Mies ja lapsi kinuaa koiraa. Itse en todellakaan halua.

Vierailija kirjoitti:

Koirat tuo punkkeja kotiin. yök.

koiralla ei ole ollut yhtään punkkia koko kesänä, miehellä on....ja se sentään (mies) nukkuu mun kanssa samassa sängyssä!!

Saan kyllä palstamammoilta haukut tästä, mutta itse pakkaisin tavarat ja häipyisin, jos mies ottaisi koiran ilman lupaani. Saisi jäädä lasten kanssa siivoamaan koirien jälkiä ja ulkoiluttamaan ja siivoamaan koiran paskaa ja kusta.

Lapsuudenkodissani oli koiria ja ei jäänyt mitään harhaluuloa, millaista on elämä koiraperheessä. Nautin, kun pääsin omaan kotiin, mihin en ikinä ota koiraa.

Miehesi olisi kannattanut heti seurustelun alussa kysyä haluatko koiraa.

Se vaan on niin että kun mies ja lapset lupaa hoitaa koiran/kissan/lemmikin 100% niin loppujen lopuksi se on se perheen äiti joka säälistä hoitaa sitä lemmikkiä kun miestä ja lapsia ei voisi vähempää kiinnostaa  OIKEA HOITO, RUOKA, TERVEYS ja SIISTEYS.

Ei kannata hankkia koiraa jos itse et todellakaan sitä halua. Meillä oli vuoden verran koira,joka ei jäänyt meille koska sen hoito jäi minun kontolleni,imurointia karvanlähtöaikana joka päivä,sekin oli turhaa kun koira kerran pyyhkäisi sohvan ohi niin taas oli kunnon karvamatto  siinä. Lenkitys jäi minulle vaikka piti niin kaikkien osallistua aina löytyi syitä miksi joku muu ei vienyt lenkille.  Sitten mulla palo hermot ja sanoin et koira lähtee joko uuteen kotiin tai taivaaseen. Eipä oo ketään loppujen lopuksi harmittanut,että siittä luovuttiin. Reissuun ja ihan mihin vaan pääsee kun ei ole koiraa riesana. Ja kaikkien mielestä on nyt ok kun ei ole koiraa. ja nyt kun on vauvakin tulossa niin paljon helpommalla pääsee...

Tiedän tapauksen, jossa äiti ja teinityttö hommasivat perheeseen koiran. Aluksi he jaksoivatkin sitä ulkoiluttaa ja yrittivät vähän kouluttaakin. Eläinparka oli ollut talossa alle 3 kk, kun naisväki kyllästyi sen kassa puuhasteluun. Kouluttamaton koira jäi sitten isännän kontolle. Mies laahasi sitä vastentahtoisesti lyhyille pissatuksille. Eron (syy ei sentään ollut koira ) tullessa koira toimi kätevänä riitelyn ja kiusanteon välineenä puolin ja toisin.

Itse olen kasvanut taloudessa, jossa on aina ollut koira. Tämän takia en osaisi olla ilman koiria rinnallani, mutta olen sen tehnyt kyllä aina seurustelukumppanilleni selväksi heti alussa. Osa on luovuttanut tämän takia kanssani heti alkuunsa ja osa on yrittänyt sopeutua tilanteeseen ja myöhemmin tämä on silti muodostunut ongelmaksi, kun he eivät ole käsittäneet sitä, että eivät kykene ajan mittaan syrjäyttämään uhkauksillaan sidettä minun ja elämäntapani välillä. Onneksi löysin kuitenkin miehen, joka jakaa kanssani rakkauden eläimiin ja koiraharrastukseen. :)

En silti suosittelisi koiraa kaikille. Ne rajoittavat huomattavasti kotoa lähtemistä, eläimet ovat väitteistä huolimatta rahareikiä ruokineen ja sairastumisineen, lemmikki vaatii kärsivällisyyttä ja seuraa arjen kiireessä. Minusta on hyvä asia, että tiedostaa jos tähän ei ole valmis. Liian monta lemmikkiä on joutunut kiertoon hetken mielijohteiden takia. Jos ei ole aivan varma niin parempi olla ottamatta. 

Vierailija kirjoitti:

koirallinen kirjoitti:

En suosittele koiraa jos koko perhe ei sitä halua. Mutta ei tuollainen uhkailukaan ole tervettä.

Koiraa ei todellakaan pidä perheeseen hankkia, jos joku perheestä vihaa niitä. Olen kerran sijoittanut koiraparan uuteen kotiin, kun yhteistyö ei perheenäidin kanssa sujunut. Koira oli aivan heitteillä ja tottakai eläin tuntee, ettei sitä hyväksytä. Koiralla on voimakas tarve miellyttää, ja tässä perheessä sen oli aivan mahdotonta saavuttaa hyväksymistä, rakkaudesta puhumattakaan.

AP, pysy tiukasti mielipiteesi takana, ÄLKÄÄ OTTAKO KOIRAA..

Niinpä, voisiko tuossa olla syy, miksi ap ei koiraa halua? Ilmeisesti hän tuntee lapsensa ja miehensä tavat ja arvaa, että loppujen lopuksi hän on koiran hyvinvoinnista vastuussa yksinään. Kyllä sen, joka lemmikin haluaa, pitää jaksaa hoitaa se.