Lue keskustelun säännöt.
Vertaistukea vailla. Miten koota itsensä ja kestää yksinolo
Erosta elämään
15.06.2016 |
Erosin pitkästä melkein 20 vuoden parisuhteesta puolitoista vuotta sitten ja kesän kynnyksellä 10 kk suhteesta. Pitkä suhde oli tullut tiensä päähän eikä siinä ole erityistä käsiteltävää mielestäni, koska ero oli helpotus. Pääsin fyysisestä ja henkisestä väkivallasta.
Uusi suhde tuntui todella oikealta mutta meni poikki sekin ns. käytännön asioista johtuen. Molemmilla lapsia, pitkä välimatka ja muut haasteet molempien arjessa. Uusperhe-elämä ei olisi onnistunut. Tämä ero oli vähän vaikeampi ja jkv ruma.
Ensimmäistä kertaa olen yksin yli 20 vuoteen. Tai onhan lapset mutta aikuisena yksin tässä perheessä. Tuntuu jo nyt ahdistavalta ja arvottomalta, hylätyltä. Mitä mä teen kolmisin lasten kanssa kun muut mökkeilee ja matkustelee ja tapaa ystäväperheitä? Meillä ei käynyt ketään ei ole mitään tuttuja. Eikä rahakaan riitä matkoihin niin kuin lasten kaveriperheillä.
Ja mitä mä teen ne viikonloput, kun lapset on exällä? Kavereilla kaikilla perheet ja bilekaverit jo olemassa. Mulla ei niin ollut aikaa pitää kaverisuhteita yllä pitkän liiton aikana (itsestä riippumattomista) syistä.
Ja miten miehet pääsee näistä eroista niin nopeasti ohi ja uusi heti kuvioissa? Tämä lyhyen suhteen mieskin vannotti rakkauttaan mutta eron tultu heti uutta hakemassa.
Pyytäisin teiltä vertaistukea. Millä keinoilla olette saaneet itsetunnon ja elämän ilon takaisin? Koska "uskalsitte" alkaa tapailla miehiä?tuntuu etten kelpaa kenellekään ja elän elämäni yksin kun lapset lentää pesästä.
Kommentit (26)
Mähoidin tän niin että aloin matkusteleen yksin. Ja yllättäen nautin siitä aika paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla sama tilanne kuin ap:lla ja tuntuu, etten uskalla tehdä mitään yksin. Rohkeus ei riitä. Työtä teen yksin, joten ei ole työkavereitakaan.
Jos olisin rohkea, niin kävisin uimassa ja salilla ja menisin jonnekin kursseille, esim. erokurssille just.
Ehkäpä pitäisi jotenkin kerätä se itsetunto, laihduttaa ja alkaa vaan pitämään itsestä huolta ja siten alkaa tykätä itsestään taas? Tuntuu kuin olisin ihan hukassa ja vaan puolikas ihminen.
Olen tuo yksinmatkustelija eli nro 2. Minuakin pelotti ajatus yksin lähtemisestä. Pelko oli mukana kolmena ekana matkapäivänä mutta hävisi sitten. Lähde reissuun ja uimahalliin vaan niin näet vaikka sen että suuri osa suomalaisista on ylipainoisia, ei elämästä nauttiminen ole laihduttamisesta kiinni. Käy kampaajalla ja uudista hiusmallia. Päätä, että teet joka päivä jotain kivaa itseäsi varten. Laita vaikka ne kalenteriin.
Tässä sulle ekaksi viikoksi:
Ma yksin katsomaan kiinnostava elokuva.
Ti uimahalliin.
Ke liity sun alueen suomen latuun tai eurosinkkuihin ja jätä sinne viesti että etsit harrastusseuraa.
To iltalenkille ja sen jälkeen saunaan jonne juomaksi joku sun suosikkijuoma ja kasvonaamio.
Pe yksin reissuun jonnekin suomen kiinnostavaan kaupunkiin. Varaat sieltä hotellin, käyt illallisella jne. Mee junalla tai bussilla jos et tykkää yksin autoilla vieraassa kaupungissa.
La nähtävyyksien katsomista reissussa, näyttelyitä ym. Osta kiskasta hyvä jäde. Mene terassille yhdelle ja olutjonossa vaihda pari sanaa jonkun jonossa olevan miehen kanssa tyliin kiva ilma, mitä kuuluu. Illalla hotellin uima-altaaseen.
Su onnittelet itseäsi hyvästä viikosta ja reissusta ja keksit seuraavan viikon kivat asiat.
Tules sitten raportoimaan tänne miten noi meni :) .
Matkustella tykkäisin ja yksinkin voisin lähteä mutta ei ole rahaa...
Ylipainoisena en oikein uimahalliin viitsi mennä. Kuntosaliharrastuksen voisin elvyttää. Tosin sinne ei lasten takia pääse kuin aamusta eikä siellä silloin kehenkään törmää.
Rohkeus ei tällaisena riitä edes avata keskustelua. Mulla on olo että olen jotenkin täysin eri kaliiberia, liian ruma ja lihava, mitä ny netistäkin miehiä katsoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missäpäin sä ap. asut? jos mennään yhdessä? T:toinen samanlainen
Mua niin ottaa päähän että eronneelle ehdotetaan aina jotain harrastuksia ja matkusteluja ym.Kun ei kiinnosta,en ole koskaan harrastanut mitään jote en aloita nytkään.En ole rohkea ja osaa tutustua uusiin ihmisiin,ainakaan naisiin.Kyllästyttää ihan oikeasti tollanen,ihan kuin se punttien nostelu tai perseen heilutus jumppatunnilla auttaisi asiaa.Ei kaikki ole rohkeita reissaajia ja avoimia tutustumaan uusiin ihmisiin ja asioihin,ei vaan kykene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap.kys. kirjoitti:
Matkustella tykkäisin ja yksinkin voisin lähteä mutta ei ole rahaa...
Ylipainoisena en oikein uimahalliin viitsi mennä. Kuntosaliharrastuksen voisin elvyttää. Tosin sinne ei lasten takia pääse kuin aamusta eikä siellä silloin kehenkään törmää.
Rohkeus ei tällaisena riitä edes avata keskustelua. Mulla on olo että olen jotenkin täysin eri kaliiberia, liian ruma ja lihava, mitä ny netistäkin miehiä katsoo.
Nyt nainen pää pystyyn. Olet varmasti sata kertaa kauniimpi kuin moni mies siellä terassijonossa. Laita vähän meikkiä ja hiuksia jos saat siitä itsevarmemman olon. Suuri osa miehistäkin on epäitsevarmoja vaikka näyttäis sun silmissä muulta. Aamuisin kuntosalit on just hyviä, on rauhallisempaa. Älä katsele liikaa miehiä netissä, siellä saa valheellisen kuvan koska ihmiset esittää parempaa kuin on. mene jutteleen aran näköiselle miehelle, se taatusti ilahtuu siitä että joku nainen teki aloitteen keskusteluun ;) . Löytyisikö rahaa edulliseen pieneen matkaan? Kotimaassa? Lapissa ja kainuussa on nyt kesällä tosi halpoja mökkejä vuokralle, jos lasten kanssa vaikka menisit. Tai entä leirintäalueen leirintämökki? Ne on ihan ok, vaikka joutuu käyttään ulkovessaa. Onnibussi myy erittäin halpoja bussilippuja jos ostaa pari viikkoa ennakkoon. Parilla kympillä saat edestakaiset matkat.
Vierailija kirjoitti:
Mua niin ottaa päähän että eronneelle ehdotetaan aina jotain harrastuksia ja matkusteluja ym.Kun ei kiinnosta,en ole koskaan harrastanut mitään jote en aloita nytkään.En ole rohkea ja osaa tutustua uusiin ihmisiin,ainakaan naisiin.Kyllästyttää ihan oikeasti tollanen,ihan kuin se punttien nostelu tai perseen heilutus jumppatunnilla auttaisi asiaa.Ei kaikki ole rohkeita reissaajia ja avoimia tutustumaan uusiin ihmisiin ja asioihin,ei vaan kykene.
Ehdotin siksi että ap kaipasi tekemisehdotuksia. Ei silloin kannata ehdottaa että ap makaa vaan kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä vajosin netin uumeniin eron jälkeen.. kolme vuotta kokosin itseäni ja sitten retkahdin eroamassa olevaan mieheen. Tuli aika pian selväksi, että sitä eroa tehdään seuraavat kaksikymmentä vuotta, joten jätin hänet.
Sitten aloitin ihan vitsinä nettideittailun..illat siinä kului tosi hyvin ja ne viikonloput, kun lapset olivat isällään. En edes muista, kuinka monen kanssa jutustelin, mutta ei sieltä kyllä mitään napakymppiä osunut. Sitten vaivihkaa yhdeltä keskustelufoorumilta alkoi jutustelu. Nyt elämme kaukosuhteessa, mutta haaveissa on muutto yhteen, kun lasten asiat ovat paremmalla tolalla..sitä ootellessa.
Nyt on viisi vuotta erosta ja tämän miehen kanssa olemme olleet vuoden suhteessa, että aikansa se ottaa.
Ja ap. Sun ex on lytänny sun itsetunnon henkisellä väkivallalla. Se on saanu sut tunteen ittes huonoksi ja kelpaamattomaksi. Mutta muista että olet yhtä hyvä kuin kaikki muutkin, enää sun ei tartte kuunnella exäsi ilkeitä valheita sun kelpaamattomuudesta. Henkisen väkivallan päämäärä on saada uhri tuntemaan itsensä huonoksi ja näin alistaa valtansa alle. Olet nyt päässyt tuosta kurjuudesta eroon. Varmasti ottaa aikansa, että alas poljettu itsetunto korjaantuu. Aina kun saat itsesi kiinni miettimästä että olet jotenkin huono, niin mitä jos alkaisit sanomaan itsellesi että ne on sun eksän höpinöitä että oot muka huono. Paras kosto eksälle on alkaa nauttimaan elämästä ja tehdä kaikkea kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en jaksa ymmärtää ihmisiä, jotka eivät osaa olla yksin. Oletteko te niin huonoa seuraa, ettei edes itseä oma seura kiinnosta? Ymmärrän kyllä jos ei ole seuraa ja on oikeasti yksinäinen, mutta tuo olen perheen ainoa aikuinen, aika moni joutuu olemaan perheen ainoa aikuinen kun toinen tekee matkatyötä tms.
Olen kohta 10v sitten eronnut 20v avioliitosta, nykyisin lapset ovat jo aikuisia ja elävät omillaan.
En tiedä minkä ikäisiä lapsesi ovat, mutta onhan sitä vaikka mitä ilmaista tekemistä.
Sama tilanne täällä. Ei kohenna yhtään kommentit,että löydät varmasti uuden, kun olet kaunis ja ikäistäsi nuoremman näköinen. Salilla en halua käydä, käyn lenkillä ja pyöräilen, joskus uimassa. Laitoin nettideittiin ilmoituksen ihan vaan siksi, että saan vaihtaa ajatuksia ihan uusien ihmisten kanssa viesteillä. En tässä saumassa kykenisi suhteeseen,en ehkä koskaan. Aion mennä kosmetologille, torille,terassille kahville, miksei kesäteatteriinkin. Ystävät ovat parisuhteessa ja moni eronnut, mutta heti uusi kuviossa. Ei ole ongelma liikkua yksin, mutta vältän paikkoja, joissa kävin silloin onnellisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä toi eurosinkut on?
Googlaa. Ne järjestää sinkuille ja eronneille tekemistä, reissuja, kavereita.
Varmaan hankalaa, kun takana on pitkä suhde. Itse olen ikisinkku, aina selvinnyt yksin lähes kaikesta, yksin monena juhla-aikana jne. Siihen tottuu. Mutta oikeastaan olisi kiva kokea parisuhde, vaikkapa vuoden mittainen. Olisi ihan hassua, että olisi joku jakamassa elämää kanssani. Mutta varmaan aika ihanaakin. Näin sitä ollaan eri tilanteissa.
Miten pärjäsit ajan ensimmäisen eron ja uuden suhteen välillä? Ehkä sinua ei niinkään ahdista yksinolo vaan toinen ero. Aika varmaan auttaa. Toiveikkuuks, itseluottamus myös, jos niitä saa jostain kaivettua.
Kiitokset niille jotka lyhyen tekstin perusteella osasivat "analysoida" tilannettani aivan oikeilla sanoilla. Exähän se sanoi että olen ruma. Monen mielestä päinvastoin. Ja olen lihava mutta en mikää "valas". Miehet vaan näyttää etsivän hoikkia joten salille siis.
Kiitos tekimisvinkeistä.
Ehkä se elämä vielä voittaa! Lapset on terveitä, on töitä ja katto pään päällä.
Jos ei harrastukset nappaa, tee asunnossasi remonttia. Sinkkukin osaa maalata ja tapetoida (lapset voi ottaa avuksi). Freesi asunto tekee tosi hyvän mielen ja paljon voi tehdä pienellä rahalla - varsinkin, kun hyödyntää kesäalet. Ohjeita ja ideoita on netti pullollaan.
ap...kysyjä kirjoitti:
Kiitokset niille jotka lyhyen tekstin perusteella osasivat "analysoida" tilannettani aivan oikeilla sanoilla. Exähän se sanoi että olen ruma. Monen mielestä päinvastoin. Ja olen lihava mutta en mikää "valas". Miehet vaan näyttää etsivän hoikkia joten salille siis.
Kiitos tekimisvinkeistä.
Ehkä se elämä vielä voittaa! Lapset on terveitä, on töitä ja katto pään päällä.
Hyvä!
Osasin analysoida siksi, että parisuhteessa henkinen väkivalta noudattaa aina samaa kaavaa ja dynamiikkaa. Voisit ehkä hyötyä jos lukisit jonkun ammattilaisen kirjoittaman kirjan aiheesta.
Mene ihmeessä salille, liikunnasta tulee hyvä mieli. Mutta tuo ei ole totta että miehet etsisivät vain hoikkia. Netissä varmasti osa, mutta tuttavamiehistäni moni on kertonut että oikeasti aikuinen mies tykkää että nainen on pehmeä, mieluummin siis vähän runsas kuin laiha.
:) tsemppiä. Lupaan, että elämä voittaa.
Yritä olla rakentamatta itseäsi, elämääsi ja onnellisuuttasi liikaa toisten ihmisten varaan. Mieti millaisista asioista nautit, mistä olet kiinnostunut ja missä haluaisit kehittyä. Kun olet pohtinut näitä, niin ala rohkeasti touteuttamaan itseäsi ja jos mitään kiinnostavaa ei samantien tule mieleen, niin kokeile uusia harrastuksia ja lue kirjoja. Harrastustoiminnassa voit törmätä uusiin ihmisiin ja mahdollisesti pikkuhiljaa muodostaa uusia ystävyyssuhteita, mutta vähintäänkin saat kaipaamiasi ihmiskontakteja. Pidä yhteyttä sukulaisiin ja voit myös koittaa rohkaistua ottamaan yhteyttä myös vanhoihin ystäviin.
Ja mitä tuohon tulee, että luulet eksäsi päässeen jo sinusta yli, niin asia ei välttämättä/luultavasti ole täysin niin. Jotkut eivät vain osaa olla yksin ja hakevat samantien korviketta täyttääkseen yksinäisyyden aukon.