Vapaankasvatuksen tulos puhuu

:(

Kuulostaa tutulta. Meillä kasvatus oli sitä, että kyllä jumala hoitaa ne kasvatusasiat.

Taas ulkoistetaan syyt. Ainahan se on jonkun muun vika, että elämä ei mene putkeen.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa tutulta. Meillä kasvatus oli sitä, että kyllä jumala hoitaa ne kasvatusasiat.

Juu meilläkin uskottiin "että kyllä maailma kantaa ja lapset pärjää". Ruoan kun muisti laittaa lasten eteen pari kertaa päivässä ja ostaa tavaroita niin hyvä tulee.  Ap

Vierailija kirjoitti:

Taas ulkoistetaan syyt. Ainahan se on jonkun muun vika, että elämä ei mene putkeen.

Lueppa lasten psykologiaa, vaikka donald w winnicottia. Varhaislapsuuden kokemukset on todella tärkeitä. Jos vauvasta asti kokee olonta turvattomaksi eikä vanhempiin voi koskaan tukeutua kasvaa aika kieroon. 

Jokainen päättää itse, miten kokee kokemisen. Voit valita, oletko uhri vai sittenkin se, joka kantaa itsestään vastuun. Isän ja äidin selän taakse voi aina mennä piiloon, kun ei halua katsoa peiliin.

Viestille nro 5 tiedoksi: koskaan ennen yhteiskunnassa ei ole viety niin hanakasti vauvoja päivähoitoon JA yökyläilemään mummolaan. Nyt kasvaa ensimmäinen sellainen sukupolvi, joiden lähiyhteisönä ei ole oma suku vaan joukko vaihtuvia hoitajia.

Sama kokemus kuin ap:lla. Tästä pitäisi saada puhua enemmän. Usein vain meitä kaltoinkohdeltuja lapsiaan syyllistetään ja käsketään ottaa vastuu omasta elämästämme. Vanhemmilla kun ei tietenkään ole mitään tekemistä asian kanssa, vanhemmat ovat pyhiä. "Ne on kuitenkin sun vanhemmat". Onneksi nykyään lastensuojelu on vähän eri tasolla, saa surkeat vanhemmat huutia vähän paremmin.

Juuri tästä syystä en ole tehnyt lapsia. Olen aina itse tiennyt, etten ole äidiksi sopiva ihminen. Jos olisin taipunut vanhempien, appivanhempien ja lapsia tehneiden ystävien painostukseen, minun lapsistani olisi tullut samanlaisia kuin aloittaja, enkä toivo sellaista kohtaloa kenellekään. Tsemppiä ap, on hienoa että teet itse kovasti töitä korjataksesi vanhempiesi tekemät virheet.

Onneksi mun lapsilla oli hyvät vanhemmat. Lapset sai ruokaa, vaatetta ja ymmärrystä. Opiskelevat nyt kaikki kolme yliopistossa (kaksi lääkäriksi, yksi lukee oikeustiedettä). Heillä on kivat kodit, opiskelujen ohessa töitä ja elämä kunnossa.

Kaikki tämä on luonnollisesti minun ansiotani, koska osasin olla äiti.

Näinkö te ajattelette? Vai voisiko olla niin, että lapseni ovat ihan itse rakentaneet elämänsä.

Miksi saman perheen samoin kohdelluista lapsista toinen pärkää ja toinen ei?

Ikävältä kuulostaa, mutta mitä tekemistä tuolla on vapaan kasvatuksen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Ikävältä kuulostaa, mutta mitä tekemistä tuolla on vapaan kasvatuksen kanssa?

Vapaa kasvatus aiheuttaa turvattomuutta. Kun lapsi joutuu liian isojen päätösten eteen eikä kukaan suojele tai auta häntä näissä, hän kokee elämän pelottavana ja turvattomana ja yksinäisenä.

Tunnen läheisesti yhden vapaan kasvatuksen tuloksen ja vanhempien kanssa on etäiset välit, koska hän kutsuu vapaata kasvatusta lapsen pahoinpitelyksi. Kun kukaan ei välitä, nukutko riittävästi, syötkö monipuolisesti ja oletko kotona vai kavereilla, on tuloksena laiminlyöty lapsi joka ei koe olevansa rakastettu. Rakkauden vastakohta ei ole viha vaan välinpitämättömyys ja vapaa kasvatus saa lapsen lopulta uskomaan, ettei hänestä välitetä niin paljon, että asetettaisiin rajoja tai pelättäisiin hänen tekevän vääränlaisia ratkaisuja.

Ei suatana. Jälleen kerran suuren massan käsityksissä 'vapaa kasvatus' yhdistetään välinpitämättömyyteen ;D. Vuodesta toiseen. Itse olen syntynyt -63 ja olen sen oikean vapaan kasvatuksen kokenut. Minun vanhempani olivat lempeitä, rakastavia, sain kasvaa ympärisössä, jossa opin jo ihan pienestä, että omilla valinnoilla on seuraamukset ja sinä itse vastaat niistä. Se on vapaata kasvatusta, eikä se suinkaan ole sitä, että jätetään lapset oman onnensa nojaan, se taas on silkkaa välinpitämättömyyttä.

Esimerkki minun 'vapaasta kasvatuksesta': halusin katsoa telkusta myöhäisohjelmia ja vanhempani sanoivat, et aamulla olisi aikainen herätys, että eikö kannattaisi mennä nukkumaan. Sain tämän väännön jälkeen katsoa myöhään tv:tä, mutta aamulla minut herätettiin joka tapauksessa klo 7. Opin pikkuhiljaa itse säätelemään ja määrittelemään, mihin asti kannattaa valvoa. Samoin sain katsoa lapsilta kiellettyjä ohjelmia, vanhemmat selittivät minulle auliisti kohtia, jotka pelottivat tai ihmetyttivät. Sitten kävi niin, että serkkuni (joka mielellään tuli meille yökylään, vapaampaa kun oli ;D), katsoi meidän kanssa Yöjuttuja (jotka olivat tällaisia kevyehköjä kauhujuttuja, mutta lapsille tietysti isohkoja) ja näki painajaisia niistä viikkotolkulla, koska häneltä tv oli kielletty tai hyvin rajoitettu, eikä siitä puhuttu, mutta meillä normijuttu ja asiat selvitettiin, myös pelkotilat. Minä ja mun sisarukset ei nähty painajaisia juuri koskaan, mut tälle mun serkulle asia oli järisyttävä. 

Itse olen tyytyväinen vapaasta kasvatuksesta ja olen siitä kiitollinen älykkäille vanhemmilleni. Taudin kuvaan kuuluu, et todella ystävystyin vanhempieni kanssa vanhemmiten ja meillä oli todella syvällisiä ja antoisia keskusteluja milloin mistäkin. Mut he olikin sellaisia esihippejä ja siten varmaan poikkeuksia omassa ikäluokassaan, :D Tosin suvussamme on erikoisia kohtaloita jo vuosisadan vaihteesta: on Amerikkaan muuttaneita vasemmistolaisia, Alaskassa asuneita kullankaivajia. Aina on ilmeisesti meidän suvussa arvostettu sitä toiseutta, toisella tavalla tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen päättää itse, miten kokee kokemisen. Voit valita, oletko uhri vai sittenkin se, joka kantaa itsestään vastuun. Isän ja äidin selän taakse voi aina mennä piiloon, kun ei halua katsoa peiliin.

Viestille nro 5 tiedoksi: koskaan ennen yhteiskunnassa ei ole viety niin hanakasti vauvoja päivähoitoon JA yökyläilemään mummolaan. Nyt kasvaa ensimmäinen sellainen sukupolvi, joiden lähiyhteisönä ei ole oma suku vaan joukko vaihtuvia hoitajia.

Kotiäitikö se siellä haluaa syyllistää työtä tekeviä äitejä?

Kommenttisi oli vastenmielinen. Olen varma, etä nykyäänkin moni äiti - tai kenties jopa isä - jäisi mielellään kotiin hoitamaan lapsensa hieman suuremmiksi. Valitettavasti se ei ole yhteiskunnassamme mahdollista suurimmalle osalle,  jo perheen välttämättömien elinkustannuksien kattamiseksi molempien vanhempien on käytävä työssä.

Mummolan yökyläilyt sitä paitsi ovat kerrassaan hyvä asia useimmiten. Siinä syntyy aiuvan erilainen suhde isovanhempien ja lastenlasten välille verrattuna siihen, että isovanhemmat kyläilisivät satunnaisesti.

Hyvä suhde isovanhempiin on muuten monella ollut kantava voima.

Tuo sukujuttukaan ei oikein nykyaikana onnistu, kun suku saattaa olla levällään ympäri Suomea tai jopa osa ulkomailla.

Aina on ollut vanhempia, jotka ovat laiminlyöneet lapsensa fyysisesti, henkisesti tai jopa molemmin tavoin. Tällaisille lapsille voi olla onnenpotku, jos vaikkapa päiväkodissa on joku aikuinen, joka antaa heille huomiota ja syliä.

Asiat eivät oikeasti ole noin mustavalkoisia kuin sinä ne näet.

Vapaa kasvatus on eri asia kuin ei kasvatusta.

Minut on oikeasti kasvatettu vapaasti, hyvin summerhilliläisittäin. Tämä nimenomaan tarkoitti, että vanhempani näkivät paljon vaivaa saadakseen monut ymmärtämään oikean ja haluamaan sitä. Rakkautta ja huolenpitoa oli ylitsevuotavaisesti, vaikka niin oli toki luottamustakin. Minua ei kielletty, käsketty eikä vahdittu, koska minut oli opetettu tekemään oikeita valintoja ja minun kanssani sovittiin asioista ja sopimukset pidettiin. Olen paitsi mielenterveydeltäni ja tunne-elämältäni moniin verrattuna poikkeuksellisen vakaa, perheeni, lasteni ja puolisoni rakastama, työssäni arvostettu ja ylipäänsä menestynyt, sillä tämä luottamuksen pohja on antanut rohkeutta yrittää ja ottaa riskejä ja sitä kautta saavuttaa paljon. Minua ei lytistetty eikä peloteltu. Olen vanhemmilleni hyvin kiitollinen vapaasta kasvatuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Ei suatana. Jälleen kerran suuren massan käsityksissä 'vapaa kasvatus' yhdistetään välinpitämättömyyteen ;D. Vuodesta toiseen. Itse olen syntynyt -63 ja olen sen oikean vapaan kasvatuksen kokenut. Minun vanhempani olivat lempeitä, rakastavia, sain kasvaa ympärisössä, jossa opin jo ihan pienestä, että omilla valinnoilla on seuraamukset ja sinä itse vastaat niistä. Se on vapaata kasvatusta, eikä se suinkaan ole sitä, että jätetään lapset oman onnensa nojaan, se taas on silkkaa välinpitämättömyyttä.

Esimerkki minun 'vapaasta kasvatuksesta': halusin katsoa telkusta myöhäisohjelmia ja vanhempani sanoivat, et aamulla olisi aikainen herätys, että eikö kannattaisi mennä nukkumaan. Sain tämän väännön jälkeen katsoa myöhään tv:tä, mutta aamulla minut herätettiin joka tapauksessa klo 7. Opin pikkuhiljaa itse säätelemään ja määrittelemään, mihin asti kannattaa valvoa. Samoin sain katsoa lapsilta kiellettyjä ohjelmia, vanhemmat selittivät minulle auliisti kohtia, jotka pelottivat tai ihmetyttivät. Sitten kävi niin, että serkkuni (joka mielellään tuli meille yökylään, vapaampaa kun oli ;D), katsoi meidän kanssa Yöjuttuja (jotka olivat tällaisia kevyehköjä kauhujuttuja, mutta lapsille tietysti isohkoja) ja näki painajaisia niistä viikkotolkulla, koska häneltä tv oli kielletty tai hyvin rajoitettu, eikä siitä puhuttu, mutta meillä normijuttu ja asiat selvitettiin, myös pelkotilat. Minä ja mun sisarukset ei nähty painajaisia juuri koskaan, mut tälle mun serkulle asia oli järisyttävä. 

Itse olen tyytyväinen vapaasta kasvatuksesta ja olen siitä kiitollinen älykkäille vanhemmilleni. Taudin kuvaan kuuluu, et todella ystävystyin vanhempieni kanssa vanhemmiten ja meillä oli todella syvällisiä ja antoisia keskusteluja milloin mistäkin. Mut he olikin sellaisia esihippejä ja siten varmaan poikkeuksia omassa ikäluokassaan, :D Tosin suvussamme on erikoisia kohtaloita jo vuosisadan vaihteesta: on Amerikkaan muuttaneita vasemmistolaisia, Alaskassa asuneita kullankaivajia. Aina on ilmeisesti meidän suvussa arvostettu sitä toiseutta, toisella tavalla tekemistä.

Kiva, että sinun kokemuksesi ovat positiivisia.

Me puolestamme olemme kasvattaneet lapsemme rakkaudella ja rajoilla  ja myös perhedemokratialla. Toki mekin annoimme lastemme oppia, että kaikilla tekemisillä on seurauksensa, mutta myös varjelimme heitä herkkinä ikäkausina liian ahdistavilta  asioilta.

He ovat jo aikuisia, itsekin vanhempia, mutta edelleen olemme myös hyviä ystäviä. Meille vanhemmille on aina kerrottu kaikki asiat, vaikeatkin. Itse asiassa myös lastemme ystävät ovat tulleet meille kertomaan meille iloiset ja ikävät asiansa, ovemme ja sydämemme on aina ollut auki useille. Kenties mekin olemme ajatusmaailmaltamme hieman "hippejä".

Kasvattaa voi siis monella tavalla. Ja väitän, että jokainen kasvattaja tekee virheitä. Tärkeintä lienee, että  lapsi saa kasvaa ympäristössä, jossa häntä rakastetaan ja jossa hän kokee olonsa turvalliseksi sekä kuulluksi ja huomatuksi. Yksikin tällainen ihminen lapsen elämässä voi pelastaa paljon.

Vierailija kirjoitti:

Miksi saman perheen samoin kohdelluista lapsista toinen pärkää ja toinen ei?

Eri geenit, eri luonne/temperamentti, erilainen elämä, koulu/luokka, kaverit jne. Lisäksi on erittäin epätodennäköistä, että kahta lasta olisi kohdeltu täysin samoin. Tämä on joku typerien vanhempien harhaluulo tai oikeutus. Aina voi kieltää ongelmat perheessä, koska yksi lapsi on pärjännyt? Monista kaltoinkohdelluista nimittäin tuntuu, ettei heitä ole kohdeltu samoin kuin sisaruksiaan, vaikka vanhemmat luonnollisesti väittävät muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen päättää itse, miten kokee kokemisen. Voit valita, oletko uhri vai sittenkin se, joka kantaa itsestään vastuun. Isän ja äidin selän taakse voi aina mennä piiloon, kun ei halua katsoa peiliin.

Viestille nro 5 tiedoksi: koskaan ennen yhteiskunnassa ei ole viety niin hanakasti vauvoja päivähoitoon JA yökyläilemään mummolaan. Nyt kasvaa ensimmäinen sellainen sukupolvi, joiden lähiyhteisönä ei ole oma suku vaan joukko vaihtuvia hoitajia.

Kotiäitikö se siellä haluaa syyllistää työtä tekeviä äitejä?

Kommenttisi oli vastenmielinen. Olen varma, etä nykyäänkin moni äiti - tai kenties jopa isä - jäisi mielellään kotiin hoitamaan lapsensa hieman suuremmiksi. Valitettavasti se ei ole yhteiskunnassamme mahdollista suurimmalle osalle,  jo perheen välttämättömien elinkustannuksien kattamiseksi molempien vanhempien on käytävä työssä.

Mummolan yökyläilyt sitä paitsi ovat kerrassaan hyvä asia useimmiten. Siinä syntyy aiuvan erilainen suhde isovanhempien ja lastenlasten välille verrattuna siihen, että isovanhemmat kyläilisivät satunnaisesti.

Hyvä suhde isovanhempiin on muuten monella ollut kantava voima.

Tuo sukujuttukaan ei oikein nykyaikana onnistu, kun suku saattaa olla levällään ympäri Suomea tai jopa osa ulkomailla.

Aina on ollut vanhempia, jotka ovat laiminlyöneet lapsensa fyysisesti, henkisesti tai jopa molemmin tavoin. Tällaisille lapsille voi olla onnenpotku, jos vaikkapa päiväkodissa on joku aikuinen, joka antaa heille huomiota ja syliä.

Asiat eivät oikeasti ole noin mustavalkoisia kuin sinä ne näet.

Millainen on se perhe, joss isovanhempien ja lastenlasten suhde edellyttää yökyläilyä? Ja vanhempien ja lasten hyvä suhde edellyttää sitä, että lapsi on kaukana vanhemmista eli joko päivähoidossa tai mummolassa.

Huomasitko, että kirjoitin tarkoituksella "koskaan ennen yhteiskunnassa ei ole viety niin hanakasti vauvoja päivähoitoon JA yökyläilemään mummolaan." Aikaisemmin on ymmärretty, että lapsen vanhemmille kuuluu muutakin kuin lapsenteko. Nykyvanhemmat käyvät töissä, jotta perhe saa rahaa ja vievät lapsensa mummolaan, jotta nämä saavat hyvät sukupolvet ylittävän suhteen. Vanhempien kanssa lapset ovat enää minimaalisen vähän!

Vierailija kirjoitti:

Miksi saman perheen samoin kohdelluista lapsista toinen pärkää ja toinen ei?

Emme tunne tätä pärkäämistä, mutta ilmeisesti tämä on jotain tärkeätä. Lähdenpä tästä pärkäilemään.

Vierailija kirjoitti:

Taas ulkoistetaan syyt. Ainahan se on jonkun muun vika, että elämä ei mene putkeen.

Taidat olla aika tyhmä. No, joskus se todellakin on muiden vika, että jonkun henkilön elämä ei mene putkeen. Ihmiselle kun tarpeeksi tapahtuu vastoinkäymisiä, niin kyllä siinä psyyke murtuu. Kaikki eivät saa apua sen korjaamiseen. Helppoahan se on sellaisen huudella, jonka elämä on mennyt niinkuin useimmilla ihmisillä.