Inhoan mieheni tapaa esittää tulkinnan varaisia uhkailuja

Jos vaikka eroaisit, anna ukkosi uhkailla vastedes "vertauskuvallisesti" vaikka itseään.

Juuh se varmaan oikeesti leikkaa lapselta pään irti.

Vierailija kirjoitti:

Juuh se varmaan oikeesti leikkaa lapselta pään irti.

Entä jos olisi uhannut tappaa lapsen, olisitko sanonu samaa. "Tuskin oikeesti tappaa. "

Tässä riippuu aika paljon siitä miten perheessänne muuten puhutaan, ja millainen miehesi äänensävy oli. Niitähän me ulkopuoliset emme tiedä. Mutta jos sinulle (siis ap) tuli sellainen vaikutelma että tilanteessa oli alustavaa uhkauksen tuntua, voisi olla parempi ehdottaa miehelle että alkaa valita sanansa paremmin.

Ensinnäkin, kun se lapsi tuosta kasvaa, voi tilanteet alkaa eskaloitua. Silloin mieheltäsi saatta alkaa tulla jo suoria uhkauksia joista ei enää ole pitkä matka tekoihin. Olisi hyvä että miehesi lopettaa uhittelut ajoissa. Toisekseen, ja tämän varsinkin pitäisi motivoida miestäsi: siitä lapsesta tulee aikuinen joka pystyy ja halutessaan voi antaa takaisin samalla mitalla tai lujempaa.

On mullakin lapsia jotka ei aina tottele ekalla käskyllä. On välillä ollut melkoista vääntöä, mutta en ole koskaan uhkaillut kumpaakaan.

Lapsi on 12 v ja vihaisesti mies sen totesi. Sitä ennen huusi nyt pois sieltä vessasta tai saat äkkilähtöö. Oli tahallaan pitkään suihkussa.

25 oli sitten ap, niin sitä kun joku sanoi että mies tahallaan uhkailisi taitavasti että sen voisi parhain päin sitten kääntää, niin mies puhuu nuo aika suuttuneena niin olevan ettei kamalasti mieti mitä sanoo. Siis että harkiten käyttäisi. Sanoi kyllä välittömästi kun sanoin että uhkaus, tuon vertauskuva asian.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pojan kanssa oli riitaa. Mies sanoi pojalle älä kukkioille, katkaisen kukolta kaulan. Sanoin heti että älä uhkaile. Niin mies sanoi vertauskuvauksellista, ymmärtäkää se. Ok, mutta onkohan tuollaista ok hyväksyä, eikö ole vähän outoa tuollaista kieltä käyttää vai onko normaalia. Meinaan esim. Sitäkin jos en olisi sanonut tuosta, olisiko poika sen miten ottanut.

Ehdottomasti hyvä, että et hyväksy miehesi käyttämää kieltä! Olkoonkin kaukana toteuttamisesta, niin tuo on henkistä väkivaltaa, eikä se ole sen sallitumpaa kuin fyysinenkään, sillä voi olla pitkät vaikutuksen lapsen henkiseen hyvinvointiin! Toisaalta kertoo miehen kyvyttömyydestä argumentoida lapsen provosoimissa tilanteissa! 

Meinasin nyt eka kysyä miten lapsi ja kuulolla ollut sisarensa sen koki. Jos on ollut pelkoa, niin onko tässä sitten muuta vaihtoehtoa kuin ero? Tämän tyylistä on ollut aikaisemmin. Minnekään perheneuvoloihin mies ei lähde.

Ei ehkä ole oikein sellaistakaan elämää elää että pitäisi jotain varoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Bautismo de Fuego kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kielikuva.

Mikä on ongelma? Onko ap asperger?

En tiedä minkä ikäinen lapsi, mutta sille kannattaa opettaa, että sanoja ei voi ottaa aina kirjaimellisesti. Se pitäisi opettaa myös ap:lle.

Kannattaa myös opettaa, että teoilla on seurauksensa. Se ei ole uhkailua, vaan faktan toteamista.

On se uhkailua - faktaksi se muuttuu vasta kun uhkaus toteutetaan. Ja tämän uhkaukaen voi ymmäetää jopa tappiuhkauksena.

Eli anaalitappi pyllyyn jos et ole kunnolla.

Miksi pitäisi palkita jos toinen ei osaa käyttäytyä? ;)

Oma isäni puhui aina kun olin lapsi tapauksista jossa mies on tappanut vaimon, lapset ja itsensä. Ajattelin että hän tarkoitti meitä. Ja meihin hän viittasi. Väkivaltaa ja sen uhkaa olikin jatkuvasti läsnä.

Ei onneksi nykyisessä perheessä ole. Onneksi lapsi ei ollut kuullut, toinen lapsista kyllä sanoi että oli pelännyt. Sanoin miehelle että tuollaista (tarkoitan koko kuvioita) ei pidä tulla, tai homma ei vaan toimi ja pitää erota. luvattiin lapselle ettei tapella.

ap

Hitto ukko, syytti eka minua sanomisestaan, mutta sitten korjasi. Hänen mielestään minun olisi pitänyt selvitä itse kasvatustilanteesta, mutta pyysin miestäni apuun. Eikö saa muka pyytää?

ap