Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Syömishäiriöoireilua ja siihen liittyvät lieveilmiöt
14.06.2016 |
Olen vanha syömishäiriöinen, olen pidemmän aikaa ollut "oireeton", olen syönyt epäterveellisesti mutta paastoamatta, oksentamatta ja tuntematta kestämätöntä ahdistusta.
Jokin laukaisi nyt taas oireilun. Laihduin nopeasti kymmenisen kiloa, mikä nyt ei paljon näy koska lähtökohta oli lievä ylipaino. Yritin ruveta syömään kunnolla, mutta se taas johtaa hallitsemattomaan ahdistukseen ja oksentamiseen, vaikken edes kauheita määriä ahmi. Enemmän kuin tarvitsisi tosin.
Oksennettuani tulee täysin humalainen olo (päästä heittää, epätodellinen olo), ja samanlainen väsymys kuin olisin juossut maratonin tai ottanut kunnon satsin rauhoittavia. Istun aurinkolasit nenällä koska silmien alue on ihan turvonnut, näytän siltä kuin olisin itkenyt koko päivän.
Tämä oksennuskokemus on taas jotain niin karseaa sekä fyysisesti että psyykkisesti etten tiedä miten jatkaa. Olisi helpompi rajoittaa syömiset sinne 0-300kcal kuin yrittää syödä kohtuudella. Ja pieni ääni minussa sanoo että laihduta läski, olet ällöttävä ja tuskasi ansainnut.
Olisikohan täysin kuolleena syntynyt ajatus käyttää ateriankorvikkeita tai jotain vastaavaa, että saisi tarpeeksi energiaa mutta ei laukaisisi ahmimista/oksentamista.
Toivon että tämä tasoittuisi itsestään, ehkä sitten kun stressikin helpottaa. Mutta eikö tästä vitsauksesta koskaan pääse eroon?
Kirjoituksen pointti? Tunteiden purkaminen lähinnä. Tiedän mihin ottaa yhteyttä ellei ongelma lähde selviämään itsekseen.
Kommentit (2)
Ateriankorvikkeet kun nimenomaan toimivat yhdellä näistä tavoista; 1) auttavat hallitsemaan ongelmaa, 2) johtavat ahmimiseen ja oksentamiseen tai 3) auttavat sairautta hallitsemaan Minua... Koska onhan se valmiiksi annostelluista juomista ruveta nipistämään yhden sieltä ja yhden tuolta. Mutta niin tuntuu että kaikki muutkin vaihtoehdot tekevät. Kiitos tsempeistä, vähän lohduttomalta kyllä tuntuu. Mutta kyllä se tästä, taas kerran kunnes tulee seuraava oireilun laukaiseva elämäntilanne. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Itse vanhana syömishäiriöisenä (ja aika ajoin repsahdellen, katson silti olevani pääosin terve) toivon sinulle tsemppiä ja kaikkea hyvää! Ateriankorvikkeet voivat tilapäisratkaisuna olla ihan toimiva juttu, tai sitten suistaa sut täysin raiteiltaan ahmimisen ja oksentamisen kierteeseen. Sinä toivottavasti tunnet itsesi niin hyvin että uskallat myöntää jos jälkimmäinen on varteenotettava vaihtoehto.
Itse vietin viisi vuotta pää vessanpytyssä ja sain rohkeutta parantua kun tajusin olevani raskaana. Odotusaikana en oireillut lainkaan, oli "tarpeeksi hyvä" syy pitää pää kasassa. Nyt lapsen ollessa reilu puolitoistavuotias tulee tilanteita, kun stressaa tai housut kiristävät tai muuten vain ahdistaa ja reagoin ahmimalla ja oksentamalla. Olen siltä osin samassa veneessä että välillä mielessä käy ajatus, eikö tätä taistelua voiteta täysin ikinä.