Miehet! - Ero vaikka rakastaa

Rakastaahan voi vaikka miten mutta jos hommassa silti joku tökkii niin eipä siinä auta kitkuttaa. Ei se rakkauskaan nyt aivan kaiken läpi puske.

Jos yhdessä oleminen tuntuu huonolta ja tekee onnettomaksi, vaikka rakkautta olisikin? Niin eikö oo ihan fiksua erota?

Erota voi vaikka rakastaisikin toista. Mikä tässä on sulla vaikea ymmärtää?

Naisilta opittuja venkoiluita, on varmaan exältään kuullu tuon. 

Miten voi ikinä aloittaa uutta suhdetta jos tilanne on tämä? En ymmärrä. Eikö ole epäreilua jo sille uudelle saati sitten itselle ..

Rakastaa voi vaikka alkoholistia, mutta sellainen suhde ei yleensä ole kenenkään kannalta hyvä ja järkevää silloin on erota.

Olen nainen, mutta tuttu tilanne.

Mies jätti yhteisen 30 vuoden jälkeen vaikka rakastaakin.

Tilanteesta jo 10 kk, mutta mies kuitenkin pitää huolen, että en pääse häntä unohtamaan (pitää vähän niinkuin varalla). Olemme 50 vuotiaita ja mies ei ole ikinä asunut yksin yms. ...... elää nyt sitten sitä kadotettua nuoruuttaan. Minun lisäksi jäi lapsi hämmästyneenä ihmettelemään.

Sydän murusina, mutta elämä jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

Rakastaahan voi vaikka miten mutta jos hommassa silti joku tökkii niin eipä siinä auta kitkuttaa. Ei se rakkauskaan nyt aivan kaiken läpi puske.

Onko sulla omaa kokemusta tälläisesta?

Uusi suhde aloitetaan sitten kun on itse päässyt erosta yli, se aika koittaa kyllä, vaikka juuri nyt siltä ei tuntuisi.

Rakastin miestä ja mieskin sanojensa mukaan minua, mutta ei suostunut menemään terapiaan, ajauduttiin jatkuvasti riitoihin. Mitäpä siinä voi muuta sitten tehdä.

Toska pauhua

Kun ei ole olemassa mitään parisuhdepakkoa. Jos elämä on huonompaa parisuhteessa kuin yksin, kaikesta rakkaudesta huolimatta, on tietenkin parempi erota kuin kärsiä. Monestihan se menee niin että se rakkaus juuri ajaa eroon, toisin kuin jos olisi täysin välinpitämätön toisen tunteista. Eli tavallaan haluaa erota jotta toinen löytäsi jotain parempaa. Näin se ainakin omalla kohdallani oli, koska mulle tehtiin harvinaisen selväksi että en ole mitään sellaista mitä mieheni halusi. 

Joten miksi sitten olisin jäänyt piinaamaan häntä? Mun rakkaus häntä kohtaan ei koskaan loppunut, vaan hänen rakkaus minuun loppui.

Monesti vähintään toinen joutuu eroamaan, vaikka rakastaa. Yli ei pääse heti, vaan ajan kanssa. Eron tunne on normaalisti musertava, vaikka mediassa varsinkin naiset tuovat ennennäkemätöntä onnen hehkuaan esille joka tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Rakastin miestä ja mieskin sanojensa mukaan minua, mutta ei suostunut menemään terapiaan, ajauduttiin jatkuvasti riitoihin. Mitäpä siinä voi muuta sitten tehdä.

Eipä rakastanut sitten. Jos sanat ja teot ovat ristiriidassa, teot ratkaisevat. 

Rakastin eksää kun erottiin, yhdessä olo oli vain käynyt mahdottomaksi. Nykyään ollaan kavereita ja jonkin verran tekemisissä. Aika auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Miten voi ikinä aloittaa uutta suhdetta jos tilanne on tämä? En ymmärrä. Eikö ole epäreilua jo sille uudelle saati sitten itselle ..

Juttu kannattaakin lopettaa räjähtäen ja haukkua toinen oikein kunnolla, näin tekee palveluksen ja hän pääsee helpommin yli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastin miestä ja mieskin sanojensa mukaan minua, mutta ei suostunut menemään terapiaan, ajauduttiin jatkuvasti riitoihin. Mitäpä siinä voi muuta sitten tehdä.

Eipä rakastanut sitten. Jos sanat ja teot ovat ristiriidassa, teot ratkaisevat. 

Eikö nainenkaan rakasta, jos ei pyynnöstä huolimatta lopeta vaikkapa tupakanpolttoa?

Ei se pelkkä rakkaus aina riitä.

Vierailija kirjoitti:

Rakastaahan voi vaikka miten mutta jos hommassa silti joku tökkii niin eipä siinä auta kitkuttaa. Ei se rakkauskaan nyt aivan kaiken läpi puske.

Näissä tilanteissa voisi omat asunnot auttaa. Rakkaus ei aina riitä jos saman katon alla asuminen ei toimi.