Haluton mies traumatisoi ja vei itsetunnon
Elin 8 vuoden suhteessa haluttoman miehen kanssa. Olin suhteemme alkaessa vain 19-vuotias, suhteen alussa meillä oli hyvin aktiivisestikin seksiä. Huomasin tosin jo silloin, että mies on melko estoinen. Olen itse aina ollut hyvin avoin seksuaalisesti, kokeilunhaluinen ja saan hyvin herkästi esimerkiksi orgasmeja. Mies ei oikein "kestänyt" sitä, että osoitin omaa haluani ja olin aktiivinen vaan selkeästi ahdistui siitä. Mitä pidempään olimme yhdessä, sitä enemmän mies torjui ja kieltäytyi kokeilemasta mitään uutta. Hänellä oli lukuisia ääneenlausumattomia sääntöjä, kuten suihkussa ei voitu olla samaan aikaan, en alasti voinut mennä halaamaan häntä, seksiä ei koskaan voinut olla kuin yhden kerran päivässä (silloin hyvin harvoin kun sitä oli, olisin halunnut uusintakierroksen tai olla sängyssä vaikka koko päivän joskus), hän ei halunnut suuseksiä, häneen ei saanut koskea mihinkään hänen kehoonsa... Asiasta riideltiin ensimmäiset vuodet, sillä tunsin oloni jotenkin ällöttäväksi, liian halukkaaksi ja kuvottavaksi. Päädyin myös pettämään pari kertaa, kun olin ollut seksittä jo pidempiä aikoja, vaikka tein väärin niin nämä kerrat todella pelastivat sen vähäisen itsetuntoni ja seksuaalisuuteni, mitä minulla oli jäljellä. Koin oikeasti hyvää seksiä. Omatunto kuitenkin soimasi ja en enää pettänyt suhteen viimeisinä vuosina. Menetin kuitenkin ikäänkuin seksuaalisuuteni: en esimerkiksi kiihottunut kertaakaa viimeisen kahden vuoden aikana. Pidin kuitenkin seksiä tärkeänä ja ehdotin sitä hänelle. Jos harrastimme seksiä joskus harvoin, käytimme liukuvoidetta. Pystyn saamaan mekaanisesti orgasmin, mutta en nauttinut seksistä ollenkaan... syytin tässä vaiheessa tilanteesta jo täysin itseäni.
Sitten erosimme ja eron jälkeen tuli ilmi, että mieskin petti. Hän ei yksinkertaisesti halunnut minua. Miksi mies ei voinut myöntää sitä, kun siitä neljä vuotta riitelimme ja anoin häntä kertomaan minulle totuuden? Että kestän sen kyllä. Mutta ei, mies väitti että hän haluaa kyllä. Oli aika shokki huomata eron jälkeen, että olikin koko ajan oikeassa..
Nyttemmin seurustelen miehen kanssa, jolla on normaalit halut ja seksimme on todella ihanaa ja nautinnollista. Häneen saa koskea eikä hänellä ole estoja. Itsetuntoni on kuitenkin ihan riekaleina ja en esimerkiksi uskalla tehdä seksiin aloitetta. Jos teen aloitteen seksiin, en uskalla luottaa siihen, että mies oikeasti haluaa minua ja ajattelen miehen tekevän sen vain palveluksena minulle ja ajattelevan, että olen kuitenkin kuvottava. Hyvin harvoin hän torjuu minut, sanoo korkeintaan. että "vähän myöhemmin". Kiihotun hänestä helposti, mutta esimerkiksi en ole pystynyt masturboimaan tuon edellisen suhteen jälkeen, koska edelleen se trauma siitä omasta "ällöttävyydestä" on niin paha. En pysty kiihottumaan, vaikka yrittäisin kuinka. Pelkään hysteerisesti, että mies ei halua, että hän miettii kanssani vain muita naisia ja pystyy seksiin kanssani vain kauhealla stemppaamisella... en ole mustasukkainen luonne ollenkaan, ja en mieti muita naisia mitenkään uhkana. Ajatelen vain, että kukaan ei voi haluta minua. Miehessä ja suhteessamme ei kuitenkaan ole vikaa, tiedän tämän johtuvan tuosta exästä.
Oletteko kokeneet samaa? Miten tästä pääsee yli??
Älkää ikinä ikinä ikinä jääkö suhteeseen haluttoman puolison kanssa. Se ei ainoastaan pilaa sitä suhdetta vaan se myös rikkoo mielen ja se rikkoo itsetunnon ja seksuaalisuuden. Ja ennenkuin kukaan kommentoi ulkonäöstäni niin olen normaalipainoinen, pidän todella hyvää huolta ulkonäöstäni (laittaudun aina huolella), käytän seksikkäitä alusvaatteita aina jne. En nyt ole mikään fittness malli, mutta en usko ulkonäön olevan se ongelma. Onko mitään neuvoja?
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
En osaa paljon neuvoa, mutta olen kokenut saman. Tarinasi oli melkein kuin minun näppikseltä. Olen hiljattain tavannut miehen, jonka kanssa seksi on aivan taivaallista. Olen seksuaalisesti samoin suuntautunut kuin sinä. Kuitenkin se vanha kokemus jyskyttää taka-alalla. Jos mies on vaikka väsynyt työpäivän jälkeen eikä selvästi halua seksiä, niin omassa mielessä hiipii pelkoja, joko se nyt lakkasi haluamasta minua. Minäkään en ole osannut samasta syystä puhua asiasta suoraan. Sen sijaa kyselen, mistä hän minusta tykkää. Tykkää mm. estottomuudesta ja ulkonäöstä yms. Yritän luottaa siihen, mitä hän sanoo ja uskoa että ajan kanssa pääsen tästä yli. Toisaalta pelkään, että hän alkaa inhoamaan seksuaalisuuttani alkuhuuman jälkeen. Tajuan sen järjellä itsekin, että seksitön parisuhde on vaurioittanut itsetuntoani ja en haluaisi rasittaa toista osapuolta sillä.
'
ehkäpä juuri me aktiiviset ja seksuaalisesti avoimet naiset olemme olleet exillemme liikaa? Exäni olisi halunnut jonkin kiltin siveellisen tytön, mutta en ole sellainen - olen luonnostaan aivan erilainen ja tykkään vähän rajummastakin meiningistä. Se oli exälleni kauhistus.
Vierailija kirjoitti:
Mutta miten voin luottaa siihen, että seksi ei ole nykyiselle miehelleni vastenmielistä kanssani? Kerran se oli vastenmielistä kanssani exälleni vuosia. Olen varma, että nykyinen mieheni haluaa vain huomattavasti nuorempia, hyvin hoikkia, mutta isorintaisia tyttöjä. Itse olen hyvin sopusuhtainen, mutta en hoikka vaan normaalipainon ylärajoilla...
AP
No sull on siis oikeasti aika helppoa, jos sut sai noin ajattelemaan vain yksi mies aikuisena. Mietipä, kun on meitä, joilla on ollut tuo ajatus lahjana lapsuudenkodista alkaen... En ole koskaan uskonut kenenkään pitävän seksiä muuna kuin vastenmielisenä kanssani. Tietenkin se on heille sitä. Mitä muutakaan?
Kuulostatte oikeasti vähän yliseksuaalisilta. Ja olette törmänneet elämän realiteetteihin, että aika harva mies jaksaa olla panokone teille. Se kävi itsetunnollenne, joka kuitenkin oli sata kertaa buustatumpi, kuin sellaisilla naisilla, joille suihinottokin on kauhean vaikea ajatus. Kadehdin teitä, enkä näe tilanteessanne ongelmaan. t.nainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa paljon neuvoa, mutta olen kokenut saman. Tarinasi oli melkein kuin minun näppikseltä. Olen hiljattain tavannut miehen, jonka kanssa seksi on aivan taivaallista. Olen seksuaalisesti samoin suuntautunut kuin sinä. Kuitenkin se vanha kokemus jyskyttää taka-alalla. Jos mies on vaikka väsynyt työpäivän jälkeen eikä selvästi halua seksiä, niin omassa mielessä hiipii pelkoja, joko se nyt lakkasi haluamasta minua. Minäkään en ole osannut samasta syystä puhua asiasta suoraan. Sen sijaa kyselen, mistä hän minusta tykkää. Tykkää mm. estottomuudesta ja ulkonäöstä yms. Yritän luottaa siihen, mitä hän sanoo ja uskoa että ajan kanssa pääsen tästä yli. Toisaalta pelkään, että hän alkaa inhoamaan seksuaalisuuttani alkuhuuman jälkeen. Tajuan sen järjellä itsekin, että seksitön parisuhde on vaurioittanut itsetuntoani ja en haluaisi rasittaa toista osapuolta sillä.
'
ehkäpä juuri me aktiiviset ja seksuaalisesti avoimet naiset olemme olleet exillemme liikaa? Exäni olisi halunnut jonkin kiltin siveellisen tytön, mutta en ole sellainen - olen luonnostaan aivan erilainen ja tykkään vähän rajummastakin meiningistä. Se oli exälleni kauhistus.
Ihmeellistä, että sitten suostui olemaan kanssasi.
Otsikkokaan ei ihan taida vastata todellisuutta, mies oli haluton, kun ei innostunut ihme perversioista?
Vierailija kirjoitti:
Otsikkokaan ei ihan taida vastata todellisuutta, mies oli haluton, kun ei innostunut ihme perversioista?
Suihinotto on ihme perversio?
Mielestäni mies on haluton, jos ei tee aloitetta seksiin kahteen vuoteen ja oli tyytyväinen, vaikka seksissä oli kuukausienkin taukoja. Sen lisäksi hän oli myös hyvin estoinen. Pidän itseäni seksuaalisesti kyllä hyvinkin tavallisena. Ei suihinotto, kovemmat otteet tai peppupano ole mitään perversioita tai yliseksuaalista vaan ihan tavallisia seksiä. Olen todella hämmentynyt tähän kaksijakoiseen palautteeseen...
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa paljon neuvoa, mutta olen kokenut saman. Tarinasi oli melkein kuin minun näppikseltä. Olen hiljattain tavannut miehen, jonka kanssa seksi on aivan taivaallista. Olen seksuaalisesti samoin suuntautunut kuin sinä. Kuitenkin se vanha kokemus jyskyttää taka-alalla. Jos mies on vaikka väsynyt työpäivän jälkeen eikä selvästi halua seksiä, niin omassa mielessä hiipii pelkoja, joko se nyt lakkasi haluamasta minua. Minäkään en ole osannut samasta syystä puhua asiasta suoraan. Sen sijaa kyselen, mistä hän minusta tykkää. Tykkää mm. estottomuudesta ja ulkonäöstä yms. Yritän luottaa siihen, mitä hän sanoo ja uskoa että ajan kanssa pääsen tästä yli. Toisaalta pelkään, että hän alkaa inhoamaan seksuaalisuuttani alkuhuuman jälkeen. Tajuan sen järjellä itsekin, että seksitön parisuhde on vaurioittanut itsetuntoani ja en haluaisi rasittaa toista osapuolta sillä.
'
ehkäpä juuri me aktiiviset ja seksuaalisesti avoimet naiset olemme olleet exillemme liikaa? Exäni olisi halunnut jonkin kiltin siveellisen tytön, mutta en ole sellainen - olen luonnostaan aivan erilainen ja tykkään vähän rajummastakin meiningistä. Se oli exälleni kauhistus.
Ihmeellistä, että sitten suostui olemaan kanssasi.
Siitähän me riitelimmekin vuosia, kun hän väitti haluavansa minua, vaikkei näin todellisuudessa ollut. En ymmärrä, miksi hän halusi olla kanssani. Juuri tuo itsenäinen asenne saikin minut uskomaan, että vika on itsessä, koska mies kerran vannoi kaiken olevan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa paljon neuvoa, mutta olen kokenut saman. Tarinasi oli melkein kuin minun näppikseltä. Olen hiljattain tavannut miehen, jonka kanssa seksi on aivan taivaallista. Olen seksuaalisesti samoin suuntautunut kuin sinä. Kuitenkin se vanha kokemus jyskyttää taka-alalla. Jos mies on vaikka väsynyt työpäivän jälkeen eikä selvästi halua seksiä, niin omassa mielessä hiipii pelkoja, joko se nyt lakkasi haluamasta minua. Minäkään en ole osannut samasta syystä puhua asiasta suoraan. Sen sijaa kyselen, mistä hän minusta tykkää. Tykkää mm. estottomuudesta ja ulkonäöstä yms. Yritän luottaa siihen, mitä hän sanoo ja uskoa että ajan kanssa pääsen tästä yli. Toisaalta pelkään, että hän alkaa inhoamaan seksuaalisuuttani alkuhuuman jälkeen. Tajuan sen järjellä itsekin, että seksitön parisuhde on vaurioittanut itsetuntoani ja en haluaisi rasittaa toista osapuolta sillä.
'
ehkäpä juuri me aktiiviset ja seksuaalisesti avoimet naiset olemme olleet exillemme liikaa? Exäni olisi halunnut jonkin kiltin siveellisen tytön, mutta en ole sellainen - olen luonnostaan aivan erilainen ja tykkään vähän rajummastakin meiningistä. Se oli exälleni kauhistus.
Seksuaalisuuden alueella on vielä niin helppo loukata, saada toinen tuntemaan huonommuutta. Tämäkin ketju osoittaa, että joillakin on tarve siihen. Jonkun toisen ihmisen "reippaampi" seksielämä ei pitäisi olla uhka kenellekään tai keneltäkään pois. Onneksi nykyinen miesystäväni liikkuu samoilla aalloilla, hyvin voimakas ja mielikuvitusrikas seksuaalisuus, ja hänen avullaan on löytynyt paljon uusia nautinnon paikkoja. Ollaankin yhdessä naurettu mihin tämä seikkailu vielä johtaa. Päätin edellisen suhteen jälkeen, etten enää ikinä edes yritä kenenkään estoisen kanssa. Itsetunto ei enää riitä siihen.
Mullakin halut kadonneet kokonaan. Seksuaaliterapeutti voisi olla hyvä vaihtoehto. Ja ex oli siis haluton, nyt se siirtyi minulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa paljon neuvoa, mutta olen kokenut saman. Tarinasi oli melkein kuin minun näppikseltä. Olen hiljattain tavannut miehen, jonka kanssa seksi on aivan taivaallista. Olen seksuaalisesti samoin suuntautunut kuin sinä. Kuitenkin se vanha kokemus jyskyttää taka-alalla. Jos mies on vaikka väsynyt työpäivän jälkeen eikä selvästi halua seksiä, niin omassa mielessä hiipii pelkoja, joko se nyt lakkasi haluamasta minua. Minäkään en ole osannut samasta syystä puhua asiasta suoraan. Sen sijaa kyselen, mistä hän minusta tykkää. Tykkää mm. estottomuudesta ja ulkonäöstä yms. Yritän luottaa siihen, mitä hän sanoo ja uskoa että ajan kanssa pääsen tästä yli. Toisaalta pelkään, että hän alkaa inhoamaan seksuaalisuuttani alkuhuuman jälkeen. Tajuan sen järjellä itsekin, että seksitön parisuhde on vaurioittanut itsetuntoani ja en haluaisi rasittaa toista osapuolta sillä.
'
ehkäpä juuri me aktiiviset ja seksuaalisesti avoimet naiset olemme olleet exillemme liikaa? Exäni olisi halunnut jonkin kiltin siveellisen tytön, mutta en ole sellainen - olen luonnostaan aivan erilainen ja tykkään vähän rajummastakin meiningistä. Se oli exälleni kauhistus.
Ihmeellistä, että sitten suostui olemaan kanssasi.
Siitähän me riitelimmekin vuosia, kun hän väitti haluavansa minua, vaikkei näin todellisuudessa ollut. En ymmärrä, miksi hän halusi olla kanssani. Juuri tuo itsenäinen asenne saikin minut uskomaan, että vika on itsessä, koska mies kerran vannoi kaiken olevan hyvin.
Eka avomies oli paljon haluttomampi kuin minä. Kerran viikossa krapulassa oli hänen tyylinsä. Kun halusin enemmän hän haukkui nymfomaaniksi. Paljastui sitten, että viaton pusu jossain illanvietossa olikin pettämistä. Syy oli se, että naiset kuitenkin pettävät, joten hän päätti pettää ensin. Ei kiitos enää hiukset kammattuna nenä kiinni kirjassa istuvaa introverttiälykköä, joka ei osaa edes panna.
Sain vissiin trauman kun sen jälkeiset miehet ovat olleet tunteellisia suurpiirteisiä ekstrovertteja. He ovat halunneet seksiä vähintään yhtä paljon kuin minä. Ja nää suhteet ovat olleet aina jotain nelivuotisia suhteita.
Nykyään mies haluaisi useamminkin, päivittäin, ja olen ollut itse se haluttomampi osapuoli. Ja olen kokenut sen miten luotaantyöntävää on kun kokee hienovaraista painostamista. Paras tilanne olisi yhtäläiset libidot, mutta tällainen on onnenkauppaa. Muuten joudutaan tekemään kompromisseja puolin ja toisin.
En osaa paljon neuvoa, mutta olen kokenut saman. Tarinasi oli melkein kuin minun näppikseltä. Olen hiljattain tavannut miehen, jonka kanssa seksi on aivan taivaallista. Olen seksuaalisesti samoin suuntautunut kuin sinä. Kuitenkin se vanha kokemus jyskyttää taka-alalla. Jos mies on vaikka väsynyt työpäivän jälkeen eikä selvästi halua seksiä, niin omassa mielessä hiipii pelkoja, joko se nyt lakkasi haluamasta minua. Minäkään en ole osannut samasta syystä puhua asiasta suoraan. Sen sijaa kyselen, mistä hän minusta tykkää. Tykkää mm. estottomuudesta ja ulkonäöstä yms. Yritän luottaa siihen, mitä hän sanoo ja uskoa että ajan kanssa pääsen tästä yli. Toisaalta pelkään, että hän alkaa inhoamaan seksuaalisuuttani alkuhuuman jälkeen. Tajuan sen järjellä itsekin, että seksitön parisuhde on vaurioittanut itsetuntoani ja en haluaisi rasittaa toista osapuolta sillä.