Sukulainen puhuu aina juhlapyhinä pahaa toisesta sukulaisesta
Vaikka tunnin. Joudun kuuntelemaan sitä. Tulee paha olo.
Kommentit (13)
Vierailija kirjoitti:
Et joudu, vaan haluat. Muuten sanoisit suoraan, että sinä et halua tuollaisia puheita kuulla ja pyytäisit lopettamaan.
Olen sanonut, etten halua kuulla, mutta hän jatkaa. Hän sanoo, että minun pitää kuunnella. Ap
Sama täällä. Kaikissa yhteisissä tilaisuuksissa äitini on haukkunut ja vähätellyt jotakuta, joko siskoaan tai jotain tiettyä työkaveriaan. Samalla on kejöhunut itseään. Kukaan ei koskaan ole puuttunut siihen, joten kun lapsesta asti olen kuunnellut, luulin niitä ihmisiä tyhmiksi ja huonoiksi vuosikymmeniä. Vasta paljon vanhempana ymmärsin, etteivät he ole, vaan että äitini on narsisti. Nykyään kun se haukkuminen alkaa, poistun paikalta. Se vaan on joskus vaikeaa siksi, että hän on jo vanhus, joka tarvitsee arjessa apua.
Tämä "sukulainen" on epäilemättä äiti, jonka edessä ap alistuu kuin olisi yhä voimaton lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Kaikissa yhteisissä tilaisuuksissa äitini on haukkunut ja vähätellyt jotakuta, joko siskoaan tai jotain tiettyä työkaveriaan. Samalla on kejöhunut itseään. Kukaan ei koskaan ole puuttunut siihen, joten kun lapsesta asti olen kuunnellut, luulin niitä ihmisiä tyhmiksi ja huonoiksi vuosikymmeniä. Vasta paljon vanhempana ymmärsin, etteivät he ole, vaan että äitini on narsisti. Nykyään kun se haukkuminen alkaa, poistun paikalta. Se vaan on joskus vaikeaa siksi, että hän on jo vanhus, joka tarvitsee arjessa apua.
Sama juttu. Koko ikäni olen saanut kuulla mussutusta kuinka isäni suku on niin huono jne ja äiti on oikeasti nuo ihmiset tuntenut, mitä max 5 vuotta elämästään 70-luvulla. Eikä itsellään todella olisi yhtään varaa arvostella ketään muita muutenkaan. Myöskään me emme ole tekemisissä enää kuin äärimmäisen pakolliset. Hän voisi käyttää myös tuntitolkulla aikaa siihen että istuu kylässä ja luettelee suurenneltuja saavutuksiaan ja samalla haukkuen kaikki muut, jopa miesystävänsä jne.
Mun anoppi haukkuu lapsebsa, siskonsa, naapuritkin. Jatkaa vanhojen muisteluilla, jos muuten ei saa uhriuduttua riittävästi.
En tiedä haukutaankohan missään muualla maailmassa näin paljon toisia, jopa läheisiä, kuin meillä suomessa. Jotenkin tuntuu että se on ylisukupolvinen tapa. Kumpuaa oletettavasti heikosta itsetunnosta ja kateellisuudesta toisia kohtaan. Haukkuja saa itselleen voimavaroja tai edes jotain hetkittäistä tyydytystä ja omanarvon kohotusta kun sanoo ääneen toisten vikoja ja puutteita, tai yrittää saada sen menestyvän varakkaan naapurin näyttämään jotenkin huonolta.
Hirveintä on oman lapsen haukkuminen muille.
Uhriurumista, että joutuu kuuntelemaan. Ja pah. Et osaa vetää rajojasi ja joudut tähän samaan tilanteeseen joka kerta. Näitä valittajia on suomalaisista yllättävän moni. Täytyy oppia vetämään rajat niiden kanssa.
Pidän siitä, että minua myötäillään tai jos ei olla samaa mieltä niin pysytään hiljaa. Niin olen tyttäreni kasvattanut, ehkä pelolla, mutta enpä kadu.
Et joudu, vaan haluat. Muuten sanoisit suoraan, että sinä et halua tuollaisia puheita kuulla ja pyytäisit lopettamaan.