14-vuotiaalle selvisi hänen olevan adoptoitu

Itse adoptoituna musta on järkyttävää kuulla että joku salaa tollasta omalta lapseltaan. Häpeäisit.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole etnisesti suomalainen, on esimerkiksi riski kantaa tiettyjä tauteja jotka on testattava vauvalta. Vai ajattelitko ottaa joskus tunnollesi hänen tulevan lapsensa kuoleman? Ajattelematonta kuvitella ettei tarvitse kertoa.

Eiköhän vanhempien perinnöllisistä sairauksista olisi jo tullut tieto silloin kun adoptoimme hänet.

ap

Meillä on kotimaasta adoptoitu 13-vuotias poika. Hänelle on kerrottu avoimesti adoptiosta jo siitä lähtien, kun hän vähänkin asiasta pystyi ymmärtämään, ehkä noin 2-3 -vuotiaasta.

Miten olet voinut salata asian ja kuvittelit vielä, että lapsi ei koskaan saa tietää asiaa? Eikö kukaan sukulainen tiedä, että lapsi on adoptoitu, esim. isovanhemmat. Hehän olisivat voineet lipsauttaa asian jossain vaiheessa, viimeistään silloin, kun tulevat vanhuudenhöperöiksi (dementia). Meillä on adoptiolapsi, joka on jo aikuinen ja hänellä on omiakin lapsia. Hän on aina tiennyt olevansa adoptoitu. Vielä yli kolmekymppisenäkään, hän ei ole halunnut ottaa yhteyttä biologiseen äitiinsä, vaikka se olisi ollut mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole etnisesti suomalainen, on esimerkiksi riski kantaa tiettyjä tauteja jotka on testattava vauvalta. Vai ajattelitko ottaa joskus tunnollesi hänen tulevan lapsensa kuoleman? Ajattelematonta kuvitella ettei tarvitse kertoa.

Eiköhän vanhempien perinnöllisistä sairauksista olisi jo tullut tieto silloin kun adoptoimme hänet.

ap

Meinaatko, että kaikista lapsista otetaan geenitestit? Ota nyt ihmeessä nyt yhteyttä johonkin adoptio-ihmisten neuvontaan, miten hoidatte tilanteen nyt lapsenne kanssa. Olet edelleen hänen oikea äiti, vaikka olette salanneet häneltä hänen biologiset vanhempansa. Nyt voit vielä tehdä oikein ja tukea lastasi.

Miksi lapsi jättäisi teidät automaattisesti kun saa tietää adoptiosta?

Ja tämä järkytys on pientä siihen verrattuna, että poika olisi saanut tietää asian vasta teidän kuollessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi itkee huoneessaan -provoilija iski taas. 

Mun suosikkiprovoilija! Rakastan näitä. Kun lapsi itkee lohduttomana huoneessaan, mitä tekee äiti? Ryhtyy tietenkin palstailemaan.  :D :D :D

Sekä "mun ensimäinen aloitus". Aina sama tyyli. 

Vierailija kirjoitti:

Kerron lyhyen version:

Meillä siis 14v adoptoitu poika. Ihan Suomesta adoptoitu, MUTTA meille annetuissa tiedoissa kerrottiin, että vanhemmat eivät ole etnisesti suomalaisia (eurooppalaisia kuitenkin, esimerkkinä vaikkapa virolaisia).

Emme kertoneet pojalle adoptiosta, koska ajattelimme mieheni kanssa että siitä olisi vain enemmän haittaa jos kertoisimme asian. Poika ei ikinä epäillyt mitään. Osa sanoi hänen jopa näyttävän meiltä.

Nyt kuitenkin mies oli päättänyt paljastaa hänelle asian! Siis kysymättä minulta YHTÄÄN MITÄÄN! Poika on tosi järkyttynyt ja itkee huoneessaan. Minä olen tosi vihainen miehelle, mutta mies itse puolustelee tekoaan ja sanoo, että poika olisi sen jossain vaiheessa kuitenkin saanut selville.

Mitä tekisitte? Pojalla on varmaan ikuiset traumat tästä. Ja itselläni mennyt luottamus mieheen täysin.

Olette erittäin vastenmielisiä ihmisiä.

Jokaisella ihmisellä on oikeus tietää vauvasta asti kuka on hänen oikeat vanhemmat jos se on vaan mahdollista. Te olette valehdelleet hänelle 14 vuotta. Koko hänen elämänsä on ollut pelkkää valhetta.

Hän ei enää koskaa voi luottaa mihinkään mitä sanotte.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä? Miksi et ole kertonut hänelle aiemmin asiasta? Vaikka asia olisi sinulle vaikea, niin pojallasi on oikeus tietää biologisista vanhemmistaan.

Oikeus tietää biologisista vanhemmistaan = jättää perheemme ja lähtee etsimään heitä. Haluan olla hänen AINOA äitinsä, eikä siten että hän saisi yhtäkkiä elämäänsä kaksi äitiä.

ap

Et sä ole koskaan ollut hänen ainoa äitinsä. Pojalla on koko ajan ollut se biologinen äiti. Kai tätä asiaa adoptioneuvonnassa aikanaan käsiteltiin? Tuolla salaamisella sä sen lapsen menetät, et sillä että olisit jo ajat sitten kertonut asian.

Kyllä ois pitänyt kertoa, sillä on oikeus tietää. Sitä paitsi, jos mulla ois adoption kautta saatu lapsi, jolle en ois jostain ihmeen syystä kertonu, stressaisin hulluna, et milloin saa tietää jotain kautta ja kuinka pahasti reagoi.

Saattaa kokea itsensä niin petetyksi, että se on täysin eri juttu, kuin jos oisitte pienestä asti kertoneet. Voi mennä välit aika huonoiksi. Miltä itestäs tuntuis, jos saisit nyt tietää olevas adoptoitu vs oisit tiennyt koko elämäs? Ymmärrän poikaas, siinä varmasti tuntuu, et koko elämä on perustunut valheelle.

Tai sitten terveisiä Porvoosta taas...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poika ansaitsi tietää totuuden. Kuinka itsekästä päättää salata tuollainen asia! Miehesi teki ihan oikein. Ja varmaan arvasi, että asenteesi on tuo, eikä siksi puhunut kanssasi ensin.

Mitä KONKREETTISTA haittaa olisi ollut jos ei olisi kerrottu?

Ja en tiedä, saatan olla itsekäs, sillä en pysty saamaan omia lapsia ja nyt pelottaa että poika lähtee etsimään biologisia vanhempiaan. En vaan halua menettää ainoaa lastani.

ap

Konkreettinen haitta olisi ollut se, että lapsesi olisi elänyt koko elämänsä valheessa sinun itsekkyytesi tähden. Sinun tunteillasi ei oikeasti ole väliä silloin, kun on kyse lapsen oikeuksista. Ja lapsella on oikeus tietää totuus. Kuinka voit olla hyvä äiti hänelle, jos asetat omat tarpeesi ja tunteesi hänen vastaavien edelle? Onko se muka aitoa ja vilpitöntä äidinrakkautta vai pelkkää omistushalua?

Kuvittele omalle kohdallesi tilanne, jossa sinun lapsesi, hän jonka olet kasvattanut, josta olet huolehtinut yms., lähtisi yhtäkkiä vain pois etsimään muita ihmisiä vanhemmikseen eikä enää pitäisi sinua äitinään.

ap

Eiköhän poika ole jatkossakin teidän kasvatettavananne, ja eivätköhän välit ole teihin aina läheisemmät kuin biologisiin vanhempiin. Miksi aliarvioit itseäsi, miestäsi ja pojan arvostusta teitä kohtaan noin?

Sitä paitsi. Sinä et ole koskaan ollutkaan pojan äiti biologisessa mielessä. Äitiys ja vanhemmuus on kuitenkin muutakin kuin biologiaa. Miten olet koskaan voinut pitää itseäsi hänen äitinään, jos ajatusmaailmasi on noin yksioikoinen?

Kaipasin TUKEA tähän tilanteeseen, en haukkuja. Tehty mikä tehty.

Ei täällä tule kuin paha mieli, joten ap poistuu paikalta.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi itkee huoneessaan -provoilija iski taas. 

Mun suosikkiprovoilija! Rakastan näitä. Kun lapsi itkee lohduttomana huoneessaan, mitä tekee äiti? Ryhtyy tietenkin palstailemaan.  :D :D :D

Sekä "mun ensimäinen aloitus". Aina sama tyyli. 

Huh, todella toivon, että tämä on sama (tai eri) provoilija. Itse tarinahan on kauhea: lapselle ei kerrota, että on adoptoitu, koska äiti ei halua, että lapsella on elämässään muita ihmisiä.

Luulen, et riski teidän hylkäämiseen ois pienempi, jos hän ois tiennyt siitä aina. Ois kasvanu siihen, et te ootte ne vanhemmat silti. Nyt varmasti tuntee itsensä täysin petetyksi ja että ootte valehdelleet koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Kaipasin TUKEA tähän tilanteeseen, en haukkuja. Tehty mikä tehty.

Ei täällä tule kuin paha mieli, joten ap poistuu paikalta.

ap

Kaipasit selkääntaputtelua ja valheita tilanteessa, jossa olet itse toiminut väärin ja erittäin itsekkäästi. Kanna vastuu teostasi ja aseta lapsesi etu vihdoinkin omasi edelle.