus on kasassa.

Tällasia eroja tulee, kun ei pidetä suhteesta huolta. Oletetaan vaan kun asiat menee oman mielen mukaan ja toinen ei ilmaise tyytymättömyyttään, että suhteessa on kaikki hyvin. Kannattas varmaan miettiä, et miks suhde ei sit voinutkaan hyvin?

Voin lohduttaa että yhtäkkiä vaan huomaat et sulla on ympärillä muita sinkkuihmisiä ja eroja tulee muillekin. Niin siinä vaan käy että löytää kaltaistaan seuraa kun taas parisuhteessa jumahtaa toisen kanssa kotiin. Itse voin sanoa useampi vuosi eron jälkeen että se oli yksi parhaista asioista mitä mulle on tapahtunut kun joutui kohtaamaan itsensä ja selvitä yksin. Anna asialle ja itsellesi aikaa!!

Vierailija kirjoitti:

Tällasia eroja tulee, kun ei pidetä suhteesta huolta. Oletetaan vaan kun asiat menee oman mielen mukaan ja toinen ei ilmaise tyytymättömyyttään, että suhteessa on kaikki hyvin. Kannattas varmaan miettiä, et miks suhde ei sit voinutkaan hyvin?

Tällaisia eroja tulee, kun ihmiset eivät ymmärrä, että se onni löytyy ihan sieltä omasta itsestä, eikä omaa pahaa oloa vie pois se, että lähtee pois parisuhteesta. Sehän on toki se helppo ratkaisu, mutta vie ojasta allikkoon ennen pitkää.

Minut jätti vaimo ihan samalla tavalla. Sattui ja tuntui että elämä on otettu pois.

Puoli vuotta meni synkästi, oli päiviä jolloin oman elämän päättäminen oli jo hyvin suunniteltu. Siitä sai kyllä voimia uuteen päivään kun ajatteli että aina on vaihtoehtoja.

Nyt mennyt vuosi, uusi ihanampi naisystävä, omaisuus jaetaan kohta ja sitten olen vapaa toimimaan. Lapset isoiksi ja muutan Espanjaan 😊

Vierailija kirjoitti:

Ap täällä.

Tää tilanne tuntuu ehkä siksi niin pahalle että nyt jos oikeasti erotaan oon kaveripiirini ainut sinkku/perheetön. Mulla on ystäviä, mutta ei useita. Mies on ollut samalla kumppani myös kaikista rakkain ystäväni. Ahdistaa, että miksi minulle kävi juuri näin. Olen ollut oikeasti täysin sokea kun en ole huomannut miehessä muutoksia tms. Toista naista ei ole, siitä olen varma. En vaan voi ymmärtää miten tässä näin kävi.

Ahdistaa juhannuskin nyt. Piti mennä miehen kaverien kanssa mökille, ihan kuin ennenkin. Haen ammattiapua, en selviä tästä omin voimin.

Juhannus on vain yksi päivä kalenterissa. Otat nyt aikaa itsellesi ja mietit millaista elämää haluat eläää. Ihan aluksi keskityt töihisi. Tämä ei ole vielä riitävän hyvä syy notkua aihe vapaalla ja jättää työ muiden vastuulle ja tekemättä. Onnea tielläsi itsenäisyyteen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällasia eroja tulee, kun ei pidetä suhteesta huolta. Oletetaan vaan kun asiat menee oman mielen mukaan ja toinen ei ilmaise tyytymättömyyttään, että suhteessa on kaikki hyvin. Kannattas varmaan miettiä, et miks suhde ei sit voinutkaan hyvin?

Tällaisia eroja tulee, kun ihmiset eivät ymmärrä, että se onni löytyy ihan sieltä omasta itsestä, eikä omaa pahaa oloa vie pois se, että lähtee pois parisuhteesta. Sehän on toki se helppo ratkaisu, mutta vie ojasta allikkoon ennen pitkää.

Ero on yksi omaksi itsekseen tulemisen prosessi. Suhde on solmittu tiettyy elämän vaiheeseen, kun ihminen alkaa hahmottaamaan millaista elämää haluaa elää niin suhteen motiivit ei enää auttamatta täytykään vaan on elettävä mukana, jos toinen kasva siinä rinnalla niin ero on ihan hyvä vaihtoehto.

En minä esim jaksaisi kumppania jolla ei ole mitää omaa. Tämän toin esille koska ap kertoi, että hänellä putosti miehen myötä koko elämä. Yksi asia pohdittavaksi miksi mies ei ehkä ollut yhtä tyytyväinen kuin ap.