Lue keskustelun säännöt.
Mihin perustuu ajatus, että luterilaisuus olisi synkkää ja ilotonta?
15.06.2016 |
Joitakin päiviä sitten täällä oli ketju, jossa kysyttiin syitä suomalaisten ilottomuudelle ja negatiivisuudelle. Useampi vastaaja oli ehdottanut syyksi luterilaisuutta. Olen monesti ennenkin havainnut suomalaisten pitävän luterilaisuutta synkkänä ja syyllisenä suomalaisten ongelmiin. Miksi? Luterilainen teologia ei ole ilotonta tai synkkää. Luterilaiset maat ja niiden asukkaat eivät ole (suomalaisia lukuunottamatta) synkkiä, ilottomia tai negatiivisia.
Kommentit (27)
Kyllähän uskonnollisuus on aika pitkälti haitannut ihmisten mahdollisuuksia nauttia elämästä. Syyllistäminen, kontrollointi, moralisointi jne. Koskee muitakin uskontoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Virsikirjaan, tekopirteyteen ja kapeakatseisuuteen.
Meidän käsitys luterilaisuudesta perustuu kansallisen herätyksen körttivaiheisiin. Niihin, mistä esim Venny Soldan Brofeldtin maalaus "heränneet" kertoo. Raisa Toivo on kirjoittanut tästä tänä vuonna ilmestyneessä kirjassaan.
Vierailija kirjoitti:
No oishan se jeesustelu ihan perseestä, jos se olis vielä jotain pahuksen hilipatihippaa-piiritanssia. Kunnon maailmanlopun visioita ja ankeaa elämää, siitä minä nautin.
Eipä luterilaisuudessa juurikaan puhuta maailmanlopusta. Tiukasti ollaan tässä maailmassa välittämättä tulevasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No oishan se jeesustelu ihan perseestä, jos se olis vielä jotain pahuksen hilipatihippaa-piiritanssia. Kunnon maailmanlopun visioita ja ankeaa elämää, siitä minä nautin.
Eipä luterilaisuudessa juurikaan puhuta maailmanlopusta. Tiukasti ollaan tässä maailmassa välittämättä tulevasta.
Niin. Eli luterilaisuutta voidaan kutsua vasta hyväksi aluksi. Vielä on parannettavaa, koska asiat voisivat olla pahemminkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan empiirisiin havaintoihin ja muiden uskontojen arkeen tutustumiseen. Pitää varoa ettei ole liian lystiä, muuten voi olla syntiä. Maan. dep, Sos. dem ja Ev. lut. :D
Katolilaisuus se vasta iloista on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai se on vain sellainen tapa syyttää uskontoa. Katolilaisissa maissa ihmiset syyttävät katolilaisuutta synkäksi, ahdistavaksi, liikaa syyllisyydentunnetta ja syntejä korostavaksi, seksikielteiseksi, kaikin tavoin kamalaksi ja traumoja aiheuttavaksi uskonnoksi. Katolilaiset eivät pysty nauttimaan elämästä, kun katolilaisuus on vienyt heiltä kaiken elämänilon. Tätä mieltä katolilaiset ovat. Aina kun katolilainen esim. tuntee syyllisyyttä jostain asiasta, hän ajattelee sen johtuvan syyllistävästä katolilaisesta uskonnosta.
Tässä on minusta taustalla jokin väärinkäsitys Lutherin opetuksesta. Katolinen kirkko aikoinaan opetti, että munkit, nunnat ja papit olivat parempia Jumalan palvelijoita ja muiden työ oli Jumalan silmissä jotenkin vähempiarvoista.
Luther taas korosti sitä, että kukin palvelee Jumalaa parhaiten tekemällä hyvin oman työnsä, oli se sitten lannan luomista tai saarnaamista kirkossa. Jokaisen työ on Lutherin mukaan Jumalan silmissä yhtä arvokasta. Jostain syystä tästä on sitten Suomessa tehty sellainen tulkinta, että Lutherin mielestä kunnon kristityn pitää raataa otsansa hiessä ja viettää ilotonta elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kai se on vain sellainen tapa syyttää uskontoa. Katolilaisissa maissa ihmiset syyttävät katolilaisuutta synkäksi, ahdistavaksi, liikaa syyllisyydentunnetta ja syntejä korostavaksi, seksikielteiseksi, kaikin tavoin kamalaksi ja traumoja aiheuttavaksi uskonnoksi. Katolilaiset eivät pysty nauttimaan elämästä, kun katolilaisuus on vienyt heiltä kaiken elämänilon. Tätä mieltä katolilaiset ovat. Aina kun katolilainen esim. tuntee syyllisyyttä jostain asiasta, hän ajattelee sen johtuvan syyllistävästä katolilaisesta uskonnosta.
Ei ole kyseessä ihan pelkkä tapakaan. Abrahamistiset uskonnot ovat todella synkkiä jos vertaa vaikka dharmistisiin.
Ihan Martin Lutherin ideologiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä on minusta taustalla jokin väärinkäsitys Lutherin opetuksesta. Katolinen kirkko aikoinaan opetti, että munkit, nunnat ja papit olivat parempia Jumalan palvelijoita ja muiden työ oli Jumalan silmissä jotenkin vähempiarvoista.
Luther taas korosti sitä, että kukin palvelee Jumalaa parhaiten tekemällä hyvin oman työnsä, oli se sitten lannan luomista tai saarnaamista kirkossa. Jokaisen työ on Lutherin mukaan Jumalan silmissä yhtä arvokasta. Jostain syystä tästä on sitten Suomessa tehty sellainen tulkinta, että Lutherin mielestä kunnon kristityn pitää raataa otsansa hiessä ja viettää ilotonta elämää.
Mikä on hassua. Luther itse avioitui karanneen nunnan kanssa, sai monta lasta ja todellakin nautti oluen juonnista.
Eikä muuten itse olisi halunnut että uskonpuhdistuksen jälkeistä oppiansa nimetään hänen mukaansa.
Eiköhän suurin osa uskonnoista ole luotu lähinnä sitä varten, että ihmiset eivät tajuaisi, että voivat ihan oikeasti nauttia elämästä. Sen sijaan pitää tehdä työtä, olla ahkera ja mieluummin vähän kärsiä kuin iloita. Uskonnoilla valtaapitävä eliitti on aina hallinnut kansaa, koska tarvitsee kuuliaisia työmuurahaisia kartuttamaan omaa omaisuuttaan ja lisämään valtaansa. Minusta on hassua, että ihmiset eivät huomaa tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lutherin teos "Juutalaisista ja heidän valheistaan" on todellinen huumoripläjäys, vaikka muuten synkkä puliukko olikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se on vain sellainen tapa syyttää uskontoa. Katolilaisissa maissa ihmiset syyttävät katolilaisuutta synkäksi, ahdistavaksi, liikaa syyllisyydentunnetta ja syntejä korostavaksi, seksikielteiseksi, kaikin tavoin kamalaksi ja traumoja aiheuttavaksi uskonnoksi. Katolilaiset eivät pysty nauttimaan elämästä, kun katolilaisuus on vienyt heiltä kaiken elämänilon. Tätä mieltä katolilaiset ovat. Aina kun katolilainen esim. tuntee syyllisyyttä jostain asiasta, hän ajattelee sen johtuvan syyllistävästä katolilaisesta uskonnosta.
Ei ole kyseessä ihan pelkkä tapakaan. Abrahamistiset uskonnot ovat todella synkkiä jos vertaa vaikka dharmistisiin.
Oi kun tiedät hienoja sanoja! Mutta et näköjään kuitenkaan tunne abrahamistisia uskoja. Sitä näkee mitä haluaa nähdä jos jotain vastustaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on minusta taustalla jokin väärinkäsitys Lutherin opetuksesta. Katolinen kirkko aikoinaan opetti, että munkit, nunnat ja papit olivat parempia Jumalan palvelijoita ja muiden työ oli Jumalan silmissä jotenkin vähempiarvoista.
Luther taas korosti sitä, että kukin palvelee Jumalaa parhaiten tekemällä hyvin oman työnsä, oli se sitten lannan luomista tai saarnaamista kirkossa. Jokaisen työ on Lutherin mukaan Jumalan silmissä yhtä arvokasta. Jostain syystä tästä on sitten Suomessa tehty sellainen tulkinta, että Lutherin mielestä kunnon kristityn pitää raataa otsansa hiessä ja viettää ilotonta elämää.
Mikä on hassua. Luther itse avioitui karanneen nunnan kanssa, sai monta lasta ja todellakin nautti oluen juonnista.
Eikä muuten itse olisi halunnut että uskonpuhdistuksen jälkeistä oppiansa nimetään hänen mukaansa.
Eikös Luther sanonut myös jotain sellaista, että naisen täytyy pysyä kotona, olla hiljaa ja hoitaa lapsia? Ja Lutherhan myös inhosi juutalaisia ja kirjoitti heistä todella negatiiviseen sävyyn, taisivat olla hänen mukaansa jotain saatanan epäsikiöitä. Kyllä uskonnon kustannuksella vaan saa niin monet hyvät naurut. Ja ennenkaikkea uskovaisten.
Sanoiko Luther myös jotain sellaista, että viini, laulu ja naiset tekevät miehen onnilliseksi. Hänhän oli melkoinen naistenmies. Että ei Luther ainakaan mitään synkkää uskontoa kannattanut. Ainakaan miehille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se on vain sellainen tapa syyttää uskontoa. Katolilaisissa maissa ihmiset syyttävät katolilaisuutta synkäksi, ahdistavaksi, liikaa syyllisyydentunnetta ja syntejä korostavaksi, seksikielteiseksi, kaikin tavoin kamalaksi ja traumoja aiheuttavaksi uskonnoksi. Katolilaiset eivät pysty nauttimaan elämästä, kun katolilaisuus on vienyt heiltä kaiken elämänilon. Tätä mieltä katolilaiset ovat. Aina kun katolilainen esim. tuntee syyllisyyttä jostain asiasta, hän ajattelee sen johtuvan syyllistävästä katolilaisesta uskonnosta.
Ei ole kyseessä ihan pelkkä tapakaan. Abrahamistiset uskonnot ovat todella synkkiä jos vertaa vaikka dharmistisiin.
Oi kun tiedät hienoja sanoja! Mutta et näköjään kuitenkaan tunne abrahamistisia uskoja. Sitä näkee mitä haluaa nähdä jos jotain vastustaa.
Mitäköhän hienoa noissa on? Ihan teologista perussanastoa. Olen viettänyt paljon aikaa juutalaisten, kristittyjen ja muslimien parissa. Samoin hindulaisten ja buddhalaisten. Jos näitä vertaan, niin kyllä ensiksi mainitut synkistelyssä pidemmän korren vetävät. Ei minulla ole mitään syytä vastustaa mitään näistä. Eikä empiirisen havainnon kertomista asian laidasta sellaiseksi saisi vääntämälläkän. Mistä moinen hyökkäävyys ilman mitään syytä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on minusta taustalla jokin väärinkäsitys Lutherin opetuksesta. Katolinen kirkko aikoinaan opetti, että munkit, nunnat ja papit olivat parempia Jumalan palvelijoita ja muiden työ oli Jumalan silmissä jotenkin vähempiarvoista.
Luther taas korosti sitä, että kukin palvelee Jumalaa parhaiten tekemällä hyvin oman työnsä, oli se sitten lannan luomista tai saarnaamista kirkossa. Jokaisen työ on Lutherin mukaan Jumalan silmissä yhtä arvokasta. Jostain syystä tästä on sitten Suomessa tehty sellainen tulkinta, että Lutherin mielestä kunnon kristityn pitää raataa otsansa hiessä ja viettää ilotonta elämää.
Mikä on hassua. Luther itse avioitui karanneen nunnan kanssa, sai monta lasta ja todellakin nautti oluen juonnista.
Eikä muuten itse olisi halunnut että uskonpuhdistuksen jälkeistä oppiansa nimetään hänen mukaansa.
Eikös Luther sanonut myös jotain sellaista, että naisen täytyy pysyä kotona, olla hiljaa ja hoitaa lapsia? Ja Lutherhan myös inhosi juutalaisia ja kirjoitti heistä todella negatiiviseen sävyyn, taisivat olla hänen mukaansa jotain saatanan epäsikiöitä. Kyllä uskonnon kustannuksella vaan saa niin monet hyvät naurut. Ja ennenkaikkea uskovaisten.
Juutalaiset eivät olleet Lutherin ainoa vihankohde. Luther vihasi myös ainakin naisia ja vammaisia. Vammaiset olivat Lutherin mielestä "sieluttomia lihakasoja", jotka olisi pitänyt tappaa. Naiset olivat Lutherin mielestä rikkaruohoja, ja miehet "oikeita" kukkia. Luther kielsi naisilta opiskelun ja työssäkäynnin.
Protestanttisuus huononsi naisen asemaa. Katolilaisissa luostareissa naiset saivat tehdä työkseen mitä halusivat, ja erikoistua omaan osaamisalueensa ja mielenkiinnonkohteisiinsa. Protestanttisuus sulki luostarit, ja naisten ainoaksi hyväksytyksi elämäntavaksi jäi lasten synnyttäminen ja kodinhoito.
Luther vainosi ja tappoi myös aikuiskasteeseen uskovia.
No oishan se jeesustelu ihan perseestä, jos se olis vielä jotain pahuksen hilipatihippaa-piiritanssia. Kunnon maailmanlopun visioita ja ankeaa elämää, siitä minä nautin.