Musta on hauskaa, kun toinen lapsistani on oikea gourmet-nautiskelija

Vierailija kirjoitti:

Miksi on hyve, että kaikkea haluaa maistaa?

Meillä ei kumpikaan syö mitätahansa. Toinen lapsista on selvästi rajottuneempi kuin monet muut, muttei tee asiasta numeroa. Syö kuitenkin ihan monipuolisesti. Tämä 12 - vuotias myös on oikein mielellään nälässä, jos ei pidä jostakin ruuasta, tai halua lähteä maistelemaan. En ole ikinä ajatellut että se olisi ongelma kenellekkään. Hänelle itselleen tulee ongelma jos jatkuvasti tyrkytetään ruokaa jota ei halua syödä.

Isosisaruksensa,14 v on myös valikoiva, mutta syö ennemmin kuin sietää nälkää.

No tässä muutamia syitä:

- ruoka on yksi elämän suurimmista nautinnoista. On kurjaa, jos paletti on kovin kapea, tulee ennakkoluulojen takia sulkeneeksi itseltään paljon makuja ja hienoja ruokakokemuksia. Tämä on vähän sama juttu kuin jos joku ihminen päättäisi, että eipä halua keskustella sinisilmäisten ihmisten kanssa: jää iso joukko mukavia ihmisiä pois ystäväpiiristä melko irrationaalisen syyn takia. Toki tulee elämässä toimeen ilmankin, mutta mitä menettää, sitä voi vain arvailla.

- niin kauan kun on pääosin kotiruuan varassa, valikoivuus menee vielä. Mutta jos olet työpaikkaruokailun tms. varassa, on hankalaa, jos suostuu syömään kovin kapea-alaisesti ruokia.

- jos valikoivuus tapahtuu "matalalla profiililla", eli valikoiva ihminen ei toitota nirsoilujaan ääneen yököttelemällä, niin siitä aiheutuu vähemmän sosiaalista hankausta. Mutta monet valikoivat vielä tuovat näkyvästi julki sen, mitä ajattelevat oudoista/ei-mieluisista ruuista, ja se on sosiaalisesti huonotapaista ja aiheuttaa konflikteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

:D

Meilläkin on, ja maistaa kaikkea ennakkoluulottomasti. Toinen lapsi ei maista mitään ja ihan oikeasti voi nähdä nälkää kun ei suostu syömään jos ei ole mielestä ruokaa. Se on tosi rasittavaa, mutta olen iloinen että edes toinen on herkuttelija ja arvostaa hyvää ruokaa.

Meilläkin on toinen selvästi nirsompi, mutta koska hän on vielä niin pieni, en tee vielä mitään johtopäätöksiä. Nuoremmalle happamat asiat ovat kauhistus, esim. jugurttia ei syö lainkaan. Nyt lisäksi nuoremmalla on sellainen kausi, että joinain päivinä ei syö juuri mitään. Hohhoijaa. Mutta ohimeneväähän se on, uhmaa. 

Ap

Meidän nirsoilija on 15v:D

Lempiruokia on makaronilaatikko, plääh:D mutta myös intialainen, meksikolainen, kiinalainen ja kaikki mausteinen, vihannekset tökkii pahasti, rasittavaa. Pikkulapsena söi paljon paremmin joten ajattelen että kyllä se vielä sieltä tulee...

Ihan kuin minä, ja mulla ikää 44v.

Lapsena en syönyt kuin muutamaa ruokaa. Aikuisena kun saa itse päättää mitä suuhunsa pistää, ruokavalio koostuu juurikin mausteisista ruuista ja myös siitä makaronilaatikosta. Vihanneksia syön aika vähän ja niistäkin vain muutamaa lajia. Oon kylläkin huomannut, että lapsuuden nirsoilut johtuivat varmaan äidin tekemästä mauttomasta ruuasta. Äitini ei vieläkään käytä mitään mausteita ruuassa, ei edes ripaustakaan suolaa, joten ruokailut hänen luonaan on vieläkin yhtä kärsimystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

:D

Meilläkin on, ja maistaa kaikkea ennakkoluulottomasti. Toinen lapsi ei maista mitään ja ihan oikeasti voi nähdä nälkää kun ei suostu syömään jos ei ole mielestä ruokaa. Se on tosi rasittavaa, mutta olen iloinen että edes toinen on herkuttelija ja arvostaa hyvää ruokaa.

Meilläkin on toinen selvästi nirsompi, mutta koska hän on vielä niin pieni, en tee vielä mitään johtopäätöksiä. Nuoremmalle happamat asiat ovat kauhistus, esim. jugurttia ei syö lainkaan. Nyt lisäksi nuoremmalla on sellainen kausi, että joinain päivinä ei syö juuri mitään. Hohhoijaa. Mutta ohimeneväähän se on, uhmaa. 

Ap

Meidän nirsoilija on 15v:D

Lempiruokia on makaronilaatikko, plääh:D mutta myös intialainen, meksikolainen, kiinalainen ja kaikki mausteinen, vihannekset tökkii pahasti, rasittavaa. Pikkulapsena söi paljon paremmin joten ajattelen että kyllä se vielä sieltä tulee...

Ihan kuin minä, ja mulla ikää 44v.

Lapsena en syönyt kuin muutamaa ruokaa. Aikuisena kun saa itse päättää mitä suuhunsa pistää, ruokavalio koostuu juurikin mausteisista ruuista ja myös siitä makaronilaatikosta. Vihanneksia syön aika vähän ja niistäkin vain muutamaa lajia. Oon kylläkin huomannut, että lapsuuden nirsoilut johtuivat varmaan äidin tekemästä mauttomasta ruuasta. Äitini ei vieläkään käytä mitään mausteita ruuassa, ei edes ripaustakaan suolaa, joten ruokailut hänen luonaan on vieläkin yhtä kärsimystä.

Apua, suolaton ruoka kuulostaa jo aika seuraavan tason kokemukselta!

Ap

Yleensä kielensä perässä menevät ovat ylipainoisia.  Ruokaa ei pitäisi ajatella niin paljoa nautintona, vaan ennen kaikkea ravintona.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä kielensä perässä menevät ovat ylipainoisia.  Ruokaa ei pitäisi ajatella niin paljoa nautintona, vaan ennen kaikkea ravintona.

Se, milaiset makutottumukset ihmisellä on, ei minun kokemukseni juurikaan liity painoon. Hyvin suppeaan makuvalikoimaan tottuneet ihmiset voivat olla todella ylipainoisia, ja erilaisia ruokia arvostavat hoikkia. Se, syökö ihminen liikaa, on sitten eri juttu, ja kytköksissä moneen asiaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

:D

Meilläkin on, ja maistaa kaikkea ennakkoluulottomasti. Toinen lapsi ei maista mitään ja ihan oikeasti voi nähdä nälkää kun ei suostu syömään jos ei ole mielestä ruokaa. Se on tosi rasittavaa, mutta olen iloinen että edes toinen on herkuttelija ja arvostaa hyvää ruokaa.

Meilläkin on toinen selvästi nirsompi, mutta koska hän on vielä niin pieni, en tee vielä mitään johtopäätöksiä. Nuoremmalle happamat asiat ovat kauhistus, esim. jugurttia ei syö lainkaan. Nyt lisäksi nuoremmalla on sellainen kausi, että joinain päivinä ei syö juuri mitään. Hohhoijaa. Mutta ohimeneväähän se on, uhmaa. 

Ap

Meidän nirsoilija on 15v:D

Lempiruokia on makaronilaatikko, plääh:D mutta myös intialainen, meksikolainen, kiinalainen ja kaikki mausteinen, vihannekset tökkii pahasti, rasittavaa. Pikkulapsena söi paljon paremmin joten ajattelen että kyllä se vielä sieltä tulee...

Ihan kuin minä, ja mulla ikää 44v.

Lapsena en syönyt kuin muutamaa ruokaa. Aikuisena kun saa itse päättää mitä suuhunsa pistää, ruokavalio koostuu juurikin mausteisista ruuista ja myös siitä makaronilaatikosta. Vihanneksia syön aika vähän ja niistäkin vain muutamaa lajia. Oon kylläkin huomannut, että lapsuuden nirsoilut johtuivat varmaan äidin tekemästä mauttomasta ruuasta. Äitini ei vieläkään käytä mitään mausteita ruuassa, ei edes ripaustakaan suolaa, joten ruokailut hänen luonaan on vieläkin yhtä kärsimystä.

Apua, suolaton ruoka kuulostaa jo aika seuraavan tason kokemukselta!

Ap

Joo, sitähän se on. Mun lapsuuden ruokamuistoihin kuuluu esim. vehnäjauhoista suurustettu ruskea kastike, joka maistui vain niille vehnäjauhoille. Mitään mausteita ei siis talosta edes löytynyt, että olis voinu itse maustaa edes sillä suolalla.

Ehkä hyvä puoli näillä mun ruokamuistoilla on se, että mun lapsi ainakin oppi kotona syömään juurikin niitä homejuustoja ym. voimakkaampia makuja ja aikuistuttuaan on jatkanut ennakkoluulottomalla tiellä.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä kielensä perässä menevät ovat ylipainoisia.  Ruokaa ei pitäisi ajatella niin paljoa nautintona, vaan ennen kaikkea ravintona.

Noilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Ruokaa ja ruokailutilanteita arvostava ei välttämättä syö liikaa, ja ainakaan ei epäterveellisemmin kuin se, joka mättää suuhunsa mitä tahansa, pääasia että tulee täyteen,

Vierailija kirjoitti:

Meillä on molemmat lapset tuollaisia. Kotikasvatuksen tulosta, veikkaan ma. Harrastamme miehen kanssa ruuanlaittoa ja kokeilemme innokkaasti etnisiä reseptejä. Minkä lisäksi matkustamme lasten kanssa 2-3 krt vuodessa ulkomaille. Nyt teininä ei taida olla sellaista ruokaa, jota he eivät suostuisi maistamaan. Kaikesta ei toki tykätä, mutta kokeilunhalu ja valmius vastaanottaa uudenlaisia kokemuksia on todella hyvä.

Nuorempi on vieläpä asperger (joilla yleensä on hyvin valikoiva ruokavalio), ja siihen liittyen moni arkinen vakiruoka on hänelle hyvinkin fiksoitu (esim. mehu on aina kuningatar-juissia ja ruokiin ei lisätä hänelle kermaa, maitoa hän ei juo lainkaan), mutta niin on hänetkin saatu opettelemaan tapa maistaa kaikkea. Ottaa vähän ensin, ja jos tykkää, santsaa.

En kyllä usko, että kotikasvatuksella on tuossa mitään merkitystä. Lapset vain ovat erilaisia. Omassa lapsuudenperheessäni matkustettiin ja syötiin kaikkea sammakonreisistä lähtien. Lapsista vain yksi söi kaikkea, mitä eteen kannettiin ja tykkäsi kaikesta. Muut söivät lähinnä riisiä, perunaa ja leipää. Omille lapsilleni olen pienestä pitäen valmistanut monipuolista ruokaa, paljon erityylisiä, maustettuja jne., mutta eivätpä syö. Meillä kans yksi syö, muut ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tosta aloituksesta mitenkään kyllä ilmene, mitä se gourmet-nautiskelu on. Saiskos esimerkkejä?

En oikein keksinyt mitään parempaakaan sanaa. Jos olisin kirjoittanut "herkuttelija" tai "herkkusuu", tulisi ensimmäiseksi mieleen se, että lapsi syö paljon karkkeja, keksejä ja jäätelöä. Tarkoitan sellaista avointa suhtautumista ruokaan, että haluaa kokeilla erilaisia ruokia (eikä sano heti ennalta tuntemattoman ruoka-aineen nähdessään "yök", vaan haluaa maistaa), tykkää vahvoistakin mauista (vaikkapa vahvoista juustoista) ekä vierasta erilaisia tekstuureja (esim. raaka kala). Selventääkö?

Ap

No niin, eli et edes tiedä, mitä "Gourmet" tarkoittaa. Olisit vain sanonut, että lapsesi on ennakkoluuloton ja hidas syömään.

Ihme jankkaajia täällä. xD

Onnea ap, mullekin kelpaisi maistelijalapsi. Omani on ihan järjettömän ronkeli ja näkee mieluummin vaikka nälkää, kuin syö jotain mistä ei mukamas tykkää. Nirsoilu ulottuu myös herkkuihin; karkit eivät kelpaa ja voi luoja mikä huuto tuli, kun mummo tarjosi janoiselle lapselle pillimehua veden sijaan...