Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Meillä on tilanne, jossa isovanhemmat selvästi suosivat toista lastamme, esikoistamme. Esikoista pyydetään kylään ja retkille ja kysellään lahjatoiveita. Kuopuksemme on jäänyt täysin ilman tällaista huomiota. Tätä suosimista harrastavat kolme neljästä isovanhemmasta, vain oma isäni tuntuu huomioivan molempia samalla tavalla.

Ärsyttää, koska tiedän kyllä, ettei sille voi mitään jos toisesta isovanhemmat pitävät toisesta lapsesta enemmän tai tulevat hänen kanssaan paremmin toimeen. Minusta vain olisi reilua kohdella molempia samalla tavalla. Asiasta on keskusteltu pari kertaa äitini kanssa. Niistä keskusteluista ei ollut juuri hyötyä.

Pitäisikö olla ottamatta vastaan niitä esikoisen hienompia lahjoja ja kyläilykutsuja? Vai miten tässä toimisi?

  • ylös 29
  • alas 2

Sivut

Kommentit (23)

Vierailija

Minkäikäinen nuorempi on? Voiko johtua puhtaasti siitä että vanhemman lapsen kanssa voi jo touhuta, keskustella mutta jos nuorempi on alle 3 v niin voi olla rankkaa hoitaa

  • ylös 26
  • alas 1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Millaisia vanhempia nää isovanhemmat on olleet? Suosivatko tiettyjä lapsiaan samalla tavalla kuin nyt isovanhempina lapsenlapsiaan?

Ikävä tilanne. Voisiko lasten iät selittää asiaa? Vanhemman lapsen kanssa on helpompi touhuta kun kaikenlainen kehitys on jo pidemmällä...?

  • ylös 13
  • alas 0
Vierailija

Me on kielletty lahjat ja vierailut kokonaan ennen kuin tajuavat tilanteen ja muuttavat käytöstä. Totesimme, että meidän lapset ei joudu kokemaan tuollaista suosimis-sorsimista.

  • ylös 27
  • alas 1
Vierailija

Osa isoäideistä myöntää tämän kirkkain silmin, mitä ihmettelen. Minusta tuollaiset isovanhemmat eivät ansaitsisikaan useampia lapsenlapsia.
Jos nyt joku tuota ajattelusuuntausta kannattava isovanhempi lukee tätä, niin miettiköön itse, onko kunnioitettavaa opettaa lapset pienestä pitäen epäreiluun suosikkijärjestelmään, jossa asianomaiset eivät itse voi mitenkään vaikuttaa omaan sijaansa suosikkijärjestelmässä.

  • ylös 28
  • alas 1
Vierailija

Lasten iät?

Olen miniän mielestä suosiva isovanhempi, koska kyselen 8v esikoiselta lahjatoiveita, käyn tämän lapsen kanssa uimahallissa jne., mutta en kysy 2v:lta, mitä hän haluaa enkä ota mukaan uimaan. Miniä ei ymmärrä, että isovanhemman kannalta on oikeasti iso ero siinä, onko lapsenlapsi 8v vai 2v. Ei se esikoinenkaan ollut noin pienenä mukanani missään, mutta sitä miniä ei muista.

Ja 2v:lta en kysele lahjatoiveita, koska miniä antaa listan asioista, joita saa ostaa. Muut päätyy kirppikselle.

  • ylös 58
  • alas 0
Vierailija

Meillä ollaan tilanteessa, jossa pojan perheen luona ei saa käydä, koska kuulemma suosimme yhtä lasta. Asia selvä, meillä on kahden tyttären perheet, joiden luona voimme käydä niin paljon kuin haluamme. Päätös on miniän ja siitä on tiedotettu koko suvulle, joten miniän on ihan turha sukujuhlissa narista, kun hänen lapset ei tunne mummia. Sekä tyttäreni että minä muistamme muistuttaa, että valinta on miniän, ei kenenkään muun, joten turha urputtaa väsymystä ja sitä, että ei pääse jouluna Lappiin muun suvun kanssa. Vaikka me emme saa olla pojanlasten kanssa missään tekemisissä, niin ei se saa estää meitä nauttimasta elämästä ja matkustamasta niiden lastemme kanssa, joiden elämässä saamme olla mukana.

  • ylös 26
  • alas 25
Vierailija

Voi kyse olla iästäkin, esikoinen on 5 ja kuopus 3, joten toki 5-vuotiaan kanssa voi tehdä vähän eriasioita. Mutta esikoista on pyydetty kylään ja pidetty niin hyvänä ihan vauvasta asti. Kuopus kun syntyi, niin ei kukaan tuntunut kiinnittävän häneen juuri mitään huomiota. Ajattelin aluksi, että kyse on siitä, että ajateltiin pienen esikoisen tunteita, eikä viitsitty ihastella vauvaa hänen takiaan, mutta tilanne on jatkunut samana jo 3 vuotta. :( Kyllä meidän 3-vuotias osaa jo nimetä lahjatoiveita, vaikka voivathan ne joskus olla vähän yliampuvia. :)

Ap

  • ylös 32
  • alas 5
Vierailija

Meillä tuo esikoisensuosimisjärjestelmä on jatkunut monessa sukupolvessa. Selvästikin vanhempieni lapsuudenperheissä on esikoista suosittu ja sama jatkunut omassa lapsuudenperheessäni. Tämä on aina aiheuttanut eripuraa meidän lasten välille. En tiedä olisimmeko nyt aikuisiässä paremmissa väleissä keskenämme jos olisi aina tasapuolisesti kohdeltu.

  • ylös 18
  • alas 1
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Meillä ollaan tilanteessa, jossa pojan perheen luona ei saa käydä, koska kuulemma suosimme yhtä lasta. Asia selvä, meillä on kahden tyttären perheet, joiden luona voimme käydä niin paljon kuin haluamme. Päätös on miniän ja siitä on tiedotettu koko suvulle, joten miniän on ihan turha sukujuhlissa narista, kun hänen lapset ei tunne mummia. Sekä tyttäreni että minä muistamme muistuttaa, että valinta on miniän, ei kenenkään muun, joten turha urputtaa väsymystä ja sitä, että ei pääse jouluna Lappiin muun suvun kanssa. Vaikka me emme saa olla pojanlasten kanssa missään tekemisissä, niin ei se saa estää meitä nauttimasta elämästä ja matkustamasta niiden lastemme kanssa, joiden elämässä saamme olla mukana.

Mikset vaan yksinkertaisesti kohtele lapsenlapsia tasapuolisesti? Mikä siinä on niin vaikeaa? Miten kukaan voi olla noin julma viattomille lapsille?

  • ylös 53
  • alas 6
Vierailija

Niin tuntuu kurjalta. Meillä isovanhemmat suosivat miehen siskon lapsia. Anoppi on kerran minulle selittänytkin, että oman tyttären lapset ne vaan luonnollisesti ovat läheisempiä, ja samaan syssyyn hän pahoitteli, kuinka ikävää kannaltani on, että äitini on pitkäaikaislaitoksessa eikä pysty auttamaan lastenhoidossa. (Eikä edes näekään lastenlapsiaan usein, koska asuu toisella puolen Suomea). Mitäpä tuohon olisin sanonut, olin vaan hiljaa mutta kyllä aika loukkaantunut - miksei oman pojan lapset olisi yhtä tärkeitä kuin tyttären? Aivan outo ajattelutapa. Olen siitä huolimatta pitänyt yllä lasten suhdetta miehen vanhempiin, koska eihän se lasten vika ole, että isovanhempi ajattelee hölmösti. Eikä heillä ole muitakaan isovanhempia, joten pitää pärjätä niillä, mitä on.

  • ylös 43
  • alas 1
Vierailija

Meillä oma äitini kohtelee lapsiamme eri tavoin. Ovat nyt 7v ja 5v. Esikoinen saa isot lahjat, hänelle on aina varattu joku uusi iso yllätys. Hänen saavutuksiaan kehutaan ja pojan selityksiä kuunnellaan innolla. 1,5v nuorempi pikkusisko saa tuskin mitään huomiota, häneltä ei kysellä mitään, hän ei saa kehuja ja verrataan aina isoveljeen. Hänen lahjansa ovat kirppari kamaa ja usein hänelle ei ole hommattu mitään ylläriä vaikka veljelle on. Olen useasti huomauttanut asiasta äidilleni, mutta itse hän ei myönnä käytöstään. Olemmekin vähentäneet tilanteita, joissa lapset on vain mummon kanssa kolmisin, vaikka mummo kinuaa lapsia jatkuvasti hoitoon ja olisi innolla tulossa meille lapsenvahdiksi. En halua, että toinen ylpistyy ja toinen on pahoilla mielin eriarvoisen kohtelun takia.

Asia erikseen ovat mieheni vanhemmat. He hoitavat miehen sisaren lapsia jatkuvasti jopa viikon putkeen vauvaikäisestä lähtien, ovat nyt alakoulussa, vievät heitä huvipuistoon, hotelliin, kylpylään jne mukanaan. Meidän lapset on max. yhden yön kerrallaan hoidossa noin puolen vuoden välein ja silloinkin ovat kuulemma niin uupuneita. Eivät ole ikinä vieneet kylpylään edes päivällä saati yöksi. Eivät näe toiminnassaan mitään kummallista. Eipä olla hirveästi alettu asiasta puhumaankaan, heidän valintansahan se on ja meidän lapset jää heille etäisemmiksi.

  • ylös 28
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Meillä ollaan tilanteessa, jossa pojan perheen luona ei saa käydä, koska kuulemma suosimme yhtä lasta. Asia selvä, meillä on kahden tyttären perheet, joiden luona voimme käydä niin paljon kuin haluamme. Päätös on miniän ja siitä on tiedotettu koko suvulle, joten miniän on ihan turha sukujuhlissa narista, kun hänen lapset ei tunne mummia. Sekä tyttäreni että minä muistamme muistuttaa, että valinta on miniän, ei kenenkään muun, joten turha urputtaa väsymystä ja sitä, että ei pääse jouluna Lappiin muun suvun kanssa. Vaikka me emme saa olla pojanlasten kanssa missään tekemisissä, niin ei se saa estää meitä nauttimasta elämästä ja matkustamasta niiden lastemme kanssa, joiden elämässä saamme olla mukana.

No suositteko? Miksi?

  • ylös 17
  • alas 0
Vierailija

suosiminen on kyllä aika perseestä.. oma mummini suosii 8-vuotiaita serkkujani, kutsuu heitä kylään ja käy heidän luonaan yms. toinen mummuni on asuu kaukana joten en pääse käymään hänen luonaan paljon,mikä on ikävää.

mummini vain aina valittaa minulle "tulisit tänne metrolla!!" jaa, en hirveästi tykkää metrolla yksin matkustaa.... muita serkkujani hän kyllä hakee hoidosta ja vie kaikkialle. mummini on tärkeä minulle, mutta ei taida ymmärtää että toiselta puolen kaupunkia ei ihan noin vain tullakaan kylään esim arkena kun on koulua. olen tosiaan jo yläaste ikäinen, joten kanssani voi keskustella ja kaikkea.

viimeksi kun olin mummilla, sanoin pari asiaa isästäni jotka eivät ole kovin kilttejä, mutta totuus oli vain tämä. mummi närkästyi tästä aika pahasti, mutta ajan kuitenkin omaa etuani.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
suosiminen on kyllä aika perseestä.. oma mummini suosii 8-vuotiaita serkkujani, kutsuu heitä kylään ja käy heidän luonaan yms. toinen mummuni on asuu kaukana joten en pääse käymään hänen luonaan paljon,mikä on ikävää.

mummini vain aina valittaa minulle "tulisit tänne metrolla!!" jaa, en hirveästi tykkää metrolla yksin matkustaa.... muita serkkujani hän kyllä hakee hoidosta ja vie kaikkialle. mummini on tärkeä minulle, mutta ei taida ymmärtää että toiselta puolen kaupunkia ei ihan noin vain tullakaan kylään esim arkena kun on koulua. olen tosiaan jo yläaste ikäinen, joten kanssani voi keskustella ja kaikkea.

viimeksi kun olin mummilla, sanoin pari asiaa isästäni jotka eivät ole kovin kilttejä, mutta totuus oli vain tämä. mummi närkästyi tästä aika pahasti, mutta ajan kuitenkin omaa etuani.

lisäyksenä vielä että olen mummini ensimmäinen lapsen lapsi, muut ovat alle 9-vuotiaita. en ole KOSKAAN saanut niin paljon lahjoja häneltä kun hän antaa esim. 3 vuotiaalle serkulleni.

Vierailija

Meinasin kirjoittaa, että kiva kuulla, ettei olla ainoita, mutta eipä siinä kyllä mitään kivaa ole. Mutta tiedätte mitä tarkoitan. Meilläkin suosittu esikoinen on poika ja sorsittu pienempi tyttö. Mietin voisiko miehen vanhemmilla tähän pojan suosimiseen vaikuttaa se, että heillä ei ole tyttäriä, vain poikia. Mutta äitini tapauksessa en kyllä tiedä mistä tämä johtuu. Minulla on veli ja sisko, eikä veljeäni ole mielestäni mitenkään erityisesti suosittu perheessämme. Sisaruksillani ei ole lapsia, joten meidän lapsemme ovat heidän ainoat lapsenlapsensa.

Olisi kyllä kiva saada seiskalta vastaus siihen, miksi hän ei sitten lopeta suosimista, jos seurauksena kielletään kyläilemästä?

Ap

  • ylös 15
  • alas 1
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Voi kyse olla iästäkin, esikoinen on 5 ja kuopus 3, joten toki 5-vuotiaan kanssa voi tehdä vähän eriasioita. Mutta esikoista on pyydetty kylään ja pidetty niin hyvänä ihan vauvasta asti. Kuopus kun syntyi, niin ei kukaan tuntunut kiinnittävän häneen juuri mitään huomiota. Ajattelin aluksi, että kyse on siitä, että ajateltiin pienen esikoisen tunteita, eikä viitsitty ihastella vauvaa hänen takiaan, mutta tilanne on jatkunut samana jo 3 vuotta. :( Kyllä meidän 3-vuotias osaa jo nimetä lahjatoiveita, vaikka voivathan ne joskus olla vähän yliampuvia. :)

Ap

Usein tuossa 55-60-vuotiaana jaksamisessa tapahtuu iso muutos, vaikka ei suuria sairauksia olisi, nivelet jäykistyvät, kolotukset lisääntyvät remppaa on siellä sun täällä.

Ja juuri tuossa iässä lasten viiden vuoden ikäero on todella iso, jaksaa yökyläilyjä hoitaa, jos lapsi tarvitsee apua ja nostamista.

Luulen, kaikki isovanhemmat kohtelevat epätasa-arvoisesti lastenlapsiaan, johtuen lasten ikäerosta ja millaiset suhteet vanhemmilla on isovanhempiin.

Meillä mummo on ollut äärettömän rakas ja hoiti vanhempia lapsia ja antoi ruhtinaalliset lahjat, jopa pankkisijoitukset, mutta ei nuorimmalle lapselle, koska siinä vaiheessa hän oli hyvin sairas, eikä ollut edes aina tietoinen tästä ajasta useamman vuoden ajan. Eipä edes ole tullut mieleeni tai lapsellani, että mummo olisi kohdellut eriarvoisesti lapsenlapsiaan.

Vierailija

Minusta se on ihan inhimillistä. Meillä äitini hoitaa sisareni lapsia paljon enemmän, ostelee vaatteita, polkupyöriä yms. kuin meidän lapsille.

Minusta se on ok. ja vieläpä hyvä, koska sisareni on yh ja työssä on lomautuksia.
Meillä molemmat työssä ja vakaa työ ja lastenhoidon jaamme puolisoni kanssa.

Myös ikä vaikuttaa, esikoinen tarvitsee enemmän ja nuoremmille voi kierrättää perheen sisällä ja taskurahan tarve on sidottu ikään.

On hyvä muistaa, ettei isovanhemmilla ole mitään hoitovastuuta tai olla lahja-automaatteja.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kyse olla iästäkin, esikoinen on 5 ja kuopus 3, joten toki 5-vuotiaan kanssa voi tehdä vähän eriasioita. Mutta esikoista on pyydetty kylään ja pidetty niin hyvänä ihan vauvasta asti. Kuopus kun syntyi, niin ei kukaan tuntunut kiinnittävän häneen juuri mitään huomiota. Ajattelin aluksi, että kyse on siitä, että ajateltiin pienen esikoisen tunteita, eikä viitsitty ihastella vauvaa hänen takiaan, mutta tilanne on jatkunut samana jo 3 vuotta. :( Kyllä meidän 3-vuotias osaa jo nimetä lahjatoiveita, vaikka voivathan ne joskus olla vähän yliampuvia. :)

Ap

Usein tuossa 55-60-vuotiaana jaksamisessa tapahtuu iso muutos, vaikka ei suuria sairauksia olisi, nivelet jäykistyvät, kolotukset lisääntyvät remppaa on siellä sun täällä.

Ja juuri tuossa iässä lasten viiden vuoden ikäero on todella iso, jaksaa yökyläilyjä hoitaa, jos lapsi tarvitsee apua ja nostamista.

Luulen, kaikki isovanhemmat kohtelevat epätasa-arvoisesti lastenlapsiaan, johtuen lasten ikäerosta ja millaiset suhteet vanhemmilla on isovanhempiin.

Meillä mummo on ollut äärettömän rakas ja hoiti vanhempia lapsia ja antoi ruhtinaalliset lahjat, jopa pankkisijoitukset, mutta ei nuorimmalle lapselle, koska siinä vaiheessa hän oli hyvin sairas, eikä ollut edes aina tietoinen tästä ajasta useamman vuoden ajan. Eipä edes ole tullut mieleeni tai lapsellani, että mummo olisi kohdellut eriarvoisesti lapsenlapsiaan.

Meidän lapsilla ei ole kylläkään viiden vuoden ikäero (pienempi kolme ja isompi viisi, eli ikäeroa on kaksi vuotta). :) Ja toiseen kommenttiin viitaten: en todellakaan oleta isovanhempien olevan mitään lahja- tai lastenhoitoautomaatteja. Haluaisin vain tasapuolista kohtelua lapsille, eli mieluummin vaikka niin, ettei kumpikaan saa niitä lahjoja. Tällä hetkellä esikoinen saa lähes joka kyläilykerta jonkun pienen jutun, pienempi ei mitään.

Ap

  • ylös 13
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kyse olla iästäkin, esikoinen on 5 ja kuopus 3, joten toki 5-vuotiaan kanssa voi tehdä vähän eriasioita. Mutta esikoista on pyydetty kylään ja pidetty niin hyvänä ihan vauvasta asti. Kuopus kun syntyi, niin ei kukaan tuntunut kiinnittävän häneen juuri mitään huomiota. Ajattelin aluksi, että kyse on siitä, että ajateltiin pienen esikoisen tunteita, eikä viitsitty ihastella vauvaa hänen takiaan, mutta tilanne on jatkunut samana jo 3 vuotta. :( Kyllä meidän 3-vuotias osaa jo nimetä lahjatoiveita, vaikka voivathan ne joskus olla vähän yliampuvia. :)

Ap

Usein tuossa 55-60-vuotiaana jaksamisessa tapahtuu iso muutos, vaikka ei suuria sairauksia olisi, nivelet jäykistyvät, kolotukset lisääntyvät remppaa on siellä sun täällä.

Ja juuri tuossa iässä lasten viiden vuoden ikäero on todella iso, jaksaa yökyläilyjä hoitaa, jos lapsi tarvitsee apua ja nostamista.

Luulen, kaikki isovanhemmat kohtelevat epätasa-arvoisesti lastenlapsiaan, johtuen lasten ikäerosta ja millaiset suhteet vanhemmilla on isovanhempiin.

Meillä mummo on ollut äärettömän rakas ja hoiti vanhempia lapsia ja antoi ruhtinaalliset lahjat, jopa pankkisijoitukset, mutta ei nuorimmalle lapselle, koska siinä vaiheessa hän oli hyvin sairas, eikä ollut edes aina tietoinen tästä ajasta useamman vuoden ajan. Eipä edes ole tullut mieleeni tai lapsellani, että mummo olisi kohdellut eriarvoisesti lapsenlapsiaan.

Meidän lapsilla ei ole kylläkään viiden vuoden ikäero (pienempi kolme ja isompi viisi, eli ikäeroa on kaksi vuotta). :) Ja toiseen kommenttiin viitaten: en todellakaan oleta isovanhempien olevan mitään lahja- tai lastenhoitoautomaatteja. Haluaisin vain tasapuolista kohtelua lapsille, eli mieluummin vaikka niin, ettei kumpikaan saa niitä lahjoja. Tällä hetkellä esikoinen saa lähes joka kyläilykerta jonkun pienen jutun, pienempi ei mitään.

Ap

Meilläkin on juuri kuten ap:llä. Esikoiselle (poika) on aina jotain. 2v nuorempi (tyttö) saa ehkä kirpparivaatteen tai ei mitään. Mieluummin sitten ei kummallekaan mitään. Eivät ne lahjat ole tärkeitä vaan se tasapuolisuus. Pienemmän jutut ei kiinnosta, ei kysellä mitään. Isompaa otetaan syliin ja hänelle luetaan kirjaa, kysellään mielipidettä jne. Ei siis liity mitenkään jaksamiseen ja ikään tai terveyteen vaan siihen, että isompi vain on se "parempi" lapsi. Lapsetkin on jo huomanneet asian ja ihmetelleet kotona, miksei pikkusisko saa koskaan mitään. Välillä ollaan hankittu pienemmälle sitten oma yllätys varalle, jonka saa mummolan reissun jälkeen, jos vain poika on saanut jotain. Poika on alkanut jättämään saamiaan lahjojaan "vahingossa" mummolaan, sen verran on jo tilannetajua hänelläkin, poika yrittää ottaa siskoaan mukaan mummon kanssa jutteluun, mutta nyt alkaa mennä jo niin, että tyttö vetäytyy keskuskeluista ja sanoo, ettei halua mummolaan. Lapset vasta 5v ja 7v, mutta silti havaitsevat hyvin asioita. Ollaan sanottu, että älä anna mitään kummallekaan tai sitten jotain molemmille (haluaa välttämättä antaa) ja että huomioi ihan jutteluissasi sitä tyttöäkin. En ymmärrä tuota käytöstä. Mummo ajaa kohta molemmat lapset luotaan omalla toiminnallaan.

  • ylös 17
  • alas 0

Sivut

Sisältö jatkuu mainoksen alla