Mihin perustuu ajatus, että luterilaisuus olisi synkkää ja ilotonta?

Vierailija kirjoitti:

Meidän käsitys luterilaisuudesta perustuu kansallisen herätyksen körttivaiheisiin. Niihin, mistä esim Venny Soldan Brofeldtin maalaus "heränneet" kertoo. Raisa Toivo on kirjoittanut tästä tänä vuonna ilmestyneessä kirjassaan.

On niin murheellista, että tällä palstalla kaikki tällainen päivänselvyys menee hukkaan. Lujasti yli tai ilman tuhansia wikipediaviittauksia ali.

Eipä taida moni kristitty tietää mihin lahkoon kuuluu. Miten ihmeessä kukaan haluaa kuulua johonkin järjestöön, joka on saanut aikaan enimmäkseen pahaa? Ja miten tuon pahuuden laitoksen oppeja opetetaan julkisesti rahoitetuissa kouluissa? Ei mahdu mun järkeeni, mutta milloinpa uskonto ja järki olisivat yhteen kuuluneet..

Huvittavinta on, että uskovaisten kanssa on lähes mahdotonta keskustella, kun heillä ei ole oikein mitään perustietojakaan uskonnostaan.

Minulla ainakin tämä mielikuva on vahvistunut, kun olen nähnyt tv-dokumentissa, miten hauskaa ihmisillä on esim. yhdysvaltalaisten kreationistien kirkossa (soitetaan musiikkia ja lauletaan ja tanssitaan) tai gospel-jumalanpalveluksissa. Kirkossä käynti on iloinen sosiaalinen tapahtuma.

Suomessa kun menet kirkkoon, istut hiljaa, kun pappi puhuu. Laulat virret samalla kuin kaikki muutkin ja palvelus etenee siistissä hillityssä järjestyksessä. Kuten muukin elämä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ainakin tämä mielikuva on vahvistunut, kun olen nähnyt tv-dokumentissa, miten hauskaa ihmisillä on esim. yhdysvaltalaisten kreationistien kirkossa (soitetaan musiikkia ja lauletaan ja tanssitaan) tai gospel-jumalanpalveluksissa. Kirkossä käynti on iloinen sosiaalinen tapahtuma.

Suomessa kun menet kirkkoon, istut hiljaa, kun pappi puhuu. Laulat virret samalla kuin kaikki muutkin ja palvelus etenee siistissä hillityssä järjestyksessä. Kuten muukin elämä.

Niin, vapaiden suuntien Jumalanpalvelukset ovat juuri tällaisia. Tosin kyllä yksittäisissä luterialaisissakin on iloisempaa ja vapaampaa tunnelmaa. Ainakin oman kokemuksen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ainakin tämä mielikuva on vahvistunut, kun olen nähnyt tv-dokumentissa, miten hauskaa ihmisillä on esim. yhdysvaltalaisten kreationistien kirkossa (soitetaan musiikkia ja lauletaan ja tanssitaan) tai gospel-jumalanpalveluksissa. Kirkossä käynti on iloinen sosiaalinen tapahtuma.
Suomessa kun menet kirkkoon, istut hiljaa, kun pappi puhuu. Laulat virret samalla kuin kaikki muutkin ja palvelus etenee siistissä hillityssä järjestyksessä. Kuten muukin elämä.

Täytyy muistaa luterilaisuuden olevan Saksasta kotoisin. Saksalaisessa kulttuurissa arvostetaan asiallista ja hillittyä käytöstä.

No lähdetään vaikka itse uskonnosta ja sen "menoista" : harmaa, väritön ja pelkistetty kirkko, ei mitään vuodenajan iloisia juhlia, ei ruokakulttuuria, ei koristeita, ei positiivisesti Jumalaa "ylistäviä lauluja" jne. Mummot istuu naama sitruunalla ja hymisee siinä kirkonpenkissä toisiaan kyräillen.

Jostain syystä ortodoksinen uskonto on elämäntapa jossa on positiivisuutta ja kauniit juhlat ruokineen sekä kauniit kirkot, katoliset kirkot (uskonnon typeristä rajoituksista huolimatta) on kauniita kuten niiden palveluksetkin, gospelmusiikkia viitsii kuunnella muutenkin kuin vain kirkossa jne.

Luterilaisuus on väritöntä (ts harmaata), tuomitsevaa, kateellista ja paheksuvaa. Uskonnostahan kaikki tavat ja "yleinen henki" lähtee. Meidät on kasvatettu siihen että saavutuksistaan ei saa olla ylpeä eikä ainakaan kehua itseään, kaikki nautinto on syntiä (tämä varmistetaan sillä että ostovoima pidetään minimissä), lapsiakaan ei saa kehua ettei ne tule itsekkäiksi ja ylpisty, työssä pitää olla nöyrä ja tyytyä siihen mitä pomo sanoo. Sananlaskukin sen kertoo: kärsi kärsi - kirkkaamman kruunun saat!

Vierailija kirjoitti:

Luterilaisuus on väritöntä (ts harmaata), tuomitsevaa, kateellista ja paheksuvaa. Uskonnostahan kaikki tavat ja "yleinen henki" lähtee. Meidät on kasvatettu siihen että saavutuksistaan ei saa olla ylpeä eikä ainakaan kehua itseään, kaikki nautinto on syntiä (tämä varmistetaan sillä että ostovoima pidetään minimissä), lapsiakaan ei saa kehua ettei ne tule itsekkäiksi ja ylpisty, työssä pitää olla nöyrä ja tyytyä siihen mitä pomo sanoo. Sananlaskukin sen kertoo: kärsi kärsi - kirkkaamman kruunun saat!

Mutta kun luterilaisuus EI OLE tuomitsevaa, kateellista tai paheksuvaa. Luterilaisuudessa ei sellaista ole. Nautinto ei ole luterilaisuudessa syntiä. Ja tuo sananlasku, miksi kuvittelet sen olevan uskonnollinen? Tavat ja "yleinen henki" EI lähde uskonnosta! Päinvastoin. Ihmiset luovat uskonnon, ei uskonto ihmisiä. Tuo ettei saa olla ylpeä, eikä lapsia saa kehua, on suomalaista kulttuuria, luterilaisuuteen se ei liity mitenkään.