Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Hirveää kun on huono itsetunto ja karmea lapsuus
12.06.2016 |
Menee energia siihen kun yrittää selvitä...jatkuvasti muistaa sen, ettei ole tarpeeksi hyvä äidilleen. Jo lapsena tajusi, ettei tule täyttämään äidin odotuksia: olin ruma, pitkä ja keskiverto koulussa. Muistan kun lapsena mietin, että joissain muussa perheessä olisin varmaan ihan hyvä.
Ehdollistettua hyväksyntää...vaikka lapsi pitäisi hyväksyä (edes osaksi) sellaisena kuin hän on. Ja kasvattaa hyvä itsetunto eikä siten, että pitää olla huonompi kiinnitti, mutta tuoda glooriaa äidille...ei ihme, että ahdistaa.
Kommentit (2)
Niitä hyviä kokemuksia on vaikeaa saada jos vanhemman arvosteleva käytös on tehnyt itsestä ilkeän muita kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Meistä monet kantavat lapsuuden vähättelyä matkassaan vielä aikuisiällä - mihin se itsestään häviäisikään? Olen ymmärtänyt, että huonouden kokemuksesta voi päästä eroon samalla riittävästi korvaavia hyväksyviä kokemuksia.
Omalta osalta itsetunnon puutteeseen voi yrittää vaikuttaa opettelemalla hyväksyvää ja sallivaa suhtautumista itseensä. Helppoa se ei ole ja kuten sanoin, vahvistumiseen tarvitsee muiden ihmisten apua. Ei siis voi vain päättää, että lakkaa olemasta sellainen kun on.