alan menettää hermot kotona asuvaan aikuiseen tyttäreeni
0n 19v eikä ole vielä ilmaissut halua muuttaa omilleen. meillä ovat olleet aina hyvät välit ja teini-ikäkin meni ilman sen suurempia draamoja, mutta nyt.. opiskelu jäi kesken, töitä ei edes viitsi etsiä. istuu vaan läppäri sylissä ja vetää karkkia ja energiajuomaa, välillä käy röökillä ja palaa nakottamaan säkkituoliin ! pari kertaa viikossa käy viihteellä ja herättää minut ,kun paukkaa ovesta raamit kaulassa.
Kommentit (21)
Potku persiiseen!
En minä katsoisi. Vain opiskeleva tai töitä tekevä nuori saa asua kotona. Siis tietysti välivaiheessakin saa, esim. hakee opiskelu- tai työpaikkaa.
Mutta tuolla asenteella ei päivääkään!
Miksi elätät, ei sinulla enää ole velvollisuutta?
No, sitten se on vaan keskustelun paikka. Jos ei opiskele, sitten etsii töitä ja maksaa asumisestaan sinulle. Eli joku könttäsumma joka kk. Mä maksoin aikoinani 500 markkaa kuussa vanhemmille, kun en päässyt opiskelemaan ja pidin välivuotta ja tein töitä. Palkka oli joku 2500mk tms. Eli samalla idealla... jos ei napaa, sitten etsii itselleen oman kodin jostain muualta.
Vierailija kirjoitti:
Oon kateellinen
T. Yksin asuva, yliopistossa opiskeleva ja töitä tekevä, mutta ei kavereita eikä pildeä moneen vuoteen
Mitä sun pilden saamiset tähän kuuluu?
Vierailija kirjoitti:
Potku persiiseen!
En minä katsoisi. Vain opiskeleva tai töitä tekevä nuori saa asua kotona. Siis tietysti välivaiheessakin saa, esim. hakee opiskelu- tai työpaikkaa.
Mutta tuolla asenteella ei päivääkään!
Miksi elätät, ei sinulla enää ole velvollisuutta?
Siis lapsiko on teille joku velvollisuus? Potkaistaan van heti pihalle kun on laillisesti aikuinen? Omasta mielestäni 19-vuotias on ihan lapsi vielä, tässäkin tilanteessa kannattaisi ehkä tukea nuorta eikä heittää pihalle. Tuon ikäiset tarvitsevat usein vielä apua oman elämän järjestämisessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Potku persiiseen!
En minä katsoisi. Vain opiskeleva tai töitä tekevä nuori saa asua kotona. Siis tietysti välivaiheessakin saa, esim. hakee opiskelu- tai työpaikkaa.
Mutta tuolla asenteella ei päivääkään!
Miksi elätät, ei sinulla enää ole velvollisuutta?
Siis lapsiko on teille joku velvollisuus? Potkaistaan van heti pihalle kun on laillisesti aikuinen? Omasta mielestäni 19-vuotias on ihan lapsi vielä, tässäkin tilanteessa kannattaisi ehkä tukea nuorta eikä heittää pihalle. Tuon ikäiset tarvitsevat usein vielä apua oman elämän järjestämisessä.
Tarkoitin tietysti asian juridista puolta, en niinkään moraalista.
Mutta katsoisin, ettei ole moraalistakaan velvollisuutta näillä koordinaateilla. Tietysti ei voi tietää taustoja aloituksen perusteella.
Tervehenkinen, reipas nuori haluaa ihan itse itsenäistyä. Ehkä tässä tapauksessa ei eväitä siihen ole annettu. Mutta karhunpalveluksen monet tekevät antamalla tätä "tukea" loputtomiin ja kohta on 25-vuotias täysluuseri makaamassa siinä samassa säkkituolissa.
Minulla on vain yksi tytär, joka asui välillä vuokra-asunnossa pari vuotta, mutta kun lähti opiskelemaan ulkomaille, hänen pysyvä osoitteensa on meidän vanhempien luona eli hänen lapsuudenkodissaan.
Minäkään en ymmärrä, että lapsi on vain velvollisuus, jonka lähtöajasta kilpaillaan naapureiden ja sukulaisten kesken. Näin on varsinkin sellaisissa perheissä, joissa puolisoa vaihdetaan tiuhaan ja uusia perheitä perustetaan tosta vain lonkalta. Monesti vanhemmat lapset ovat jopa heitteillä.
Olen aina sanonut, että opiskella pitää ja työtä pidää tehdä, mutta koti on aina hänenkin kotinsa ja siellä pidetään huonekin hänelle loma-aikoja varten. Valmistumisen jälkeen tytär varmasti hankkii oman asunnon, mutta taloudellisesti ajateltuna kotona asuminen on monesti hyvä vaihtoehto, jos ei ole kunnon tuloja. Jos vanhemmat eivät maksa viuluja, senhän tekee yhteiskunta esim. asumistuen ja korkeamman työttömyysturvan tai opintotuen muodossa. Hyvät välit perheenjäsenten kesken ovat elämän parasta antia!
Pitää toki lapsia karaista maailmaan eikä hyysätä liikaa (mitä minä teen :-)), mutta rakkautta on myös huolehtiminen ja turvallisuus. Annetaan nuorille aikaa miettiä, mitä he elämältä haluavat. En halua maksaa mielelläni niitäkään ammatinvalintaan nuorena pakotettujen opintoja, jotka vasta vuosien jälkeen huomaavat, mitä oikeasti haluavat tehdä. Hötkyily se vasta kalliiksi tulee!
Kuuleppas nyt. Sinä elätät, joten sinä määrittelet säännöt. Tee tytöllesi selväksi, että jotain on tehtävä. JOko opiskelemaan, töihin tai vaikka työpajalle. Kotitöitä pitää tehdä jne. Jos sanoo ettet voi määrätä, koska on aikuinen, niin sinä näytät ovea. Yksinkertaista.
Mieluiten kuitenkin asiallisen keskustelun avulla. Kovat konstit käyttöön, jos ei muuten ymmärrä.
Itse keskustelin rauhassa nuoren kanssa mitä tulevaisuuden suunnitelmia hänellä on ja katsoisitte vaikka yhdessä eri koulutusvaihtoehtoja läpi. Tosin eikö keväällä ole ollut haut mutta esim. Jonnekin opistoon, vaikka miettimään vuodeksi mitä elämältään haluaa ja sitten keväällä hakea yhteishaussa. Tekisin kuitenkin selväksi,että jotain elämällä pitää kuitenkin tehdä.
Vastaaja 9, juuri näin. Lapsille tulee joskus kriisejä, ja silloin kannattaa kannatella lapsiaan. Kyllä ne ehtivät kotoa taas pois ennen 30-vuotispäiviään. Itse lähdin 19-vuotiaana opiskelemaan ja töihin. Sitten taas asuin yli vuoden kotona ja sitten taas lähdin opiskelukaupunkiin, jossa viihdyin 4 vuotta. Sitten jo sainkin pk-seudulta töitä, ja tänne perustin kotina 26-vuotiaana. Ja kävin syntymäkodissani liki joka vkl monta vuotta.
Mutta jos nuori ei ole töissä, on hänen tehtävä ainakin osuutensa kotitöistä.
Itse lensin kotoa ulos kun täytin 18. Oli otettava opintolaina. En tee samaa omille lapsilleni!
Enkä ajattele vanhemmistani kovin hääppöisesti tuossa asiassa ja 18 vuotta tuosta on kulunut. En ole katkera eikä asia minua vaivaa, en koe että vanhemmat olivat tukena tai ohjanneet.
Esikoiseni on 12-vuotias ja kun ajattelen että saattaa muuttaa omilleen 16 kesäisenä niin kurjalta se tuntuu.
Minusta perheen kuuluu pitää yhtä ja kaikkien osallistua kotitöihin, jos aikuinen lapsi ei tee kotitöitä vaan makoilee ja häiritsee kännikolinalla niin siihen toimintaan pitää tulla muutos. Onko äiti tai isä velvollinen passaamaan? Vai kuuluisiko valmistaa ruoka tms jos on kotona, ei opiskele/töissä?
Minusta tuo kertoo vain siitä miten huonosti kotona on kasvatettu ja delegoidaan työt.
jos menee hermot aikuiseen lapseen niin keskustelun paikka. tietenkin lapsi (kyllä kai se 19v vielä on lapsi) saa asua kotona mutta ei kuin hotellissa. eihän ne hermot menisi jos lapsi tekisi oman osuutensa kotitöistä ja osoittaisi aktiivisuutta oman tulevaisuutensa hoitamiseksi. saa sitä pilettää mutta millähän, kenenkähän rahalla ramppaa?
kotityöt ja asumissäännöt, ihan kuin kaikille "kotona asuville". oma iso teini yritti samaa, hän on kesälomalla rankan opiskelun jälkeen joten äiti on palvelija? kuules neiti kotityöt ei ole pelkästään minun hoidettava, palkkatöiden päälle!
työpaikan- ja/tai opiskelupaikan hakuun myös kannattaa patistaa. kilpailu on kovaa, ilman koulutusta ei pärjää. työpaikallakin voivat kouluttaa.
Vierailija kirjoitti:
Potku persiiseen!
En minä katsoisi. Vain opiskeleva tai töitä tekevä nuori saa asua kotona. Siis tietysti välivaiheessakin saa, esim. hakee opiskelu- tai työpaikkaa.
Mutta tuolla asenteella ei päivääkään!
Miksi elätät, ei sinulla enää ole velvollisuutta?
Meillä myös tulee olemaan näin. Jos opiskelee, autan ja rahoitan. Jos tekee töitä, maksaa (täysi-ikäisenä) osuuden kotiin ja osallistuu kotitöihin aikuisen tasoisesti. (Nuo kotiin maksettavat rahat laitan kyllä säästöön, ja annan takaisin sitten kun on sopiva hetki ja tarvetta esim. asunnon ostoon)
Tuollaista velttoilua ei vaan kannata mitenkään tukea, siihen jää niin helposti jumiin, ja sitten onkin kohta jos "syrjäytynyt ressukka".
Me veronmaksajat maksamme tyttäresi emälän kun aplla ei o varaa.
Jaa. Minun vanhemmillani meni hermot minuun kun olin vielä alaikäinen. Vapaaehtoisesti häippäsin 19v. Takaisin en ole sen jälkeen mennyt niinkuin toinen siskoistani. Lähti opiskelemaan ja muutti takaisin kotiin kun opiskelut loppuivat. Toinen siskoistani sai maata kotona ilman töitä ja koulutusta vuosikaupalla. Outoa.
En ainakaan haukkuisi tai sättisi tyttöä. Itse olin 2-kymppisenä todella hukassa elämässä, yo-kokeet olivat menneet pieleen, joten ainut johon pääsin opiskelemaan oli amk:n ei- niin suosittu linja. En tiennyt kuka olen tai mitä haluan elämältäni. Asuin vielä kotona, kun päätin lopettaa amk-opiskelut. Olen kyllä kiitollinen, että vanhempani eivät potkaisseet pihalle heti, kun en tiennyt mitä alan tekemään elämälläni.
Suosittelen keskustelemaan rauhassa tytön kanssa, kuitenkin niin, että ymmärtää tilanteen mutta patistaa kuitenkin tekemään suunnitelmia elämälleen.
Olisiko kannattanut kasvattaa ajoissa? Jos 19-vuotiaalla ei ole halua eikä valmiuksia pyrkiä itsenäiseen elämään niin jotain on mennyt vikaan, ja syyttävä sormi kääntyy kohti vanhempia. Ei se kuule riitä että 18 vuotta vaan antaa ruokaa ja suojaa.
Vierailija kirjoitti:
Potku persiiseen!
En minä katsoisi. Vain opiskeleva tai töitä tekevä nuori saa asua kotona. Siis tietysti välivaiheessakin saa, esim. hakee opiskelu- tai työpaikkaa.
Mutta tuolla asenteella ei päivääkään!
Miksi elätät, ei sinulla enää ole velvollisuutta?
Minä juttelisin tosi huolella asiat läpi, mitä nuori haluaa elämältä ja esim. millaisiin opiskelupaikkoihin olisi edellytyksiä ja riittävästi motivaatiota, mitkä asiat pelottaa jne, tuon ikäisellä on elämä ihan hakusessa ja aikuisen tuki voi olla todella tarpeen.
Oon kateellinen
T. Yksin asuva, yliopistossa opiskeleva ja töitä tekevä, mutta ei kavereita eikä pildeä moneen vuoteen