Isovanhempien suosiminen tuntuu kurjalta

Vierailija kirjoitti:

Osa isoäideistä myöntää tämän kirkkain silmin, mitä ihmettelen. Minusta tuollaiset isovanhemmat eivät ansaitsisikaan useampia lapsenlapsia.

Jos nyt joku tuota ajattelusuuntausta kannattava isovanhempi lukee tätä, niin miettiköön itse, onko kunnioitettavaa opettaa lapset pienestä pitäen epäreiluun suosikkijärjestelmään, jossa asianomaiset eivät itse voi mitenkään vaikuttaa omaan sijaansa suosikkijärjestelmässä.

Ei sitä saisi kirkkain silmin myöntää, mutta sille ei vaan voi mitään, että usein se esikoinen tulee rakkaimmaksi. Itse myönnän sen vain näin anonyymisti, mutta en anna koskaan toisten lasten sitä huomata. enkä lasten vanhempien myöskään.

Taistelen sitä vastaan ja annan usein erityishuomiota huonon omantuntoni vuoksi niille nuoremmille.

t. isoäiytli

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa isoäideistä myöntää tämän kirkkain silmin, mitä ihmettelen. Minusta tuollaiset isovanhemmat eivät ansaitsisikaan useampia lapsenlapsia.

Jos nyt joku tuota ajattelusuuntausta kannattava isovanhempi lukee tätä, niin miettiköön itse, onko kunnioitettavaa opettaa lapset pienestä pitäen epäreiluun suosikkijärjestelmään, jossa asianomaiset eivät itse voi mitenkään vaikuttaa omaan sijaansa suosikkijärjestelmässä.

Ei sitä saisi kirkkain silmin myöntää, mutta sille ei vaan voi mitään, että usein se esikoinen tulee rakkaimmaksi. Itse myönnän sen vain näin anonyymisti, mutta en anna koskaan toisten lasten sitä huomata. enkä lasten vanhempien myöskään.

Taistelen sitä vastaan ja annan usein erityishuomiota huonon omantuntoni vuoksi niille nuoremmille.

t. isoäiytli

Olisiko jotain mitä me vanhemmat voitaisiin tehdä, jotta siitä pienemmästäkin tulisi isovanhemmille yhtä läheinen? Tai voisitteko te isovanhemmat harkita, että ottaisitte sitä nuorempaa joskus vaikka yksinkin mummolaan ja touhuaisitte hänen kanssaan, niinhän sitä läheisyyttä voisi syntyä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ollaan tilanteessa, jossa pojan perheen luona ei saa käydä, koska kuulemma suosimme yhtä lasta. Asia selvä, meillä on kahden tyttären perheet, joiden luona voimme käydä niin paljon kuin haluamme. Päätös on miniän ja siitä on tiedotettu koko suvulle, joten miniän on ihan turha sukujuhlissa narista, kun hänen lapset ei tunne mummia. Sekä tyttäreni että minä muistamme muistuttaa, että valinta on miniän, ei kenenkään muun, joten turha urputtaa väsymystä ja sitä, että ei pääse jouluna Lappiin muun suvun kanssa. Vaikka me emme saa olla pojanlasten kanssa missään tekemisissä, niin ei se saa estää meitä nauttimasta elämästä ja matkustamasta niiden lastemme kanssa, joiden elämässä saamme olla mukana.

Mikset vaan yksinkertaisesti kohtele lapsenlapsia tasapuolisesti? Mikä siinä on niin vaikeaa? Miten kukaan voi olla noin julma viattomille lapsille?

Koska maailmassa kaikki ei mene tasan!

Miniä on niitä, jotka laskevat kaiken mittatikku kädessä. Yksi lapsenlapsi (9v) lähtee vaarin kanssa kalaan. Sen jälkeen jokaisen muun lapsenlapsen ( 4 kk - 6v) on saatava samanlainen kalareissu. Jos ei käy, emme ole tasapuolisia. Minä ja tyttäreni tapaamme sattumalta kaupungilla ja menemme kahville niin, että tyttären 2v on mukana. Miniän mielestä hänenkin lastensa pitää päästä kahvilaan kanssani. Jos ei käy, olen epätasapuolinen.

Annoin aikanaan vanhimmalle lapsenlapselle 1-v synttärinä lahjaksi parkkitalon. Seuraava sai potkupyörän Miniä on verrannut hintoja ja todennut, että lahjojen hinnat ovat aivan erilaiset, suosin yhtä lastenlasta.

Jos olen tasapuolinen, saa jokainen lapsenlapsi ihan samat asiat, vaikka ei niitä tarvitse tai niistä nauti. Siksi annan miniän elää omassa "vaakamaailmassaan" ihmettelemässä, että tuolle mummi teki palmikkosukat, meidän lapselle pelkkiä raitoja.