Näin lapset traumatisoinut Alfred J. Kwak -sarja näytti, miten perheen kuolemasta selviää – ja 11 muuta kipeää totuutta maailmasta
Kommentit (56)
Multa jäi tää sarja jostain syystä lapsena kokonaan välistä. Kun aikuisena kuulin millainen sarja kyseessä niin katoin sitten kokeeksi Korppi diktaattorina-jaksot ja diggasin heti. Ensikosketuksen jälkeen on useita kertoja katsottu sarja läpi. OLen siis 22-vuotias :)
AP
Kyllä. Opettavaiset lastenohjelmat takaisin ja sassiin! Ihan järkyttäviä nämä nykyajan räpellykset joissa opetetaan vain ja ainoastaan se että koko ajan pitäisi olla vain hauskaa eikä mitään vakavaa ole edes olemassa, ne suljetaan pois. Sähelletään ja huudetaan vain, missään ei tehdä mitään JÄRKEVÄÄ eikä niissä ole mitään punaista lankaa eikä niiden seuraaminen vaadi pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä. Suurin harmistus on että kaveri lähti lomalle ja sitten joku hahmo lässyttää siinä että se menee ohi ja sitten löytyykin paljon muuta hauskaa puuhaa mitä tehdä ukin kanssa ja sitten kaveri jo palaakin. Happy! Yksi onneton sarja Pikku Kakkosella jossa on oranssi poika, yrittää jotain opettaa tunteista selittämällä, muttei älytä sitä että oppiakseen käsittelemään vaikeita tunteita niitä pitää OIKEASTI tuntea. Tunteita ei voi selittää ymmärrettäviksi. Parasta on se että lapsi näkee surullista ja kamalaa tv-sarjoista, ja voi tarvittaessa vanhemman kanssa sitten puida niitä läpi. Ja joo, painajaisia voi tulla mutta niistäkin kasvetaan ajan mittaan yli. Kukapa ei muistelisi hymynkare kasvoillaan pelkomuistojaan kohdatessaan lapsensa Muumien Mörkö-hahmon ensi kertaa?
Itse aion näyttää lapselleni sekä Hopeanuolet, Alfredit että Kaukametsän pakolaiset.
Mahtava sarja. Korppi on oikeus!
Hanski oli ihana...
Ihana sarja, Mauri oli niin symppis. :3
Muistan myös että itkin ihan älyttömästi kun perhe kuoli. Ja pelkäsin sitä mustekalatyyppiä (nimeä en muista). Korppia inhosin mutta samalla tunsin jonkinlaista sääliä.
Kaikin puolin kuitenkin mahtava sarja, jota olen katsonut vielä aikuisenakin ja näyttänyt omille lapsilleni.
N31
Haluaisin, että se esitetään TVssä uudestaan. :( Oppisivat lapsetkin millaista elämä on, juoni oli mahtava. En tosin ymmärrä miksi ylistätte Korppia, hän oli kuitenkin todella julma.
En varmaan pystyis ikinä katsoon sitä ensimmäistä jaksoo uudestaan. Muistan vaan kaasuttavan auton, lentävän puukengän ja omat hysteerisesti itkevät pienet tyttäret:) T:1
Mäkin muistan sen lentävän puukengän niin hyvin :( Ja Ruupertin äänen!
On täänään onnenpäivä, ei ooole huolen häivä.
Vierailija kirjoitti:
Muistan myös että itkin ihan älyttömästi kun perhe kuoli. Ja pelkäsin sitä mustekalatyyppiä (nimeä en muista). Korppia inhosin mutta samalla tunsin jonkinlaista sääliä.
Kaikin puolin kuitenkin mahtava sarja, jota olen katsonut vielä aikuisenakin ja näyttänyt omille lapsilleni.
N31
Se mustekala taisi olla joku Liero? :D
Muistan katsoneeni sitä sairaalassa joskus leikkauksen jälkeen. :D
Ainakin oppisi, ettei elämä ole aina ruusuilla tanssimista. 😆
Aion kyllä joskus näyttää omille lapsilleni joskus. Iiris oli oma suosikkini.
Vierailija kirjoitti:
Ja Ruupertin äänen!
Muumipeikko!
Alfred Jodokus Kwak on klassikko! Vieläkin naurattaa se jakso, missä A:n tyttöystävä Iris hurahti poplaulaja Michael Ducksoniin ja Alfred päätti uudelleenhurmata tyttöystävänsä opettelemalla soittamaan viulua. Mauri ei tosin arvostanut A:n vaivannäköä vaan valitteli, kuinka hän saa sellaisen vingutuksen kuuntelemisesta ripulin :DDD
Sarjassa kyllä käsiteltiin poikkeuksellisen paljon ns. isoja ja vakavia teemoja, mitä voisi mielestäni näkyä lastenohjelmissa enemmänkin. Minulle on jäänyt parhaiten mieleen juuri Iriksen perheen pako Vesimaahan ja apartheid-teeman käsittely sarjassa. Ehkä se aikoinaan loi sopivasti pohjaa sille, että olen nykyäänkin sellainen idealistinen maailmanhalaajahippi :D
Toi sarjan alku oli aikoinaan ihan kamala. Hehkutin tytöille, että alkaa kiva uusi sarja. Tyttäret itki silmät päästään, kun Alfred jäi orvoksi.