Lue keskustelun säännöt.
Yhdestä perheestä kuollut 11 vauvaa. Mikä voi olla syynä?
17.06.2016 |
Pohjois-suomalaisella hautausmaalla vieraillessani näin hautakiven, jossa oli vanhempien nimien lisäksi heidän yhdentoista vauvaiässä kuolleen lapsensa nimet. Vauvojen syntymät ja kuolemat olivat tapahtuneet 1900-luvun vaihteen molemmin puolin. Lapsissa oli sekä tyttöjä että poikia ja kaikki olivat kuolleet ennen yhden vuoden ikää.
Tuon haudan näkeminen sai minut hiljaiseksi ja miettimään, mikä ihme lasten kuolemat oli aiheuttanut. Vanhemmat olivat itse eläneet tuohon aikaan normaalipituisen elämän. Mikä ihme on voinut aiheuttaa heidän lastensa kuolemat?
Mietin perinnöllisen sairauden mahdollisuutta, mutta en tiedä onko sellaisia sairauksia, jotka tulevat kaikille jälkeläisille. Monestihan sairausgeenien kantajilla on mahdollisuuksia saada myös terveitä lapsia. En muista lasten syntymä- ja kuolinvuosia niin tarkkaan, että voisin sanoa, onko heillä ollut yhtään eloon jäänyttä lasta, mutta ei sinne väleihin kyllä kovin monta elävää jälkeläistä mahdu.
Ennenaikaisista synnytyksistä tuskin lienee kysymys, koska vauvat olivat useimmiten eläneet useita kuukausia. Tuohon aikaan voisi olettaa keskosten kuolleen liki välittömästi.
Itsekin olen äiti ja pahin pelkoni on menettää joku lapsistani. Tuntuu niin kohtuuttomalta, että jotkut vanhemmat ovat menettäneet yksitoista vauvaansa. Miten se voi olla mahdollista?
Kommentit (115)
HEL-NYC kirjoitti:
Toki on perinnöllisiä sairauksia, mutta yksi mahdollisuus on huono maidontuotanto. Kaikilla ei ollut mahdollisuutta imettäjään. Useinhan imettäjänä toimi joku naapuri tai sukulainen, mutta kaikilla ei sellaista ollut. Liekö ollut syrjässä asuva tai syystä tai toisesta hyljeksitty perhe, joka ei saanut tarvittavaa apua. Tietysti vuodet auttaisivat tässäkin antamaan laajempaa analyysiä. Mutta arviolta tuo 11 v on pitkä aika joka tapauksessa kaikenlaisille analyyseille.
Toki on mahdollista, että äidillä oli joku sairaus, joka sairastutti vauvat, joiden immuunijärjestelmä ei ole vielä toimiva. Tai heidän kotinsa saattoi sijaita vaarallisella alueella - esim. rottia/kirppuja, kaasuja.
Mahdollista on myös huonot lapsenhoitotaidot - paleltuminen, nälkäkuolema, tukehtuminen. Ja tietenkin myös tahallinen surmaaminen.
Miinuspeukku on aina kätevä, varsinkin ilman perusteluita. Ei tämä nyt vain satu olemaan kuin alaa, jota olen useamman vuoden yliopistossa opiskellut...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuonna 1925 syntyneen mummoni sisaruksista viisi kuoli pienenä. Kolme ensimmäistä kuoli ennen seuraavan lapsen syntymää. Kuusi lapsista selvisi varhaislapsuudesta ja he kaikki elivät vanhaksi, suurin osa yli kahdeksankymppisiksi. Näin Kainuun nälkämailla.
Taudit ja huono hygienia on vastaus. Pilkkukuume, punatauti, erilaiset rokot, tuberkuloosi jne. Toinen on onnettomuudet, vauva makasi samassa sängyssä, tukehtui kuoliaaksi tai jätettiin yksin ja loukkasi itsensä ja kuoli.
HEL-NYC kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Toki on perinnöllisiä sairauksia, mutta yksi mahdollisuus on huono maidontuotanto. Kaikilla ei ollut mahdollisuutta imettäjään. Useinhan imettäjänä toimi joku naapuri tai sukulainen, mutta kaikilla ei sellaista ollut. Liekö ollut syrjässä asuva tai syystä tai toisesta hyljeksitty perhe, joka ei saanut tarvittavaa apua. Tietysti vuodet auttaisivat tässäkin antamaan laajempaa analyysiä. Mutta arviolta tuo 11 v on pitkä aika joka tapauksessa kaikenlaisille analyyseille.
Toki on mahdollista, että äidillä oli joku sairaus, joka sairastutti vauvat, joiden immuunijärjestelmä ei ole vielä toimiva. Tai heidän kotinsa saattoi sijaita vaarallisella alueella - esim. rottia/kirppuja, kaasuja.
Mahdollista on myös huonot lapsenhoitotaidot - paleltuminen, nälkäkuolema, tukehtuminen. Ja tietenkin myös tahallinen surmaaminen.
Miinuspeukku on aina kätevä, varsinkin ilman perusteluita. Ei tämä nyt vai satu olemaan kuin alaa, jota olen useamman vuoden yliopistossa opiskellut...
Kannattaa huomata, että jotkut alapeukuttaa myös siinä tarkoituksessa, että "ikävä asia, en tykkää". Eli ei tarkoita, että peukutettava viesti olisi jotenkin huono.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osotteesta hiski.genealogia.fi voi yrittää etsiä seurakunnalla ja sukunimellä haudattuja, siinä ilmenee myös kuolinsyy. Ite ku katoin jotain, niin pikkulapsilla kuolinsyy saattoi olla vaikka yskä.
Ei löytynyt kyseisellä sukunimellä lapsia tuolta. Kiitos kuitenkin vinkistä.
Ap
Kerro seurakunta ja nimi?
Kuusamo ja Viinikka.
Ap
Voi harmi, Kuusamon haudatut ovat digitaalisessa muodossa vuoteen 1884 asti, samoin rippikirjat. Ei nyt löydy ratkaisua sieltä suunnalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko liittyä jotenkin veren vasta-aineisiin (rhesus-tekijä?)? Niitä tuskin on tuohon maailmanaikaan seurattu.
Mä olen ollut aina siinä käsityksessä, että nimenomaan tosta rh-tekijästä on ollut kysymys kun ennen vanhaan samasta perheestä kuoli monta pikku lasta ihan vauvana. Oman kotikaupunkinikin vanhalla hautausmaalla on näitä surullisia hautakiviä, joissa perheessä on kuollut useita lapsia.
Veripalvelun sivulla hyvää tietoa aiheesta: https://www.veripalvelu.fi/terveydenhuollon-ammattilaiset/neuvoloille/s…
Oulussa Intiön hautausmaalla on kans saman tyylinen hautakivi. Kiveen on merkitty vanhempien alle ehkä 8 lasta (voi olla enemmän tai vähemmän, en tarkkaan muista Monta joka tapauksessa), kaikki kuolleet alle 2vuotiaana... ja syntymäajat oli vähän silleen, ettei siinä niiden välissä ole ehtunyt syntyä muita, jotka mahdollisesti olisi jääneet eloon (jotks olis yhä elossa tai haudattu aikanaan muualle).. eli vissiin sitten kaikki niiden lapset oli kuolleet tosi pieninä. Ihan järkyttävää, en ymmärrä, miksi tuollasesta voi selvitä :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko liittyä jotenkin veren vasta-aineisiin (rhesus-tekijä?)? Niitä tuskin on tuohon maailmanaikaan seurattu.
Mä olen ollut aina siinä käsityksessä, että nimenomaan tosta rh-tekijästä on ollut kysymys kun ennen vanhaan samasta perheestä kuoli monta pikku lasta ihan vauvana. Oman kotikaupunkinikin vanhalla hautausmaalla on näitä surullisia hautakiviä, joissa perheessä on kuollut useita lapsia.
Veripalvelun sivulla hyvää tietoa aiheesta: https://www.veripalvelu.fi/terveydenhuollon-ammattilaiset/neuvoloille/s…
Ja Duodecim-lehdessä http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/haku;jsessionid=D6FDE7365F34E0AA6…
Imeväiskuolleisuus oli tuohon aikaan 30 %:n luokkaa, eli käytännössä kaikista perheistä kuoli lapsia. Jos äiti synnytti vaikka 15 lasta, kuoli näistä keskimäärin 5 alle yksivuotiaana. Joillain alueilla kuolleisuus saattoi olla suurempikin elintasoerojen ja lapsen hoitoon liittyvien tapojen vuoksi. Esimerkiksi 1800-1900-lukujen vaihteessa Pohjanmaalla vältettiin imettämistä, mikä johti suurempaan imeväiskuolleisuuteen kuin muualla maassa. Tavanomaisten kuolinsyiden (ravinnon puute, kulkutaudit) lisäksi perheessä saattoi olla lasten laiminlyöntiä vaikkapa mielenterveys- tai päihdeongelmien vuoksi tai vaikka perinnöllisiä sairauksia. Kaikkien edellä mainittujen yhdistelmä on sekin mahdollinen. 11 lasta yhdestä perheestä kuulostaa hurjalta, mutta tilastojen näkökulmasta ihan mahdolliselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mietin joskus aikoinani kun törmäsin erääseen sukukirjaan ja selailin sitä.
Yksi perhe oli erityisen koskettava, lapsia oli yli kymmenen ja kaikki oli kuolleet melkein heti sen jälkeen, kun uusi lapsi oli syntynyt. Muutaman päivän tai viikon päästä uuden syntymästä. Mietin silloin, että oliko siinä vanhempi lapsi jäänyt vähemmälle ravinnolle tai hoidolle, vai voiko olla joku sellainen sairaus, mikä on riistänyt noita pieniä juuri siinä vuoden paikkeilla. En tarkoita, että vanhemmat olisi laiminlyöneet lasta, vaan silloin 1700-luvulla ravintoa on ollut niukasti ja sairaudetkin yksinkertaisimmistakin lähtien ihan tappavia. Mutta kyllä pisti miettimään, että on meillä asiat niin toisin. Toisaalta aika nurinkurista, että silloin lapsia on vain pukattu pukkaamasta päästyä, vaikka on tiedetty, ettei elinolot ole parhaat mahdolliset. Ei ole riittänyt ravintoa, ei aikaa, ei hoitoa, ei varmuutta mistään.
Ahdisti kun ajattelin, miten hirvittävän suuri tuska se on ollut vanhemmille. Miten ihmeessä sen on jaksanut kerta toisensa jälkeen?
Vierailija kirjoitti:
Osotteesta hiski.genealogia.fi voi yrittää etsiä seurakunnalla ja sukunimellä haudattuja, siinä ilmenee myös kuolinsyy. Ite ku katoin jotain, niin pikkulapsilla kuolinsyy saattoi olla vaikka yskä.
Niin tai jossain on vain mahakipu. Eipä noita syitä ole varmaan pahemmin tutkittu, kun ei ole osattukkaan tutkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuperkuloosiin kuolee Somaliassa tosi helposti nytkin, 2010-luvulla. Lääkkeitä ei ole. Jos sairastuu, sairastunut, yleensä lapsi, hoidetaan kotona(tai hoitoa ei juuri ole) ja asia yritetään salata tai siitä ei ainakaan puhuta, koska se on tietynlainen häpeä. Näin kertoi minulle yksi maahanmuuttaja.
Sellaista oli Suomessakin 100 vuotta sitten. Tuperkuloosiparantoloita oli, mutta niihin ei päässeet läheskään kaikki. Varsinkaan pienet lapset.
Voi luoja!
Jos näin "asiantuntevasti" yrittää kirjoittaa, voisi keskeinen käsite, tuberkuloosi olla edes oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko liittyä jotenkin veren vasta-aineisiin (rhesus-tekijä?)? Niitä tuskin on tuohon maailmanaikaan seurattu.
Mä olen ollut aina siinä käsityksessä, että nimenomaan tosta rh-tekijästä on ollut kysymys kun ennen vanhaan samasta perheestä kuoli monta pikku lasta ihan vauvana. Oman kotikaupunkinikin vanhalla hautausmaalla on näitä surullisia hautakiviä, joissa perheessä on kuollut useita lapsia.
Veripalvelun sivulla hyvää tietoa aiheesta: https://www.veripalvelu.fi/terveydenhuollon-ammattilaiset/neuvoloille/s…
Tätä minäkin ensimmäiseksi ajattelisin. Olen tehnyt paljon sukuselvityksiä ja monta kertaa on tullut vastaan se, että ensimmäinen lapsi on jäänyt eloon ja seuraavat ei. Tuo immunisaatiojuttuhan juuri toimii noin jos oikein muistan. Kuolinsyymerkinnöistähän ei paljon selviä kun ei asiaa ole tunnettu niin on saatettu kirjata mitä sattuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli mieleen joku perinnöllinen sairaus, jonka lapset perivät isältäja äidiltä.
Tietäiskö joku, mikä voisi olla tuollainen sairaus, johon kuollaan, jos sen perii molemmilta vanhemmilta.
Tuohon aikaan kylät taisivat olla aika sisäsiittoisia.
Hautausmaalla näin surullisen kiven 70-luvulta. Lapsi oli syntynyt ja kuollut samana päivänä tammikuussa, sisarus syntynyt ja elänyt yhden päivän joulukuussa. Samana vuonna siis. Olin itse raskaana kun näin sen ja itkuhan siinä pääsi. Miten jonkun psyyke kestää tuollaista, saati sitten yhdentoista kuolemaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko joku tulipalo vai olivatko kuolleet eri aikoina?
Harkittava vaihtoehto. Perheessä 11 alle 1-vuotiasta kuolleet tulipalossa samanaikaisesti?
Ennenvanhaan naiset olivat kovemmasta puusta kuin nykyään. 11 vauvaa vuodessa ei ollut mitään, synnytysten lomassa tehtiin peltotyöt, hoidettiin talo ja lyötiin ryssävihollisia jos sattuivat torpalle. Kuulemma oli suuri kunnia kuristaa vihollinen synnytystuoreella napanuoralla.
11 sen takia että kahdentenatoista kuuna eli Jouluna mamma lepäsi.
Aamen.
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen joku perinnöllinen sairaus, jonka lapset perivät isältäja äidiltä.
Tietäiskö joku, mikä voisi olla tuollainen sairaus, johon kuollaan, jos sen perii molemmilta vanhemmilta.
Tuohon aikaan kylät taisivat olla aika sisäsiittoisia.
Kongenitaalinefroosi.
Tähän elämään sitten rokotevastaiset hörhöt haluaa palata :( isoisoäitini sisarruksista kuoli viisi. Ripuliin, ja ainakin kaksi tuberkuloosiin.
Kun sen ajan terveydenhuollosta ja elämästä yleensä tietää jotain, syitä voi olla paljon. Ei ollut neuvolaa, ei rokotuksia eikä kaikki olleet edes lukutaitoisia.
Ensimmäisenä tulee mieleen joku perinnöllinen tai esim. rh-tekijä, kun lapset ovat kuitenkin vuoden eläneet eivätkä kuolleet heti. Tuskin tuberkuloosi, jos vanhemmat ovat kuitenkin pitkään eläneet.
Tai sitten käynyt juuri niin, että on syntynyt uusi vauva, edellinen on jäänyt vähän huonommalle hoidolle. Tai "maattu kuoliaaksi", mikä oli tuon ajan jälkiabortti.
Vuoden ikäinen on ehtinyt usein oppia jo kävelemään, ja yksi vaihtoehto on tapaturma.
Mitenkö tuosta selviää? Jo yhdenkin lapsen menettäneet äidit ovat kokeneet, että oli niin turhaa olla raskaana ja synnyttää, kun ei lasta sitten ollutkaan. Ja kuolleet lapset ovat "viettäneet syntymäpäiviä" joka vuosi, ja tuolla 11 lasta menettäneellä niitä on ollut aika usein.
Sukukirjoja selatessa oma sukuni on tainnut olla poikkeuksellisen onnekas, kun lapsia on kuollut aika vähän. Vain yhdessä perheessä kuoli ensin äiti synnytykseen ja muutama vuosi myöhemmin kaikki 4 lasta "kuristustautiin" samana vuonna. Uudelle vaimolle syntyneet lapset elivätkin pitkään.
Kuusamo ja Viinikka.
Ap