Mikä oli HAASTAVINTA kolmannen lapsen synnyttyä?

meillä tosin 3 lasta 4 vuoden sisään. Koko ajan saa syöttää/ pestä/ pukea/ vaihtaa vaippaa. Aikaa ei jää edes oikein lasten kanssa seurusteluun tai mihinkään mukavaan, kun heti kun edellinen työ on hoidettu, pitää rynnätä seuraavaan. Nyt lapset ovat 6kk, 2v ja 4v ja tätä kirjoittaessakin samalla imetän.

Meillä vanhin oli 3,5 vuotias ja toinen reilu puolitoista, kun kolmas syntyi. Kolmas oli huono nukkumaan, on edelleenkin, ja vanhin sairasteli paljon. Sitten kun nuorimmainenkin aloitti infektiokierteen ja yöt meni entistäkin risaisemmiksi, päivät huudettiin, imetys takkusi ja vanhemmat lapset uhmaili, niin vanhemmat oli aika lopussa. Itsellä alkoi oman ajan puute tuntumaan, kun vuorokaudessa ei ollut hetkeäkään, jolloin en olisi ollut hälytysvamiudessa



Vanhemmat lapset eivät juurikaan ole olleet mustasukkaisia, vaan avuliaita hoitajia. Raskaaksi asian teki juuri tuo unenpuute, lääkärissä ramppaaminen, lääkkeiden antaminen, vauvan jatkuva kiukuttelu ym. yhdessä. Asiaa ei juuri helpottanut,,kun väsyneenä kiukuttelee miehelle, joka yrittää parhaansa mukaan käydä töissä, remontoida ja auttaa kotona.



Nyt kun nuorin alkaa olemaan vuoden, näyttää siltä, että pikku hiljaa alkaa helpottamaan. Edelleen sairastellaan, mutta yöt on jo helpompia ja miehen kanssa asiat on saatu selvitettyä. Meillä nukkuu se, joka on väsyneempi, ja turhista ei nipoteta. Meille ei ole ikinä ole ollut ongelma liikkua kolmen lapsen kanssa, mikä tuntuu olevan monelle ongelma. Ja nyt kun nuorinkin leikkii isompien kanssa, on itseasiassa leikkinyt jo pitkään, äitikin ehtii rentoutumaan jopa päivällä ja nauttimaan kupin kahvia rauhassa. Kannattaa varautua pahimpaan, mutta olla iloinen jos asiat menee helpommin. Nyt jaksaa jo hymyilyttää, kun katsoo lasten menoa.

Meillä on myös 5 v ja pian 3 v isommat sisarukset. Vanhimmalla on temperamenttia, keskimmäinen on helppo ja uhmis. Uhma ja mustasukkaisuus eivät ole mitenkään vahvistuneet kolmannen synnyttyä, vaan hän on edelleen luonteensa mukaisesti helppo. Saa kyllä uhmakohtauksia, mutta ei tartu niihin. Nuorin on 4 kk vanha hymyilevä ja hyväuninen veijari.



Ok, jotain on muuttunut. Pyykkiä syntyy enemmän ja kaappeihin on täytynyt siivota omaa tilaa vauvallekin. Saan keskittyä iltaisin enemmän imetykseen, kun mies hoitaa enemmän isompien lasten iltarutiineja ja tämä on minusta hauskaa.

Välillä tuntuu et juostaan vaan paikasta toiseen,on lääkäriä,kevätjuhlaa,neuvolaa,kirjat myöhässä ja jääkaappi aina tyhjä=)

Vanhin koulussa,nuorin 1-vuotta.Ehkä mä en vaan osaa organisoida tätä elämää...kaameimpia on koko perheen sänkyyn kaatavat taudit..5henkee kun oksentaa niin ei paljon naurata=)Kotona olen vielä ja kyllä me haaveillaan neljännestäkin lapsesta muutaman vuoden päästä.

Laittakaa lisää tulemaan, lukisin myös näitä mielelläni. Meillä kolmonen mahassa ja jos päästään lasketunajan tienoolle, niin esikoinen tulee olemaan kolmosen syntyessä noin 3v10kk ja kuopus 1v8kk.



T: äiti rv17

se, että jokaikiselle maidonhakureissulle piti pukea koko konkkaronkka mukaan, eikä edes roskia meinannut saada viedyksi.

Meillä isommat olivat vajaa neljä ja 2,5v kun kolmas syntyi. Kaikki tuntui niin helpolta, isommat leikkivät keskenään ja minä sain rauhassa keskittyä vauvan hoitoon.



Helpolta tuntui varmaan siksi että edellinen vauva-aika, kun isompi oli vain 1v2kk vauvan syntyessä, oli "hiukan" vaativampi.

Minäkin olen yksinäinen, tuntuu että kolmen pienen kanssa liikkuminen on niin hankalaa että mieluummin tulee oltua kotona vaan. Koko ajan joku tahtoo jotain eikä keneenkään ehdi kunnolla keskittyä.

Ja onhan t ämä ollut aika hulinaa. Vielä kun vauva oli ihan vauva oli arki ihan kivaa ja helppoa, nyt kun nuorin on reilun vuoden tuntuu ettei tosiaan aika riitä mihinkään ja ei hetkenkään rauhaa ole. Nuorin nukkuu huonosti niin yöt kuin päivätkin, se stressaa eniten.

Onneksi isommat ovat nyt reilun neljän vuoden vanhoja ja ovat saaneet leikkiä jos pihalla yksin, sekin helpottaa.



Mutta kaikkineen tämä on kuitenkin mennyt helpommin kuin uskalsin raskausaikana koskaan kuvittelemaankaan.

Nyt jo mieli karkaa välillä siihen, että mitäs jos vielä neljättä rupeis tekemään niin että nuorimmaisellakin olisi kaveri...

Touhut ja tohinat on samoja kuin kahdenkin kanssa (meillä lapset 0, 2 ja 4).

Työtä vain on nyt hieman enemmän kuin kahden kanssa, mutta se ei sinänsä kovinkaan rankalta tunnu. Pyykkiä on jnk verran enemmän, mutta muuten en ole huomannut kotitöiden juurikaan lisääntyneen, vaipanvaihtoa, potatusta sen sijaan tuntuu olevan ihan riittämiin :) Vauva on helppo, toki heräilee öisin, mutta se oli odotettavissakin.



Raskainta on se, että lapset eivät nuku samaan aikaan päiväunia.

Vauvalla täysin erilainen rytmi kuin isommilla, joten käytännössä koko ajan on joku lapsista jaloissa pyörimässä.

Toisaalta tämänkin kestää, kun ei aseta itselleen liikaa paineita ja osaa joskus ottaa rennommin ilman morkkista. Itse sain vauvan juuri nukkumaan ja isommat katsovat DVD: tä, että äiti saa hetken hengähtää.

Aika kultaa muistot, tai mikä lie, mutta mieli tekisi vastata ettei mikään ollut erityisen haastavaa. Mutta jos joku asia pitäisi mainita, niin ehkä ajankäytön hallitseminen, että saa kaiken organisoitua ja sujumaan.

Nyt lapset jo isoja (nuorin 9, vanhin 12), ja haastavinta on harrastuksiin kuskaaminen ja siinä sivussa perheen ruokkiminen ja kodin siistinä pitäminen. Mutta kivaa on, ja olisihan se neljäskin ollut oikeastaan tervetullut.

meillä kolmas kanssa tulossa nyt elokuussa,ja esikoinen on silloin 3v.7kk ja kakkonen 1v.3kk.mua eniten pelottaa nuo nukuttamiset ja yöheräilyt..

tarpeisiin yhtä aikaa, kun mies ei ollut kotona. Ilman kantoliinaa en olisi selvinnyt.

kun kolmas syntyi..

Haastavinta on ollut keskimmäisen hoitaminen. Ei hän vaikea lapsi ole, mutta kovin tuittupää kun sille päälle sattuu. Ikävimpiä juttuja on, kun joutuu vauvankoppaa ja uhmaikäistä (joka potkii minkä kerkiää) kantamaan kolmanteen kerrokseen sisälle..

Tavallaan on helpompaa kuin kahden kanssa, sillä noista kahdesta on seuraa toisilleen!! Esim. imettäminen sujuu, kun lapset leikkivät sen ajan keskenään.

ja mitä sukupuolta ovat? Meidän neiti+poika lähinnä riitelee, kinastelee ja väittelee keskenään eikä yhteistä leikkiä synny. Pojalla on ihan poikien jutut, autoja ym ja tytöllä nuket ym. ja vielä toi 2v menee ja ottaa vaan neljensä leikistä kysymättä ja siitäkös kiukku syntyy...ovat välillä ihan tukkanuottasilla, raapivat ja purevat toisiaan:(



ap

Toinen oli 2,5 v.

Mun mielestä oli tosi mukavaa, kun vanhemmista lapsista oli tosi paljon seuraa toisilleen. Esim. imetyksen aikana leikkivät aina keskenään.

Ei ollut sellaisia tilanteita, että vauvaa hoitaessa se esikoinen olisi roikkunut mustasukkaisena jalassa kii.



Isosisarukset myös mielellään viihdyttivät vauvaa. Sai itse tehtyä vaikka jonkun ruoan rauhassa lopuun. Vauvan mielestä isosisarusten ääniä ja leikkiä oli paras seurata, nauroi aina ääneen.



Iltanukuttamisen muistan ainoana hankalana. Mies on vuorotöissä, joten olin yksin iltahommissakin.

Toinen lapsistamme ei malttanut käydä nukkumaan ja vaati nukuttamista ja vauva kitisi iltakitinöitä samaan aikaan. Ja se toinen olisi vaatinut hiljaisuutta sen nukahtamisen ajan.



Ihan syntymän jälkeen muistan, kun olin vaan jotenkin fyysisesti väsynyt. En saanut sairaalassa nukuttua ja kotiin tultua olin väsynyt ja olisin kaivannut rauhaa ja hiljaisuutta. Ja ne isommat vaan metelöi. Tähän onneksi auttoi paljon isän isyysloma. Ja meni se muutenkin nopeasti ohi.

Isyysloma on aika paljon kyllä juuri sitä isompien kanssa olemista, että pääsevät leikkipuistoihin ja muuallekin.

Meillä isoin vähän vajaa 5 kun nuorin syntyi ja keskimmäinen 3v. Se että kotona on koko ajan kaaos, kun pitäisi koko ajan perässä kulkea siivoamassa sotkuja. Nuorimman yövalvomiset väsyttivät nyt enemmän kun kahden ekan kanssa. Nyt nuorin jo vuoden. Ja eniten rassaa se että koko ajan joku vaatii jotakin ja roikkuu lahkeessa kiinni, mitään ei saa tehdä rauhassa.

Mulla oli keskimmäinen 1,5 ja esikoinen 3v, ja ei ollut mitään erikoisen raskasta edes.

Millaisia äitejä te muut oikein olette, ihan täysiä nollia vai?!

Mulla oli keskimmäinen 1,5 ja esikoinen 3v, ja ei ollut mitään erikoisen raskasta edes.

Millaisia äitejä te muut oikein olette, ihan täysiä nollia vai?!

Mun täytyy olla totaalisen epäonnistunut äitinä, kun tuntuu etten jaksa valvoa yötä päivää kolmen alle nelivuotiaan kanssa. Ja ennen kuin haukut lisää ettet osaa edes nukuttaa lapsia, meillä valvotaan kipeän lapsen takia. Mutta eiköhän sekin ole minun vikani.

iski uusi vauvakuume! Kolme lasta oli meidän yhteinen haave, vaan kolmannen vauva-aika oli niin ihana (isommat olivat 4v. ja 2v. 2kk), että kaihertava vauvakuume sai vallan ja siitä ei päästy irti ilman, että meille tuli vielä supersuloinen neljäs lapsi! :0)



Eli työtä on ja touhua, mutta isommilla seuraa toisistaan ja vauvastakin ehtii nauttia, me ainakin ehdittiin. Pyykkiä ja sotkua tietysti lisää, mutta aika aikansa kutakin! Joku neljän lapsen äiti oli sanonut, että kolmas vauva on paras vauva ja näin taitaa olla! :0)