Huono itsetunto parisuhteessa, etäännytänkö itseäni miehestä?

Ap oletko käynyt koskaan ammattilaisen juttusilla? Ja rehellisesti olet pärjännyt ilmeisen hyvin uudessa suhteessasi. Luottamus on tosiaan myös päätös luottaa.

Valitse rakkaus, älä pelkoa.

Olen opetellut katsomaan itseäni peilistä silmiin hyväksyvästi. Lisäksi ottanut niin pitkään valokuvia, että olen tyytyväinen johonkin - yrittänyt saada kuvaan mahdollisimman iloisen ja sädehtivän ilmeen - ja sitten katsonut omaa kuvaani. 

Youtubessa on myös äänitteitä, joilla voi kohentaa itsetuntoaan

Vierailija kirjoitti:

Olen opetellut katsomaan itseäni peilistä silmiin hyväksyvästi. Lisäksi ottanut niin pitkään valokuvia, että olen tyytyväinen johonkin - yrittänyt saada kuvaan mahdollisimman iloisen ja sädehtivän ilmeen - ja sitten katsonut omaa kuvaani. 

Youtubessa on myös äänitteitä, joilla voi kohentaa itsetuntoaan

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Ei kai tässä ollut ulkonäöstä kyse vaan jostain syvemmästä huonommuuden tunteesta?

Vierailija kirjoitti:

Minua vaivaa krooninen huono itsetunto. Syyksi epäilen kasvatustani (aina piti olla täydellinen), sekä koulukiusaamista. Luokan pojat päättivät yläasteella, että rintani olivat rumat, ja sitä sain sitten kuullakin. Vaikka nykyään kolmeakymppiä lähestyvänä tiedän etten ollut millään lailla ruma, enkä ole kai nytkään, niin suhteeni kehooni on edelleen ongelmallinen.

Huono itsetuntoni on vaikeuttanut elämääni sen kaikilla osa-alueilla, esimerkiksi työelämässä en usko koskaan olevani tarpeeksi hyvä. Sama pätee parisuhteisiin. Nykyään seurustelen vakituisesti aivan upean miehen kanssa, ja olen vakaasti päättänyt olla sortumatta samoihin virheisiin kuin aiemmin. Kun itsetunto on huono, pelkää menettävänsä toisen, ja mustasukkaisuus hiipii helposti mieleen. Tässä parisuhteessa olen päättänyt, etten ilmaise tuollaisia tunteita ääneen, sillä ongelma on minussa eikä kumppanissa. Olen todennut tepsiväksi keinoksi sen, että tietoisesti muistuttelen itselleni, että pärjäisin tarvittaessa yksinkin, enkä siis ole riippuvainen miehestä. Lisäksi yritän sisäistää niitä yleisesti käytettyjä fraaseja, että kumppani on kanssani vapaaehtoisesti, eikä väkisin siis kannata pitää kiinni, ja jos hän vaikka pettää tai jättää, ei hän ollut oikea minulle.

Nuo ajatukset auttavat, ja voin hyvillä mielin puuhailla omia juttujani, jos mies lähtee vaikka työpaikan illanviettoon. Aiemmissa suhteissani tuollaiset tilanteet saivat minulle levottoman olon, ja minun oli aina pakko vähintään puolileikillisesti muistuttaa toista olemaan kiltisti.

Olen tyytyväinen siihen, etten enää ole niin läheisriippuvainen kuin ennen. Mutta toisaalta pelkään, että tämä oman itsenäisyyden jatkuva korostaminen ja sen ajattelu, että olisin onnellinen sinkkunakin, etäännyttää minua tästä suhteesta. Miksen vain voi osata luottaa täysillä toiseen ja heittäytyä ilman sellaista "pakotietä", että pärjäisin ilmankin? Vai onko se yleistäkin, että tuollaisia asioita tietoisesti ajatellaan kun ollaan parisuhteessa?

Mieheni ei siis ole antanut mitään syytä minkäänlaiseen mustasukkaisuuteen tai epäilyihin, eivätkä aiemmatkaan poikaystäväni. Ongelma on todellakin vain minun.

Minusta nuo ovat hyviä lääkkeitä mustasukkaisuuteen. Miten muuten asiaan muka voisi suhtautua? Eihän se ole epärealistinen skenaario, että tulee parisuhteessa jätetyksi, valitettavasti.

On hyvä muistuttaa itseään, että kestää ja pärjää kyllä, vaikka tulisikin jätetyksi, sekä rakentaa elämänsä sellaiseksi, että kestää ja pärjää myös oikeasti, jos niin käy: sosiaaliset verkostot, taloudellinen tilanne, tietämys mistä voi hakea apua tarvittaessa jne.

Olisi eri asia, jos pelko jätetyksi tulemisesta olisi irrationaalinen ja epärealistinen, mutta kun ei ole. Suuri osa parisuhteista ajautuu eroon.

Se ei mielestäni kuitenkaan riitä, että pärjää, jos tulee jätetyksi, vaan sitäkin tärkeämpää on ymmärrys siitä, että on arvokas, vaikka tulisi jätetyksi.

Minulla on samankaltaisia tunteita kuin tässä ketjussa on jo mainittu. Ajattelen usein, mitä oikeastaan pystyn tarjoamaan miehelleni. Hän selvästi rakastaa minua, kehuu jne. mutta usein mietin, että olenko hänelle enemmän seksuaalinen objekti kuin aidosti mielenkiintoinen, älykäs, kunnianhimoinen vertainen ja elämänkumppani. En ole koskaan oikeastaan mustasukkainen, minua ei haittaa, että mies lähtee ystävien tai työkavereiden kanssa juhlimaan, mutta usein kyllä tulee mieleen, että riitänkö enää miehelle, että olenko tarpeeksi täyttämään myös elämänkumppanilta vaadittavat asiat, jotka eivät liity seksiin.

Hän itse ei ole antanut mitään merkkejä siihen, mutta jotenkin viime vuosina mies on jatkanut kehitystään, etenee töissä ja uralla, on mielenkiintoisia työprojekteja ja -matkoja ja sitten olen minä, joka odottaa lasten kanssa kotona. Usein kaikki syvällinen keskustelu miehen kanssa, mitä itse kaipaisin tunteaksi olevani yhtä mielenkiintoinen ja arvokas kuin hänen työnsä kautta tapaamat ihmiset, jää sen alle, että mies haluaisi seksiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen opetellut katsomaan itseäni peilistä silmiin hyväksyvästi. Lisäksi ottanut niin pitkään valokuvia, että olen tyytyväinen johonkin - yrittänyt saada kuvaan mahdollisimman iloisen ja sädehtivän ilmeen - ja sitten katsonut omaa kuvaani. 

Youtubessa on myös äänitteitä, joilla voi kohentaa itsetuntoaan

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Ei kai tässä ollut ulkonäöstä kyse vaan jostain syvemmästä huonommuuden tunteesta?

No kyllä se minusta itsellänikin oli muustakin kuin ulkonäöstä, mutta toki kun itsetunto on heikko, kokee ulkonäkönsäkin huonoksi. Olen aina ajatellut, etten edes kuulu samaan ryhmään muiden kanssa eli olen ikään kuin arvosteluasteikon ulkopuolella ulkonäöllisesti. Mutta kyllä se itsetunnon puute on vanhoista traumoista ja siitä, että on aina ollut yksin, lapsesta asti. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on samankaltaisia tunteita kuin tässä ketjussa on jo mainittu. Ajattelen usein, mitä oikeastaan pystyn tarjoamaan miehelleni. Hän selvästi rakastaa minua, kehuu jne. mutta usein mietin, että olenko hänelle enemmän seksuaalinen objekti kuin aidosti mielenkiintoinen, älykäs, kunnianhimoinen vertainen ja elämänkumppani. En ole koskaan oikeastaan mustasukkainen, minua ei haittaa, että mies lähtee ystävien tai työkavereiden kanssa juhlimaan, mutta usein kyllä tulee mieleen, että riitänkö enää miehelle, että olenko tarpeeksi täyttämään myös elämänkumppanilta vaadittavat asiat, jotka eivät liity seksiin.

Hän itse ei ole antanut mitään merkkejä siihen, mutta jotenkin viime vuosina mies on jatkanut kehitystään, etenee töissä ja uralla, on mielenkiintoisia työprojekteja ja -matkoja ja sitten olen minä, joka odottaa lasten kanssa kotona. Usein kaikki syvällinen keskustelu miehen kanssa, mitä itse kaipaisin tunteaksi olevani yhtä mielenkiintoinen ja arvokas kuin hänen työnsä kautta tapaamat ihmiset, jää sen alle, että mies haluaisi seksiä. 

Minun riittämättömyyden tunnettani ei vakuuta mikään. Jos mies haluaa seksiä, pelkään olevani objekti. Jos ei halua, pelkään kiinnostuksen hiipuneen.

Eniten pelkään että mies ei saa tarpeeksi älyllistä stimulaatiota keskusteluistamme. Työssään hän tapaa eri alojen huippuasiantuntijoita.

Kyllä etäännytätte

T.mies

Aloita itsepuolustusharrastus. Vaikka et sittenkään osaisi heitellä miehiä seinään, psyykkinen itseluottamus kohoaa.

Aseta päämääräksi hetki jolloin voit vilpittömästi sanoa itsellesi: minulle ei vittuilla.

Minulla huono itsetunto vaikeuttaa aloitteen tekemistä. Pelkään torjuntaa ja vaikka olisimme jo tositoimissa en uskalla olla aktiivinen ja mies joutuu antamaan luvan jotta uskallan tehdä jotain.

Vierailija kirjoitti:

Minulla huono itsetunto vaikeuttaa aloitteen tekemistä. Pelkään torjuntaa ja vaikka olisimme jo tositoimissa en uskalla olla aktiivinen ja mies joutuu antamaan luvan jotta uskallan tehdä jotain.

jos haluat voit vaikka istua kasvojen päälle hajareisin