Lue keskustelun säännöt.
Meidän lukiossa hyvin pärjännyt nuori ei pärjää yliopistossa
16.06.2016 |
Ei yksinkertaisesti vaan opiskele. Tuntuu, että ekaluokallakin teki tarpeeksi. Ei saa opintopisteitä täyteen ja on pulassa. En pysty auttamaan, enkä oikein haluakaan. Käyttää aikaa pelaamiseen ja netissä tuntikausia. Kotona rajoitettiin. On vähän aspergerpiirteinen ja kertoo kaiken. Jättää kaiken viime tinkaan, tehtävät ja luentoihin lukemisen. Toisaalta saa kyllä vaikeitakin aineita läpi, jos ne ovat kiinnostavia. Tuo aspergerpiirteisyys ilmeisesti sitä riippuvaisuutta aiheuttaakin. Eka lukukausi meni hyvin, joten en osannut huolestua. Hänellä on jo ammatti kaksoistutkinnon vuoksi, mutta ei sen alan töitä ole. Annanko oppia kantapään kautta vai mitä teen? Ei tuolla menolla kukaan töihinkään ota. Kurssi toisensa jälkeen, ei pääse tenttiin kun ei ole tehnyt tarpeeksi tehtäviä - tekniikan alalla on siis tällaisia kursseja paljonkin. Olen itsekin opiskellut tekniikkaa, joten systeemi on tuttu. Pitäisikö antaa aikuisen vain olla ja selvitä miten taitaa? Luultavasti joutuu maksamaan tukia takaisin, koska opinnot ovat edenneet liian vähän, jotain 70 op kahdessa vuodessa.
Kommentit (38)
Minkä ikäinen kyseessä? Asuu siis edelleen kotona? Olisikohan aika alkaa itsenäistyä...
Vanhemmat voivat auttaa ja neuvoa tiettyyn rajaan asti. Jossain vaiheessa täytyy alkaa ottaa vastuuta itsestään, tehdä virheitä ja toivottavasti myös oppia niistä. Yliopistossa opiskelu on täysin erilaista kuin lukiossa. Voihan se olla, että opiskeluala ei tunnu omalta ja oikealta. Silloin on vaikeaa löytää motivaatiota opiskeluun. Tai sitten on väsynyt opiskeluun, onhan tuossa kaksoistutkinnossakin ollut tekemistä. Ehkä pieni tauko opinnoista tekisi hyvää vaihteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin siinä käy kun tasapäistävä perus- (ja lukio)opetus ei anna haastetta vaan menestys tulee automaattisesti.
Tai kun kotona opitaan tekemään töitä vain vanhempia varten ja vanhempien sääntöjä varten.
niimpä ei ois kannattanu rajottaa lapsen pelaamista kotona niin tiukasti. nyt pelaa koska voi. tyypillistä toimintaa rapakon toisella puolella siksi amerikkalaiset lihoo kymmeniä kiloja kun lähtew opiskelemaan
Sama juttu mulla itsellä. Se, millä pärjäsi hyvin lukiossa, ei toiminut laisinkaan yo:ssa. Ja kaiken lisäksi muutin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, jolta en tuntenut - enkä edelleenkään tunne - oikein ketään. Opiskelut vain venyvät ja venyvät ja makselen tukia takaisin.
Suostuisiko nuori juttelemaan opintopsykologin kanssa? Hänellä voisi olla keinoja. Näkeekö nuori itse asiassa ongelmaa? Sitten on aika hankalaa, jos nuorella ei ole omaa motivaatiota etsiä ratkaisuja.
Sairasta tuo opintopisteiden kyttääminen. Yliopisto-opiskelu voi olla aluksi vaikeaa, kun ei ole tottunut käytäntöihin. Suosittelen että kävisi vaikka opintopsykologilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On varmaan lukiossa vielä kuvitellut saavansa tulevaisuudessa naisia ja nyt yliopistossa on tajunnut olevansa ATM. Pahoittelen, tilanteelle ei voi mitään.
Ei ainakaan hyysäämistä. Onko yliopistossa jotain opinto-ohjausta tai -neuvontaa? Ehkä opinnot eivät kiinnosta ja ne kannattaakin lopettaa ja miettiä kiinnostavampaa tilalle. Ilmeisesti nuori ei ole oppinut vastuunottoa ja suuunnitelmallisuutta. Itsenäistyminen jäänyt puolitiehen. Ei kannata syytellä itseä mutta ei myöskään jatkaa helikopterointiakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin... Suomalainen lukio kasvattaa valtavan määrän alisuorittajia, jotka eivät osaa opiskella. Kun vaikeimmistakin lukiokursseista selviää yhden illan lukemisilla, niin mitä voi odottaa...
Mukulan on opittava alkaa elämään itseään varten, ei muita. Tämä tuntuu olevan etenkin miesten perusongelma, joka joillakin jatkuu vielä kuolemaan saakka. Asioita tehdään, koska äiti/mummi/vaimo/poliisi. Ei koskaan itseä varten. En voi käsittää.. Tähän liittyy sitten luonnollisesti se vastuunotto itsestä ja omasta käytöksestä.. Se puuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin siinä käy kun tasapäistävä perus- (ja lukio)opetus ei anna haastetta vaan menestys tulee automaattisesti.
Tai kun kotona opitaan tekemään töitä vain vanhempia varten ja vanhempien sääntöjä varten.
Ja kaikki pääsevät automaattisesti yliopistoon? Kun on se tasapäistävä systeemi.
Mulle ainakin tuli ihan suunnaton häpeä siinä vaiheessa, kun toiset valmistuu ja perheellistyy ja ostaa taloja jne, ja itse yrittää raapia kandiin tarvittavia pisteitä kokoon. En voisi kuvitellakaan hakevani apua. Päinvastoin, katkaisin yhteydet kaikkiin entisiin ystäviini, sillä häpeän itseäni ja en jaksa alkaa selitellä, kun toiset kysyvät että milloinkas se valmistuminen tai että oletkos ollut töissä. Perheeseenkään olen hyvin harvakseltaan yhteyksissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä kyttää lapsesi tekemisiä. Omatkin opinnot venyivät, mutta tässä ollaan, valmistuttu ja työelämässä, vaikkei ehkä ihannetahtiin. Lapsesi on aikuinen ja hoitaa itse opintonsa (tai sitten ei hoida) ja kantaa vastuunsa. Älä ole curlingvanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Sairasta tuo opintopisteiden kyttääminen. Yliopisto-opiskelu voi olla aluksi vaikeaa, kun ei ole tottunut käytäntöihin. Suosittelen että kävisi vaikka opintopsykologilla.
Teknikan alalla myös ensimmäisen vuoden opiskeluihin kuuluu suoraan sanottuna hirveä kasa epämotivoivia massakursseina järjestettyjä paskaopintoja - lähtien ruotsista ja englannista ja päättyen surkeasti opetettuun ja kokonaistettuun fysiikkaan ja matematiikkaan. Siinä voi suoritukset ja usko olla tiukilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei asu kotona, mutta soittelemme usein. Lukioaikana oli paljon yksin meidän työmatkojen vuoksi ja kirjoitti silti tosi hyvin. Hänelle peruskoulussa ja lukiossa tuntui vain asiat jäävän päähän ja silloin se viime tinkaan jättäminen riitti, sai hyviä numeroita kun luki kokeisiin kerran edellisenä iltana koealueen läpi.
Ruokaa osaa laittaa ja pitää kämppänsä perussiistinä, olen käynyt, kun ko. paikkakunnalla on käyntiä muutenkin toisinaan. Ei kotona pelaamista kielletty, vaan tyyliin rajoitettiin peruskoulussa että läksyt ensin ja että koneet on oltava kiinni klo 21 illalla koulupäivinä.
Asperger-piirteinen nuori voi tarvita apua yliopisto-opintoihin vanhemmilta. Oman toiminnan ohjauksessa voi olla ongelmia , tutut rutiinit ehkä puuttuvat yms. ja ei ehkä selviä itsenäisemmästä opiskelusta ilman tukea?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairasta tuo opintopisteiden kyttääminen. Yliopisto-opiskelu voi olla aluksi vaikeaa, kun ei ole tottunut käytäntöihin. Suosittelen että kävisi vaikka opintopsykologilla.
Teknikan alalla myös ensimmäisen vuoden opiskeluihin kuuluu suoraan sanottuna hirveä kasa epämotivoivia massakursseina järjestettyjä paskaopintoja - lähtien ruotsista ja englannista ja päättyen surkeasti opetettuun ja kokonaistettuun fysiikkaan ja matematiikkaan. Siinä voi suoritukset ja usko olla tiukilla.
Juuri näistä kyse. Ei ole kuulemma motivaatiota kaikkeen matikkaan osa taas menee hyvin. Noita matikoita kun on paljon eri kursseja eri nimillä.
Ei pitäisi puuttua, mutta toisaalta sitten vanhempia pitäisi kiinnostaa. Ei tunnu edes bilettävän niin paljon kuin ekana vuonna, jolloin sai opintoja juuri ja juuri tarpeeksi.
Niin ja kirjotukset menivät niin hyvin, että pääsi ilman pääsykokeita.
16: Vähän niin ja näin. Aikataulut tuntuvat olevan suurin haaste. Toisaalta, jos joku kiinnostaa, tuntuu huolehtivan hyvin. Siellä on sählättyjen kurssien seassa ihan hyviäkin arvosanoja, on näyttänyt rekisteriä ja silloin soittaa mielellään, kun joku on mennyt hyvin.
Vierailija kirjoitti:
"luentoihin lukemisen"
?
Tentteihin..oon vähän tuohduksissani, kun juuri selvisi, että on aika vähän kevään aikana tullut opintoja.
Niin siinä käy kun tasapäistävä perus- (ja lukio)opetus ei anna haastetta vaan menestys tulee automaattisesti.
Tai kun kotona opitaan tekemään töitä vain vanhempia varten ja vanhempien sääntöjä varten.