Näin juuri eksäni maha pystyssä ja naama punaisena työntämässä lastenvaunuja

Vierailija kirjoitti:

Vaikka exäsi lykki lastenvaunuja siunatussa tilassa ja naama punaisena, hän voi olla monta kertaa onnellisempi kuin sinä. Itse olen aina naama punaisena esim. kun tule hölkästä ja menen laittamaan arkiruokaa. Mutta sitä hienoa tunnetta ei juuri mikään voita.  Voi olla, että joku toinen itkee yksinäisyyttään ja elämän tarkoituksettomuutta.

Lässynlässyn. Tylsää!

Vierailija kirjoitti:

Vaikka exäsi lykki lastenvaunuja siunatussa tilassa ja naama punaisena, hän voi olla monta kertaa onnellisempi kuin sinä. Itse olen aina naama punaisena esim. kun tule hölkästä ja menen laittamaan arkiruokaa. Mutta sitä hienoa tunnetta ei juuri mikään voita.  Voi olla, että joku toinen itkee yksinäisyyttään ja elämän tarkoituksettomuutta.

Tai sitten ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muijat ei vaan tajuu. Onko toi muka niin siistii lykkiä univajeisena, läskinä, pieruverkkareissa mukulaa kärryssä ja samalla kaitsea muita lapsia. Ja päälle vielä rahattomuus. Priceless. Onnea väistöstä ja eikun uutta panopupua etsimään mutta muista käyttää kumia.

Joo, ei ole herkkua tuo. "Panopupu" on ja tuplaehkäisy käytössä, kunnes saa laitettua piuhat poikki. Kiitos onnitteluista.

Panopupu = Mrs. Palm & her five lovely daughters

Jotenkin tulee sellainen olo, että mammat kokevat jonkinlaiseksi uhaksi sellaiset miehet, joita ei saa hujattua mukaan tuohon lapsiperhehärdelliin.

Jotenkin tuntuu, että "tuollaisila miehillä" olisi muutakin tekemistä kuin tehdä naiiveja avauksia Vauva-lehden keskustelupalstalle. Mutta ken tietää? Yleensä ihmiset, jotka ovat onnellisia omasta eälämäntilanteestaan, eivät koe, että heidän pitäisi puhua halveksivasti toisten ihmisten valinnoista, mutta taas: ken tietää?

Onko se halveksuntaa, että näkee vilaukselta, minkälaista oma elämä olisi pahimmillaan voinut olla, jos olisi valinnut toisin?

Awww, pahimmillaan? Täytyy sanoa, et sun kanssa on kyl harrastettu curling vanhemmuutta kerrassaan, jos pienen lapsen hankinta on kamalinta mitä elämässä voi sattua.

Joko oot teini, mikä on todennäköisintä, tai pahempaa, sulle on jäänyt teinivaihde päälle. Älä huoli, ei lapset ole elämän pilaava asia, mutta vaatii kyllä sen, että lapsuus ja oman navan töllöttäminen jää pois ja pitää olla oikeesti aikuinen, jos haluaa tarjota lapselleen hyvän lapsuuden ja tulevaisuuden.

"Pienen lapsen hankinta" :D

Eipä se kauaa pienenä pysy. Kuulostaa niin tyhmältä. 

Järkevämpää olisi sanoa että haluaa teinin kuin että haluaa vauvan. Vauva se kakara on vuoden ja teini seitsemän vuotta....

Mutta tietysti kun se vauva on lähempänä nukkea jolla on tottunut leikkimään ja jonka muija hankkii vain omaa hyysäämistarvettaan varten, niin sellaiseksi myös lapsen mielessään kuvittelee.

No sitähän se ap kauhisteli, äitiä ja kun pientä lasta lykittiin rattaissa. Ja kyllä täytyy olla vajaa, jos luulee, ettei lapsi kasva teiniksi ja siitä aikuiseksi. Ja on ihminen kauemmin aikuinen kuin teini, pitäisikö kirjoittaa,että haluaa aikuisen?

Ja lapsen saamisessa ei välttämättä kyse ole mistään hyysäämisen tarpeesta, vaan myös halusta ottaa elämäänsä uuden ihmisen, jota rakastaa yhtä ehdottomasti kuin kumppaniaan. Ja miksi luulet, että vaan "muijat" haluavat hankkia lapsia, kyllä meilläkin, kuten aikaisemmissakin viesteissä oli perheitä, joiden suurinpia lapsifaneja olivat perheen miehet?

Ei ole kyse siitä että luulisi mitään sellaista, vaan kun porsimisohjelma napsahtaa päälle, vauva on se jonka kuvat silmiin ilmestyy. Harvemmin kai kadulla kulkija huokailee nähdessään vaikka 17-vuotiaita, että oih, olisipa minullakin lapsi. Tai edes enää viisivuotiaista.

Se aikuinen ei enää ole "omaisuuttasi" ja elä päätäntävaltasi alla. Eli ei pitäisi.

Ja kyllä se on se hyysäämis- ja omistamisenhalu, ellei ihan uusiin ihmisiin tutustumaan kykenemätön autisti ole.

Ja kyllä jo ihan tilastollisesti katsottuna, jos et empiirisesti ole onnistunut huomaamaan, muijat niitä pershedelmiä pakkomielteisemmin vääntävät.................

Täällä ilmoittautuu yksi joka lasta miettiessään sai silmiinsä juuri ne teini-ikäisten lasten kuvat :) miten hauska sitten seurata heidän romanssejaan, näsäviisailujaan, kaveriporukoita, koulumaailmaa.. ja sitten järjestellään rippi- ja ylioppilasjuhlia. Purra hampaita yhteen kun toinen luukuttaa nykynuorison paskaa musiikkia, hakea juhliva poika kotiin jostain kotibileistä toiselta puolelta kaupunkia ja pysähtyä matkan varrella kun tulee oksu. Minä haluan ihan kaikkea tuosta perhe-elämästä, haluan kokea mahdollisimman paljon elämää. Ja varsinkin sitten kun itse on 6-kymppinen, niin miten hienoa on kun oma poika on 3-kymppinen. Nuo joidenkin perustelut lapsettoman elämän ihanuudelle kuvaavat hyvin nykyajan kaikki-mulle-heti-mentaliteettia. Tehkää mitä teette, toiset on pelkureita eivätkä uskalla lähteä tähän. Toisille se elämän sisältö on viettää ikuisesti lomaromansseja tropiikissa, tai ainakin notkua siellä tropiikin baaritiskillä sitten puhumassa niistä nuoruusvuosien valloituksista.

Sinähän niistä nuoruudenvalloituksista puhut, kun et ole elänyt päivääkänä lastensaannin jälkeen. Itsehän saan romansseja tuon tuosta, ja meinaan vanhana patunakin hurmata nutturamummoja hotellin hieromasalongissa. Voidaan sitten saunassa ukkojen kanssa jutella kenellä mummoista oli kurttuisin kurttu.

Tämä ketju on muuten siitä mielenkiintoinen, ettei enää tiedä kuka röllää ja kuka lankeaa. Veikkaan että kaikki rölläävät eikä kukaan lankea. 

No eipä kuulosta hääppöiseltäkään elämältä, jos ympäriinsä kuksiminen on sitä ainoaa oikeaa elämää. Sitä sorttia tuli nähtyä ihan tarpeeksi parikymppisenä ja totesin että se ei ole sitä mitä haluan loppuelämältäni. Toiset ymmärtää lopettaa ajoissa, siinä missä toiset jäävät oman elämänsä mattinykäsiksi jotka hakevat ikuisen nuoruuden lähdettä vilkkaasta sukupuolielämästä, vaikka sivustaseuraavat katsovat kurttuista donjuanimaista olemustasi säälien kun et ymmärrä että oma hetkesi parisuhdepelien parrasvaloissa on auttamatta jo mennyt. Mutta, kai niitäkin tarvitaan, niitä jotka vielä 5-kymppisenäkin ajattelevat iän olevan vain numeroita ja lähestyvät sieltä kuppaisen kapakan peränurkasta sinne vahingossa eksyneitä tuoreita ylioppilaita.

Katos katos, tulihan se sieltä. MINÄ kasvoin aikuiseksi koska MINÄ halusin lapsia, MINUN elämäntapaNI ja MINUN toiveeNI ja näkemykseNI ovat ainoat oikeat ja aikuiset. SINÄ olet säälittä koska elät ero tavalla kuin MINÄ. Voiko ihminen enää säälittävämpi olla? Kyllä huomaa että olet äiti.

Ottiko kipeää? Se kalikka joka kolahti? Rauhoitu, hyvä ihminen. Itsehän aloittaja tänne alunperin tuli jankkaamaan ja haukkumaan perheellisiä heidän valinnoistaan. Melko säälittävää, että päättelet minun ajattelevan miten ajattelen vain koska olen äiti. Mistä se sitten kertoo.

Heitä vielä pari kulunutta fraasia tähän. 

Kalikkasi kalahti korkeintaan omaan polveesi. Olet kovasti arvostelemassa toisia, mutta sinua ei saa arvostella. Se on sitten varmaan sitä kypsää 30+ ikää.

Jaa nytkö käytökseni johtuukin iästäni? Äsken se johtui äitiydestä. Mutta sellaista se on kun tajuaa että on keskustelun hävinnyt osapuoli ja argumentit loppuu. Kätellään, oli hyvä matsi.

Keskustelukumppanisi taisi tarkoittaa, että käytöksesi ei päinvastoin kuvasta ikääsi. Siis että olet ikäiseksesi lapsellinen ja näköalaton. Ilmeisesti myös sisälukutaitosi on puutteellista.

Tuntuu myös jotenkin säälittävältä, että jollekin pikku viestittely Vauva-palstalla on joku "matsi" - valtataistelu - jossa on voittajia ja häviäjiä. Viestisi ja kirjoitustyylisi antavat sinusta pikkusieluisen ja hiukan yksinkertaisen kuvan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muijat ei vaan tajuu. Onko toi muka niin siistii lykkiä univajeisena, läskinä, pieruverkkareissa mukulaa kärryssä ja samalla kaitsea muita lapsia. Ja päälle vielä rahattomuus. Priceless. Onnea väistöstä ja eikun uutta panopupua etsimään mutta muista käyttää kumia.

Joo, ei ole herkkua tuo. "Panopupu" on ja tuplaehkäisy käytössä, kunnes saa laitettua piuhat poikki. Kiitos onnitteluista.

Panopupu = Mrs. Palm & her five lovely daughters

Jotenkin tulee sellainen olo, että mammat kokevat jonkinlaiseksi uhaksi sellaiset miehet, joita ei saa hujattua mukaan tuohon lapsiperhehärdelliin.

Jotenkin tuntuu, että "tuollaisila miehillä" olisi muutakin tekemistä kuin tehdä naiiveja avauksia Vauva-lehden keskustelupalstalle. Mutta ken tietää? Yleensä ihmiset, jotka ovat onnellisia omasta eälämäntilanteestaan, eivät koe, että heidän pitäisi puhua halveksivasti toisten ihmisten valinnoista, mutta taas: ken tietää?

Onko se halveksuntaa, että näkee vilaukselta, minkälaista oma elämä olisi pahimmillaan voinut olla, jos olisi valinnut toisin?

Awww, pahimmillaan? Täytyy sanoa, et sun kanssa on kyl harrastettu curling vanhemmuutta kerrassaan, jos pienen lapsen hankinta on kamalinta mitä elämässä voi sattua.

Joko oot teini, mikä on todennäköisintä, tai pahempaa, sulle on jäänyt teinivaihde päälle. Älä huoli, ei lapset ole elämän pilaava asia, mutta vaatii kyllä sen, että lapsuus ja oman navan töllöttäminen jää pois ja pitää olla oikeesti aikuinen, jos haluaa tarjota lapselleen hyvän lapsuuden ja tulevaisuuden.

"Pienen lapsen hankinta" :D

Eipä se kauaa pienenä pysy. Kuulostaa niin tyhmältä. 

Järkevämpää olisi sanoa että haluaa teinin kuin että haluaa vauvan. Vauva se kakara on vuoden ja teini seitsemän vuotta....

Mutta tietysti kun se vauva on lähempänä nukkea jolla on tottunut leikkimään ja jonka muija hankkii vain omaa hyysäämistarvettaan varten, niin sellaiseksi myös lapsen mielessään kuvittelee.

No sitähän se ap kauhisteli, äitiä ja kun pientä lasta lykittiin rattaissa. Ja kyllä täytyy olla vajaa, jos luulee, ettei lapsi kasva teiniksi ja siitä aikuiseksi. Ja on ihminen kauemmin aikuinen kuin teini, pitäisikö kirjoittaa,että haluaa aikuisen?

Ja lapsen saamisessa ei välttämättä kyse ole mistään hyysäämisen tarpeesta, vaan myös halusta ottaa elämäänsä uuden ihmisen, jota rakastaa yhtä ehdottomasti kuin kumppaniaan. Ja miksi luulet, että vaan "muijat" haluavat hankkia lapsia, kyllä meilläkin, kuten aikaisemmissakin viesteissä oli perheitä, joiden suurinpia lapsifaneja olivat perheen miehet?

Ei ole kyse siitä että luulisi mitään sellaista, vaan kun porsimisohjelma napsahtaa päälle, vauva on se jonka kuvat silmiin ilmestyy. Harvemmin kai kadulla kulkija huokailee nähdessään vaikka 17-vuotiaita, että oih, olisipa minullakin lapsi. Tai edes enää viisivuotiaista.

Se aikuinen ei enää ole "omaisuuttasi" ja elä päätäntävaltasi alla. Eli ei pitäisi.

Ja kyllä se on se hyysäämis- ja omistamisenhalu, ellei ihan uusiin ihmisiin tutustumaan kykenemätön autisti ole.

Ja kyllä jo ihan tilastollisesti katsottuna, jos et empiirisesti ole onnistunut huomaamaan, muijat niitä pershedelmiä pakkomielteisemmin vääntävät.................

Täällä ilmoittautuu yksi joka lasta miettiessään sai silmiinsä juuri ne teini-ikäisten lasten kuvat :) miten hauska sitten seurata heidän romanssejaan, näsäviisailujaan, kaveriporukoita, koulumaailmaa.. ja sitten järjestellään rippi- ja ylioppilasjuhlia. Purra hampaita yhteen kun toinen luukuttaa nykynuorison paskaa musiikkia, hakea juhliva poika kotiin jostain kotibileistä toiselta puolelta kaupunkia ja pysähtyä matkan varrella kun tulee oksu. Minä haluan ihan kaikkea tuosta perhe-elämästä, haluan kokea mahdollisimman paljon elämää. Ja varsinkin sitten kun itse on 6-kymppinen, niin miten hienoa on kun oma poika on 3-kymppinen. Nuo joidenkin perustelut lapsettoman elämän ihanuudelle kuvaavat hyvin nykyajan kaikki-mulle-heti-mentaliteettia. Tehkää mitä teette, toiset on pelkureita eivätkä uskalla lähteä tähän. Toisille se elämän sisältö on viettää ikuisesti lomaromansseja tropiikissa, tai ainakin notkua siellä tropiikin baaritiskillä sitten puhumassa niistä nuoruusvuosien valloituksista.

Sinähän niistä nuoruudenvalloituksista puhut, kun et ole elänyt päivääkänä lastensaannin jälkeen. Itsehän saan romansseja tuon tuosta, ja meinaan vanhana patunakin hurmata nutturamummoja hotellin hieromasalongissa. Voidaan sitten saunassa ukkojen kanssa jutella kenellä mummoista oli kurttuisin kurttu.

Tämä ketju on muuten siitä mielenkiintoinen, ettei enää tiedä kuka röllää ja kuka lankeaa. Veikkaan että kaikki rölläävät eikä kukaan lankea. 

No eipä kuulosta hääppöiseltäkään elämältä, jos ympäriinsä kuksiminen on sitä ainoaa oikeaa elämää. Sitä sorttia tuli nähtyä ihan tarpeeksi parikymppisenä ja totesin että se ei ole sitä mitä haluan loppuelämältäni. Toiset ymmärtää lopettaa ajoissa, siinä missä toiset jäävät oman elämänsä mattinykäsiksi jotka hakevat ikuisen nuoruuden lähdettä vilkkaasta sukupuolielämästä, vaikka sivustaseuraavat katsovat kurttuista donjuanimaista olemustasi säälien kun et ymmärrä että oma hetkesi parisuhdepelien parrasvaloissa on auttamatta jo mennyt. Mutta, kai niitäkin tarvitaan, niitä jotka vielä 5-kymppisenäkin ajattelevat iän olevan vain numeroita ja lähestyvät sieltä kuppaisen kapakan peränurkasta sinne vahingossa eksyneitä tuoreita ylioppilaita.

Katos katos, tulihan se sieltä. MINÄ kasvoin aikuiseksi koska MINÄ halusin lapsia, MINUN elämäntapaNI ja MINUN toiveeNI ja näkemykseNI ovat ainoat oikeat ja aikuiset. SINÄ olet säälittä koska elät ero tavalla kuin MINÄ. Voiko ihminen enää säälittävämpi olla? Kyllä huomaa että olet äiti.

Ottiko kipeää? Se kalikka joka kolahti? Rauhoitu, hyvä ihminen. Itsehän aloittaja tänne alunperin tuli jankkaamaan ja haukkumaan perheellisiä heidän valinnoistaan. Melko säälittävää, että päättelet minun ajattelevan miten ajattelen vain koska olen äiti. Mistä se sitten kertoo.

Heitä vielä pari kulunutta fraasia tähän. 

Kalikkasi kalahti korkeintaan omaan polveesi. Olet kovasti arvostelemassa toisia, mutta sinua ei saa arvostella. Se on sitten varmaan sitä kypsää 30+ ikää.

Jaa nytkö käytökseni johtuukin iästäni? Äsken se johtui äitiydestä. Mutta sellaista se on kun tajuaa että on keskustelun hävinnyt osapuoli ja argumentit loppuu. Kätellään, oli hyvä matsi.

Keskustelukumppanisi taisi tarkoittaa, että käytöksesi ei päinvastoin kuvasta ikääsi. Siis että olet ikäiseksesi lapsellinen ja näköalaton. Ilmeisesti myös sisälukutaitosi on puutteellista.

Tuntuu myös jotenkin säälittävältä, että jollekin pikku viestittely Vauva-palstalla on joku "matsi" - valtataistelu - jossa on voittajia ja häviäjiä. Viestisi ja kirjoitustyylisi antavat sinusta pikkusieluisen ja hiukan yksinkertaisen kuvan.

Kyllä näyttää varsin lapselliselta touhu ihmisillä, jotka niin kehuvat että ovat aikuistuneet ja hankkineet lapsia muiden jäädessä teini-ikään taantuneiksi rantabaarissa lomailijoiksi. Mietityttää millaisia lapsia kykenee kasvattamaan tuollainen ihminen jolle vastasit, onneksi en ole lastentarhan ope tai koulussa töissä.

Onneksi täällä on asiallisia vastauskommentteja kuten tämä ylläoleva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, feel ya man! Itsellä parikin eksää tällä hetkellä maha pystyssä jollekin tossukkamiehelle :D Olisivat halunneet kanssani lapsia, mutta sanoin !Vamos! ja käännyin 360 astetta toiseen suuntaan. Siellä ne epätoivo silmissään kykkivät kohta hiekkalaatikolla haikaillen paremmasta, kun muuta sen reino-tossu miehensä lisäksi eivät tule saamaan :D

Käännyit 360 astetta toiseen suuntaan? Kuinka tämä käytännössä tapahtuu?

Nouse ylös, kierrä 360 astetta. Näin, ei pitäisi olla vaikeaa edes av-mammalle.

Niin, 360 astetta on täysi ympyrä, eli sen jälkeen kasvot osoittavat aivan samaan suuntaan kuin ennen käännöstä.

Vajaalle pakko vääntää rautalangasta:

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Aste

180 astetta on käännös vastakkaiseen suuntaan, ei 360.

Riku Rassi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, feel ya man! Itsellä parikin eksää tällä hetkellä maha pystyssä jollekin tossukkamiehelle :D Olisivat halunneet kanssani lapsia, mutta sanoin !Vamos! ja käännyin 360 astetta toiseen suuntaan. Siellä ne epätoivo silmissään kykkivät kohta hiekkalaatikolla haikaillen paremmasta, kun muuta sen reino-tossu miehensä lisäksi eivät tule saamaan :D

Käännyit 360 astetta toiseen suuntaan? Kuinka tämä käytännössä tapahtuu?

Nouse ylös, kierrä 360 astetta. Näin, ei pitäisi olla vaikeaa edes av-mammalle.

Niin, 360 astetta on täysi ympyrä, eli sen jälkeen kasvot osoittavat aivan samaan suuntaan kuin ennen käännöstä.

Vajaalle pakko vääntää rautalangasta:

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Aste

180 astetta on käännös vastakkaiseen suuntaan, ei 360.

Entä jos seisoo vastakkain ja kiertää toisen selän takaa myötä- tai vastapäivään? Eikös siitä tule 360 asteen kierros?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muijat ei vaan tajuu. Onko toi muka niin siistii lykkiä univajeisena, läskinä, pieruverkkareissa mukulaa kärryssä ja samalla kaitsea muita lapsia. Ja päälle vielä rahattomuus. Priceless. Onnea väistöstä ja eikun uutta panopupua etsimään mutta muista käyttää kumia.

Joo, ei ole herkkua tuo. "Panopupu" on ja tuplaehkäisy käytössä, kunnes saa laitettua piuhat poikki. Kiitos onnitteluista.

Panopupu = Mrs. Palm & her five lovely daughters

Jotenkin tulee sellainen olo, että mammat kokevat jonkinlaiseksi uhaksi sellaiset miehet, joita ei saa hujattua mukaan tuohon lapsiperhehärdelliin.

Jotenkin tuntuu, että "tuollaisila miehillä" olisi muutakin tekemistä kuin tehdä naiiveja avauksia Vauva-lehden keskustelupalstalle. Mutta ken tietää? Yleensä ihmiset, jotka ovat onnellisia omasta eälämäntilanteestaan, eivät koe, että heidän pitäisi puhua halveksivasti toisten ihmisten valinnoista, mutta taas: ken tietää?

Onko se halveksuntaa, että näkee vilaukselta, minkälaista oma elämä olisi pahimmillaan voinut olla, jos olisi valinnut toisin?

Awww, pahimmillaan? Täytyy sanoa, et sun kanssa on kyl harrastettu curling vanhemmuutta kerrassaan, jos pienen lapsen hankinta on kamalinta mitä elämässä voi sattua.

Joko oot teini, mikä on todennäköisintä, tai pahempaa, sulle on jäänyt teinivaihde päälle. Älä huoli, ei lapset ole elämän pilaava asia, mutta vaatii kyllä sen, että lapsuus ja oman navan töllöttäminen jää pois ja pitää olla oikeesti aikuinen, jos haluaa tarjota lapselleen hyvän lapsuuden ja tulevaisuuden.

"Pienen lapsen hankinta" :D

Eipä se kauaa pienenä pysy. Kuulostaa niin tyhmältä. 

Järkevämpää olisi sanoa että haluaa teinin kuin että haluaa vauvan. Vauva se kakara on vuoden ja teini seitsemän vuotta....

Mutta tietysti kun se vauva on lähempänä nukkea jolla on tottunut leikkimään ja jonka muija hankkii vain omaa hyysäämistarvettaan varten, niin sellaiseksi myös lapsen mielessään kuvittelee.

No sitähän se ap kauhisteli, äitiä ja kun pientä lasta lykittiin rattaissa. Ja kyllä täytyy olla vajaa, jos luulee, ettei lapsi kasva teiniksi ja siitä aikuiseksi. Ja on ihminen kauemmin aikuinen kuin teini, pitäisikö kirjoittaa,että haluaa aikuisen?

Ja lapsen saamisessa ei välttämättä kyse ole mistään hyysäämisen tarpeesta, vaan myös halusta ottaa elämäänsä uuden ihmisen, jota rakastaa yhtä ehdottomasti kuin kumppaniaan. Ja miksi luulet, että vaan "muijat" haluavat hankkia lapsia, kyllä meilläkin, kuten aikaisemmissakin viesteissä oli perheitä, joiden suurinpia lapsifaneja olivat perheen miehet?

Ei ole kyse siitä että luulisi mitään sellaista, vaan kun porsimisohjelma napsahtaa päälle, vauva on se jonka kuvat silmiin ilmestyy. Harvemmin kai kadulla kulkija huokailee nähdessään vaikka 17-vuotiaita, että oih, olisipa minullakin lapsi. Tai edes enää viisivuotiaista.

Se aikuinen ei enää ole "omaisuuttasi" ja elä päätäntävaltasi alla. Eli ei pitäisi.

Ja kyllä se on se hyysäämis- ja omistamisenhalu, ellei ihan uusiin ihmisiin tutustumaan kykenemätön autisti ole.

Ja kyllä jo ihan tilastollisesti katsottuna, jos et empiirisesti ole onnistunut huomaamaan, muijat niitä pershedelmiä pakkomielteisemmin vääntävät.................

Täällä ilmoittautuu yksi joka lasta miettiessään sai silmiinsä juuri ne teini-ikäisten lasten kuvat :) miten hauska sitten seurata heidän romanssejaan, näsäviisailujaan, kaveriporukoita, koulumaailmaa.. ja sitten järjestellään rippi- ja ylioppilasjuhlia. Purra hampaita yhteen kun toinen luukuttaa nykynuorison paskaa musiikkia, hakea juhliva poika kotiin jostain kotibileistä toiselta puolelta kaupunkia ja pysähtyä matkan varrella kun tulee oksu. Minä haluan ihan kaikkea tuosta perhe-elämästä, haluan kokea mahdollisimman paljon elämää. Ja varsinkin sitten kun itse on 6-kymppinen, niin miten hienoa on kun oma poika on 3-kymppinen. Nuo joidenkin perustelut lapsettoman elämän ihanuudelle kuvaavat hyvin nykyajan kaikki-mulle-heti-mentaliteettia. Tehkää mitä teette, toiset on pelkureita eivätkä uskalla lähteä tähän. Toisille se elämän sisältö on viettää ikuisesti lomaromansseja tropiikissa, tai ainakin notkua siellä tropiikin baaritiskillä sitten puhumassa niistä nuoruusvuosien valloituksista.

Sinähän niistä nuoruudenvalloituksista puhut, kun et ole elänyt päivääkänä lastensaannin jälkeen. Itsehän saan romansseja tuon tuosta, ja meinaan vanhana patunakin hurmata nutturamummoja hotellin hieromasalongissa. Voidaan sitten saunassa ukkojen kanssa jutella kenellä mummoista oli kurttuisin kurttu.

Tämä ketju on muuten siitä mielenkiintoinen, ettei enää tiedä kuka röllää ja kuka lankeaa. Veikkaan että kaikki rölläävät eikä kukaan lankea. 

No eipä kuulosta hääppöiseltäkään elämältä, jos ympäriinsä kuksiminen on sitä ainoaa oikeaa elämää. Sitä sorttia tuli nähtyä ihan tarpeeksi parikymppisenä ja totesin että se ei ole sitä mitä haluan loppuelämältäni. Toiset ymmärtää lopettaa ajoissa, siinä missä toiset jäävät oman elämänsä mattinykäsiksi jotka hakevat ikuisen nuoruuden lähdettä vilkkaasta sukupuolielämästä, vaikka sivustaseuraavat katsovat kurttuista donjuanimaista olemustasi säälien kun et ymmärrä että oma hetkesi parisuhdepelien parrasvaloissa on auttamatta jo mennyt. Mutta, kai niitäkin tarvitaan, niitä jotka vielä 5-kymppisenäkin ajattelevat iän olevan vain numeroita ja lähestyvät sieltä kuppaisen kapakan peränurkasta sinne vahingossa eksyneitä tuoreita ylioppilaita.

Katos katos, tulihan se sieltä. MINÄ kasvoin aikuiseksi koska MINÄ halusin lapsia, MINUN elämäntapaNI ja MINUN toiveeNI ja näkemykseNI ovat ainoat oikeat ja aikuiset. SINÄ olet säälittä koska elät ero tavalla kuin MINÄ. Voiko ihminen enää säälittävämpi olla? Kyllä huomaa että olet äiti.

Ottiko kipeää? Se kalikka joka kolahti? Rauhoitu, hyvä ihminen. Itsehän aloittaja tänne alunperin tuli jankkaamaan ja haukkumaan perheellisiä heidän valinnoistaan. Melko säälittävää, että päättelet minun ajattelevan miten ajattelen vain koska olen äiti. Mistä se sitten kertoo.

Heitä vielä pari kulunutta fraasia tähän. 

Kalikkasi kalahti korkeintaan omaan polveesi. Olet kovasti arvostelemassa toisia, mutta sinua ei saa arvostella. Se on sitten varmaan sitä kypsää 30+ ikää.

Jaa nytkö käytökseni johtuukin iästäni? Äsken se johtui äitiydestä. Mutta sellaista se on kun tajuaa että on keskustelun hävinnyt osapuoli ja argumentit loppuu. Kätellään, oli hyvä matsi.

Nuori äiti, ei voi paljoa olettaa. Kiitos mutta en kättele, en halua puklua tai vauvankakkaa käteeni.

On, olikin jännä nähdä ex vuosien jälkeen 20kg lihonneena ei ollut raskauskilot lähteneet vaikka synnytyksestä oli pitkä aika. Kuulin myös, että nykyinen mies on väkivaltainen, agressiivinen ja sairaalloisen mustasukkainen, täydellinen minun vastakohta siis.

Ex oli myös yrittänyt saada minuun yhteyttä kavereiden kautta jotka jätin täysin huomiotta. Voi ihan hyvällä syyllä sanoa, että vaihtui mies täysin kelvottomaan, onnea kuitenkin heille toivottavasti ei kuole sen miehen käsittelyssä.

Riku Rassi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, feel ya man! Itsellä parikin eksää tällä hetkellä maha pystyssä jollekin tossukkamiehelle :D Olisivat halunneet kanssani lapsia, mutta sanoin !Vamos! ja käännyin 360 astetta toiseen suuntaan. Siellä ne epätoivo silmissään kykkivät kohta hiekkalaatikolla haikaillen paremmasta, kun muuta sen reino-tossu miehensä lisäksi eivät tule saamaan :D

Käännyit 360 astetta toiseen suuntaan? Kuinka tämä käytännössä tapahtuu?

Nouse ylös, kierrä 360 astetta. Näin, ei pitäisi olla vaikeaa edes av-mammalle.

Niin, 360 astetta on täysi ympyrä, eli sen jälkeen kasvot osoittavat aivan samaan suuntaan kuin ennen käännöstä.

Vajaalle pakko vääntää rautalangasta:

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Aste

180 astetta on käännös vastakkaiseen suuntaan, ei 360.

Kantsis varmaan lukea ketju loppuun ennen itsensä nolaamista. Kukahan tässä se vajaa on? Uskot varmaan joulupukkiinkin vielä?

Riku Rassi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, feel ya man! Itsellä parikin eksää tällä hetkellä maha pystyssä jollekin tossukkamiehelle :D Olisivat halunneet kanssani lapsia, mutta sanoin !Vamos! ja käännyin 360 astetta toiseen suuntaan. Siellä ne epätoivo silmissään kykkivät kohta hiekkalaatikolla haikaillen paremmasta, kun muuta sen reino-tossu miehensä lisäksi eivät tule saamaan :D

Käännyit 360 astetta toiseen suuntaan? Kuinka tämä käytännössä tapahtuu?

Nouse ylös, kierrä 360 astetta. Näin, ei pitäisi olla vaikeaa edes av-mammalle.

Niin, 360 astetta on täysi ympyrä, eli sen jälkeen kasvot osoittavat aivan samaan suuntaan kuin ennen käännöstä.

Vajaalle pakko vääntää rautalangasta:

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Aste

180 astetta on käännös vastakkaiseen suuntaan, ei 360.

Kiitos kapteeni Itsestäänselvyys, tätä mysteeriähän ei KUKAAN muu koko ketjussa tajunnut :D

Joo, itsekin näin exäni tässä joku päivä kaupassa kun vierailun synnyinseudulla. Oli kääntynyt lestadiolaiseksi nykyisen miehensä vaatimuksesta, lapsia 5 ja maha paksuna :D Oi sitä ilon ja onnen päivää, kun pääsin siitä mätisäkistä eroon. Katsoi minua pienen hetken silmiin lannistuneella katseella ja kaiholla kuin apua pyytäen. Toivotin hyvää loppuelämää ja kysyin ennen kuin lähdin 360 astetta (:D) eri suuntaan, että kannattiko pettää silloin joskus :D

Vierailija kirjoitti:

Riku Rassi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, feel ya man! Itsellä parikin eksää tällä hetkellä maha pystyssä jollekin tossukkamiehelle :D Olisivat halunneet kanssani lapsia, mutta sanoin !Vamos! ja käännyin 360 astetta toiseen suuntaan. Siellä ne epätoivo silmissään kykkivät kohta hiekkalaatikolla haikaillen paremmasta, kun muuta sen reino-tossu miehensä lisäksi eivät tule saamaan :D

Käännyit 360 astetta toiseen suuntaan? Kuinka tämä käytännössä tapahtuu?

Nouse ylös, kierrä 360 astetta. Näin, ei pitäisi olla vaikeaa edes av-mammalle.

Niin, 360 astetta on täysi ympyrä, eli sen jälkeen kasvot osoittavat aivan samaan suuntaan kuin ennen käännöstä.

Vajaalle pakko vääntää rautalangasta:

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Aste

180 astetta on käännös vastakkaiseen suuntaan, ei 360.

Kiitos kapteeni Itsestäänselvyys, tätä mysteeriähän ei KUKAAN muu koko ketjussa tajunnut :D

Oli vaan kysymys siitä, että missä kohti tulee nauraa.

Mutta tiedätkös että hän on onnellinen lapsistaan ja miehestään ja elämästään.

Että muhi sinä vain katkeruudessasi ja anna toisen elää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riku Rassi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, feel ya man! Itsellä parikin eksää tällä hetkellä maha pystyssä jollekin tossukkamiehelle :D Olisivat halunneet kanssani lapsia, mutta sanoin !Vamos! ja käännyin 360 astetta toiseen suuntaan. Siellä ne epätoivo silmissään kykkivät kohta hiekkalaatikolla haikaillen paremmasta, kun muuta sen reino-tossu miehensä lisäksi eivät tule saamaan :D

Käännyit 360 astetta toiseen suuntaan? Kuinka tämä käytännössä tapahtuu?

Nouse ylös, kierrä 360 astetta. Näin, ei pitäisi olla vaikeaa edes av-mammalle.

Niin, 360 astetta on täysi ympyrä, eli sen jälkeen kasvot osoittavat aivan samaan suuntaan kuin ennen käännöstä.

Vajaalle pakko vääntää rautalangasta:

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Aste

180 astetta on käännös vastakkaiseen suuntaan, ei 360.

Kiitos kapteeni Itsestäänselvyys, tätä mysteeriähän ei KUKAAN muu koko ketjussa tajunnut :D

Oli vaan kysymys siitä, että missä kohti tulee nauraa.

Kuinka tyhä on ihmisen elämä, joka jankuttaa tästä samasta asiasta sivu toisensa perään? Ok, sinulle ei uponnut. Joo joo, tajuttiin. Kaikille tuli selväksi. Autisti.

Vierailija kirjoitti:

Mutta tiedätkös että hän on onnellinen lapsistaan ja miehestään ja elämästään.

Että muhi sinä vain katkeruudessasi ja anna toisen elää.

Epäilen vahvasti. On myös minun exäni ja elää katkeran kitkerää elämää väkivaltaisessa liitossa. Mitäs läksi.

Vierailija kirjoitti:

Mutta tiedätkös että hän on onnellinen lapsistaan ja miehestään ja elämästään.

Että muhi sinä vain katkeruudessasi ja anna toisen elää.

Varmasti rakastaa lapsiaan. Mutta onko onnellinen... Vaikea uskoa noilla spekseillä.

Olihan se raskasta aikaa kun lapset olivat ihan pieniä. Mutta nyt kun ovat jo vähän isompia elän onnellisinta aikaa elämässäni. Onneksi myös lasten isä on kanssani samalla aaltopituudella.

Onpas osunut monen mamman hermoon.

Miten se teiltä on pois, että yksi mies on tajunnut, että ei halua sitä lapsiperhehelvettiä? Vai pakollako sen pitäisi pariutua ja kestää sitä paskahärdelliä 20+ vuotta?

Onnittelut, ap. Toivottavasti kuitenkin hoidit eron tyylikkäästi etkä kadonnut mulkkumaisesti takavasemmalle. Ja lisääntymisasia on aika perustavanlaatuinen kysymys parisuhteessa: siitä on neuvoteltava ajoissa eikä viiden avoliittovuoden jälkeen.

Moni nainen haluaa muuta tilalle, kun niin sanotusti kukka lakastuu. Silloin on hyvä siirtyä sinkuilemasta tai dinkkuilemasta lapsiperhe-elämän pyörteisiin. Tämä on ihan luonnollista elämää ja kehitystä. Kun ruoto on kunnossa, on mukava olla vapaa. Mutta jossain vaiheessa kannattaa jo siirtyä muihin haasteisiin. Ehkä miesten on tätä hankala ymmärtää. (Ja tottakai on myös naisia, jotka eivät vain halua lapsia ajan kulumisesta huolimatta.)

Vierailija kirjoitti:

Onpas osunut monen mamman hermoon.

Miten se teiltä on pois, että yksi mies on tajunnut, että ei halua sitä lapsiperhehelvettiä? Vai pakollako sen pitäisi pariutua ja kestää sitä paskahärdelliä 20+ vuotta?

Onnittelut, ap. Toivottavasti kuitenkin hoidit eron tyylikkäästi etkä kadonnut mulkkumaisesti takavasemmalle. Ja lisääntymisasia on aika perustavanlaatuinen kysymys parisuhteessa: siitä on neuvoteltava ajoissa eikä viiden avoliittovuoden jälkeen.

Ei osunut hermoon, mutta se ihmetyttää, miten ap ja kumppanit kuvittelevat automaattisesti kaikkien perheellisten elävän lapsiperhehelvettiä. Sehän on hyvä asia, että jos ei lapsia halua, ei niitä tee. Ap kuvittelee, että muille lapset ovat tupsahtaneet taivaasta eikä kukaan ole oikeasti harkinnut tekeekö lapsia vai ei. Paitsi hän.