Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Näin juuri eksäni maha pystyssä ja naama punaisena työntämässä lastenvaunuja
13.06.2016 |
Taisin niin sanotusti väistää luodin eroamalla ajoissa. :D
Onko muilla ollut samanlaisia eksähavaintoja?
Kommentit (213)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhe-elämä ei ole kovin kadehdittavaa.. Mutta kai se täytyy jokaisen kokea ihan itse, onneksi näin tai muuten syntyvyys romahtaisi.
Voi kuule, kyllä siinä on kadehdittavaa mikäli tietty niitä lapsia haluaa 😊 sain ekani puoli vuotta sitten ja hän on parasta mitä elämässäni on tapahtunut. En vaihtaisi lapsettoman arkeen.
Etkä edes pysty vaikka haluaisit joten parasta vaan yrittää pitää tuo asenne jatkossakin :D
ONNEKSI ei voi enää vaihtaa 😉
Ai jos voisit, niin vaihtasit?
Sanoiko hän niin? Ei. Ja itteasiassa olen erimieltä. Voihan sitä vaikka jättää lapsen kumppanilleen ja alkaa maksaa elatusmaksuja, muttei muuten osallistua lastensa elämään tai heivata adoptioon ja kieltää yhteydenpito. Mutta kun ei halua vaihtaa.
Lakkaa jo jankuttamasta, se voi olla mielipiteesi, muttei muuta sitä silti todeksi, vaikka kuin sitä kiljuisin ja jankkaisit.
Annetaan hänen olla. Tuolla kaverilla on nyt jotain patoutumaa jota purkaa vakuuttelemalla itselleen perhe-elämän olevan kauheaa ja lapsellisten kadehtivan häntä.
.
Ehkäpä jopa vahva epäilys, ettei itse voi lapsia saada ja siksi pakko vakuutella, ettei niitä haluakaan. Ja joo, vela-elämässä ei ole mitään vikaa, mutta jos pitää palstalla tehdä tällaisia ketjuja, niin kertoo ettei siihen omaan elämään ehkä ollakaan ihan niin tyytyväisiä.Kai tajuat että täällä on useampi ihminen keskustelemassa? Minä en ole ap, mutta olen se, jota tuo väsynyt mamma kadehtii kun ei itse pääse reissaamaan.
Minäkään en ole ap. Olen se, jonka mielestä lapsetonkin voi tietää ja tietääkin perhe-elämästä ja lapsista, koska on itsekin ollut joskus lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muijat ei vaan tajuu. Onko toi muka niin siistii lykkiä univajeisena, läskinä, pieruverkkareissa mukulaa kärryssä ja samalla kaitsea muita lapsia. Ja päälle vielä rahattomuus. Priceless. Onnea väistöstä ja eikun uutta panopupua etsimään mutta muista käyttää kumia.
On siistii, en vaihtaisi päivääkään pois. Toki en univajeesta kärsinyt, enkä ollut rahaton. Läskiä oli ennen ja nytkin ja pieruverkkarit ovat paras vaate yhä, vaikka lapset teinejä.
Harmi, että sun äitis järkkäs sulle traumaattisen lapsuuden.
Ja mies on myös samaa mieltä? Vai joko lähti lätkimään? Mä en nyt oikein tajuu miten mun äiti tähän liittyy.
Täällä ainakin mies on täysin samaa mieltä! Itseasiassa mies oli se joka vielä viidennen halusi, ja minähän sen hänelle mielelläni sallin. Verkkarit on arkisin ja monesti tukka jää harjaamatta. Nykyään meikkaan/ laittaudun n. 1-2krt viikossa ja senkin 15 minuutissa, siinä missä ennen lapsia meni 1h peilinääressä joka aamu.
Exän kanssa ei koskaan parisuhdetta saatu siihen tilaan että oltaisi yhdessä pystytty suunnitella/ rakentaa tulevaisuutta. Ei sitä koskaan tosissaan lapsista puhuttukaan= parisuhde ei ollut hyvä. Siinä oli pinnalliset arvot siinä suhteessa.
Tämän miehen kanssa uskalsi tähän alkaa jo 6kk seurustelun jälkeen kun perusasiat oli kunnossa. Ja voi luoja kuin meillä onkin parisuhde taivaallinen! Ja illat kun lapset nukkuu niin rakkaus leiskuu, ei siinä paljon verkkarit tai nuutunut ulkoasu mitään paina kun talo on hiljainen niin sitä otetaan silloin kaikki irti.
Pikkulapsiarki on rankkaa eikä kaikki tykkää, mutta se voi olla myös ihanaa aikaa kun parisuhde on kunnossa ja siinä ollaan yhdessä.
Jos sinusta tuntuu että taisit väistää luodin, niin muista että te molemmat väistitte.
Pikkulapsiarki voi olla myös helvettiä mikäli molemmat ei siinä ole mukana.Tää on niin itselleen selittelyä. Kuka muka oikeisti tuntee sen suurempaa kiimaa yli 2v parisuhteen jälkeen? Kyllä se teilläkin taitaa olla pikaiset saunan ja iltalypsyn jälkeen, jonka jälkeen mies kääntää kylkeä, pieraisee ja nukahtaa.
Hah. Joopajoo. Tuohon ei oo vielä tultu. 8-9 vuotta kuljettu samaa matkaa mutta ymmärrän pointin, noin se joillakin menee. Mutta ei sen tarvi mennä noin!
Toki sehän muuttaisi asian heti jos mies olisi kyllästynyt rupsahtaneeseen akkaansa mutta vielä näyttää kipinä silmissä käyvän hälläkin.
Sitäkun pitää arjen tarpeeksi kiireisenä, ei sitä kerkeä toiseen kyllästyä, sitä oikein odottaa niitä hetkiä...
Ei se kaikilla tokikaan noin mene.
Luulenpa että ukkosi joko puikottaa työkaveriaan, tai sinua naidessaan kuvittelee paikalle sen nuoren harjoittelijan. Tämä selittää miksi jaksaa työstää samaa kulunutta koloa. Et kai oikeasti kuvittele olevasi viehettävä noin pitkän liiton jälkeen?
En tiedä oletko koskaan saanut kokea taivaallista seksiä muutta kerron sulle pari juttua:
- Sen kyllä huomaa onko mies kuinka läsnä siinä hetkessä. Ollaanko siinä yhdessä vai onko toinen omissa maailmoissa.
- Sen kyllä tuntee. Siinä vaiheessa kun nainen on jo tullut kerran jos toisenkin, sitä on jo paikat sen verran kiimassa ettei se todellakaan oo mikään sama kulunut kolo. 😃Kyllä, tunnen itseni viehättäväksi vieläkin näin pitkän liiton jälkeen. En siksi mitä peili näyttää vaan siksi miten mies mua edelleen katsoo.
Ja pakko vielä lisätä että mies sen verran äijä hommissa että sillä nuorella harjottelijalla kasvaa parta, ja työkaveri 60.v mies - ei ihan helposti uskoisi että niitä seksin aikana ajattelee. 😂
Miehelläsi voi hyvin olla homofantasioita, biseksuaalisuus on paljon luultua yleisempää. Toisekseen, kirjoitat kuin aviokriisissä onnellista liittoa vakuuttava Kerttu 50+. Anna kun arvaan, kuuntelet Kaija Koota?
Muutenkin teksitisi: täyttä paskaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhe-elämä ei ole kovin kadehdittavaa.. Mutta kai se täytyy jokaisen kokea ihan itse, onneksi näin tai muuten syntyvyys romahtaisi.
Voi kuule, kyllä siinä on kadehdittavaa mikäli tietty niitä lapsia haluaa 😊 sain ekani puoli vuotta sitten ja hän on parasta mitä elämässäni on tapahtunut. En vaihtaisi lapsettoman arkeen.
Etkä edes pysty vaikka haluaisit joten parasta vaan yrittää pitää tuo asenne jatkossakin :D
ONNEKSI ei voi enää vaihtaa 😉
Ai jos voisit, niin vaihtasit?
Sanoiko hän niin? Ei. Ja itteasiassa olen erimieltä. Voihan sitä vaikka jättää lapsen kumppanilleen ja alkaa maksaa elatusmaksuja, muttei muuten osallistua lastensa elämään tai heivata adoptioon ja kieltää yhteydenpito. Mutta kun ei halua vaihtaa.
Lakkaa jo jankuttamasta, se voi olla mielipiteesi, muttei muuta sitä silti todeksi, vaikka kuin sitä kiljuisin ja jankkaisit.
Itseasiassa tuo oli ensimmäinen viesti minulta tähän keskusteluun, että en pitäisi tuota jankuttamisena.
Sitähän minä just KYSYIN (en siis väittänyt), että onko tilanne tosiaan tuo, että jos hän saisi mahdollisuuden, niin vaihtaisiko? Kun itse väitti, ettei "onneksi pysty vaihtamaan".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muijat ei vaan tajuu. Onko toi muka niin siistii lykkiä univajeisena, läskinä, pieruverkkareissa mukulaa kärryssä ja samalla kaitsea muita lapsia. Ja päälle vielä rahattomuus. Priceless. Onnea väistöstä ja eikun uutta panopupua etsimään mutta muista käyttää kumia.
Joo, ei ole herkkua tuo. "Panopupu" on ja tuplaehkäisy käytössä, kunnes saa laitettua piuhat poikki. Kiitos onnitteluista.
Panopupu = Mrs. Palm & her five lovely daughters
Jotenkin tulee sellainen olo, että mammat kokevat jonkinlaiseksi uhaksi sellaiset miehet, joita ei saa hujattua mukaan tuohon lapsiperhehärdelliin.
Jotenkin tuntuu, että "tuollaisila miehillä" olisi muutakin tekemistä kuin tehdä naiiveja avauksia Vauva-lehden keskustelupalstalle. Mutta ken tietää? Yleensä ihmiset, jotka ovat onnellisia omasta eälämäntilanteestaan, eivät koe, että heidän pitäisi puhua halveksivasti toisten ihmisten valinnoista, mutta taas: ken tietää?
Onko se halveksuntaa, että näkee vilaukselta, minkälaista oma elämä olisi pahimmillaan voinut olla, jos olisi valinnut toisin?
Awww, pahimmillaan? Täytyy sanoa, et sun kanssa on kyl harrastettu curling vanhemmuutta kerrassaan, jos pienen lapsen hankinta on kamalinta mitä elämässä voi sattua.
Joko oot teini, mikä on todennäköisintä, tai pahempaa, sulle on jäänyt teinivaihde päälle. Älä huoli, ei lapset ole elämän pilaava asia, mutta vaatii kyllä sen, että lapsuus ja oman navan töllöttäminen jää pois ja pitää olla oikeesti aikuinen, jos haluaa tarjota lapselleen hyvän lapsuuden ja tulevaisuuden.
"Pienen lapsen hankinta" :D
Eipä se kauaa pienenä pysy. Kuulostaa niin tyhmältä.
Järkevämpää olisi sanoa että haluaa teinin kuin että haluaa vauvan. Vauva se kakara on vuoden ja teini seitsemän vuotta....
Mutta tietysti kun se vauva on lähempänä nukkea jolla on tottunut leikkimään ja jonka muija hankkii vain omaa hyysäämistarvettaan varten, niin sellaiseksi myös lapsen mielessään kuvittelee.
No sitähän se ap kauhisteli, äitiä ja kun pientä lasta lykittiin rattaissa. Ja kyllä täytyy olla vajaa, jos luulee, ettei lapsi kasva teiniksi ja siitä aikuiseksi. Ja on ihminen kauemmin aikuinen kuin teini, pitäisikö kirjoittaa,että haluaa aikuisen?
Ja lapsen saamisessa ei välttämättä kyse ole mistään hyysäämisen tarpeesta, vaan myös halusta ottaa elämäänsä uuden ihmisen, jota rakastaa yhtä ehdottomasti kuin kumppaniaan. Ja miksi luulet, että vaan "muijat" haluavat hankkia lapsia, kyllä meilläkin, kuten aikaisemmissakin viesteissä oli perheitä, joiden suurinpia lapsifaneja olivat perheen miehet?
Ei ole kyse siitä että luulisi mitään sellaista, vaan kun porsimisohjelma napsahtaa päälle, vauva on se jonka kuvat silmiin ilmestyy. Harvemmin kai kadulla kulkija huokailee nähdessään vaikka 17-vuotiaita, että oih, olisipa minullakin lapsi. Tai edes enää viisivuotiaista.
Se aikuinen ei enää ole "omaisuuttasi" ja elä päätäntävaltasi alla. Eli ei pitäisi.
Ja kyllä se on se hyysäämis- ja omistamisenhalu, ellei ihan uusiin ihmisiin tutustumaan kykenemätön autisti ole.
Ja kyllä jo ihan tilastollisesti katsottuna, jos et empiirisesti ole onnistunut huomaamaan, muijat niitä pershedelmiä pakkomielteisemmin vääntävät.................
Täällä ilmoittautuu yksi joka lasta miettiessään sai silmiinsä juuri ne teini-ikäisten lasten kuvat :) miten hauska sitten seurata heidän romanssejaan, näsäviisailujaan, kaveriporukoita, koulumaailmaa.. ja sitten järjestellään rippi- ja ylioppilasjuhlia. Purra hampaita yhteen kun toinen luukuttaa nykynuorison paskaa musiikkia, hakea juhliva poika kotiin jostain kotibileistä toiselta puolelta kaupunkia ja pysähtyä matkan varrella kun tulee oksu. Minä haluan ihan kaikkea tuosta perhe-elämästä, haluan kokea mahdollisimman paljon elämää. Ja varsinkin sitten kun itse on 6-kymppinen, niin miten hienoa on kun oma poika on 3-kymppinen. Nuo joidenkin perustelut lapsettoman elämän ihanuudelle kuvaavat hyvin nykyajan kaikki-mulle-heti-mentaliteettia. Tehkää mitä teette, toiset on pelkureita eivätkä uskalla lähteä tähän. Toisille se elämän sisältö on viettää ikuisesti lomaromansseja tropiikissa, tai ainakin notkua siellä tropiikin baaritiskillä sitten puhumassa niistä nuoruusvuosien valloituksista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhe-elämä ei ole kovin kadehdittavaa.. Mutta kai se täytyy jokaisen kokea ihan itse, onneksi näin tai muuten syntyvyys romahtaisi.
Voi kuule, kyllä siinä on kadehdittavaa mikäli tietty niitä lapsia haluaa 😊 sain ekani puoli vuotta sitten ja hän on parasta mitä elämässäni on tapahtunut. En vaihtaisi lapsettoman arkeen.
Etkä edes pysty vaikka haluaisit joten parasta vaan yrittää pitää tuo asenne jatkossakin :D
ONNEKSI ei voi enää vaihtaa 😉
Ai jos voisit, niin vaihtasit?
Sanoiko hän niin? Ei. Ja itteasiassa olen erimieltä. Voihan sitä vaikka jättää lapsen kumppanilleen ja alkaa maksaa elatusmaksuja, muttei muuten osallistua lastensa elämään tai heivata adoptioon ja kieltää yhteydenpito. Mutta kun ei halua vaihtaa.
Lakkaa jo jankuttamasta, se voi olla mielipiteesi, muttei muuta sitä silti todeksi, vaikka kuin sitä kiljuisin ja jankkaisit.
Annetaan hänen olla. Tuolla kaverilla on nyt jotain patoutumaa jota purkaa vakuuttelemalla itselleen perhe-elämän olevan kauheaa ja lapsellisten kadehtivan häntä.
.
Ehkäpä jopa vahva epäilys, ettei itse voi lapsia saada ja siksi pakko vakuutella, ettei niitä haluakaan. Ja joo, vela-elämässä ei ole mitään vikaa, mutta jos pitää palstalla tehdä tällaisia ketjuja, niin kertoo ettei siihen omaan elämään ehkä ollakaan ihan niin tyytyväisiä.Kaksi säälittävintä tietämääni argumenttia, joissa haisee itsepetos kilometrien päähän:
1. Aiheesta koulukiusaaminen: "Se kiusaa sua siks, kun se on vaan kateellinen."
2. Aiheesta lapsiperhe-elämä: "Se haukkuu ja väittää ettei halua lapsia, kun ei se varmaan voi ite edes saada niitä."
Ihan tyypillisiä naisten defenssivastauksia. Itsepetoksessa on mukava elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhe-elämä ei ole kovin kadehdittavaa.. Mutta kai se täytyy jokaisen kokea ihan itse, onneksi näin tai muuten syntyvyys romahtaisi.
Voi kuule, kyllä siinä on kadehdittavaa mikäli tietty niitä lapsia haluaa 😊 sain ekani puoli vuotta sitten ja hän on parasta mitä elämässäni on tapahtunut. En vaihtaisi lapsettoman arkeen.
Älä jauha kakkaa. En tiedä yhtäkään perheellistä, joka ei kadehtien kuuntelisi tarinoitani ulkomaanmatkoista, lomaromansseista tai villeistä illoista tropiikissa.
Eiköhän homma ole niin että tuo kateus on vain kuvitelmaasi. En itse vaihtaisi lastani mihinkään matkoihin ja päämäärättömään elämään "lomaromansseineen".
.
Sinä elelet sellaista elämää kun tykkäät, eihän kukaan ole sinua pakottamassa hankkimaan lapsia, joten en nyt ymmärrä mikä on ongelmasi. Sisäisesti exäsi kohtaaminen aiheutti sinulle jotain, kun asiaa niin pohdit ja jankutay, miten kivaa elämä on ilman perhettä ja kuinka perheelliset kadehtivat sinua. Enitenhän tässä nyt vakuuttelet itseäsi sillä asialla.
.
Matkustele ja elä elämää jota haluat, me muut teemme samoin. Jos se elämä verrattuna toisenlaiseen elämään aiheuttaa tarvetta vakuutella, niin asiaa kannattaa pohtia sen sijaan että riitelet foorumilla.Haha höpö höpö, pitkä vastauksesi todisti, että osui ja upposi tunteisiin asti :D Onneksi ei tarvi itse elää kamalaa perhe-elämää.
No kerroppas mitä siinä perhe-elämässä nyt niin on? Varsinkin kun sulla ei ole henkilökohtaista kokemusta asiassa, niin haluaisin kuulla mitä kuvittelet siinä tapahtuvan.
Olen ihan riittävästi nähnyt loppuun palaneita vanhempia, katkenneita liittoja ja rääkyviä murkuloita rääkyvän äitinsä kanssa. Ei kiitos, odotan elämältä enemmän.
No sehän on vain suunnittelun puutetta. Tiedän minäkin lapsettomia, jotka ovat sössineet elämänsä ahdistavaksi.
.
Itse olen tyytyväinen yhden lapsen äiti. Lisää ei tule ainakaan pienellä ikäerolla, saadaan keskittyä täysillä tähän yhteen ja rahatkin riittää.
.
Samaan aikaan sitten tiedän perheitä, joissa hankittu lasta lapsen perään kiireellä ja nyt ollaan köyhiä ja loppuunpalaneita. Heidän perhe-elämäänsä en kadehdi.
Lapseton on aina "lapsellista" onnellisempi ja tasapainoisempi. Tämä on fakta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhe-elämä ei ole kovin kadehdittavaa.. Mutta kai se täytyy jokaisen kokea ihan itse, onneksi näin tai muuten syntyvyys romahtaisi.
Voi kuule, kyllä siinä on kadehdittavaa mikäli tietty niitä lapsia haluaa 😊 sain ekani puoli vuotta sitten ja hän on parasta mitä elämässäni on tapahtunut. En vaihtaisi lapsettoman arkeen.
Älä jauha kakkaa. En tiedä yhtäkään perheellistä, joka ei kadehtien kuuntelisi tarinoitani ulkomaanmatkoista, lomaromansseista tai villeistä illoista tropiikissa.
Eiköhän homma ole niin että tuo kateus on vain kuvitelmaasi. En itse vaihtaisi lastani mihinkään matkoihin ja päämäärättömään elämään "lomaromansseineen".
.
Sinä elelet sellaista elämää kun tykkäät, eihän kukaan ole sinua pakottamassa hankkimaan lapsia, joten en nyt ymmärrä mikä on ongelmasi. Sisäisesti exäsi kohtaaminen aiheutti sinulle jotain, kun asiaa niin pohdit ja jankutay, miten kivaa elämä on ilman perhettä ja kuinka perheelliset kadehtivat sinua. Enitenhän tässä nyt vakuuttelet itseäsi sillä asialla.
.
Matkustele ja elä elämää jota haluat, me muut teemme samoin. Jos se elämä verrattuna toisenlaiseen elämään aiheuttaa tarvetta vakuutella, niin asiaa kannattaa pohtia sen sijaan että riitelet foorumilla.Haha höpö höpö, pitkä vastauksesi todisti, että osui ja upposi tunteisiin asti :D Onneksi ei tarvi itse elää kamalaa perhe-elämää.
No kerroppas mitä siinä perhe-elämässä nyt niin on? Varsinkin kun sulla ei ole henkilökohtaista kokemusta asiassa, niin haluaisin kuulla mitä kuvittelet siinä tapahtuvan.
Eiköhän keskustelukumppanisi ole joskus ollut ja on edelleenkin itsekin jonkun lapsi, eli tietää varsin omakohtaisesti, millaista perhe-elämä on.
Ehkäpä, mutta eihän tässä ketjussa kyse ollut siitä miten huokailtiin helpotuksesta miten ei joutunut rattaanlykkijän lapseksi, vaan miten ei joutunut lapsen isäksi, et nyt sit faktoja pöytään mitä kauheeta on olla isä? Tai kun on siltä säästytty, niin ne ennakkoluulot ja pelot vaan esille, koska siitä ei ole sitä omakohtaista kokemusta.
Mitä kamalaa lapsen saamisessa nyt niin on?Argumenttisi ontuu. Jos ja luultavasti kun keskustelukumppanillasi on ollut isä, hän tietää/ymmärtää, mitä kauheaa isyydessä on.
Jaa-a, on mullakin äiti, mutta eipä oikeesti tiennyt mitä äitiys ja äitinä oleminen on. Niin hyvässä kuin pahassa. Se tieto kuitenkin tulee enimmäkseen lapsena olleen näkökulmasta, vaikka aikuiseksi onkin jo kasvanut ja välit säilyttänyt.
Ihan sama kui sanoisit et tietäisit miltä benjihyppy tuntuu, vaikkei koskaan oo hypännyt, mutta oot sivusta seurannut.
Ei tietenkään voi tietää tasan tarkkaan, miltä jostain toisesta on tuntunut tai tuntuu, mutta kyllä siitä sen verran sentään ymmärtää, että voi muodostaa kuvan siitä, onko perhe-elämä ja vanhemmuus jotain sellaista, mitä itselleen haluaa.
Tietämättä miltä benji-hyppy tuntuu, voin sanoa näkemäni ja kuulemani perusteella, onko se jotain sellaista, mitä haluan itsekin kokea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muijat ei vaan tajuu. Onko toi muka niin siistii lykkiä univajeisena, läskinä, pieruverkkareissa mukulaa kärryssä ja samalla kaitsea muita lapsia. Ja päälle vielä rahattomuus. Priceless. Onnea väistöstä ja eikun uutta panopupua etsimään mutta muista käyttää kumia.
Joo, ei ole herkkua tuo. "Panopupu" on ja tuplaehkäisy käytössä, kunnes saa laitettua piuhat poikki. Kiitos onnitteluista.
Panopupu = Mrs. Palm & her five lovely daughters
Jotenkin tulee sellainen olo, että mammat kokevat jonkinlaiseksi uhaksi sellaiset miehet, joita ei saa hujattua mukaan tuohon lapsiperhehärdelliin.
Jotenkin tuntuu, että "tuollaisila miehillä" olisi muutakin tekemistä kuin tehdä naiiveja avauksia Vauva-lehden keskustelupalstalle. Mutta ken tietää? Yleensä ihmiset, jotka ovat onnellisia omasta eälämäntilanteestaan, eivät koe, että heidän pitäisi puhua halveksivasti toisten ihmisten valinnoista, mutta taas: ken tietää?
Onko se halveksuntaa, että näkee vilaukselta, minkälaista oma elämä olisi pahimmillaan voinut olla, jos olisi valinnut toisin?
Awww, pahimmillaan? Täytyy sanoa, et sun kanssa on kyl harrastettu curling vanhemmuutta kerrassaan, jos pienen lapsen hankinta on kamalinta mitä elämässä voi sattua.
Joko oot teini, mikä on todennäköisintä, tai pahempaa, sulle on jäänyt teinivaihde päälle. Älä huoli, ei lapset ole elämän pilaava asia, mutta vaatii kyllä sen, että lapsuus ja oman navan töllöttäminen jää pois ja pitää olla oikeesti aikuinen, jos haluaa tarjota lapselleen hyvän lapsuuden ja tulevaisuuden.
"Pienen lapsen hankinta" :D
Eipä se kauaa pienenä pysy. Kuulostaa niin tyhmältä.
Järkevämpää olisi sanoa että haluaa teinin kuin että haluaa vauvan. Vauva se kakara on vuoden ja teini seitsemän vuotta....
Mutta tietysti kun se vauva on lähempänä nukkea jolla on tottunut leikkimään ja jonka muija hankkii vain omaa hyysäämistarvettaan varten, niin sellaiseksi myös lapsen mielessään kuvittelee.
No sitähän se ap kauhisteli, äitiä ja kun pientä lasta lykittiin rattaissa. Ja kyllä täytyy olla vajaa, jos luulee, ettei lapsi kasva teiniksi ja siitä aikuiseksi. Ja on ihminen kauemmin aikuinen kuin teini, pitäisikö kirjoittaa,että haluaa aikuisen?
Ja lapsen saamisessa ei välttämättä kyse ole mistään hyysäämisen tarpeesta, vaan myös halusta ottaa elämäänsä uuden ihmisen, jota rakastaa yhtä ehdottomasti kuin kumppaniaan. Ja miksi luulet, että vaan "muijat" haluavat hankkia lapsia, kyllä meilläkin, kuten aikaisemmissakin viesteissä oli perheitä, joiden suurinpia lapsifaneja olivat perheen miehet?
Ei ole kyse siitä että luulisi mitään sellaista, vaan kun porsimisohjelma napsahtaa päälle, vauva on se jonka kuvat silmiin ilmestyy. Harvemmin kai kadulla kulkija huokailee nähdessään vaikka 17-vuotiaita, että oih, olisipa minullakin lapsi. Tai edes enää viisivuotiaista.
Se aikuinen ei enää ole "omaisuuttasi" ja elä päätäntävaltasi alla. Eli ei pitäisi.
Ja kyllä se on se hyysäämis- ja omistamisenhalu, ellei ihan uusiin ihmisiin tutustumaan kykenemätön autisti ole.
Ja kyllä jo ihan tilastollisesti katsottuna, jos et empiirisesti ole onnistunut huomaamaan, muijat niitä pershedelmiä pakkomielteisemmin vääntävät.................
Täällä ilmoittautuu yksi joka lasta miettiessään sai silmiinsä juuri ne teini-ikäisten lasten kuvat :) miten hauska sitten seurata heidän romanssejaan, näsäviisailujaan, kaveriporukoita, koulumaailmaa.. ja sitten järjestellään rippi- ja ylioppilasjuhlia. Purra hampaita yhteen kun toinen luukuttaa nykynuorison paskaa musiikkia, hakea juhliva poika kotiin jostain kotibileistä toiselta puolelta kaupunkia ja pysähtyä matkan varrella kun tulee oksu. Minä haluan ihan kaikkea tuosta perhe-elämästä, haluan kokea mahdollisimman paljon elämää. Ja varsinkin sitten kun itse on 6-kymppinen, niin miten hienoa on kun oma poika on 3-kymppinen. Nuo joidenkin perustelut lapsettoman elämän ihanuudelle kuvaavat hyvin nykyajan kaikki-mulle-heti-mentaliteettia. Tehkää mitä teette, toiset on pelkureita eivätkä uskalla lähteä tähän. Toisille se elämän sisältö on viettää ikuisesti lomaromansseja tropiikissa, tai ainakin notkua siellä tropiikin baaritiskillä sitten puhumassa niistä nuoruusvuosien valloituksista.
Kyse ei ole uskaltamisesta, vaan kiinnostuksen puutteesta. Kuvailemasi perhe-elämä kuulostaa painajaismaiselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muijat ei vaan tajuu. Onko toi muka niin siistii lykkiä univajeisena, läskinä, pieruverkkareissa mukulaa kärryssä ja samalla kaitsea muita lapsia. Ja päälle vielä rahattomuus. Priceless. Onnea väistöstä ja eikun uutta panopupua etsimään mutta muista käyttää kumia.
Joo, ei ole herkkua tuo. "Panopupu" on ja tuplaehkäisy käytössä, kunnes saa laitettua piuhat poikki. Kiitos onnitteluista.
Panopupu = Mrs. Palm & her five lovely daughters
Jotenkin tulee sellainen olo, että mammat kokevat jonkinlaiseksi uhaksi sellaiset miehet, joita ei saa hujattua mukaan tuohon lapsiperhehärdelliin.
Jotenkin tuntuu, että "tuollaisila miehillä" olisi muutakin tekemistä kuin tehdä naiiveja avauksia Vauva-lehden keskustelupalstalle. Mutta ken tietää? Yleensä ihmiset, jotka ovat onnellisia omasta eälämäntilanteestaan, eivät koe, että heidän pitäisi puhua halveksivasti toisten ihmisten valinnoista, mutta taas: ken tietää?
Onko se halveksuntaa, että näkee vilaukselta, minkälaista oma elämä olisi pahimmillaan voinut olla, jos olisi valinnut toisin?
Awww, pahimmillaan? Täytyy sanoa, et sun kanssa on kyl harrastettu curling vanhemmuutta kerrassaan, jos pienen lapsen hankinta on kamalinta mitä elämässä voi sattua.
Joko oot teini, mikä on todennäköisintä, tai pahempaa, sulle on jäänyt teinivaihde päälle. Älä huoli, ei lapset ole elämän pilaava asia, mutta vaatii kyllä sen, että lapsuus ja oman navan töllöttäminen jää pois ja pitää olla oikeesti aikuinen, jos haluaa tarjota lapselleen hyvän lapsuuden ja tulevaisuuden.
"Pienen lapsen hankinta" :D
Eipä se kauaa pienenä pysy. Kuulostaa niin tyhmältä.
Järkevämpää olisi sanoa että haluaa teinin kuin että haluaa vauvan. Vauva se kakara on vuoden ja teini seitsemän vuotta....
Mutta tietysti kun se vauva on lähempänä nukkea jolla on tottunut leikkimään ja jonka muija hankkii vain omaa hyysäämistarvettaan varten, niin sellaiseksi myös lapsen mielessään kuvittelee.
No sitähän se ap kauhisteli, äitiä ja kun pientä lasta lykittiin rattaissa. Ja kyllä täytyy olla vajaa, jos luulee, ettei lapsi kasva teiniksi ja siitä aikuiseksi. Ja on ihminen kauemmin aikuinen kuin teini, pitäisikö kirjoittaa,että haluaa aikuisen?
Ja lapsen saamisessa ei välttämättä kyse ole mistään hyysäämisen tarpeesta, vaan myös halusta ottaa elämäänsä uuden ihmisen, jota rakastaa yhtä ehdottomasti kuin kumppaniaan. Ja miksi luulet, että vaan "muijat" haluavat hankkia lapsia, kyllä meilläkin, kuten aikaisemmissakin viesteissä oli perheitä, joiden suurinpia lapsifaneja olivat perheen miehet?
Ei ole kyse siitä että luulisi mitään sellaista, vaan kun porsimisohjelma napsahtaa päälle, vauva on se jonka kuvat silmiin ilmestyy. Harvemmin kai kadulla kulkija huokailee nähdessään vaikka 17-vuotiaita, että oih, olisipa minullakin lapsi. Tai edes enää viisivuotiaista.
Se aikuinen ei enää ole "omaisuuttasi" ja elä päätäntävaltasi alla. Eli ei pitäisi.
Ja kyllä se on se hyysäämis- ja omistamisenhalu, ellei ihan uusiin ihmisiin tutustumaan kykenemätön autisti ole.
Ja kyllä jo ihan tilastollisesti katsottuna, jos et empiirisesti ole onnistunut huomaamaan, muijat niitä pershedelmiä pakkomielteisemmin vääntävät.................
Täällä ilmoittautuu yksi joka lasta miettiessään sai silmiinsä juuri ne teini-ikäisten lasten kuvat :) miten hauska sitten seurata heidän romanssejaan, näsäviisailujaan, kaveriporukoita, koulumaailmaa.. ja sitten järjestellään rippi- ja ylioppilasjuhlia. Purra hampaita yhteen kun toinen luukuttaa nykynuorison paskaa musiikkia, hakea juhliva poika kotiin jostain kotibileistä toiselta puolelta kaupunkia ja pysähtyä matkan varrella kun tulee oksu. Minä haluan ihan kaikkea tuosta perhe-elämästä, haluan kokea mahdollisimman paljon elämää. Ja varsinkin sitten kun itse on 6-kymppinen, niin miten hienoa on kun oma poika on 3-kymppinen. Nuo joidenkin perustelut lapsettoman elämän ihanuudelle kuvaavat hyvin nykyajan kaikki-mulle-heti-mentaliteettia. Tehkää mitä teette, toiset on pelkureita eivätkä uskalla lähteä tähän. Toisille se elämän sisältö on viettää ikuisesti lomaromansseja tropiikissa, tai ainakin notkua siellä tropiikin baaritiskillä sitten puhumassa niistä nuoruusvuosien valloituksista.
Sinähän niistä nuoruudenvalloituksista puhut, kun et ole elänyt päivääkänä lastensaannin jälkeen. Itsehän saan romansseja tuon tuosta, ja meinaan vanhana patunakin hurmata nutturamummoja hotellin hieromasalongissa. Voidaan sitten saunassa ukkojen kanssa jutella kenellä mummoista oli kurttuisin kurttu.
Tämä ketju on muuten siitä mielenkiintoinen, ettei enää tiedä kuka röllää ja kuka lankeaa. Veikkaan että kaikki rölläävät eikä kukaan lankea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, feel ya man! Itsellä parikin eksää tällä hetkellä maha pystyssä jollekin tossukkamiehelle :D Olisivat halunneet kanssani lapsia, mutta sanoin !Vamos! ja käännyin 360 astetta toiseen suuntaan. Siellä ne epätoivo silmissään kykkivät kohta hiekkalaatikolla haikaillen paremmasta, kun muuta sen reino-tossu miehensä lisäksi eivät tule saamaan :D
Käännyit 360 astetta toiseen suuntaan? Kuinka tämä käytännössä tapahtuu?
Nouse ylös, kierrä 360 astetta. Näin, ei pitäisi olla vaikeaa edes av-mammalle.
Ja mitäs siinä nenän edessä näkyy, kun 360 astetta pyörähdät? Et ole kovin kauas eksistäsi päässyt.
Tiedätkö, jankuttamalla tätä netin vanhinta vitsiä vastaan autistisella raivolla nolaat vain itsesi.
eri
Tuo oli minun eka kommentti, joten en ole jankuttanut. Mikä tämä netin vanhin vitsi on? Kerrotko, kun en ole sitä kuullut?
Netin vanhin vitsi:
"Käännyin 360 astetta toiseen suuntaan". Kaikki ymmärtävät tämän olevan vitsi jos matikasta mitään tajuavat. Vähän sama kuin jos hermostuu, niin voidaan sanoa että siirryin hengittämään manuaalisesti. Tarviiko kaikki helvetti selittää?
Monikohan on tuon "laatuvitsin" kuullut? Oliko kenties siun itses keksimä?
Huoh... Tämä palsta yllättää ei niin iloisesti joka päivä. Joo, oli varmaan MIUN itseni keksimä, tätähän on viljelty ysäriltä asti. Ja ihan puhekielessäkin. Tietysti jos juuri SINÄ et ole kuullut sitä niin sitä ei ole voinut olla olemassa. Ei tuota tarvi edes tajuta, niin simppeli juttu se on.
Mistä kivenkolosta te kaksi ryömitte?
Joo, ei tarvii kun 3 promillen humalan, että saattaa jotain naurattaa. Hohhoo, käänny 360 astetta. Mutta sehän on täysi kierros.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhe-elämä ei ole kovin kadehdittavaa.. Mutta kai se täytyy jokaisen kokea ihan itse, onneksi näin tai muuten syntyvyys romahtaisi.
Voi kuule, kyllä siinä on kadehdittavaa mikäli tietty niitä lapsia haluaa 😊 sain ekani puoli vuotta sitten ja hän on parasta mitä elämässäni on tapahtunut. En vaihtaisi lapsettoman arkeen.
Älä jauha kakkaa. En tiedä yhtäkään perheellistä, joka ei kadehtien kuuntelisi tarinoitani ulkomaanmatkoista, lomaromansseista tai villeistä illoista tropiikissa.
Eiköhän homma ole niin että tuo kateus on vain kuvitelmaasi. En itse vaihtaisi lastani mihinkään matkoihin ja päämäärättömään elämään "lomaromansseineen".
.
Sinä elelet sellaista elämää kun tykkäät, eihän kukaan ole sinua pakottamassa hankkimaan lapsia, joten en nyt ymmärrä mikä on ongelmasi. Sisäisesti exäsi kohtaaminen aiheutti sinulle jotain, kun asiaa niin pohdit ja jankutay, miten kivaa elämä on ilman perhettä ja kuinka perheelliset kadehtivat sinua. Enitenhän tässä nyt vakuuttelet itseäsi sillä asialla.
.
Matkustele ja elä elämää jota haluat, me muut teemme samoin. Jos se elämä verrattuna toisenlaiseen elämään aiheuttaa tarvetta vakuutella, niin asiaa kannattaa pohtia sen sijaan että riitelet foorumilla.Haha höpö höpö, pitkä vastauksesi todisti, että osui ja upposi tunteisiin asti :D Onneksi ei tarvi itse elää kamalaa perhe-elämää.
No kerroppas mitä siinä perhe-elämässä nyt niin on? Varsinkin kun sulla ei ole henkilökohtaista kokemusta asiassa, niin haluaisin kuulla mitä kuvittelet siinä tapahtuvan.
Eiköhän keskustelukumppanisi ole joskus ollut ja on edelleenkin itsekin jonkun lapsi, eli tietää varsin omakohtaisesti, millaista perhe-elämä on.
Ehkäpä, mutta eihän tässä ketjussa kyse ollut siitä miten huokailtiin helpotuksesta miten ei joutunut rattaanlykkijän lapseksi, vaan miten ei joutunut lapsen isäksi, et nyt sit faktoja pöytään mitä kauheeta on olla isä? Tai kun on siltä säästytty, niin ne ennakkoluulot ja pelot vaan esille, koska siitä ei ole sitä omakohtaista kokemusta.
Mitä kamalaa lapsen saamisessa nyt niin on?Olisiko vaikka toi, ettei kaikki halua lapsia? Tarviiko sen suurempaa syytä?
Kaikki eivät halua lapsia, se on selvää ja yhtä hyvä valinta elämälle kuin lasten hankkiminenkin.
Mutta sitten jos tehdään keskusteluita, joissa tällä tavoin jankutetaan sen oman valinnan parhautta ja kiskotaan kateuskorttia, kertoo sitten taas omaa tarinaa.
.
Mites, jos perheellinen tekisi samanlaisen keskustelun vakuutellen, miten jokainen vapaaehtoisesti lapseton on hänelle kateellinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhe-elämä ei ole kovin kadehdittavaa.. Mutta kai se täytyy jokaisen kokea ihan itse, onneksi näin tai muuten syntyvyys romahtaisi.
Voi kuule, kyllä siinä on kadehdittavaa mikäli tietty niitä lapsia haluaa 😊 sain ekani puoli vuotta sitten ja hän on parasta mitä elämässäni on tapahtunut. En vaihtaisi lapsettoman arkeen.
Etkä edes pysty vaikka haluaisit joten parasta vaan yrittää pitää tuo asenne jatkossakin :D
ONNEKSI ei voi enää vaihtaa 😉
Ai jos voisit, niin vaihtasit?
Sanoiko hän niin? Ei. Ja itteasiassa olen erimieltä. Voihan sitä vaikka jättää lapsen kumppanilleen ja alkaa maksaa elatusmaksuja, muttei muuten osallistua lastensa elämään tai heivata adoptioon ja kieltää yhteydenpito. Mutta kun ei halua vaihtaa.
Lakkaa jo jankuttamasta, se voi olla mielipiteesi, muttei muuta sitä silti todeksi, vaikka kuin sitä kiljuisin ja jankkaisit.
Annetaan hänen olla. Tuolla kaverilla on nyt jotain patoutumaa jota purkaa vakuuttelemalla itselleen perhe-elämän olevan kauheaa ja lapsellisten kadehtivan häntä.
.
Ehkäpä jopa vahva epäilys, ettei itse voi lapsia saada ja siksi pakko vakuutella, ettei niitä haluakaan. Ja joo, vela-elämässä ei ole mitään vikaa, mutta jos pitää palstalla tehdä tällaisia ketjuja, niin kertoo ettei siihen omaan elämään ehkä ollakaan ihan niin tyytyväisiä.Kai tajuat että täällä on useampi ihminen keskustelemassa? Minä en ole ap, mutta olen se, jota tuo väsynyt mamma kadehtii kun ei itse pääse reissaamaan.
Tää voi palstamammalle tulla yllätyksenä. Minä, minun napa ... :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhe-elämä ei ole kovin kadehdittavaa.. Mutta kai se täytyy jokaisen kokea ihan itse, onneksi näin tai muuten syntyvyys romahtaisi.
Voi kuule, kyllä siinä on kadehdittavaa mikäli tietty niitä lapsia haluaa 😊 sain ekani puoli vuotta sitten ja hän on parasta mitä elämässäni on tapahtunut. En vaihtaisi lapsettoman arkeen.
Älä jauha kakkaa. En tiedä yhtäkään perheellistä, joka ei kadehtien kuuntelisi tarinoitani ulkomaanmatkoista, lomaromansseista tai villeistä illoista tropiikissa.
Eiköhän homma ole niin että tuo kateus on vain kuvitelmaasi. En itse vaihtaisi lastani mihinkään matkoihin ja päämäärättömään elämään "lomaromansseineen".
.
Sinä elelet sellaista elämää kun tykkäät, eihän kukaan ole sinua pakottamassa hankkimaan lapsia, joten en nyt ymmärrä mikä on ongelmasi. Sisäisesti exäsi kohtaaminen aiheutti sinulle jotain, kun asiaa niin pohdit ja jankutay, miten kivaa elämä on ilman perhettä ja kuinka perheelliset kadehtivat sinua. Enitenhän tässä nyt vakuuttelet itseäsi sillä asialla.
.
Matkustele ja elä elämää jota haluat, me muut teemme samoin. Jos se elämä verrattuna toisenlaiseen elämään aiheuttaa tarvetta vakuutella, niin asiaa kannattaa pohtia sen sijaan että riitelet foorumilla.Haha höpö höpö, pitkä vastauksesi todisti, että osui ja upposi tunteisiin asti :D Onneksi ei tarvi itse elää kamalaa perhe-elämää.
No kerroppas mitä siinä perhe-elämässä nyt niin on? Varsinkin kun sulla ei ole henkilökohtaista kokemusta asiassa, niin haluaisin kuulla mitä kuvittelet siinä tapahtuvan.
Eiköhän keskustelukumppanisi ole joskus ollut ja on edelleenkin itsekin jonkun lapsi, eli tietää varsin omakohtaisesti, millaista perhe-elämä on.
Ehkäpä, mutta eihän tässä ketjussa kyse ollut siitä miten huokailtiin helpotuksesta miten ei joutunut rattaanlykkijän lapseksi, vaan miten ei joutunut lapsen isäksi, et nyt sit faktoja pöytään mitä kauheeta on olla isä? Tai kun on siltä säästytty, niin ne ennakkoluulot ja pelot vaan esille, koska siitä ei ole sitä omakohtaista kokemusta.
Mitä kamalaa lapsen saamisessa nyt niin on?Olisiko vaikka toi, ettei kaikki halua lapsia? Tarviiko sen suurempaa syytä?
Kaikki eivät halua lapsia, se on selvää ja yhtä hyvä valinta elämälle kuin lasten hankkiminenkin.
Mutta sitten jos tehdään keskusteluita, joissa tällä tavoin jankutetaan sen oman valinnan parhautta ja kiskotaan kateuskorttia, kertoo sitten taas omaa tarinaa.
.
Mites, jos perheellinen tekisi samanlaisen keskustelun vakuutellen, miten jokainen vapaaehtoisesti lapseton on hänelle kateellinen?
Aloituksessa ketään ei kylläkään syytetty kateelliseksi. Aloittajahan vain iloitsi siitä, että entinen teki lapset jonkun muun kuin hänen kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhe-elämä ei ole kovin kadehdittavaa.. Mutta kai se täytyy jokaisen kokea ihan itse, onneksi näin tai muuten syntyvyys romahtaisi.
Voi kuule, kyllä siinä on kadehdittavaa mikäli tietty niitä lapsia haluaa 😊 sain ekani puoli vuotta sitten ja hän on parasta mitä elämässäni on tapahtunut. En vaihtaisi lapsettoman arkeen.
Älä jauha kakkaa. En tiedä yhtäkään perheellistä, joka ei kadehtien kuuntelisi tarinoitani ulkomaanmatkoista, lomaromansseista tai villeistä illoista tropiikissa.
Eiköhän homma ole niin että tuo kateus on vain kuvitelmaasi. En itse vaihtaisi lastani mihinkään matkoihin ja päämäärättömään elämään "lomaromansseineen".
.
Sinä elelet sellaista elämää kun tykkäät, eihän kukaan ole sinua pakottamassa hankkimaan lapsia, joten en nyt ymmärrä mikä on ongelmasi. Sisäisesti exäsi kohtaaminen aiheutti sinulle jotain, kun asiaa niin pohdit ja jankutay, miten kivaa elämä on ilman perhettä ja kuinka perheelliset kadehtivat sinua. Enitenhän tässä nyt vakuuttelet itseäsi sillä asialla.
.
Matkustele ja elä elämää jota haluat, me muut teemme samoin. Jos se elämä verrattuna toisenlaiseen elämään aiheuttaa tarvetta vakuutella, niin asiaa kannattaa pohtia sen sijaan että riitelet foorumilla.Haha höpö höpö, pitkä vastauksesi todisti, että osui ja upposi tunteisiin asti :D Onneksi ei tarvi itse elää kamalaa perhe-elämää.
No kerroppas mitä siinä perhe-elämässä nyt niin on? Varsinkin kun sulla ei ole henkilökohtaista kokemusta asiassa, niin haluaisin kuulla mitä kuvittelet siinä tapahtuvan.
Olen ihan riittävästi nähnyt loppuun palaneita vanhempia, katkenneita liittoja ja rääkyviä murkuloita rääkyvän äitinsä kanssa. Ei kiitos, odotan elämältä enemmän.
No sehän on vain suunnittelun puutetta. Tiedän minäkin lapsettomia, jotka ovat sössineet elämänsä ahdistavaksi.
.
Itse olen tyytyväinen yhden lapsen äiti. Lisää ei tule ainakaan pienellä ikäerolla, saadaan keskittyä täysillä tähän yhteen ja rahatkin riittää.
.
Samaan aikaan sitten tiedän perheitä, joissa hankittu lasta lapsen perään kiireellä ja nyt ollaan köyhiä ja loppuunpalaneita. Heidän perhe-elämäänsä en kadehdi.Lapseton on aina "lapsellista" onnellisempi ja tasapainoisempi. Tämä on fakta.
Menepäs näin aluksi vierailemaan tahattomasti lapsettomien foorumeilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, feel ya man! Itsellä parikin eksää tällä hetkellä maha pystyssä jollekin tossukkamiehelle :D Olisivat halunneet kanssani lapsia, mutta sanoin !Vamos! ja käännyin 360 astetta toiseen suuntaan. Siellä ne epätoivo silmissään kykkivät kohta hiekkalaatikolla haikaillen paremmasta, kun muuta sen reino-tossu miehensä lisäksi eivät tule saamaan :D
Käännyit 360 astetta toiseen suuntaan? Kuinka tämä käytännössä tapahtuu?
Nouse ylös, kierrä 360 astetta. Näin, ei pitäisi olla vaikeaa edes av-mammalle.
Ja mitäs siinä nenän edessä näkyy, kun 360 astetta pyörähdät? Et ole kovin kauas eksistäsi päässyt.
Tiedätkö, jankuttamalla tätä netin vanhinta vitsiä vastaan autistisella raivolla nolaat vain itsesi.
eri
Tuo oli minun eka kommentti, joten en ole jankuttanut. Mikä tämä netin vanhin vitsi on? Kerrotko, kun en ole sitä kuullut?
Netin vanhin vitsi:
"Käännyin 360 astetta toiseen suuntaan". Kaikki ymmärtävät tämän olevan vitsi jos matikasta mitään tajuavat. Vähän sama kuin jos hermostuu, niin voidaan sanoa että siirryin hengittämään manuaalisesti. Tarviiko kaikki helvetti selittää?
Monikohan on tuon "laatuvitsin" kuullut? Oliko kenties siun itses keksimä?
Huoh... Tämä palsta yllättää ei niin iloisesti joka päivä. Joo, oli varmaan MIUN itseni keksimä, tätähän on viljelty ysäriltä asti. Ja ihan puhekielessäkin. Tietysti jos juuri SINÄ et ole kuullut sitä niin sitä ei ole voinut olla olemassa. Ei tuota tarvi edes tajuta, niin simppeli juttu se on.
Mistä kivenkolosta te kaksi ryömitte?
Joo, ei tarvii kun 3 promillen humalan, että saattaa jotain naurattaa. Hohhoo, käänny 360 astetta. Mutta sehän on täysi kierros.
Sinä olet saletisti niitä ihmisiä, jotka eivät ymmärrä tilannekomiikkaa tai sanaleikkejä, vaan vitsissä pitää olla paskaa tai pippeli, ja sen pitää olla niin yksinkertainen että tajuat sen kerrasta. Ja lopuksi tietysti selostat kertojalle mikä vitsissä oli vitsinä.
Odotas, vastaan puolestasi
"Minä ymmärrän ÄLYKÄSTÄ huumoria, sarkasmia ja omaan viiltävän ironian tajun. Tuollaiset vitsit eivät naurata edes kolmen promillen käänissä, vaan jätän ne yksinkertaisten ihmisten huviksi".
Olet niin läpinäkyvä. Noniin, nenä irti kännykästä, salongon puolella tarvisi värit huuhdella ennen kuin päänahka palaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, feel ya man! Itsellä parikin eksää tällä hetkellä maha pystyssä jollekin tossukkamiehelle :D Olisivat halunneet kanssani lapsia, mutta sanoin !Vamos! ja käännyin 360 astetta toiseen suuntaan. Siellä ne epätoivo silmissään kykkivät kohta hiekkalaatikolla haikaillen paremmasta, kun muuta sen reino-tossu miehensä lisäksi eivät tule saamaan :D
Käännyit 360 astetta toiseen suuntaan? Kuinka tämä käytännössä tapahtuu?
Nouse ylös, kierrä 360 astetta. Näin, ei pitäisi olla vaikeaa edes av-mammalle.
Ja mitäs siinä nenän edessä näkyy, kun 360 astetta pyörähdät? Et ole kovin kauas eksistäsi päässyt.
Tiedätkö, jankuttamalla tätä netin vanhinta vitsiä vastaan autistisella raivolla nolaat vain itsesi.
eri
Tuo oli minun eka kommentti, joten en ole jankuttanut. Mikä tämä netin vanhin vitsi on? Kerrotko, kun en ole sitä kuullut?
Netin vanhin vitsi:
"Käännyin 360 astetta toiseen suuntaan". Kaikki ymmärtävät tämän olevan vitsi jos matikasta mitään tajuavat. Vähän sama kuin jos hermostuu, niin voidaan sanoa että siirryin hengittämään manuaalisesti. Tarviiko kaikki helvetti selittää?
Monikohan on tuon "laatuvitsin" kuullut? Oliko kenties siun itses keksimä?
Huoh... Tämä palsta yllättää ei niin iloisesti joka päivä. Joo, oli varmaan MIUN itseni keksimä, tätähän on viljelty ysäriltä asti. Ja ihan puhekielessäkin. Tietysti jos juuri SINÄ et ole kuullut sitä niin sitä ei ole voinut olla olemassa. Ei tuota tarvi edes tajuta, niin simppeli juttu se on.
Mistä kivenkolosta te kaksi ryömitte?
Joo, ei tarvii kun 3 promillen humalan, että saattaa jotain naurattaa. Hohhoo, käänny 360 astetta. Mutta sehän on täysi kierros.
Sinä olet saletisti niitä ihmisiä, jotka eivät ymmärrä tilannekomiikkaa tai sanaleikkejä, vaan vitsissä pitää olla paskaa tai pippeli, ja sen pitää olla niin yksinkertainen että tajuat sen kerrasta. Ja lopuksi tietysti selostat kertojalle mikä vitsissä oli vitsinä.
Odotas, vastaan puolestasi
"Minä ymmärrän ÄLYKÄSTÄ huumoria, sarkasmia ja omaan viiltävän ironian tajun. Tuollaiset vitsit eivät naurata edes kolmen promillen käänissä, vaan jätän ne yksinkertaisten ihmisten huviksi".
Olet niin läpinäkyvä. Noniin, nenä irti kännykästä, salongon puolella tarvisi värit huuhdella ennen kuin päänahka palaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei, feel ya man! Itsellä parikin eksää tällä hetkellä maha pystyssä jollekin tossukkamiehelle :D Olisivat halunneet kanssani lapsia, mutta sanoin !Vamos! ja käännyin 360 astetta toiseen suuntaan. Siellä ne epätoivo silmissään kykkivät kohta hiekkalaatikolla haikaillen paremmasta, kun muuta sen reino-tossu miehensä lisäksi eivät tule saamaan :D
Käännyit 360 astetta toiseen suuntaan? Kuinka tämä käytännössä tapahtuu?
Nouse ylös, kierrä 360 astetta. Näin, ei pitäisi olla vaikeaa edes av-mammalle.
Ja mitäs siinä nenän edessä näkyy, kun 360 astetta pyörähdät? Et ole kovin kauas eksistäsi päässyt.
Tiedätkö, jankuttamalla tätä netin vanhinta vitsiä vastaan autistisella raivolla nolaat vain itsesi.
eri
Tuo oli minun eka kommentti, joten en ole jankuttanut. Mikä tämä netin vanhin vitsi on? Kerrotko, kun en ole sitä kuullut?
Netin vanhin vitsi:
"Käännyin 360 astetta toiseen suuntaan". Kaikki ymmärtävät tämän olevan vitsi jos matikasta mitään tajuavat. Vähän sama kuin jos hermostuu, niin voidaan sanoa että siirryin hengittämään manuaalisesti. Tarviiko kaikki helvetti selittää?
Monikohan on tuon "laatuvitsin" kuullut? Oliko kenties siun itses keksimä?
Huoh... Tämä palsta yllättää ei niin iloisesti joka päivä. Joo, oli varmaan MIUN itseni keksimä, tätähän on viljelty ysäriltä asti. Ja ihan puhekielessäkin. Tietysti jos juuri SINÄ et ole kuullut sitä niin sitä ei ole voinut olla olemassa. Ei tuota tarvi edes tajuta, niin simppeli juttu se on.
Mistä kivenkolosta te kaksi ryömitte?
Joo, ei tarvii kun 3 promillen humalan, että saattaa jotain naurattaa. Hohhoo, käänny 360 astetta. Mutta sehän on täysi kierros.
Tajusi oman typeryytensä kun ei ensin tajunnut ja nyt paikkailee. Tapu tapu, hyvä tyttö. Ei silti yllätä, naisten huumori sisältää ainoastaan menkat, pillun ja miehet. Mitään muuta ei tajuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhe-elämä ei ole kovin kadehdittavaa.. Mutta kai se täytyy jokaisen kokea ihan itse, onneksi näin tai muuten syntyvyys romahtaisi.
Voi kuule, kyllä siinä on kadehdittavaa mikäli tietty niitä lapsia haluaa 😊 sain ekani puoli vuotta sitten ja hän on parasta mitä elämässäni on tapahtunut. En vaihtaisi lapsettoman arkeen.
Älä jauha kakkaa. En tiedä yhtäkään perheellistä, joka ei kadehtien kuuntelisi tarinoitani ulkomaanmatkoista, lomaromansseista tai villeistä illoista tropiikissa.
Eiköhän homma ole niin että tuo kateus on vain kuvitelmaasi. En itse vaihtaisi lastani mihinkään matkoihin ja päämäärättömään elämään "lomaromansseineen".
.
Sinä elelet sellaista elämää kun tykkäät, eihän kukaan ole sinua pakottamassa hankkimaan lapsia, joten en nyt ymmärrä mikä on ongelmasi. Sisäisesti exäsi kohtaaminen aiheutti sinulle jotain, kun asiaa niin pohdit ja jankutay, miten kivaa elämä on ilman perhettä ja kuinka perheelliset kadehtivat sinua. Enitenhän tässä nyt vakuuttelet itseäsi sillä asialla.
.
Matkustele ja elä elämää jota haluat, me muut teemme samoin. Jos se elämä verrattuna toisenlaiseen elämään aiheuttaa tarvetta vakuutella, niin asiaa kannattaa pohtia sen sijaan että riitelet foorumilla.Haha höpö höpö, pitkä vastauksesi todisti, että osui ja upposi tunteisiin asti :D Onneksi ei tarvi itse elää kamalaa perhe-elämää.
No kerroppas mitä siinä perhe-elämässä nyt niin on? Varsinkin kun sulla ei ole henkilökohtaista kokemusta asiassa, niin haluaisin kuulla mitä kuvittelet siinä tapahtuvan.
Eiköhän keskustelukumppanisi ole joskus ollut ja on edelleenkin itsekin jonkun lapsi, eli tietää varsin omakohtaisesti, millaista perhe-elämä on.
Ehkäpä, mutta eihän tässä ketjussa kyse ollut siitä miten huokailtiin helpotuksesta miten ei joutunut rattaanlykkijän lapseksi, vaan miten ei joutunut lapsen isäksi, et nyt sit faktoja pöytään mitä kauheeta on olla isä? Tai kun on siltä säästytty, niin ne ennakkoluulot ja pelot vaan esille, koska siitä ei ole sitä omakohtaista kokemusta.
Mitä kamalaa lapsen saamisessa nyt niin on?Olisiko vaikka toi, ettei kaikki halua lapsia? Tarviiko sen suurempaa syytä?
Kaikki eivät halua lapsia, se on selvää ja yhtä hyvä valinta elämälle kuin lasten hankkiminenkin.
Mutta sitten jos tehdään keskusteluita, joissa tällä tavoin jankutetaan sen oman valinnan parhautta ja kiskotaan kateuskorttia, kertoo sitten taas omaa tarinaa.
.
Mites, jos perheellinen tekisi samanlaisen keskustelun vakuutellen, miten jokainen vapaaehtoisesti lapseton on hänelle kateellinen?
No sitten varmaan tekee? SInähän olet koko keskustelun pahin jankuttaja oman mielipiteesi kanssa. Hienosti projisoit sen muihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muijat ei vaan tajuu. Onko toi muka niin siistii lykkiä univajeisena, läskinä, pieruverkkareissa mukulaa kärryssä ja samalla kaitsea muita lapsia. Ja päälle vielä rahattomuus. Priceless. Onnea väistöstä ja eikun uutta panopupua etsimään mutta muista käyttää kumia.
Joo, ei ole herkkua tuo. "Panopupu" on ja tuplaehkäisy käytössä, kunnes saa laitettua piuhat poikki. Kiitos onnitteluista.
Panopupu = Mrs. Palm & her five lovely daughters
Jotenkin tulee sellainen olo, että mammat kokevat jonkinlaiseksi uhaksi sellaiset miehet, joita ei saa hujattua mukaan tuohon lapsiperhehärdelliin.
Jotenkin tuntuu, että "tuollaisila miehillä" olisi muutakin tekemistä kuin tehdä naiiveja avauksia Vauva-lehden keskustelupalstalle. Mutta ken tietää? Yleensä ihmiset, jotka ovat onnellisia omasta eälämäntilanteestaan, eivät koe, että heidän pitäisi puhua halveksivasti toisten ihmisten valinnoista, mutta taas: ken tietää?
Onko se halveksuntaa, että näkee vilaukselta, minkälaista oma elämä olisi pahimmillaan voinut olla, jos olisi valinnut toisin?
Awww, pahimmillaan? Täytyy sanoa, et sun kanssa on kyl harrastettu curling vanhemmuutta kerrassaan, jos pienen lapsen hankinta on kamalinta mitä elämässä voi sattua.
Joko oot teini, mikä on todennäköisintä, tai pahempaa, sulle on jäänyt teinivaihde päälle. Älä huoli, ei lapset ole elämän pilaava asia, mutta vaatii kyllä sen, että lapsuus ja oman navan töllöttäminen jää pois ja pitää olla oikeesti aikuinen, jos haluaa tarjota lapselleen hyvän lapsuuden ja tulevaisuuden.
"Pienen lapsen hankinta" :D
Eipä se kauaa pienenä pysy. Kuulostaa niin tyhmältä.
Järkevämpää olisi sanoa että haluaa teinin kuin että haluaa vauvan. Vauva se kakara on vuoden ja teini seitsemän vuotta....
Mutta tietysti kun se vauva on lähempänä nukkea jolla on tottunut leikkimään ja jonka muija hankkii vain omaa hyysäämistarvettaan varten, niin sellaiseksi myös lapsen mielessään kuvittelee.
No sitähän se ap kauhisteli, äitiä ja kun pientä lasta lykittiin rattaissa. Ja kyllä täytyy olla vajaa, jos luulee, ettei lapsi kasva teiniksi ja siitä aikuiseksi. Ja on ihminen kauemmin aikuinen kuin teini, pitäisikö kirjoittaa,että haluaa aikuisen?
Ja lapsen saamisessa ei välttämättä kyse ole mistään hyysäämisen tarpeesta, vaan myös halusta ottaa elämäänsä uuden ihmisen, jota rakastaa yhtä ehdottomasti kuin kumppaniaan. Ja miksi luulet, että vaan "muijat" haluavat hankkia lapsia, kyllä meilläkin, kuten aikaisemmissakin viesteissä oli perheitä, joiden suurinpia lapsifaneja olivat perheen miehet?
Ei ole kyse siitä että luulisi mitään sellaista, vaan kun porsimisohjelma napsahtaa päälle, vauva on se jonka kuvat silmiin ilmestyy. Harvemmin kai kadulla kulkija huokailee nähdessään vaikka 17-vuotiaita, että oih, olisipa minullakin lapsi. Tai edes enää viisivuotiaista.
Se aikuinen ei enää ole "omaisuuttasi" ja elä päätäntävaltasi alla. Eli ei pitäisi.
Ja kyllä se on se hyysäämis- ja omistamisenhalu, ellei ihan uusiin ihmisiin tutustumaan kykenemätön autisti ole.
Ja kyllä jo ihan tilastollisesti katsottuna, jos et empiirisesti ole onnistunut huomaamaan, muijat niitä pershedelmiä pakkomielteisemmin vääntävät.................
Täällä ilmoittautuu yksi joka lasta miettiessään sai silmiinsä juuri ne teini-ikäisten lasten kuvat :) miten hauska sitten seurata heidän romanssejaan, näsäviisailujaan, kaveriporukoita, koulumaailmaa.. ja sitten järjestellään rippi- ja ylioppilasjuhlia. Purra hampaita yhteen kun toinen luukuttaa nykynuorison paskaa musiikkia, hakea juhliva poika kotiin jostain kotibileistä toiselta puolelta kaupunkia ja pysähtyä matkan varrella kun tulee oksu. Minä haluan ihan kaikkea tuosta perhe-elämästä, haluan kokea mahdollisimman paljon elämää. Ja varsinkin sitten kun itse on 6-kymppinen, niin miten hienoa on kun oma poika on 3-kymppinen. Nuo joidenkin perustelut lapsettoman elämän ihanuudelle kuvaavat hyvin nykyajan kaikki-mulle-heti-mentaliteettia. Tehkää mitä teette, toiset on pelkureita eivätkä uskalla lähteä tähän. Toisille se elämän sisältö on viettää ikuisesti lomaromansseja tropiikissa, tai ainakin notkua siellä tropiikin baaritiskillä sitten puhumassa niistä nuoruusvuosien valloituksista.
Sinähän niistä nuoruudenvalloituksista puhut, kun et ole elänyt päivääkänä lastensaannin jälkeen. Itsehän saan romansseja tuon tuosta, ja meinaan vanhana patunakin hurmata nutturamummoja hotellin hieromasalongissa. Voidaan sitten saunassa ukkojen kanssa jutella kenellä mummoista oli kurttuisin kurttu.
Tämä ketju on muuten siitä mielenkiintoinen, ettei enää tiedä kuka röllää ja kuka lankeaa. Veikkaan että kaikki rölläävät eikä kukaan lankea.
No eipä kuulosta hääppöiseltäkään elämältä, jos ympäriinsä kuksiminen on sitä ainoaa oikeaa elämää. Sitä sorttia tuli nähtyä ihan tarpeeksi parikymppisenä ja totesin että se ei ole sitä mitä haluan loppuelämältäni. Toiset ymmärtää lopettaa ajoissa, siinä missä toiset jäävät oman elämänsä mattinykäsiksi jotka hakevat ikuisen nuoruuden lähdettä vilkkaasta sukupuolielämästä, vaikka sivustaseuraavat katsovat kurttuista donjuanimaista olemustasi säälien kun et ymmärrä että oma hetkesi parisuhdepelien parrasvaloissa on auttamatta jo mennyt. Mutta, kai niitäkin tarvitaan, niitä jotka vielä 5-kymppisenäkin ajattelevat iän olevan vain numeroita ja lähestyvät sieltä kuppaisen kapakan peränurkasta sinne vahingossa eksyneitä tuoreita ylioppilaita.
Alue: Aihe vapaa
Jaa-a, on mullakin äiti, mutta eipä oikeesti tiennyt mitä äitiys ja äitinä oleminen on. Niin hyvässä kuin pahassa. Se tieto kuitenkin tulee enimmäkseen lapsena olleen näkökulmasta, vaikka aikuiseksi onkin jo kasvanut ja välit säilyttänyt.
Ihan sama kui sanoisit et tietäisit miltä benjihyppy tuntuu, vaikkei koskaan oo hypännyt, mutta oot sivusta seurannut.