Lue keskustelun säännöt.
Onko reilun 1-vuotiaan tahto nujerrettava eli näytettävä kaikessa, kuka määrää?
25.02.2006 |
Kyse on siis 1v 3kk, jolla on kaksi asiaa, joista hän ei tingi :). Olemme yrittäneet mielestämme kaikkia keinoja ja aika ajoin antaneet periksi.
Toinen asia on nukkumaanmeno. Siitä lähtien, kun oppi seisomaan ei ole suostunut enää nukahtamaan omaan sänkyynsä. Nousee samantein pysytyyn. Aina kun kellisti, nousi takaisin. Jos jätti yksin, sai punaniskaraivarit. Pahimmillaan kolmatta tuntia ilta illan perään yritettiin opettaa takaisin vanhoihin tapoihin eli omaan sänkyyn yksin nukahtamiseen. Luovutimme ja annoimme nukahtaa muutamassa minuutissa omaan sänkyymme jomman kumman vanhemman kanssa. Sitten siirsimme omaan sänkyyn nukkumaan aamuun saakka.
Maanantai-iltana neiti päätti, ettei suostu nukahtamaan vain toisen vanhemman kanssa, vaan rauhoittui vasta, kun tulimme molemmat nukkumaan. Nyt ei ole yhtenäkään iltana suostunut nukahtamaan ellei molemmat ole paikalla. (Varmaan olis eri tilanne, jos toinen ei olis ollenkaan kotona.)
Ei viittis taas kokeilla samaa huutorumbaa kuin aiemmin. Mutta onko tämä nyt lopun alkua siinä mielessä, että kun antaa periksi yhdessä asiassa, rupeaa tämä jääräpää vedättämään muissakin asioissa, kun huomaa, että näin sitä pelataan?
Mielipiteistä kiitollinen ja iloinen, jos joku jaksoi lukea :).
Kommentit (35)
Miettikää tarkkaan, missä tilanteessa annatte periksi ja missä ette. Ei nyt kaikesta tarvi itse määrätä, mutta kun jotain sanot ensimmäisen kerran, niin älä muuta mieltäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joinain iltoina jo tunnin huudon jälkeen :(. On siis tosi tempperamenttinen ja päättäväinen tässä asiassa. Tässä ja vain toisessa asiassa on näin ehdoton. Muuten hyvin säyseä ja tottelevainen :).
Kun nukahtivat, poistin valjaat. Ei mennyt kuin muutama ilta niin oppivat nätisti nukahtamaan...
Tokikaan 1v ei koko muuta perhettä saa " rulata" ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rajojen asettamista. Lapsi saa tahtoa ruisleipää kahdesta vaihtoehdosta tms. ja silloin ei tarvitse valita sitä toista vaan siksi, että lapsi tahtoo toista... Mutta nukkumaanmenotilanteessa vanhemmat päättää miten toimitaan. Toki ei ole niin vaarallista antaa lapsen nukahtaa vanhempien sänkyyn, mutta eikö Sinustakin vaikuta vähän vanhempien pompottamiselta, jos vaatii teidät molemmat sinne pötköttämään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
n. kahden minuutin pötköttelyt vanhempien sängyssä. Nyt tämä toisen haluaminen viereen tuntuu ihan aiemman toistolta siinä mielessä, että menee ihan paniikkiin, jos ei näe molempia. Pimeässä vielä kokeilee, että molemmat on paikalla ja nukahtaa samantein. No, nyt on enää varmaan turha hiiren vikistä, kun on jo haukan suussa eli väsyksissämme olllaan oltu menossa tällä viikolla samaan aikaan tytön kanssa nukkumaan eli pääsi jo tottumaan tähän systeemiin.
Lähinnä nyt mietin sitä, että kun on jo noin iso ja tajuaa jo vaikka mitä, niin leviääkö tämä nyt muillekin elämän alueille...
En IKINÄ huudattaisi 1-vuotista tuntikausia, jotta " oppii nukahtamaan yksin" . Mielestäni kuulostaa aivan sairaalta!
Meillä lapset pikkuvauvana nukahtaneet yksin ja sitten kun kuvioihin on tullut tuo seisominen sängyssä lapset on nukutettu syliin tai viereen parissa minuutissa. Noin 1,5-vuotiaina ovat jo nukahtaneet omaan sänkyyn niin että aikuinen istuu sängyn vieressä ja viimeistään 2,5-vuotiaina osanneet nukahtaa ihan yksin. Eikä ole tarvinnut itkeä itsensä uneen.
Miksi nukahtamisesta pitää tehdä jokin ihme suoriutuminen?? En ymmärrä! Kun se voi olla ihana läheinen hetki vanhemman ja lapsen välillä joka ilta.
Asenteesta on kaikki kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vasta liki 2 v alkaa tajuamaan syy- ja seuraussuhteen. En siis usko, että noin pieni oikeasti vedättää. Mutta varmasti saat tästä erilaisia mielipiteitä.
Täysin eria asia jos 2,5-3v käyttäytyisi noin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä saman ikäinen nukahtaa aina äitin kainaloon, olisi ihan hirveä huudattaa ilta illan jälkeen... Kyllä siinä itkisi jo äitikin.
minkä taakseen jättää, sen edestään löytää! Me ollaan ainakin huomattu, että jos joskus on menty siitä mistä aita on matalin, niin myöhemmin se on sitten edessä moninkertaisena... Että siinä mielessä uskon, että tiettyinä hetkinä kannattaa olla tiukkana. Mutta ei se myöskään ole niin vaarallista joissain asioissa antaa periksi. Ne vaan pitää joskus sitten kohdata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
... niin muistakaa nyt, että lapset ovat erilaisia. Varmaan ap erottaa lapsensa itkusta sen mikä on todellista hätää ja sen mikä on vaan raivoitkua kun ei saa tahtoaan periksi.
neuvolan ohjeiden perusteella (joita ei olla paljon sen jälkeen toteutettu), koska sieltä saimme tämän neuvon, että jos antaa periksi tuossa nukahtamisasiassa, niin alkaa vedättää kaikessa. Sitä tässä nyt ajan takaa.
ei ole mikään itseisarvo. Kokeilkaa muutaman kuukauden päästä uudestaan.
Tuo meidän neiti ei juurikaan raivoa. Nyt on vähän alkanut oppia sitä, että jos jotain asiaa kielletään, niin voi yrittää raivareita. Nämä nukahtamistilanteissa olleet itkut on ihan sellaista paniikkia. Tarraa kiinni ihan mistä vaan saa.
antakaa periksi. Kun tuo kehitysvaihe menee ohi, niin toinen voi poistua paikalta. Ja sitten myöhemmin toinenkin.
Neuvolassakin on aina melkein tärkein viesti, että puolivuotias ei tavitse ruokaa yöllä, pitää osata nukahtaa yksin, täytyy syödä kokkareista ruokaa vaikka yrjö lentäis... Näitä riittää.
Miksi lapsi ei saa olla pieni niin kauan kun on pieni, kyllä ne sitten aikanaan oppii kaikki uo " taidot" !
Miksi IHMEESSÄ lapsi ei saisi nukahtaa äidin kainaloon????
Sanot vaan että nyt nukutaan.