Kuinka voin auttaa lapseni elämän takaisin raiteilleen

poika aloitti vakituisessa työssä, anoi lomaa jote ei siis ollut ehtinyt kertyä, lomaa ei myönnetty koska alalla on kiireitä juuri kesäisin. Silti poika otti omin luvin lomaa.

Aikuinen poika aloitti vakituisessa työssä, eikä lomaa ole vielä ehtinyt kertyä, joten sopi työnantajan kanssa parista palkattomasta lomaviikosta? Näinhän kaikissa paikoissa menetellään. Jos siis työnantajalle sopii ja poika itse haluaa. Ei ole edes mikään erikoisjärjestely.

Vai jäikö poika pois työstä sopimatta esimiehen kanssa? Tällöin on kyllä syytä huolestua.

kohteliaasti, jos hän ei halua pahoittaa sun mieltä? Jos sinun huolenpito ahdistaa häntä?

kohteliaasti, jos hän ei halua pahoittaa sun mieltä? Jos sinun huolenpito ahdistaa häntä?

Sillä me ollaan enemmänkin kaverit kuin äiti ja poika. Sain hänet melko nuorena. Mutta ette voi tietenkään tietää millainen suhde meillä on, enkä sitä pysty millään tässä kuvailemaan. Joka tapauksessa en usko, että hän MUA pakoilee, kyse ei ole nyt meidän väleistämme, vaan siitä, kuinka saisin hänet tajuamaan, että elämässä ei valitettavasti voi aina tehdä mitä haluaa, velvollisuudet on hoidettava. Poika haaveilee kaikenlaisesta, omasta yrityksestä, sekä siitä, että rakentaisi itselleen talon jne... joten unelmia on, jotka hän kyllä tuhoaa tuollaisella käytöksellä..

niin eiköhän tämä ole jo aikamoinen opetus pojallesi siitä ettei elämässä voi tehdä mitä tahtoo vaan velvollisuudet on hoidettava.



Ts. et sinä äitinä varmaan tämän eteen mitään voi tehdä, se puoli hoituu näköjään kantapään kautta. Puhua voit mutta mikä sitten menee perille, on toinen juttu.



Jos taas olet huolissasi että kyse on jostain mielenhäiriöstä niin sitten pitää ohjata tai tarvittaessa suostutella/huijata/painostaa hoitoon.

Siis oikeesti nykyajan nuorilla ei kaikilla ole työelämän perustiedot hallussa.

niin eiköhän tämä ole jo aikamoinen opetus pojallesi siitä ettei elämässä voi tehdä mitä tahtoo vaan velvollisuudet on hoidettava.

Ts. et sinä äitinä varmaan tämän eteen mitään voi tehdä, se puoli hoituu näköjään kantapään kautta. Puhua voit mutta mikä sitten menee perille, on toinen juttu.

Jos taas olet huolissasi että kyse on jostain mielenhäiriöstä niin sitten pitää ohjata tai tarvittaessa suostutella/huijata/painostaa hoitoon.

Tietysti teidän on vaikea tätä kommentoida koska ette näe ettekä tunne poikaa. Voihan olla mahdollista että siistin ja huolitellun ulkokuoren alla piileekin masentunut nuori mies, joka ei näytä KENELLEKKÄÄN todellista minäänsä. Vaikea on huomata tuollaista, sillä poika on aina reipas ja iloinen ja ulospäinsuuntautunut, hänellä on PALJON kavereita, harrastaa liikuntaa aktiivisesti jne..

Olen kyllä hänelle sanonut lukemattomat kerrat, että mitä ikinä ongelmia on ja tulee elämässään, niin aina voi tulla niistä juttelemaan, vaikken ehkä aina voisikaan auttaa, mutta että hän oppisi PUHUMAAN ongelmistaan.

On vaan sanoisinko, melko lyhyt pinnainen toisinaan. Mutta on kätevä käsistään ja työelämässä ollut mukana todella nuoresta saakka. Koulu ei hirveästi kiinnostanut, vaikkei niin huono siellä ollutkaan.

Herkkä on kovasti, ei ole ihan helppo puhua vaikeuksista kun ja jos niitä on..

Siis oikeesti nykyajan nuorilla ei kaikilla ole työelämän perustiedot hallussa.Onko mahdollista, että poika EI TIEDÄ, ettei omaa lomaa voi noin vain pitää?

Voihan se tosiaan niinkin olla, mutten usko, että poikani olisi noin naiivi !

yllättävä, turha vapaa töistä - huono yhdistelmä!



Joulukuussa kuoli Oulussa Lsd -keikkaan vastaava äidin silmäterä. Sinuna puuttuisin asiaan heti!

Siis oikeesti nykyajan nuorilla ei kaikilla ole työelämän perustiedot hallussa.

Pelailee netissä ja jos ei syö äidin pöperöitä niin elää eineksillä. Pesukoneeseen ei ole eläissään koskenut ja siivoo kerran vuodessa.

Pelailee netissä ja jos ei syö äidin pöperöitä niin elää eineksillä. Pesukoneeseen ei ole eläissään koskenut ja siivoo kerran vuodessa.

Ei osunut...poikani käyttää tietokonetta kyllä, mutten usko hänen pelailevan "työkseen", on erittäin hyvä kokki, on jo 11-12 vuotiaasta ollut kiinnostunut kokkaamisesta ja on kaveripiirissäkin "kuuluisa" hyvistä ruuistaan ! Myös pyykit on pessyt itse noin 14-v alkaen...joten... On pidetty tyyppi, reilu ja reipas, urheilullinen...

Mutta tuo on totta, mitä joku sanoi, että hänellä on muutamia kuukausia ollut uusia kavereita, joiden seurassa hänen en toivoisi viettävän aikaa...

Hän laittoi eilen mulle viestin ja pahoitteli käytöstään ja sanoi, että oli ollut puhetta työnantajan kanssa, että mahdollisesti ei töitä olisi loppuviikosta, MUTTA tilanne muuttui ja töitä olisi nyt, eikä mielestäni ollut viisasta ottaa lomaa tosta vaan, eihän tämä työelämä noin toimi.

mutta sinä et voi tällä hetkellä tehdä mitään. Poika on aikuinen ja vaikka olisikin masentunut, niin hänen tulee itse hakeutua hoitoon. Ja hoitoon pääsy ei ole todellakaan mitenkään varmaa, siinä on lottovoiton tuntua, jos pääsee lääkärin juttusille ja joka vielä olisi asiantunteva.



Huumeilta tuo kyllä vaikuttaa, vaikka et haluakaan myöntää. Uusi tuttavapiiri ja yhtäkkinen häipyminen - kyllä nyt taitaa olla jostain isommasta asiasta kyse.



Enkä kommentoi näin pahalla - olemme itse yrittäneet saada "kaikin puolin fiksua ja kunnollista" omaistamme hoitoon jo pitkään. Ei ole onnistuttu, kun resursseja ei tässä maassa ole, ellei ole ensin tappanu jonkun sivullisen.

äidille tilannetta voi olla kaikista vaikein kertoa, jos äidillä on noin kultainen kuva pojastaan. Pelkää helposti, että on pettänyt kaikki odotukset...

äidille tilannetta voi olla kaikista vaikein kertoa, jos äidillä on noin kultainen kuva pojastaan. Pelkää helposti, että on pettänyt kaikki odotukset...

Kultainen kuva....noh...kenelläpä sitä ei omasta lapsestaan olisi ??

Mutta vaikeaahan se on kertoa ongelmista oli tilanne mikä tahansa..ei poika kyllä vaikuta MILLÄÄN tavalla masentuneelta. Kuten sanoin, hänellä on paljon ystäviä, on lahjakas urheilijakin ym. Vaikea uskoa, että osaisi peittää todellisuuden niin hyvin...mutta mistäpä sitä kenenkään pään sisäisiä asioita voi tietää..

Sen tiedän, että poika suree sitä, että isänsä ei välitä hänestä tippaakaan..Mutta valitettavasti isänä en hänelle pysty olemaan, vaikka kuinka yrittäisin, voin ainoastaan olla hyvä ja huolehtiva äiti, jota mielestäni olenkin, mutten ole kyllä koskaan liikaa puuttunut lasteni asioihin, olen melko pienestä, n. 10-12 vuotiaasta lähtien, ottanut heidän mielipiteensä huomioon heitä koskevissa asioissa, joten vastuutakin olen opettanut.

No, en tiedä. Ehkä liioittelen..ehkä olen turhaan huolissani. Lapseni on vaan minulle kovin rakas, enkä tahtoisi, että hän satuttaa itsensä maailman tuulissa...mutta eipä sitä estääkään voi...

19-vuotias, asuisin omillani ja olisin lomalla. Juuri varsinkin jos äitini olisi ap:n kaltainen. Mä asuin 19-vuotiaana omassa kämpässä, kävin töissä ja opiskelin enkä tosiaankaan ollut yhteyksissä vanhempiini kuin ehkä kerran viikossa tai parissa jos sitäkään. Samassa kaupungissa asuttiin, mutta mä olin aikuinen ihminen ja mun vanhemmat tajusi ja kunnioitti sitä tosiseikkaa.