Mitä ajattelet ihmisestä jolla ei ole pätemisen tarvetta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epämiellyttävä ihminen.

Itseironia ja ettei ota itseään vakavasti voivat olla ok. jos vain mielessään leikittelee näin mutta muuttuu epämiellytäväksi jos viljelee ääneen itseironiaa. Luonnevammainen voi pitää toisen itseironiaa myönteisenä.

Joskus pitää olla kovaääninen että saa asiansa esiin. Jotkut näkee toisen tunnollisuuden nipottamisena vaikka kyseeessä on hyvä työntekijä joka stressaantuu lähinnä muiden välinpitämättömyydestä laadun suhteen. Riidasta on monta näkemystä. Toinen tuo vain faktat esiin ja toinen näkee tämän riidan haastamisena ja yhteistyökyvyttömyytenä ja tiimityöhön sopimattomana.

Näkee kaiken negatiivisena ja siksi on varmaan mukana tuo itseironia. Ideana näyttää jotain muille. Ehkä että älkää pitäkö kohteina muita ihmisiä vaan pitäkää kohteena itseänne kuten itse teen. Tämä malli ei kuitenkaan ole tervettä. 

Mitä hittoa?

Ja tämäkö oli sinun antisi avajan virittämään keskusteluun ?

Olisit viljelyt vaikka sitä itseironiaa :)  Anonyyminä netissä ei sitten sitä itseironiaa irtoa vaan on ihan muut tunteet pinnassa :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epämiellyttävä ihminen.

Itseironia ja ettei ota itseään vakavasti voivat olla ok. jos vain mielessään leikittelee näin mutta muuttuu epämiellytäväksi jos viljelee ääneen itseironiaa. Luonnevammainen voi pitää toisen itseironiaa myönteisenä.

Joskus pitää olla kovaääninen että saa asiansa esiin. Jotkut näkee toisen tunnollisuuden nipottamisena vaikka kyseeessä on hyvä työntekijä joka stressaantuu lähinnä muiden välinpitämättömyydestä laadun suhteen. Riidasta on monta näkemystä. Toinen tuo vain faktat esiin ja toinen näkee tämän riidan haastamisena ja yhteistyökyvyttömyytenä ja tiimityöhön sopimattomana.

Näkee kaiken negatiivisena ja siksi on varmaan mukana tuo itseironia. Ideana näyttää jotain muille. Ehkä että älkää pitäkö kohteina muita ihmisiä vaan pitäkää kohteena itseänne kuten itse teen. Tämä malli ei kuitenkaan ole tervettä. 

Mitä hittoa?

Ja tämäkö oli sinun antisi avajan virittämään keskusteluun ?

Olisit viljelyt vaikka sitä itseironiaa :)  Anonyyminä netissä ei sitten sitä itseironiaa irtoa vaan on ihan muut tunteet pinnassa :)

Mitä hittoa?

Itse olen välillä kiltti ja rauhallinen enkä yritä päteä ja joskus saatan vähätellä itseäni. Joskus taas haukun ja vittuilen ja korostan (kuviteltua) ylemmyyttäni. Ota musta sitten selvää...

Porvoossa ei puheenaiheet lopu kesken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epämiellyttävä ihminen.

Itseironia ja ettei ota itseään vakavasti voivat olla ok. jos vain mielessään leikittelee näin mutta muuttuu epämiellytäväksi jos viljelee ääneen itseironiaa. Luonnevammainen voi pitää toisen itseironiaa myönteisenä.

Joskus pitää olla kovaääninen että saa asiansa esiin. Jotkut näkee toisen tunnollisuuden nipottamisena vaikka kyseeessä on hyvä työntekijä joka stressaantuu lähinnä muiden välinpitämättömyydestä laadun suhteen. Riidasta on monta näkemystä. Toinen tuo vain faktat esiin ja toinen näkee tämän riidan haastamisena ja yhteistyökyvyttömyytenä ja tiimityöhön sopimattomana.

Näkee kaiken negatiivisena ja siksi on varmaan mukana tuo itseironia. Ideana näyttää jotain muille. Ehkä että älkää pitäkö kohteina muita ihmisiä vaan pitäkää kohteena itseänne kuten itse teen. Tämä malli ei kuitenkaan ole tervettä. 

Mitä hittoa?

Sekoittaa pyyteettömyyden ja laskelmoinnin, sitä hittoa. Pyyteettömyys on vaikeaa ja siinä pitää tiedostaa omat motiivinsa ja tunnistaa oma itsekkyyteensä, kotiinpäin vetäminen on ihmisen luontainen ominaisuus nimittäin. Kun sen tietää, voi suhtautua rennosti muihin ihmisiin ja heidän tekemisiinsä loukkaantumatta ja myös elää oman elämänsä uteliaana ja itselleen nauramalla. Jos löydätte jostain kiltin, vilpittömän ja avoimen ihmisen, pitäkää hänestä kiinni. Yrittäkää viettää hänen kanssaan edes minuutti viikossa, siitä saa niin paljon voimaa.

Vierailija kirjoitti:

Tasapainoinen ja hyväitsetuntoinen henkilö.

Ei vaan itsetunto maan povessa muutaman metrin syvyydessä. On jotenkin tietoinen hyvän itsetunnon tuntomerkeistä, ja yrittää sovittaa käytöstään tämän mukaan, mutta ei näe metsää puilta ja on joutunut ojasta allikkoon. 

Näkee kaikki ihmisen inhimilliset viestinnän keinot ja käytännöt negatiivisina,kuten esim. piikittelyn, kun näiden tarkoitus on viestiä näkemystä ja auttaa toista avaamaan silmänsä. 

On herkkänahkainen ja tukahduttaa inhimillisyyden ja alkaa malliksi ruoskimaan itseään että tehkää muutkin näin.

Moniammatillisessa ryhmässä hyvin toimiva henkilö. Kaikki kun tarvitsevat toisten osaamista, kenenkään ei kannata tunkea itseään esille enempää kuin on tarvis, mutta hoitaa oma hommansa, ja keskittyä siihen, että muut saavat tarvitsemansa tiedot.

Parhaimmillaan sujuu kuin soitto sellaisten kanssa, jotka tajuavat tämän.   

Aikuiseksi kasvanut ihminen, jolla on hyvä itsetuntemus ja -luottamus. Arvostan.

Vierailija kirjoitti:

ja joka pystyy itseironiaan? Ei ota itseään vakavasti, ei tuo itseään esille olemalla kovaääninen, ei ole dramaattinen eikä huomionkipeä. Haluaa ottaa rennosti eikä stressata turhista. Ei riitele muiden ihmisten kanssa. Ei vittuile tai piikittele.

Mitä mieltä näin käyttäytyvästä ihmisestä?

Lassukka

Todennäköisesti sillä on aivan julmetun iso ku##i. Nainen se ei missään nimessä voi olla, niissä on vakiona paljon valuvikoja.

Miten tuo haluaa ottaa rennosti eikä stressaa turhista ilmenee?

Työttömänä ei edes hae töitä? Vai ei menetä yöuniaan rakennekynen katkettua?

Päteminen on neuvomista, täytyy olla sitä ja tätä, miksi oikeasti? 

Tällä viikolla olen jonkun näkemyksen mukaan ottanut sterssiä, ollut nipottaja , piikitellyt, ollut veemäinen ja yhteistyökyvytön, ylimielinen, omannut  pätemisen tarvetta jne.

Eräässä detaljissa työkaveri huomautti että en tee työtä oikeassa järjestyksessä vaan jätän työtä taakseni. Kiehahdin ja kerroin totuuden että jätän sen takia taakseni tekemätöntä toisarvoista työtä koska arvostelija ja hänen työkaverinsa tekevät työtä väärässä järjestyksessä ja yritän korjata heidän tekemäänsä vahinkoa. Hän esitti että olen väärässä mutta esitin asian faktat ja totuus otti niin hänen luonnolleen että rupesi murrosikäisen tavoin tekemään vielä enemmän väärin ja mielestään olin ylimielinen ja vastarannan kiiski joka vänkää joka asiasta, olin myös nipottaja ja stressin ottaja  "pikkuasioista". Hänen työkaverinsa sentään alkoi tekemään työtä oikeassa faktojen osoittamassa järjestyksessä.

Seuraavaksi esitimme näkemyksiä tuulivoimasta. Häntä vitutti että olin hänen kanssaan eri mieltä. Iltapäivällä hän tuli pitämään minulle luentoa lehdestä lukemastaan tuulivoimalauutisesta. Hän kertoi että kuinka paljon menee betonia ja mikä on korkeus ja siipien halkaisija. Sanoin hänelle että pistä johonkin paperille ylös että muistat myöhemminkin, eli piikittelin :) Samoin saatan sanoa hänen esitellessään ja kehuessaan itseään mitä hän on tehnyt että "jatka samaan malliin".

Lisäksi hän kärtti kehuja eräästä tekemästään ratkaisusta. Toisella kerralla sitten sanoin mielipiteeni että olisi paremminkin voinut tehdä ja perustelin asian ja esitin faktat. Varmaan taas olin mielestään  jonkun asteen mulkku :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm. Minulla ei ole pätemisen tarvetta ja rakastan vain ottaa rennosti. Kuitenkin olen luonteeltani temperamenttinen ja joskus kovaääninen, saatan riidellä, ja joskus vittuilla tai piikitelläkin. Mutta en esim. pelkää esittää "tyhmiä" kysymyksiä joita muut eivät uskalla kysyä, tai tunnustaa etten tiedä tai osaa jotakin. Inhoan ns. pätemistä yli kaiken. Ja myös pyrin kehittämään itseäni jatkuvasti - puhtaasta mielenkiinnosta asioihin, ei pätemisen tarpeen takia. 

Mutta vastauksena ap:n kysymykseen - sinun kuvaamasi ihminen muodostaa vaikutelman vähän laiskasta ja mukavuudenhaluisesta ihmisestä, joka mielellään verhoaa kunnianhimottomuutensa ja saamattomuutensa tuohon pätemisen tarpeen puutteeseen.

Saamaton voi olla työkaverina turn off, varsinkin jos se vaikuttaa muiden työtaakkaa. Kunnianhimottomuus on eri asia - miksi kaikkien pitäisi olla kunnianhimoisia? Usein se tuo sitä paitsi mukanaan terävät kyynerpäät. Ei kiva.

SE ON KYYNÄRPÄÄ!!!!

KYYNÄRPÄÄ ÄÄLLÄ!!!!

Itse kyllä ihailen ihmisiä, jotka tuntuvat osaavan "kaikkea" ja sen lisäksi ovat fiksuja ja ystävällisiä tekemättä itsestään numeroa. Itse en ihan kuulu tuohon kastiin, vaan olen monesti niin innoissani, että halua kertoa esim. hienoista käsityöprojekteistani ja remonttisuunnitelmistani kavereilleni. Se varmaan vaikuttaa toisinaan kehuskelulta...

Vierailija kirjoitti:

Epämiellyttävä ihminen.

Mielenkiintoista. Voisitko vielä tarkentaa, mikä näistä on se ominaisuus jota eniten arvostat mukavassa ihmisessä:

-ei pysty itseironiaan

-ottaa itsensä vakavasti, tuo itseään esille olemalla kovaääninen, dramaattinen ja huomionkipeä

-ei halua ottaa rennosti, stressaa turhista

-riitelee muiden ihmisten kanssa, vittuilee ja piikittelee

Että luultavasti on jo jonkun verran ikää. Kun on kokemusta ja osaamista ei tarvitse päteä, vaan voi rauhallisemmin ja huomaamattomammin ohjata esim. työprojektia oikeaan suuntaan. Ei tarvitse  loukkaantua edes jokaisesta loukkaukseksi aiotusta kommentista eikä varsinkaan väärinkäsittää yleistä kritiikkiä hyökkäykseksi omaa persoonaa vastaan. Samoin kyky suhtautua myös itseen hieman huvittuneesti saattaa parata iän ja itseluottamuksen myötä, eikä niistä pikkujutuista jaksa yleensäkään ihan yhtä paljon pulttia ottaa. Kuitenkin ne asiat saattavat sujua paremmin kuin nuorempana höyrypäänä. Näin siis minulla itsellä, tosin tunnen läheltäkin valitettavasti ihmisiä jotka eivät tähän suuntaan kasva vaan se itsetunto ja turha pätemisen tarve pysyy myös vanhanakin.

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse  loukkaantua edes jokaisesta loukkaukseksi aiotusta kommentista eikä varsinkaan väärinkäsittää yleistä kritiikkiä hyökkäykseksi omaa persoonaa vastaan.

Tällaisten ihmisten työskentelyä on kyllä hienoa seurata, "katse pysyy pallossa" vaikka mitä tapahtuisi.

Kaikki asiat on hyvin.

Hyvä olo :), ei se muuta kerro.