Onko teillä tuttuja, jotka itse ovat ahkeria kritisoimaan muita ja v*ttuilevatkin huoletta, mutta eivät kestä lainkaan itseensä kohdistuvaa kritiikkiä?

On, ehkä suurin osa ihmisistä on tuollaisia? 

Juu, he ovat niitä suorasanaisia Pikku Myitä jotka kyllä kertovat toisille asiat suoraan "koska ovat vähän tämmösiä eivätkä tykkää valehtelusta", mutta kun heitä kritisoi niin saakeli helvetti on irti ja olet huono ihminen :D

Eräs työkaveri on tämmöinen. Eläkeiässä mutta ei osaa ottaa vastaan rakentavaa  palautetta yhtään.

Kyllä ja vieläpä ammatiltaan opettaja. Hän on kovin innokas neuvomaan muita ja arvostelemaan muita. Mutta jos hänelle itselleen antaa kritiikkiä, niin välit viilenevät heti, voi olla että yhteydenpitokin jää vähiin.

Musta tuntuu että oon itte sellanen :/

Oli joskus tuollainen ystävä mutta hankkiuduin siitä eroon

Kyllä näitä aina muutama mahtuu tusinaan. Parhaimmillaan loukkaantuvat täysin hyväntahtoisistakin heitoista, joita ei ole edes tarkoitettu vittuiluksi tai kritisoinnniksi. Rasittavaa, jos tällainen sattuu vaikka työpariksi. Ensin saa kuunnella viikkotolkulla tunnista toiseen "hauskaa" läppää, vittuilua, haukkumista ja vinoilua, naureskellaan päälle kuinka toinen ei leikkiä kestä tai kuinka ei saisi neuvoa... ja sitten tämä suurisuu itse vetää herneen nenään jostain aivan viattomasta kommentista.

Mieheni.

Luulenpa muuten että nämä suuttuvat koiranleuat suuttuvat itse niin herkästi juuri sen vuoksi, että se heidän läpänheittonsa on oikeasti alusta asti tarkoitettu satuttamaan toista ja tuntumaan pahalta (vaikka aivan muuta väittävätkin). Sen vuoksi he ovat itse niin herkkiä vastaavalle toiminnalle jopa vainoharhaisuuteen saakka (eli hyvääkin tarkoittavat ja viattomat kommentit otetaan vittuiluna). Eli eivät oikeasti voi käsittää, ettei muiden sanomana kaikki kritiikki ja rankempi huumori ole  välttämättä pahantahtoisia, koska heidän oma vastineensa itseasiassa pohjimmiltaan on aina juuri sitä pahantahtoista ja tarkoituksellisesti hieman ilkeää ja julmaa. Olettavat siis muiden toimivan samalla logiikalla ja sen vuoksi suuttuvat herkästi.

no 7

Vierailija kirjoitti:

Mieheni.

Sama täällä.

Isäni on juuri tuommoinen. Koko ajan saa kuunnella nälvimistä ja joskus jopa ihan haukkumista, mutta herralle/herrasta ei saisi sanoa yhtään poikkipuolista sanaa.

Olen tavallaan ehkä tuollainen.

En kyllä aloita kuittailua mutta minulta saa aina vastapallon jos koen jonkun vittuilevan tahallaan.

Jos koen tarvetta olla inhottava niin sohin kunnes löytyy herkän oloinen aihe ja epätasaisen jatkuvasti sivuan sitä. Lapsettomuus, rahatilanne, hiipuva kauneus ja ulkopuolisuuden kokemukset esimerkiksi saavat monen aiemmin kulmikkaan pysymään pois tontiltani.

Oli. Ei ole enää.

Ne loukkaantuvat siksi, kun ne omassa päässään soimaa itseään kokoajan tosi paljon, ja koittavat pitää muureja pystyssä, ettei muut sitä pahaa oloa ja itsesoimausta näkisi. Kun sitten joku huomauttaa, että se onkin ihan nähtävä asia, niin menee oma pää niin solmuun, että ei auta muu kuin suuttua. Väärin, mutta harmillista.

Aiemmin. Ovat henkisesti epäkypsiä ja välttelen sille "tasolle" jääneitä henkilöitä. En halua olla tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, jotka purkavat pahaa oloaan muihin itseään hyödyttääkseen.