Miten käsittelet vihaa?

Ohittamalla. En tunne sitä lainkaan, en ole koskaan aikuisiällä tuntenut.

Annan sen purkautua hallitsemattomasti.

Puran johonkin ei-tärkeään ja ei-läheiseen ihmiseen

Lähinnä pyrin suojautumaan siltä.

Puran vihaani av-palstalla.

En koskaan raivostu kellekään vaan mun vihani on aika passiivista ja sulkeudun sisälle, jos alkaa vähänkin vituttamaan. Useimmiten kuuntelen musiikkia ja lähden juoksemaan.

Yritän joskus järkeistää tunteeni ja miettiä, minkä takia olen oikeasti vihainen tai mikä tunne siellä takana on.

Esim. joskus vihan takana on pelko tai avuttomuus, kun en voi tehdä sille mitään, että joku haitallinen ihminen on elämässäni. Tämä on ehkä vaikein syy vihalle, koska tällaista vihaa voi olla vaikea laannuttaa.

Joskus kateus. Tällainen "viha" on järjetöntä, koska toinen ei ole tehnyt siinä mitään väärää, että hänellä on jotain parempaa kuin minulla. Tällainen viha on laannutettavissa, kun todellisen syyn tajuaa.

Joskus epävarmuus ja huono itsetunto. Esim. jos joku randomi sanoo pahasti ja loukkaannun, niin yritän ajatella, että "vihani" johtuu vain siitä, että itsetuntoni sai kolauksen, eikä se ole sen toisen syy. Toki toisen syy on hänen tyly käytöksensä, mutta siitä ei pitäisi olla vihainen, korkeintaan mielessään ajatella (ilman vihaa), että olipas tuolla huonot käytöstavat, oma häpeänsä. Vihahan tulee sen takia, että sen toisen käytös herätti minussa huonon tunteen itsestäni.

Toki läheisille ihmisille voin osoittaa vihani suoraan esim. sanomalla liiankin suoraan ja valittamalla heidän tekemisistään, mutta jos nyt vaikka yksin kotonani olen vihaisten ajatusteni kanssa, niin yritän järkeistää ne, jotta pääsen niistä eroon eikä tarvitsisi niissä velloa.

Pyrin saamaan tunteeni riitatilanteissa hallintaan. Jos vastapuolelta ei tule mitään järkevää argumenttia, niin räjähdän aika nopeasti. Tosin laannun myös nopeasti, eikä koskaan tule henkilö- tai tavaravahinkoja. Pyrin käyttämään suuttumisentunteen järkevästi, esim. Lenkillä tai siivouksessa hyödyksi.

Joskus on vain tarve päästää kova ääni suusta. Alan myös oirehtimaan ja käyttäytymään epänormaalisti, jos en saa osoittaa suuttumustani.

Tiedostamalla vihan takana olevat tunteet. Viha on kyllä ehkä vaikein tunne käsitellä.

Lukekaapa, hyödyllinen linkki.

http://www.mielenterveysseura.fi/fi/mielenterveys/itsetuntemus/tunteet/…

Ap

Olisiko maailma tylsempi paikka, ja ihmiset enemmän toistensa kaltaisia, jos kaikki osaisivat käsitellä negatiivisia tunteitaan ns. järkevästi?

Olen usein tuota miettinyt, kun esimerkiksi opettajuudessa oletetaan, että myös ihmisen persoona muuttuu, tapahtuu henkilökohtaista kasvua samalla kun tullaan opettajaksi. Minulla on ollut taipumus ajatella, että ihmisellä on erikseen ammatillinen rooli, johon hän pukeutuu töihin mennessään, ja se omin persoona on esillä henkilökohtaisessa elämässä läheisten kanssa. Esimerkiksi niin, että yksityiselämässään ihminen purkaisi vihaansa joskus epäkypsästikin, kun taas ammatillisessa roolissa viha ei edes herää, koska rooli suojaa siltä.

Tuleeko sellaisesta joka ei osaa käsitellä vihaa, ajan myötä sellainen niin kutsuttu vihamielinen ihminen?

Oikeastaan olisin voinut kysyä myös, mitä teille tapahtuu, jos viha jää käsittelemättä tai pitkittyy. Miten käsittelisit tällaista vihaa??

Ap

Up

Korkki auki.

Minäkin juon koska viha johtaa aina itsetuhoiseen käytökseen ja vaikka tiedostan asian, olen täysin voimaton tän läyttäytymismallin edessä.

Tanssin!

Tanssi on varmaan hyvä juttu!

Erikoista, että näin moni kokee vihaa. Saanko kysyä mitä kohtaan? Onko teillä vihaa tuntevilla esim vaikea lapsuus, tunnette vihaa vanhempaanne kohtaan, jotain muuta ihmistä kohtaan joka on tehnyt teille vääryyttä? vai miten se ilmenee? Mulla on omat vastoinkäymiseni, mutta vihaa en tunne mitään kohtaan. Inhoa ehkä, ärtymystä tms kyllä.

Minä ainakin vihaan pettäjä-valehtelijaa, joka varasti minulta parhaat vuoteni ja jään nyt lapsettomaksi. Hän todella varasti minulta aikaa lupauksillaan, joita ei koskaan toteuttanut. Miksi en vihaisi? Viha suojaa antamasta anteeksi ja joutumasta uudelleen hänen hurmaamakseen.