Olen niin helvetin ruma etten kestä enää

Äh, tiedän tunteen. Auttaisiko kampaaja ja kunnon shoppailureissu? Jokainen tuntee itsensä rumaksi välillä, en usko että tilanne on oikeasti paha.

Minulla on epämuodostumia. Vaihdetaanko? :) Elämä rumana on sentään helppoa. On paljon vaikeampaa kantaa stigmaa.

😕

En jaksa uskoa, että olet toivottoman ruma. Mutta oletetaan hetki, että olisit. Sinä olet kuitenkin paljon muutakin, kuin ulkonäkösi? Mitäs jos panostaisit itseesi? Käy elokuvissa, kirjastossa, opiskele uusi asia. Lähde yksin lomamatkalle. Käy kauneushoitolassa hemmoteltavana. Aloita joku uusi jännittävä harrastus! Unohda koko mokoma ukko ja keskity itseesi ja tee jotain ihan itseäsi varten. Ei kenellekään muulle. 

Suosittelen samaa kuin muutkin. Tee jotain kivaa, opettele jokin uusi asia, kuuntele musiikkia, lue kirjoja. Kasvata kukkia, katsele lintuja. Siivoa kaapit. Hakeudu vapaaehtoistyöhön. Laita koti kauniiksi.

Kaikkialla on kauneutta.

Se kusipää ei ollut arvoisesi, unohda se. Mut jos tosiaan olet tuota mieltä itsestäsi, ilmoittaudu johonkin muuttumisleikkiin, niissä ammattilaiset osaavat kyllä tehdä kenestä tahansa kauniin korostamalla juuri oikeita puolia ja häivyttämällä niitä vähemmän hohdokkaita piirteitä. Tsemppiä!

Ohis, mutta yksi ja sama tyyppi joka tekaisee tänne ruma sitä ruma tätä, haukkuu ihmisiä milloin miksikin, antaa joissain ketjuissa asinatuntijaneuvoja kuinka tuntea itsensä kauniiksi. Mulla on "lahja", lahja nähdä hevonpaska siellä missä sitä esiintyy.

Otin itsestäni äsken kuvan ja järkytyin miten pahalta näytän. Suoraan sanottuna näytin lehmältä. Miten pääsisin hyvään kuntoon? Olen nyt 164 ja painan 68. Haluaisin olla ennen kaikkea siro. Nyt olen sellainen tanakka.

Ap

Valokuva saattaa tosiaan yllättää. Järkytyin omasta kuvasta. Peiliin katsoessa yrittää skarpata.

Ei helvetti mitä sinäkin valitat. Käy ulkona enemmän ja katso eri-ikäisiä ihmisiä. Varmasti näet enemmän rumia kuin hyvännäköisiä ihmisiä. Esim. tuota miestä panisin ja tuota en. Varmasti näet enemmän niitä, joita et. Suomalaiset ei ole tunnettuja ulkonäöstään ainakaan.

Ja taas mies on kusipää kun ihastui nuorempaan. Kuulkaas ihmiset hyvät, se on vähän sellainen juttu, että tunteilleen ei voi minkään. Ei kukaan muutu naimisiinmenon jälkeen miksikään jumalonennoksi, jota tulee palvoa koko loppuelämä vaikka mikä olis. Joskus on kuunneltava sydämen ääntä ja katsottava minne se johdattaa. Toivotan kuitenkin aloittajalle kaikkea hyvää enkä usko, että hän on oikeasti ruma. Eron jälkeen saattaa vain tuntua siltä.

Moni täällä yrittää lohduttaa aloittajaa mutta totuus on se että kyllä se ulkonäkö vaikuttaa aika moneen asiaan elämässä ja ennen kaikkea siihen miten koemme itsemme, itse olen hieman keskivertonaista rumempi ja tällä hetkellä kaiken kukkuraksi vielä ylipainoinen, olen aina saanut huonoa ja nuivaa kohtelua ulkonäköni takia. Itsetuntoni on tietysti aivan äärimmäisen huono, välttelen sosiaalisia kontakteja tyystin sillä pelkään että minut nolataan jonkun toimesta muiden nähden tai että minusta tehdään muulla tavalla pilkkaa. Ihmisiin tutustuminen on vaikeaa, ja se miltä näytän, pahentaa sitä sosiaalista jännittyneisyyttä. Omat vanhempani, etenkin äitini ovat myös pilkanneet ulkonäköäni, myös sisarukseni. Se on tehnyt eniten kipeää ja jo pelkkä niiden hirveiden loukkausten ajattelu sattuu niin pirusti. En tiedä miten pärjään tässä elämässä jos minua ei hyväksytä missään. Miten ikinä löydän kumppanin, saan ystäviä, saan työpaikan tai löydän paikkani tässä maailmassa kun minua muut ihmiset vain inhoavat ja hyljeksivät? En tiedä mitä tehdä, olen ihan voimaton tämän asian edessä, voimat on loppu. Olen vieläpä pahasti masentunut ja tämä asia vain lisää sitä entisestään, tuntuu että olen umpikujassa josta ei ole ulospääsyä. Haluaisin normaalin elämän, en mitään kiiltokuvaa.