Musta on hauskaa, kun toinen lapsistani on oikea gourmet-nautiskelija

Voin kertoa että minä olin tismalleen samanlainen lapsena, eli halusin maistella kaikkea, haistella kaikkea. Myöhemmin todettiin myös testein että minulla on hyvin kehittynyt maku- sekä tuoksupaletti eli tämä tarkoittaa käytännössä sitä että jos vastaan tulee henkilö jolla parfyymiä niin pystyn suurin piirtein luettelemaan kaikki kukat ja muut luonnolliset sekä synteettiset raaka-aineet joita se sisältää :) Jos olemme jossain ulkona syömässä niin pystyn luetella kaikki mausteet mitä kastikkeessa käytetty jne ja minusta on tullut sen lisäksi hyvä viiniasiantuntija koska siinä pystyy yhdistämään maku- ja hajuaistin.

Nämä kaikki ovat harrastuksiani, eli olen kuitenkin aivan eri alalla töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vähän OT mutta liittyy syömiseen:

Veljeni kahdesta pojasta vanhempi vetää ruoat nopeasti huiviin tankkausmentaliteetilla että pääsee tekemään jotain muuta, kun taas nuorempi tykkää aterioida kaikessa rauhassa. Isoveli siitä sitten joskus irvaili kun toinen istuu aina pitkään pöydässä, minkä pikkuveli kuittasi kysymällä:

"Eikö ruoasta saisi nauttia?"

Täti täällä yrittää oppia soveltamaan samaa elämänfilosofiaa, tuo nopeasti syöminen nimittäin periytyy juuri meidän suvusta :D

Tämä herkuttelijalapseni on myös todella hidas syömään, mutta hänellä kyse on myös vitkuttelusta. Saisi ehkä syödä ihan pikkuisen nopeammin. No, viime aikoina syöntinopeus on vähän kehittynyt, olen tyytyväinen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on molemmat lapset tuollaisia. Kotikasvatuksen tulosta, veikkaan ma. Harrastamme miehen kanssa ruuanlaittoa ja kokeilemme innokkaasti etnisiä reseptejä. Minkä lisäksi matkustamme lasten kanssa 2-3 krt vuodessa ulkomaille. Nyt teininä ei taida olla sellaista ruokaa, jota he eivät suostuisi maistamaan. Kaikesta ei toki tykätä, mutta kokeilunhalu ja valmius vastaanottaa uudenlaisia kokemuksia on todella hyvä.

Nuorempi on vieläpä asperger (joilla yleensä on hyvin valikoiva ruokavalio), ja siihen liittyen moni arkinen vakiruoka on hänelle hyvinkin fiksoitu (esim. mehu on aina kuningatar-juissia ja ruokiin ei lisätä hänelle kermaa, maitoa hän ei juo lainkaan), mutta niin on hänetkin saatu opettelemaan tapa maistaa kaikkea. Ottaa vähän ensin, ja jos tykkää, santsaa.

On se varmasti osittain kasvatuksen ansiota, mutta paljolti myös ihmisen sisäsyntyisten ominaisuuksien. Mä olin myös lapsena kiinnostunut maistamaan uusia juttuja ja tykkäsin laittaa ruokaa.

Ap

Voi toki olla synnynnäinenkin, mutta siis meillä myös tuo synnynnäisesti hyvin valikoiva lapsi on oppinut maistamaan kaikkea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän OT mutta liittyy syömiseen:

Veljeni kahdesta pojasta vanhempi vetää ruoat nopeasti huiviin tankkausmentaliteetilla että pääsee tekemään jotain muuta, kun taas nuorempi tykkää aterioida kaikessa rauhassa. Isoveli siitä sitten joskus irvaili kun toinen istuu aina pitkään pöydässä, minkä pikkuveli kuittasi kysymällä:

"Eikö ruoasta saisi nauttia?"

Täti täällä yrittää oppia soveltamaan samaa elämänfilosofiaa, tuo nopeasti syöminen nimittäin periytyy juuri meidän suvusta :D

Tämä herkuttelijalapseni on myös todella hidas syömään, mutta hänellä kyse on myös vitkuttelusta. Saisi ehkä syödä ihan pikkuisen nopeammin. No, viime aikoina syöntinopeus on vähän kehittynyt, olen tyytyväinen.

Ap

No itse asiassa tämä herkuttelijaveljenpoikani oli leikki-ikäisenä myös todella hidas syöjä, esim. ylioppilasjuhlissani hän istui varmaan kolme tuntia ruokailemassa (ja oli siis huoneessani rauhallinen paikka syödä ettei ollut hälinää ympärillä, sitä en sitten tiedä oliko vanhemmillaan mitään konsteja nopeuttaa arkiruokailua). Myöhemmin hän on alkanut syödä ihan kohtuullisessa ajassa, ehkä koulun aloitus vaikutti asiaan.

Minut opetettiin lapsena niin että mistään ei saa sanoa että maistuu pahalle jos ei ole maistanut sitä ensin. Sitten vasta on oikeus arvostella.

Monet kaverini sanoneet nyt aikuisena että olisipa heidät opetettu samalla tavalla, nimittäin kasvoivat sellaisissa kodeissa joissa vanhemmat käyttivät ruuista usein sanoja; yök, ällöttävää, pahaa, syömäkelvotonta, inhottavan näköistä ja niin poispäin, joten oppivat tuollaiseen väkisin heille tyrkytettyyn ajattelutapaan monien ruokien suhteen.

Suomalaiset ovat yleisesti ottaen järkyttävän ruokanirsoa väkeä, ja ihmettelen miten monet heistä pystyy edes matkustelemaan ulkomaille jossa ruoka vielä eksoottisempaa ja kummallisempaa, joten ole iloinen että lapsesi on ennakkoluuloton nautiskelija :)

Vierailija kirjoitti:

Voin kertoa että minä olin tismalleen samanlainen lapsena, eli halusin maistella kaikkea, haistella kaikkea. Myöhemmin todettiin myös testein että minulla on hyvin kehittynyt maku- sekä tuoksupaletti eli tämä tarkoittaa käytännössä sitä että jos vastaan tulee henkilö jolla parfyymiä niin pystyn suurin piirtein luettelemaan kaikki kukat ja muut luonnolliset sekä synteettiset raaka-aineet joita se sisältää :) Jos olemme jossain ulkona syömässä niin pystyn luetella kaikki mausteet mitä kastikkeessa käytetty jne ja minusta on tullut sen lisäksi hyvä viiniasiantuntija koska siinä pystyy yhdistämään maku- ja hajuaistin.

Nämä kaikki ovat harrastuksiani, eli olen kuitenkin aivan eri alalla töissä.

Ohhoh, olet aikamoinen! Pystytkö muuten vaikka luonnossa liikkuessasi haistamaan lähistöllä olevat eläimet (luin miehestä, joka tähän pystyy) tai ällöttävämmin haistamaan vaikkapa toisten naisten

Apmenkat tmv? Usein herkkä hajuaisti yhdistyy migreeniin, kärsitkö siitä? Mulla oli lapsena tosi herkkä hajuaisti (tai on se vieläkin, mutta lapsena nousee selvemmin esille, koska pikkulasten hajuaisti on usein todella huono, tai sitten he eivät vain reagoi hajuihin), samoin on nuorempi lapseni. Meidän yhteinen harrastus on siis haistelu :) Haistellaan kukkia, teelaatuja ym.

^ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän OT mutta liittyy syömiseen:

Veljeni kahdesta pojasta vanhempi vetää ruoat nopeasti huiviin tankkausmentaliteetilla että pääsee tekemään jotain muuta, kun taas nuorempi tykkää aterioida kaikessa rauhassa. Isoveli siitä sitten joskus irvaili kun toinen istuu aina pitkään pöydässä, minkä pikkuveli kuittasi kysymällä:

"Eikö ruoasta saisi nauttia?"

Täti täällä yrittää oppia soveltamaan samaa elämänfilosofiaa, tuo nopeasti syöminen nimittäin periytyy juuri meidän suvusta :D

Tämä herkuttelijalapseni on myös todella hidas syömään, mutta hänellä kyse on myös vitkuttelusta. Saisi ehkä syödä ihan pikkuisen nopeammin. No, viime aikoina syöntinopeus on vähän kehittynyt, olen tyytyväinen.

Ap

No itse asiassa tämä herkuttelijaveljenpoikani oli leikki-ikäisenä myös todella hidas syöjä, esim. ylioppilasjuhlissani hän istui varmaan kolme tuntia ruokailemassa (ja oli siis huoneessani rauhallinen paikka syödä ettei ollut hälinää ympärillä, sitä en sitten tiedä oliko vanhemmillaan mitään konsteja nopeuttaa arkiruokailua). Myöhemmin hän on alkanut syödä ihan kohtuullisessa ajassa, ehkä koulun aloitus vaikutti asiaan.

Meillä on kyllä arkiruokailussa välillä pinnakin palanut, mutta onneksi on syömistahti on jo vähän reipastunut :) En tiedä, istuisiko tämä minunkin lapseni kolme tuntia, jos saisi, mutta ainakin helposti tunnin, puolitoista.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli oikeastaan lapsesi ei ole nautiskelija vaan tapaus jolle jokseenkin kaikki kelpaa.

Hahhah. Miks kaikki tällaiset kokoontuu täällä? Ilkeä ja tyhmänsorttinen, mutta kommentoida pitää.

Hahhah, taidat puhua itsestäsi. 

Hahhah, taisin saada osuman.

Vierailija kirjoitti:

Minut opetettiin lapsena niin että mistään ei saa sanoa että maistuu pahalle jos ei ole maistanut sitä ensin. Sitten vasta on oikeus arvostella.

Monet kaverini sanoneet nyt aikuisena että olisipa heidät opetettu samalla tavalla, nimittäin kasvoivat sellaisissa kodeissa joissa vanhemmat käyttivät ruuista usein sanoja; yök, ällöttävää, pahaa, syömäkelvotonta, inhottavan näköistä ja niin poispäin, joten oppivat tuollaiseen väkisin heille tyrkytettyyn ajattelutapaan monien ruokien suhteen.

Joo, kyllä mäkin ajattelen, että se, miten vanhemmat suhtautuvat ruokaan, vaikuttaa tosi paljon. Jos haluaa opettaa lapsille monipuolisen syömisen, kannattaa aloittaa siitä, mitä itse syö ja miten ruuasta puhuu. Eikä koskaan kannata sanoa "sä et tykkää tuosta". Jos ajattelee, ettei lapsi tykkää jostain, mitä hän pyytää, voi antaa hänelle ihan pienen maistiaisen. Musta sekään ei ole paha, jos pieni lapsi pullauttaa ruuan suustaan. Kannustan myös laittamaan lapsen lautaselle ruokaa, josta hän ei pidä, vaikka ihan vähän. Mun kokemukseni mukaan pienet lapset eivät yleensä saa syötyä salaatinlehtiä hyvin, mutta jos niitä laittaa lautaselle, aina joskus niitä päätyy suuhun ja samalla tulee kokemus siitä, miltä joku asia tuntuu suussa ja miltä se maistuu. Ei haittaa, jos lapsi ottaakin sen suusta pois.

Ap

Ei tosta aloituksesta mitenkään kyllä ilmene, mitä se gourmet-nautiskelu on. Saiskos esimerkkejä?

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset ovat yleisesti ottaen järkyttävän ruokanirsoa väkeä, ja ihmettelen miten monet heistä pystyy edes matkustelemaan ulkomaille jossa ruoka vielä eksoottisempaa ja kummallisempaa, joten ole iloinen että lapsesi on ennakkoluuloton nautiskelija :)

Ehkä Suomessa on aika rajoittunut makupaletti siksi, että perinteisesti täällä on kasvanut aika vähän erilaisia kasviksi ja mausteissakin ollaan oltu paljolti tuonnin varassa. Makumieltymykset ovat hioutuneet aika kapeiksi. Lapsillekin on monesti tapana tarjoja sellaista "mautonta lastenruokaa", joka kyllä meidänkin lapsille maistuu oikein hyvin! 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei tosta aloituksesta mitenkään kyllä ilmene, mitä se gourmet-nautiskelu on. Saiskos esimerkkejä?

En oikein keksinyt mitään parempaakaan sanaa. Jos olisin kirjoittanut "herkuttelija" tai "herkkusuu", tulisi ensimmäiseksi mieleen se, että lapsi syö paljon karkkeja, keksejä ja jäätelöä. Tarkoitan sellaista avointa suhtautumista ruokaan, että haluaa kokeilla erilaisia ruokia (eikä sano heti ennalta tuntemattoman ruoka-aineen nähdessään "yök", vaan haluaa maistaa), tykkää vahvoistakin mauista (vaikkapa vahvoista juustoista) ekä vierasta erilaisia tekstuureja (esim. raaka kala). Selventääkö?

Ap

Eli muksu on suostunut maistamaan graavikalaa ja fetaa. 

Vierailija kirjoitti:

Eli muksu on suostunut maistamaan graavikalaa ja fetaa. 

Sinäkin haluaisit huomiota?

Ap

Miksi on hyve, että kaikkea haluaa maistaa?

Meillä ei kumpikaan syö mitätahansa. Toinen lapsista on selvästi rajottuneempi kuin monet muut, muttei tee asiasta numeroa. Syö kuitenkin ihan monipuolisesti. Tämä 12 - vuotias myös on oikein mielellään nälässä, jos ei pidä jostakin ruuasta, tai halua lähteä maistelemaan. En ole ikinä ajatellut että se olisi ongelma kenellekkään. Hänelle itselleen tulee ongelma jos jatkuvasti tyrkytetään ruokaa jota ei halua syödä.

Isosisaruksensa,14 v on myös valikoiva, mutta syö ennemmin kuin sietää nälkää.

Vierailija kirjoitti:

Miksi on hyve, että kaikkea haluaa maistaa?

Meillä ei kumpikaan syö mitätahansa. Toinen lapsista on selvästi rajottuneempi kuin monet muut, muttei tee asiasta numeroa. Syö kuitenkin ihan monipuolisesti. Tämä 12 - vuotias myös on oikein mielellään nälässä, jos ei pidä jostakin ruuasta, tai halua lähteä maistelemaan. En ole ikinä ajatellut että se olisi ongelma kenellekkään. Hänelle itselleen tulee ongelma jos jatkuvasti tyrkytetään ruokaa jota ei halua syödä.

Isosisaruksensa,14 v on myös valikoiva, mutta syö ennemmin kuin sietää nälkää.

Miksi se ei olisi hyvä asia? Se, että musta on kiva, että lapseni on ennakkoluuloton maistelija, ei tarkoita sitä, että muunlaiset lapset olisivat jotenkin huonompia.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi on hyve, että kaikkea haluaa maistaa?

Meillä ei kumpikaan syö mitätahansa. Toinen lapsista on selvästi rajottuneempi kuin monet muut, muttei tee asiasta numeroa. Syö kuitenkin ihan monipuolisesti. Tämä 12 - vuotias myös on oikein mielellään nälässä, jos ei pidä jostakin ruuasta, tai halua lähteä maistelemaan. En ole ikinä ajatellut että se olisi ongelma kenellekkään. Hänelle itselleen tulee ongelma jos jatkuvasti tyrkytetään ruokaa jota ei halua syödä.

Isosisaruksensa,14 v on myös valikoiva, mutta syö ennemmin kuin sietää nälkää.

Miksi se ei olisi hyvä asia? Se, että musta on kiva, että lapseni on ennakkoluuloton maistelija, ei tarkoita sitä, että muunlaiset lapset olisivat jotenkin huonompia.

Ap

Ok. Musta taas on ihanaa kun lapseni ei lapa suuhunsa mitä sattuu vaan valikoi ruokansa. Ei pienenäkään ikinä tunkenut suuhunsa multaa/hiekkaa / lunta tai mitään muutakaan sinne kuulumatonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi on hyve, että kaikkea haluaa maistaa?

Meillä ei kumpikaan syö mitätahansa. Toinen lapsista on selvästi rajottuneempi kuin monet muut, muttei tee asiasta numeroa. Syö kuitenkin ihan monipuolisesti. Tämä 12 - vuotias myös on oikein mielellään nälässä, jos ei pidä jostakin ruuasta, tai halua lähteä maistelemaan. En ole ikinä ajatellut että se olisi ongelma kenellekkään. Hänelle itselleen tulee ongelma jos jatkuvasti tyrkytetään ruokaa jota ei halua syödä.

Isosisaruksensa,14 v on myös valikoiva, mutta syö ennemmin kuin sietää nälkää.

Miksi se ei olisi hyvä asia? Se, että musta on kiva, että lapseni on ennakkoluuloton maistelija, ei tarkoita sitä, että muunlaiset lapset olisivat jotenkin huonompia.

Ap

Ok. Musta taas on ihanaa kun lapseni ei lapa suuhunsa mitä sattuu vaan valikoi ruokansa. Ei pienenäkään ikinä tunkenut suuhunsa multaa/hiekkaa / lunta tai mitään muutakaan sinne kuulumatonta.

Kiva juttu, vaikka tuo ei liitykään mitenkään tähän avaukseeni!

Ap