Lue keskustelun säännöt.
Mä vihaan mun lapsia
20.06.2016 |
Narisee, kitisee, valittaa, riehuu, hillu, ei kuuntele eikä noteeraa mua millään tavalla. Ne ei halua mitään, mut sit kuitenkin haluaa kaiken . Ei tottele. Ei syö. Kaikki on koko ajan perseestä. Ne kusee joka yö sänkyihinsä. En jaksa enää olla iloinen, oon vittuuntunut jo kun herään kun se narina alkaa et "anna mehua" pliis sanokaa et on muitakin.
Kommentit (52)
Pitäsköhän kantaa kortensa tähänkin keskusteluun..ei ehkä kannattaisi, mutta nyt tulee.
Minäkin vihaan välistä lapsiani ja ihan oikeasti sydämeni pohjasta..
Kuvittelin, että tässä iässä elämä olisi jo helpompaa, ja saisin sitä paljon puhuttua omaa aikaa. Mutta mitä vielä..hetki niin puhelin soi, tee sitä ja tätä. Jos ajattelen vähän aikaa pitää silmiänin kiinni tai nukkua pitempää on joku oven raossa huutamassa kitarisat heiluen, että jokin hätä on jossakin meneillään ja minä vain lorvin..
En vain jaksaisi enää mitenkään..
Olen melkein viisikymppinen kuntoutustuella terveyteni menetettyäni, nyt yritä saada nuorison ymmärtämään, että hei, sitä ollaan ostettu yritys ja siihen pitäisi nyt sitten paneutua koko sielullaan..mutta aina sinne on vain lähdettävä katsomaan.
Ja pestävä pyykit, laitettava ruoka, siivottava, ettei ihan koko mökki leviä käsiin..
Isänsä karkasi jo omille teilleen ja siitä lähtien olen kantanut yksin tässä showssa vastuun ja tekemiset..nyt en vain jaksaisi enää..
Niin ja lasten iät on 25-9...seitsemän kipalett.. että on sitä oikeus lapsiaan vihatakkin.
Vaikka toisaalta olen valmis heidän eteensä kaikkeni antamaan, mutta en ihan joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on myös kaksi alle kouluikäistä. Eivät ole pissanneet sänkyihinsä (eikä housuihinsa) kahden ikävuoden jälkeen, mutta muuten kyllä ovat saaneet miettimään, että miksikäs niitä lapsia halusinkaan.
Monet äidit pitävät itseään hyvinä kasvattajina, kun ovat sattumalta synnyttäneet muutaman värityskirjalapsen ja sitten on meitä "huonoja kasvattajia", joiden lapset aloittavat aamusta huutamisen, tavaroiden hajoittamisen ja toistensa hakkaamisen. Hetkeäkään eivät pysty olemaan tappelematta/huutamatta/valittamatta. Mutta sehän siis johtuu vain siitä, että me ollaan niin paskoja vanhempia jo heti aamusta ennen kuin olemme edes heränneet. Hyvä tietää.
Älä nyt sitten saatana anna niille SOKERISTA mehua heti aamusta! Ei ihme että ne lapset sekoo! Huonoa vanhemmuutta tuo
Haha, onneksi en oo ainoa kun tuntee aika-ajoin noin, mutta onneksi meillä mies hoitaa lapset ja varsinkin silloin ennen kuin mulla menee pinna. En tajua, miten joku jaksaa rakastaa lapsiaan koko ajan tai pääsääntöisesti, koska lapset = aivottomat mulkerot. Tai kiltit vilijonkan lapset ovat yhteiskunnan sääntöjä ajatellen alistettuja nysväköitä, joita kasvatetaan lapsen oma sielukkuus poisottaen muita ihmisiä, eikä heidän omaa elämäänsä varten. En halua omista lapsistani sellaisiakaan. Terve lapsi on maailman rasittavin asia.
t.kivikissaäiti
Vierailija kirjoitti:
Mulla on myös kaksi alle kouluikäistä. Eivät ole pissanneet sänkyihinsä (eikä housuihinsa) kahden ikävuoden jälkeen, mutta muuten kyllä ovat saaneet miettimään, että miksikäs niitä lapsia halusinkaan.
Monet äidit pitävät itseään hyvinä kasvattajina, kun ovat sattumalta synnyttäneet muutaman värityskirjalapsen ja sitten on meitä "huonoja kasvattajia", joiden lapset aloittavat aamusta huutamisen, tavaroiden hajoittamisen ja toistensa hakkaamisen. Hetkeäkään eivät pysty olemaan tappelematta/huutamatta/valittamatta. Mutta sehän siis johtuu vain siitä, että me ollaan niin paskoja vanhempia jo heti aamusta ennen kuin olemme edes heränneet. Hyvä tietää.
Juurikin näin t Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja nyt vedettiin sokerikortti esiin..
Eiköhän nyt olisi vain keskityttävä olennaiseen. Kasteleva lapsi on raskas hoitaa ja pyykkiä riittää. Lisukkeena vielä näitä besserwissereitä neuvomaan, mutta kaiken kokeilleena voin kertoa, että kyllä se vain loppuu joskus..ennemmin tai myöhemmin, näin kävi meillä. Yksi päivä vain hoksasin, ettei tyttären sänky ollut enää ollut viikkon märkä..
Jos oma jaksaminen menee liian pitkälle, onhan perheessä isäkin.. tai sitten on huudettava yhteiskuntaa hätiin. Meillä tuollaista ei tosin saanut tehdä, koska se oli isän mielestä tosi noloa.
Nyt on sitten osa lapsista aikuisia, mutta edelleen minua tarvitaan..joskus ehkä jopa liikaakin.. Mutta pikkuhiljaa minä otan väliä tähän lasten elämässä pyörimiseen.. heidänkin on aika joskus ottaa tuulta siipiensä alle.
Niin olen tuo 42 seitsemän mussukan äiti..
- menkää ulkoilemaan ja pyöräilemään pihalle vähintään 2 h päivä (ei haittaa vaikka sataisi kun on sadevaatteet)
- katso että juovat myös vettä (nestehukka saa lapset käyttätymään rauhattomasti)
- vältä sokeria ja makeutusaineita
- ota käyttöön kalaöljy
- rajoita peli- ja tv-aikaa
- säännölliset ruoka-ajat 5 krt päivässä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt sitten saatana anna niille SOKERISTA mehua heti aamusta! Ei ihme että ne lapset sekoo! Huonoa vanhemmuutta tuo
Mutta, kun se SOKERINEN on halvempaa 😔
Ravinnolla on tosiaan paljon vaikutusta.
Voimia kovasti, jaksamista, hyvää vuorovaikutusta ja iloa kesään lastesi kanssa!
Vierailija kirjoitti:
- menkää ulkoilemaan ja pyöräilemään pihalle vähintään 2 h päivä (ei haittaa vaikka sataisi kun on sadevaatteet)
- katso että juovat myös vettä (nestehukka saa lapset käyttätymään rauhattomasti)
- vältä sokeria ja makeutusaineita
- ota käyttöön kalaöljy
- rajoita peli- ja tv-aikaa
- säännölliset ruoka-ajat 5 krt päivässä
näin teemme mutta yleensä 4tuntia pihalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on myös kaksi alle kouluikäistä. Eivät ole pissanneet sänkyihinsä (eikä housuihinsa) kahden ikävuoden jälkeen, mutta muuten kyllä ovat saaneet miettimään, että miksikäs niitä lapsia halusinkaan.
Monet äidit pitävät itseään hyvinä kasvattajina, kun ovat sattumalta synnyttäneet muutaman värityskirjalapsen ja sitten on meitä "huonoja kasvattajia", joiden lapset aloittavat aamusta huutamisen, tavaroiden hajoittamisen ja toistensa hakkaamisen. Hetkeäkään eivät pysty olemaan tappelematta/huutamatta/valittamatta. Mutta sehän siis johtuu vain siitä, että me ollaan niin paskoja vanhempia jo heti aamusta ennen kuin olemme edes heränneet. Hyvä tietää.
Lapsesi käytöksestä näet millainen olet
Vierailija kirjoitti:
Haha, onneksi en oo ainoa kun tuntee aika-ajoin noin, mutta onneksi meillä mies hoitaa lapset ja varsinkin silloin ennen kuin mulla menee pinna. En tajua, miten joku jaksaa rakastaa lapsiaan koko ajan tai pääsääntöisesti, koska lapset = aivottomat mulkerot. Tai kiltit vilijonkan lapset ovat yhteiskunnan sääntöjä ajatellen alistettuja nysväköitä, joita kasvatetaan lapsen oma sielukkuus poisottaen muita ihmisiä, eikä heidän omaa elämäänsä varten. En halua omista lapsistani sellaisiakaan. Terve lapsi on maailman rasittavin asia.
t.kivikissaäiti
Äitihullu neuvoo lasten kasvatuksessa? Kun ei itse tee lastensa kanssa mitään. Tai mitään ylipäätään, eihän oo oikein joutua siivoamaan muiden sotkuja. Tai onhan ärsyttävää, kun lapsi kiukuttelee. Edes ruokaa ei pysty laittamaan lapselle. Kivikissoja ei saa taloon tuoda, kun muilla on ollut hauskaa voi uhata lähteä ellei kaksi kiveä poistu talosta. Sellainen äiti, joka ei rakasta laspsiaan vaan vihaa
Voin niin samaistua. vajaat kaksi- ja nelivuotias. kaksinkertainen uhma. yötissistä luopumisen tuskaa pienemmällä. kastelua oli pari viikkoa isommalla, kunnes laitettiin vaipat, ja kun vaipat loppui niin ei ole sänkykään kastunut. uusi pussi on odottamassa jos uusi jakso tulee. Erittäin lyhyellä sytytyslangalla varustetut muksut, kovaäänisiä. kyllä,meillä kasvatetaan kovallakin kurilla, mutta ne on vaan kehitysikäpiikkejä kun tuntuu että seinät kaatuu kaikilla. joka asiasta on joku vääntö. ensin haluaa sitten ei haluakaan. itkua parkua. ja seuraavana päivänä saatetaankin olla ihan iloisia ja niinkuin huono ärräpärrä päivä olisi muisto vain. näitä ärräpärräpäiviä tulee jaksoissa. silti illalla iltasatua lukiessa, vaikka päivällä olisi kuinka hermot käyny tiukoilla, on ihana lukea ja olla kiireettä läsnä siinä lapsen kanssa.puhua päivästä tai mistä vaan. nauraakin. pusutella. pyytää anteeksi jos on itsekin käyttäytynyt huonosti. selittää. ihmetellä maailmaa. kuunnella nelivuotiaan tarinoita. pahimpiin hetkiin on hyvä itse vetäytyä jos tuntuu että lanka katkeaa, vaikka ulos oven taakse pariksi minuutiksi. kuin että antaa periksi. lapsille on hyvä välillä näyttääkin suuttumuksen tunteita, mutta jos se on jatkuvaa niin alkaahan se stressi purkautua lapsiinkiin ja lapset taas purkaa sen sillä huonolla käytöksellä. korvattomuus tulee ja menee ja niin se on tuo uhmakin. Uhma on tavallaan taustalla vaikuttava voima joka välillä vetäsee talon läpi kuin hurrikaani, ja sitten on taas hetken rauhallista.
ei me mitään koneita olla. tuntevia, olevia ihmisolentoja. tsemppihalit aloittajalle. neuvolasta/lähipiiristä kannattaa kysyä kodinhoitoapua jos siltä tuntuu. näistä kannattaa puhua ihan avoimesta. pienten lasten kanssa väsyy nopeasti, ei kannata yksin jäädä. ehkä riittää että saa purkaa omaa pahaa oloaan. se auttaa jäsentämään mieltä, ja auttaa tarkastelemaan sitä omaa käytöstä ja mistä kaikki johtuu. ihmiset jää liian helposti yksin,ei uskalla ongelmista kertoa. sitten tulee jo isompia ongelmia.
Toinen hyvä terapiapaikka on ihan kirkon apu. Ei väliä uskooko kirkon oppeihin vai ei. sieltä haetaan apua, ja sitä myös saa:
http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/BB5FFD97E71A39D3C2256FEA0033DCA0?open…
MLL vanhempainnetti, paljon tietoa ja vertaistukea :http://www.mll.fi/vanhempainnetti/