Lapseni tulevat luultavasti perimään varakkaan veljeni
Eivät itse tiedä sitä, onneksi. Toki me toisen veljen kanssa olemme ensin järjestyksessä, mutta lähdetään oletuksesta, että menemme "normaalin järjestyksen" mukaan. Veljellä ei ole perillisiä, ellei ole salalasta jossain, eikä vaimoa, ei edes eksää. Tyttökavereita ja naisystäviä on ollut, mutta ei ole koskaan asunut yhdessä näiden kanssa. Eivät siis tiedä, miten varakas veljeni on, vain hyvätuloiseksi tietävät. Vara on mm. sijoituksissa. Ehkä ei ole viisasta kertoa? Tietty veli on voinut tehdä testamentin, mutta on aika läheinen lasteni kanssa. Toisella veljelläni ei ole lapsia ja hän on vanhin.
Kommentit (21)
Ei varmastikaan ole järkeä hehkuttaa tulevia perintöjä varsinkin kun veljesi voi kuolemaansa saakka koska tahansa mennä naimisiin ja/tai hankkia lapsia. Miehille ei lastenhankinnassa tule edes ikä vastaan. Tai hän voi tehdä testamentin kodittomien kissojen hyväksi.
Ei kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa. Jospa veli on testamentannut omaisuutensa Pelastusarmeijalle tai Punaiselle Ristille, mitä suuresti toivon tällaisissa tapauksissa, sillä mikään ei ole kuvottavampaa, kuin jakaa omaisuutta vainajan vielä eläessä ja vielä hänen selkänsä takana!
Nykyään ihmiset saavat perintönsä, kun ovat jo itse eläkkeellä. Eli lienee niin, että lapswsi perivät sinut 30-40-v päästä. Sitä odotellessa heidän pitää kuitenkin ostaa asunnot ja perustaa perheet, kuten muidenkin.
Niin siis oletat sen menevän lapsillesi vai veljesi on näin kertonut?
Älä lipaise ennen kuin tipahtaa. Myös syöpään sairastuneella veljelläni (52v) oli jättiomaisuus. Käytännössä siis satojen tuhansien osakesalkut, 2 omakotitaloa, 2 asuntoa Helsingin keskustassa (Ullis+Krunikka), lisäksi säästöjä. Silmät kiiluen moni sukulainen odotti "vanhapojan" omaisuutta. Kuinka ollakaan, se oli testamentattu 20-vuotiaalle kampaajapojalle. Veljeni "elämänkumppanille". Et silleesti...
Vierailija kirjoitti:
Älä lipaise ennen kuin tipahtaa. Myös syöpään sairastuneella veljelläni (52v) oli jättiomaisuus. Käytännössä siis satojen tuhansien osakesalkut, 2 omakotitaloa, 2 asuntoa Helsingin keskustassa (Ullis+Krunikka), lisäksi säästöjä. Silmät kiiluen moni sukulainen odotti "vanhapojan" omaisuutta. Kuinka ollakaan, se oli testamentattu 20-vuotiaalle kampaajapojalle. Veljeni "elämänkumppanille". Et silleesti...
Miksi lainausmerkit elämänkumppanin ympärillä?
Rikas sukulaisnainen testamenttasi koko omaisuutensa naapurin nuorelle miehelle, joka kävi leikkaamassa hänen nurmikkonsa yläosattomissa!
Vierailija kirjoitti:
Rikas sukulaisnainen testamenttasi koko omaisuutensa naapurin nuorelle miehelle, joka kävi leikkaamassa hänen nurmikkonsa yläosattomissa!
Oikea asenne.
Tai elää pitkään ja varat menee canhainkotipaikkaan
Vierailija kirjoitti:
Älä lipaise ennen kuin tipahtaa. Myös syöpään sairastuneella veljelläni (52v) oli jättiomaisuus. Käytännössä siis satojen tuhansien osakesalkut, 2 omakotitaloa, 2 asuntoa Helsingin keskustassa (Ullis+Krunikka), lisäksi säästöjä. Silmät kiiluen moni sukulainen odotti "vanhapojan" omaisuutta. Kuinka ollakaan, se oli testamentattu 20-vuotiaalle kampaajapojalle. Veljeni "elämänkumppanille". Et silleesti...
Hei tiedän tän tarinan, perijä on tosin 24v. ja hiusmuotoilija!
Mun mummo alkoi 70 vuotiaana risteilemään ja lomailemaan ja käytti rahansa itse
Itse en haluaisi tietää, jos olisin saamassa perintöä. Pelkäisin tiedon vaikuttavan käytökseeni tai suhtautumiseeni. Voi ottaa rennosti, kun olettaa, ettei perintöjä tule (eikä varmaan tulekaan). Olisi inhottavaa yhdistää "ilo" jonkun kuolemaan jne. Jos en pitäisi henkilöstä, saattaisin alkaa mielistelevämmäksi tai ruveta epäkohteliaisuudella todistelemaan päinvastaista. En vain osaisi olla normaali, jos tietäisin. Tai ehkä osaisin, mutta silti ajattelisin asiaa, ja se olisi ärsyttävää.
En myöskään haluaisi suunnitella etukäteen, mitä tekisin perintörahoilla, siis jonkun kuoltua. Haluan elää olettaen, että on vain omat rahat nyt ja aina. Siksi en elä mahdollisen lottovoitonkaan varassa. Se kuten myös perintö, on mielestäni paras ylimääräisenä yllätyksenä, jota ei ole odotettu tai jonka varaan ei ole elämää suunniteltu.
Jos tietäisi saavansa perintöä, saattaisi ruveta jo "haaveilemaan" ja pitämään sitä jo itsestään selvänä itselleen kuuluvana asiana, vaikkei se sitä ole.
En ole perinnön perässä, älkää ymmärtäkö väärin. Mutta jos veli ei mene naimisiin eikä tuhlaa rahojaan (luultavasti ei tuhlaa, koska on tosi nuuka), niin lapseni ovat perimysjärjestyksessä ensimmäisenä. Mietin vain sitä, että jos näin käy niin osaavatko he ehkä suhtautua asiaan mitä eivät ole osanneet odottaa? Lapset opiskelevat itse aloja, joissa oletusarvoisesti on kohtuullise palkat tällä hetkellä ja töitäkin.
Vierailija kirjoitti:
Mun mummo alkoi 70 vuotiaana risteilemään ja lomailemaan ja käytti rahansa itse
Tästä tuli mieleen, että musta olisi inhottavaa, jos mulle kerrottais perinnöstä, tottuisin ajatukseen, sitten henkilö alkaisin nauttia itse omista rahoistaan (kuten kuuluu) ja huomaisin ajattelevani, että saan nyt sitten vähemmän perintöä. Tämän takia en edes haluaisi tietää.
Jospa veli joskus joutuu hoitokotiin, niin sinnehän ne varat uppoaa. Että jättäisin miettimästä toisten omaisuuden perimisen.
Lapsesi perivät vain jos sinä luovut perinnöstä. Olen itse tuon veljen asemassa, eli ei perillisiä omasta takaa. Aion testamentata kaikki varani järjestölle.
Sisareni ja hänen lapset saa vain irtaimiston. Eivät koskaan käy kylässä, en saa kutsuja lasten tapahtumiin. Lahjoja odotetaan jouluna ja synttäreinä, mutta ei edes kiitetä niistä.
Olisi varaa ostaa kalliimpaakin, mutta kiittämättömät saa vain pehmeitä paketteja.
Vierailija kirjoitti:
Mun mummo alkoi 70 vuotiaana risteilemään ja lomailemaan ja käytti rahansa itse
Hyvä Mummo!
Veljesi on voinut tehdä testamentin. Vainajan sisaruksilla tai heidän jälkeläisillään ei ole mitään lakiosaa vaan jos vainaja on testamentannut omaisuutensa vaikka kodittomille kissoille, niin koko vainajan omaisuus menee kodittomille kissoille. Lakiosa koskee ainoastaan rintaperillisiä.
Niin ja olemme siis yli viisikymppisiä kaikki ja lapset opiskelijoita.