Miksei kukaan kirjoita jotain työttömän niksikirjaa?

Miksi sellainen päivärytmi on jotenkin vähempiarvoisempi että herää 12 ja tekee sen jälkeen kaiken saman mitä tekisi vaikka heräisi klo 8? Jos ei ole pakottavaa tarvetta työn/opiskelun takia herätä tiettyyn aikaan, niin miksi pitäisi noudattaa jonkun byrokratiatahon määrittelemää päivärytmiä eikä sitä mikä omalle keholle on luontaisin ilman kellonsoittoihin heräämistä?

Työhakemuksia voi tehdä yhtälailla illalla kuin aamullakin, samoin siivota, tiskata, harrastaa ja käydä kaupassa. Työhaastatteluihin on toki herättävä joskus aikaisin, mutta kun muuten pitää rytmin omalle keholleen luontaisena, ei yksittäinen aikaisin herääminen tee tiukkaa. Virastorytmiin voi pakottautua sitten kun työtä irtoaa ja harvemmin työt alkaa heti seuraavana päivänä haastattelusta, joten aiempaan heräämiseen ehtii muutamana päivänä tottua hyvin ennen töiden alkua.

Kirjastosta voi lainata ilmaiseksi vaikkapa kirjan "Kuinka elää ilman rahaa", kirjoittaja oli muistaakseni Tomi Astikainen.

Vierailija kirjoitti:

Kirjastosta voi lainata ilmaiseksi vaikkapa kirjan "Kuinka elää ilman rahaa", kirjoittaja oli muistaakseni Tomi Astikainen.

Luin kirjan ja ihmettelin useita hänen antamiaan neuvoja. Hän eli koko ajan muiden kustannuksella, täysin tietoisesti. En nähnyt hänen elämäänsä rahattomana elämisenä, vaan muiden hyödyntämisenä. 

Joku muu hankki auton, maksoi bensat, osti ruoan.

Järkevänä pidin syöntikelpoisten tuotteiden dyykkaamista, koska pidän järjettömänä syötävän ruoan hävittämistä. Suomessa pitäisi ehdottomasti olla sama käytäntö kuin Ranskassa eli syöntikelpoista ruokaa ei saa heittää pois, vaan ruoan pitää päätyä hyväntekeväisyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sellainen päivärytmi on jotenkin vähempiarvoisempi että herää 12 ja tekee sen jälkeen kaiken saman mitä tekisi vaikka heräisi klo 8? Jos ei ole pakottavaa tarvetta työn/opiskelun takia herätä tiettyyn aikaan, niin miksi pitäisi noudattaa jonkun byrokratiatahon määrittelemää päivärytmiä eikä sitä mikä omalle keholle on luontaisin ilman kellonsoittoihin heräämistä?

Työhakemuksia voi tehdä yhtälailla illalla kuin aamullakin, samoin siivota, tiskata, harrastaa ja käydä kaupassa. Työhaastatteluihin on toki herättävä joskus aikaisin, mutta kun muuten pitää rytmin omalle keholleen luontaisena, ei yksittäinen aikaisin herääminen tee tiukkaa. Virastorytmiin voi pakottautua sitten kun työtä irtoaa ja harvemmin työt alkaa heti seuraavana päivänä haastattelusta, joten aiempaan heräämiseen ehtii muutamana päivänä tottua hyvin ennen töiden alkua.

Kuka tässä sitä aamuvarhaisesta alkavaa päivärytmiä on vaatinut? Joku tempaisi sen ihan omasta päästään vain inttääkseen vastaan. Kieltämättä valoisaan aikaan hereillä olo on luonnollisempaa, mutta olennaista olikin tavallisen päivärytmin säilyttäminen, olipa normaali työssäoloaikainen herääminen klo 5 tai 15.

Byrokratia vaan näin nettiaikanakin toimii enimmäkseen klo 8-16.

Vierailija kirjoitti:

Sitä helposti lamaantuu ja lannistuu. Eikä se ole kenellekään hyvä, koska ihan jos sitten pääsee työhaastatteluun ja lannistuminen ja väsyminen näkyy olemuksesta, niin ei se auta työn saamisessa.

Pahinta on juuri se lamaantuminen. Tänään ei tarvitse tehdä mitään, ei edes siivota tai muita tavallisia kotitöitä, kun ehtii ne huomenna tai jonakin muuna päivänä.

Tulevaisuutta pitäisi suunnitella, vaikka se työttömänä onkin vaikeaa. Voinko aloittaa harrastuksen, jos pääsenkin töihin ja maksan turhaan harrastusmaksun - kyllä voit, harrastaminen järjestyy kyllä jotenkin ja saat vastinetta rahallasi, esimerkiksi. Työtön ei oikein voi sitoutua mihinkään, mutta realistisempaa on nykyään asennoitua siten, että tulen olemaan työtön vielä ensi vuonnakin ja tehdä suunnitelmansa sen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjastosta voi lainata ilmaiseksi vaikkapa kirjan "Kuinka elää ilman rahaa", kirjoittaja oli muistaakseni Tomi Astikainen.

Luin kirjan ja ihmettelin useita hänen antamiaan neuvoja. Hän eli koko ajan muiden kustannuksella, täysin tietoisesti. En nähnyt hänen elämäänsä rahattomana elämisenä, vaan muiden hyödyntämisenä. 

Joku muu hankki auton, maksoi bensat, osti ruoan.

Järkevänä pidin syöntikelpoisten tuotteiden dyykkaamista, koska pidän järjettömänä syötävän ruoan hävittämistä. Suomessa pitäisi ehdottomasti olla sama käytäntö kuin Ranskassa eli syöntikelpoista ruokaa ei saa heittää pois, vaan ruoan pitää päätyä hyväntekeväisyyteen.

Toisaalta hän teki myös itse paljon hyväntekeväisyyttä ja auttoi. Jos auttaa muita, on ok pyytää itsekin apua. Se "muiden hyödyntäminen" oli juurikin pyytämistä, jos luit kirjan huomasit että Astikainen ei aina saanut pyytämäänsä, joutui odottamaan, tyytymään johonkin muuhun. Esim. liftaaminen. Toki hän käytti siinä jonkun muun autoa ja bensoja, mutta auton omistaja teki päätöksen kyytiin ottamisesta eikä Astikainen voinut ajella suoraan minne itse halusi silloin kun halusi. Muualla kuin Suomessa tätä on tietysti helpompi toteuttaa, koska Suomessa jakaminen ei kuulu kulttuuriin. 

Kirjassa oli myös muita hyviä neuvoja, esim turhasta rahanmenosta kuten kosmetiikoista luopuminen tai internetistä. Tai puhelimesta. Tietysti ilman puhelinta voi olla hyvin vaikea elää, jos on vaikka hakemassa töitä, mutta Suomessa trendi on se että köyhiltäkin löytyy osamaksuilla maksetut kalliit älypuhelimet, vaikka niillä halvoilla malleilla soittaa ihan yhtä hyvin. 

Ehkä Astikaisen kirjan anti onkin siinä, että se auttaa uudelleen ajattelemaan asioita, vaikka ei annakaan suoraan ohjeita "tee näin".

Tätä viimeisen viestin henkeä juuri ajattelin. Että ei tietenkään mitään sellaista ohjekirjaa että "herää klo 5.30" jne. Mutta lähinnä sitä, miten pitää yllä tunteen omasta arvosta, miten pitää itsensä reippaana (oli se sitten millä tahansa itselle sopivalla päivärytmillä), miten kestää torjuntaa, epävarmuutta, syyllistämistä, sukulaisten ja tuttavien kyselyjä, yms.

Ehkä nämä tulevat joillekin ongelmitta mutta eivät kaikille. Itse olen seurannut ainakin yhden ystävän vaipumista lamaantuneeseen masennukseen torjunnan takia työnhaussa, yhdistettynä rahaongelmiin, ja ollut rekryosapuolella ainakin kerran jossa irtisanottu ja takaisin työelämään pyrkivä ihminen oli niin apaattinen ja masentunut että se oli jo itsessään esimiehelle iso syy hylätä hänet.