Lue keskustelun säännöt.
Paniikkihäiriö estää kaiken
10.06.2016 |
En voi käydä ravintoloissa, en kahviloissa, en asioida isoissa kaupoissa, en voi mennä kaupan kassalle töihin, työhaastattelut ovat pahoja, silti haen töitä koko ajan (turhaan.) En voi tehdä mitään mitä haluaisin. Yhtä lääkettä kokeiltu. Lääkärissäkin tulee kohtaus, tietenkin. Kai se pitäisi varata aika ensi viikolle netistä (terveyskeskukseen), mutta en tiedä mikä niistä monista nimikkeistä on oikea.
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Syön vaihtelevasti, mielestäni ihan normaalisti. Salaattia, lihaa, hedelmiä. Masturboin silloin kun tekee mieli, en tosin tiedä miten se liittyy tähän xd Paitsi että se rentouttaa, mutta ei se mitään auta. En harrastamalla harrasta liikuntaa, mitä nyt hyötyliikun jonnekin. En nyt sentään neljän seinän sisälle ole muurautunut, lähikauppani on yleensä melko rauhallinen ja siellä on ihan mukavaa käydä. Käyn myös shoppailemassa ja etsin töitä koko ajan, tosin pelkään mahdollista (epätodennäköistä) haastattelukutsua. Se tietää kohtausta.
Olen harkinnut ryhmäliikunnan aloittamista taas, mutta sekin maksaa maltaita. En yritä keksiä tekosyytä välttääkseni liikuntaa, kyllä sen ennemmin tai myöhemmin aloitan. Siis sen ryhmäliikunnan.
Noniin hyvä kun vastasit. Suosittelen aloittamaan syömään vain valkoista lihaa, ei prosessoitua ruokaa ollenkaan. Ei sokeria, ei sipsejä, ei karkkeja ei mitään moskaa. Vihanneksia ja hedelmiä 1 kilo päivässä mm, kaaleja (parsakaali, kukkakaali ym), tomaatteja, porkkanaa, omenoita, avocadoja ja banaaneja (etenkin banaaneja, sillä niissä on ainetta mikä muuttu kehossa serotiiniksi).
Lisäravinteita: D vitamiini 100 mikrogrammaa päivä 3kk sitten voit tiputtaa 50 mikrogrammaan. Kalamaksaöljy kapselit, sinkki ja magnesium tabletteja ja multivitamiinia päälle.
Vettä 3L vähintään päivässä, ei limppareita.
Sijoita mielummin rahasi säädettäviin käsipainoihin millä voit tehdä kätevästi koko kehonliikkeitä kotona, myös jumppamatto on hyvä. Treenaa käsipainoilla 3 kertaa viikossa ja käy juoksemassa vaikka illalla lenkkiä kovaa vauhtia hikeen asti. Kun harrastat liikuntaa on tärkeää treenin jälkeen olla kova hiki ja kaikkensa antanut olo.
Älä masturboi 3kk ja katso minkälainen olo on. Paniikkihäiriö on todella yleinen paljon masturboivilla miehillä etenkin.
Et parannu viikossa, mutta kuukaudessa huomaat jo eron ja se antaa voimaa jatkamaan.
Älä käytä mitään lääkkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito…
Oletko tutustunut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syön vaihtelevasti, mielestäni ihan normaalisti. Salaattia, lihaa, hedelmiä. Masturboin silloin kun tekee mieli, en tosin tiedä miten se liittyy tähän xd Paitsi että se rentouttaa, mutta ei se mitään auta. En harrastamalla harrasta liikuntaa, mitä nyt hyötyliikun jonnekin. En nyt sentään neljän seinän sisälle ole muurautunut, lähikauppani on yleensä melko rauhallinen ja siellä on ihan mukavaa käydä. Käyn myös shoppailemassa ja etsin töitä koko ajan, tosin pelkään mahdollista (epätodennäköistä) haastattelukutsua. Se tietää kohtausta.
Olen harkinnut ryhmäliikunnan aloittamista taas, mutta sekin maksaa maltaita. En yritä keksiä tekosyytä välttääkseni liikuntaa, kyllä sen ennemmin tai myöhemmin aloitan. Siis sen ryhmäliikunnan.Noniin hyvä kun vastasit. Suosittelen aloittamaan syömään vain valkoista lihaa, ei prosessoitua ruokaa ollenkaan. Ei sokeria, ei sipsejä, ei karkkeja ei mitään moskaa. Vihanneksia ja hedelmiä 1 kilo päivässä mm, kaaleja (parsakaali, kukkakaali ym), tomaatteja, porkkanaa, omenoita, avocadoja ja banaaneja (etenkin banaaneja, sillä niissä on ainetta mikä muuttu kehossa serotiiniksi).
Lisäravinteita: D vitamiini 100 mikrogrammaa päivä 3kk sitten voit tiputtaa 50 mikrogrammaan. Kalamaksaöljy kapselit, sinkki ja magnesium tabletteja ja multivitamiinia päälle.
Vettä 3L vähintään päivässä, ei limppareita.
Sijoita mielummin rahasi säädettäviin käsipainoihin millä voit tehdä kätevästi koko kehonliikkeitä kotona, myös jumppamatto on hyvä. Treenaa käsipainoilla 3 kertaa viikossa ja käy juoksemassa vaikka illalla lenkkiä kovaa vauhtia hikeen asti. Kun harrastat liikuntaa on tärkeää treenin jälkeen olla kova hiki ja kaikkensa antanut olo.
Älä masturboi 3kk ja katso minkälainen olo on. Paniikkihäiriö on todella yleinen paljon masturboivilla miehillä etenkin.
Et parannu viikossa, mutta kuukaudessa huomaat jo eron ja se antaa voimaa jatkamaan.
Älä käytä mitään lääkkeitä.
Ainiin unohtu mainita vielä B vitamiini Complex ja B12 vitamiini.
Vierailija kirjoitti:
Älä masturboi 3kk ja katso minkälainen olo on. Paniikkihäiriö on todella yleinen paljon masturboivilla miehillä etenkin.
Olisiko lähdettä tälle tiedolle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä masturboi 3kk ja katso minkälainen olo on. Paniikkihäiriö on todella yleinen paljon masturboivilla miehillä etenkin.
Olisiko lähdettä tälle tiedolle?
Kokemus ja tieto. Kaikkea ei löydy tutkijoiden ja tieteen kirjoista. Ei maksa mitään nää tiedot, mulle on ihan sama uskooko joku vai ei. Tarjoan avaimet ongelmaa en kivoja loruja tai mielen boostaus tekniikoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tupakointi ja kahvi kannattaa lopettaa, jos on paniikkihäiriö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä masturboi 3kk ja katso minkälainen olo on. Paniikkihäiriö on todella yleinen paljon masturboivilla miehillä etenkin.
Olisiko lähdettä tälle tiedolle?
Kokemus ja tieto. Kaikkea ei löydy tutkijoiden ja tieteen kirjoista. Ei maksa mitään nää tiedot, mulle on ihan sama uskooko joku vai ei. Tarjoan avaimet ongelmaa en kivoja loruja tai mielen boostaus tekniikoita.
Hohhoijjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä masturboi 3kk ja katso minkälainen olo on. Paniikkihäiriö on todella yleinen paljon masturboivilla miehillä etenkin.
Olisiko lähdettä tälle tiedolle?
Kokemus ja tieto. Kaikkea ei löydy tutkijoiden ja tieteen kirjoista. Ei maksa mitään nää tiedot, mulle on ihan sama uskooko joku vai ei. Tarjoan avaimet ongelmaa en kivoja loruja tai mielen boostaus tekniikoita.
Hohhoijjaa.
Juu, ihan todella uskottavaa, että masturbointi, eli säännölliset, luonnolliset mielihyvähormonipiikit ja oman kehon tuntemuksen lisääntyminen, voisi olla paniikkihäiriön osatekijänä (pornoaddiktiot tms. totta kai asia erikseen). Taitaa 22:sen lähde olla pääasiallisesti Raamattu ja amerikkalaiset uskonnollis-konservatiiviset "tiede"julkaisut :)
Vierailija kirjoitti:
Tupakointi ja kahvi kannattaa lopettaa, jos on paniikkihäiriö.
Itselläni paniikkihäiriö ja parikin kuppia kahvia päivässä saa aivot pyörittämään paniikkiajatuksia ja tulee ennakoivaa ahdistusta, sekä jännittävissä tilanteissa kohtuuttomat sydämentykytykset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä masturboi 3kk ja katso minkälainen olo on. Paniikkihäiriö on todella yleinen paljon masturboivilla miehillä etenkin.
Olisiko lähdettä tälle tiedolle?
Kokemus ja tieto. Kaikkea ei löydy tutkijoiden ja tieteen kirjoista. Ei maksa mitään nää tiedot, mulle on ihan sama uskooko joku vai ei. Tarjoan avaimet ongelmaa en kivoja loruja tai mielen boostaus tekniikoita.
Hohhoijjaa.
Kokeile 1kk niin huomaat miten hyvä ja kirkas olo tulee. Et taida pystyä vaan, on neuronit niin pornon kyllästämät. Seksi partnerin kanssa on hyvä ja voimistava asia, mutta masturbointi vaikuttaa aivoissa ihan eri tavalla ja siitä on tieteellistä näyttöä. Löydät varmaan itsekkin jos osaat googlea käyttää. Hohhoijjaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytkö terapiassa? Jos et, suosittelen lämpimästi.
Minä sain vuosia sitten aika puskista kohtauksen, joka vei hetkellisesti näön ja kuulon. Tutkittiin, kuvattiin yms. ja diagnosoitiin paniikkikohtaukseksi. Siitä alkoi minun paniikkihäiriöni, jonka lopulta selätin nauramalla oireilleni. Kuulostaa hullulta, eikä ehkä heti tepsi, mutta itse olin vain niin totaalisen kyllästynyt siihen, etten bussissakaan voinut matkustaa pelkäämättä, että joko se taas iskee. Asenne oli siinä vaiheessa luokkaa jumalauta perkele. Paniikkikohtauksiahan voi harjoittelemalla oppia hallitsemaan, ja minulla tietynlainen sisäinen puhe auttoi siinä erinomaisesti. Ajatuksen voima on yllättävän suuri.
Käytännössä siis oireiden (minulla hikoilu, vatsan väänteet yms.) ilmetessä aloin naureskella niille. Se saattoi olla sellaista, että "hahah, taasko se yrittää, siinäpä on, minä istun tässä perseelläni mukavasti bussissa josta voi yhtä nappia painamalla jäädä koska tahansa pientareelle, mutta josko nyt tuosta lähikaupasta kipaisisin maitoa, hohhoijaa. Kaikkea sitä voikin ihminen oppia pelkäämään, hahah". Jossain vaiheessa huvituin aina oikeasti, ja voi luoja että olin joka kerta tyytyväinen itseeni, kun olin tuollaisella rauhoittelulla selättänyt yhden kohtauksenalun :) Tänä päivänä välillä tulee mieleen, että mitäs jos kohtaus iskee taas aivan yllättäen - ja sitten sanon ajatukselle hei hei ja potkaisen sen sinne missä pippuri kasvaa!!!
Vitsi miten kiva lukea tällainen tarina!! Monesti osa ongelmaa, kokemukseni mukaan, on se että ihmiset suhtautuvat itseensä ja oireisiinsa niin kuolemanvakavasti.
Itselläni sen asian kanssa oleminen oli oma kova kovaa vastaan meininki. Itselleni hoin, että joopa, tulee sitten kohtausta vaan, mutta siltikin menen tuonne perimmäiseen nurkkaan tuonne tavaratalon kerrokseen, ja hyperventiloin itteni ihan pyörryksiin, kyllä joku ihan taatusti hakee apua, jos niin käy. Menin ihan vaan, ja hoin ns. itselleni, ettei tämä mua estä. Joskus oikein yllytin mielessäni, että sieltä nyt oikein huippasut ja sitä sun tätä ilmoille, ja sitten ne väistyi vain ihan lopulta pois. Sen asian esille tuominen ns. asioidessakin on näemmä hyvä. Asiakaspalvelutyössä asiakas ilmoitti, että hän voi yhtäkkiä häipyä, joten saisko jotain alulle, kun hänellä on se paniikkihäiriö. Otin puhelinnron ylös ja sanoin, että joo mulla on samaa vikaa, ja niin me hoideltiin se asia ihan loppuun asti, ja nainen oli ihan onnessaan, kun sanoi, ettei muista milloin on voinut asioida ihan täysin ilman sitä pelkoa, että jotain posahtaa tai muuta. Avoimuus on myös hyvä asia, jos siihen kykenee ihan lähimpien kanssa. Huomannut olen, että monissa on kenessä mitäkin, ja sitten naurettu yhdessä, ettei yhtään edes tuolla tajua, että jokaisella jotakin. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kärsinyt paniikkikohtauksista ja sosiaalisten tilanteiden pelosta lapsuudestani asti.
Onnistun kuitenkin tekemään työtä, jossa olen asiakaspalvelijana jo kymmenettä vuotta.
Alkuun se ei ollut helppoa, mutta kun työpaikka kävi niin tutuksi, että tunsin olevani siellä kuin kotonani, niin olo helpotti.
Kahvi ja alkoholin nauttiminen pahentavat oloani huomattavasti, joten pyrin usein välttelemään niitä.
Ennen en pystynyt käymään ravintoloissa ollenkaan, tai edes syömään ihmisten nähden (tunsin tukehtuvani), mutta mulla on ihana kaveri, jonka kanssa "harjoittelin" ulkona syömistä.
Mentiin ravintolassa istumaan rauhalliseen paikkaan, jos oli vilkasta niin lähdettiin pois. Koko ajan pidettiin ajatus, että jos alan voida huonosti, niin otetaan loput ruoat mukaan ja syödään kotona. :)
Näin harjoitellen olen onnistunut lieventämään pelkoa ja joskus oikeasti syönyt ravintolassa koko annoksen! Se on mulle aika huikea saavutus.
Yritä ap pitää aina mielessä kaikissa ahdistavissa tilanteissa se, että aina voi lähteä pois. Harjoittele kaikessa rauhassa kohtaamaan pelkojasi, sano ne aina jollekkin ääneen ja pyri sietämään ahdistusta aina niin pitkään kuin pystyt, sitten käytät tarvittaessa pakotietä. :)
Ahdistuneisuus/paniikkihäiriö on kuitenkin suhteellisen yleinen ja kun siitä rohkeasti kertoo, niin saatat löytää tutuistakin kohtalontovereita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä masturboi 3kk ja katso minkälainen olo on. Paniikkihäiriö on todella yleinen paljon masturboivilla miehillä etenkin.
Olisiko lähdettä tälle tiedolle?
Kokemus ja tieto. Kaikkea ei löydy tutkijoiden ja tieteen kirjoista. Ei maksa mitään nää tiedot, mulle on ihan sama uskooko joku vai ei. Tarjoan avaimet ongelmaa en kivoja loruja tai mielen boostaus tekniikoita.
Hohhoijjaa.
Kokeile 1kk niin huomaat miten hyvä ja kirkas olo tulee. Et taida pystyä vaan, on neuronit niin pornon kyllästämät. Seksi partnerin kanssa on hyvä ja voimistava asia, mutta masturbointi vaikuttaa aivoissa ihan eri tavalla ja siitä on tieteellistä näyttöä. Löydät varmaan itsekkin jos osaat googlea käyttää. Hohhoijjaa...
En harrasta pornoa lainkaan, en ole koskaan harrastanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sairastanut paniikkihäiriötä noin 12 v. asti. Lopulta 37 v. aloitin lääkityksen ja sen avulla pystyin jälleen liikkumaan. Lapsen saatuani noin 30 v. paniikkihäiriö paheni.
Lääkettä vaihdettiin välillä ja oli huonoja ja parempia aikoja. Liikunnat, vitamiinit, terapiat ja kaikki on kokeiltu , mutta tosiasia on että elän tämän sairauden kanssa loppuelämäni ja varmasti syön lääkkeitäkin . Parasta on ollut vertaistuki. Olen nyt 55-vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä masturboi 3kk ja katso minkälainen olo on. Paniikkihäiriö on todella yleinen paljon masturboivilla miehillä etenkin.
Olisiko lähdettä tälle tiedolle?
Kokemus ja tieto. Kaikkea ei löydy tutkijoiden ja tieteen kirjoista. Ei maksa mitään nää tiedot, mulle on ihan sama uskooko joku vai ei. Tarjoan avaimet ongelmaa en kivoja loruja tai mielen boostaus tekniikoita.
Hohhoijjaa.
Kokeile 1kk niin huomaat miten hyvä ja kirkas olo tulee. Et taida pystyä vaan, on neuronit niin pornon kyllästämät. Seksi partnerin kanssa on hyvä ja voimistava asia, mutta masturbointi vaikuttaa aivoissa ihan eri tavalla ja siitä on tieteellistä näyttöä. Löydät varmaan itsekkin jos osaat googlea käyttää. Hohhoijjaa...
Pornoaddiktio on asia erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytkö terapiassa? Jos et, suosittelen lämpimästi.
Minä sain vuosia sitten aika puskista kohtauksen, joka vei hetkellisesti näön ja kuulon. Tutkittiin, kuvattiin yms. ja diagnosoitiin paniikkikohtaukseksi. Siitä alkoi minun paniikkihäiriöni, jonka lopulta selätin nauramalla oireilleni. Kuulostaa hullulta, eikä ehkä heti tepsi, mutta itse olin vain niin totaalisen kyllästynyt siihen, etten bussissakaan voinut matkustaa pelkäämättä, että joko se taas iskee. Asenne oli siinä vaiheessa luokkaa jumalauta perkele. Paniikkikohtauksiahan voi harjoittelemalla oppia hallitsemaan, ja minulla tietynlainen sisäinen puhe auttoi siinä erinomaisesti. Ajatuksen voima on yllättävän suuri.
Käytännössä siis oireiden (minulla hikoilu, vatsan väänteet yms.) ilmetessä aloin naureskella niille. Se saattoi olla sellaista, että "hahah, taasko se yrittää, siinäpä on, minä istun tässä perseelläni mukavasti bussissa josta voi yhtä nappia painamalla jäädä koska tahansa pientareelle, mutta josko nyt tuosta lähikaupasta kipaisisin maitoa, hohhoijaa. Kaikkea sitä voikin ihminen oppia pelkäämään, hahah". Jossain vaiheessa huvituin aina oikeasti, ja voi luoja että olin joka kerta tyytyväinen itseeni, kun olin tuollaisella rauhoittelulla selättänyt yhden kohtauksenalun :) Tänä päivänä välillä tulee mieleen, että mitäs jos kohtaus iskee taas aivan yllättäen - ja sitten sanon ajatukselle hei hei ja potkaisen sen sinne missä pippuri kasvaa!!!
Vitsi miten kiva lukea tällainen tarina!! Monesti osa ongelmaa, kokemukseni mukaan, on se että ihmiset suhtautuvat itseensä ja oireisiinsa niin kuolemanvakavasti.
Itselläni sen asian kanssa oleminen oli oma kova kovaa vastaan meininki. Itselleni hoin, että joopa, tulee sitten kohtausta vaan, mutta siltikin menen tuonne perimmäiseen nurkkaan tuonne tavaratalon kerrokseen, ja hyperventiloin itteni ihan pyörryksiin, kyllä joku ihan taatusti hakee apua, jos niin käy. Menin ihan vaan, ja hoin ns. itselleni, ettei tämä mua estä. Joskus oikein yllytin mielessäni, että sieltä nyt oikein huippasut ja sitä sun tätä ilmoille, ja sitten ne väistyi vain ihan lopulta pois. Sen asian esille tuominen ns. asioidessakin on näemmä hyvä. Asiakaspalvelutyössä asiakas ilmoitti, että hän voi yhtäkkiä häipyä, joten saisko jotain alulle, kun hänellä on se paniikkihäiriö. Otin puhelinnron ylös ja sanoin, että joo mulla on samaa vikaa, ja niin me hoideltiin se asia ihan loppuun asti, ja nainen oli ihan onnessaan, kun sanoi, ettei muista milloin on voinut asioida ihan täysin ilman sitä pelkoa, että jotain posahtaa tai muuta. Avoimuus on myös hyvä asia, jos siihen kykenee ihan lähimpien kanssa. Huomannut olen, että monissa on kenessä mitäkin, ja sitten naurettu yhdessä, ettei yhtään edes tuolla tajua, että jokaisella jotakin. :D
Olen myös haastanut itseäni, mutta kaikkialla ei vaan voi. Kun olet yksin autossa, olet vastuussa omasta ja kanssaliikkujien turvallisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytkö terapiassa? Jos et, suosittelen lämpimästi.
Minä sain vuosia sitten aika puskista kohtauksen, joka vei hetkellisesti näön ja kuulon. Tutkittiin, kuvattiin yms. ja diagnosoitiin paniikkikohtaukseksi. Siitä alkoi minun paniikkihäiriöni, jonka lopulta selätin nauramalla oireilleni. Kuulostaa hullulta, eikä ehkä heti tepsi, mutta itse olin vain niin totaalisen kyllästynyt siihen, etten bussissakaan voinut matkustaa pelkäämättä, että joko se taas iskee. Asenne oli siinä vaiheessa luokkaa jumalauta perkele. Paniikkikohtauksiahan voi harjoittelemalla oppia hallitsemaan, ja minulla tietynlainen sisäinen puhe auttoi siinä erinomaisesti. Ajatuksen voima on yllättävän suuri.
Käytännössä siis oireiden (minulla hikoilu, vatsan väänteet yms.) ilmetessä aloin naureskella niille. Se saattoi olla sellaista, että "hahah, taasko se yrittää, siinäpä on, minä istun tässä perseelläni mukavasti bussissa josta voi yhtä nappia painamalla jäädä koska tahansa pientareelle, mutta josko nyt tuosta lähikaupasta kipaisisin maitoa, hohhoijaa. Kaikkea sitä voikin ihminen oppia pelkäämään, hahah". Jossain vaiheessa huvituin aina oikeasti, ja voi luoja että olin joka kerta tyytyväinen itseeni, kun olin tuollaisella rauhoittelulla selättänyt yhden kohtauksenalun :) Tänä päivänä välillä tulee mieleen, että mitäs jos kohtaus iskee taas aivan yllättäen - ja sitten sanon ajatukselle hei hei ja potkaisen sen sinne missä pippuri kasvaa!!!
Vitsi miten kiva lukea tällainen tarina!! Monesti osa ongelmaa, kokemukseni mukaan, on se että ihmiset suhtautuvat itseensä ja oireisiinsa niin kuolemanvakavasti.
Itselläni sen asian kanssa oleminen oli oma kova kovaa vastaan meininki. Itselleni hoin, että joopa, tulee sitten kohtausta vaan, mutta siltikin menen tuonne perimmäiseen nurkkaan tuonne tavaratalon kerrokseen, ja hyperventiloin itteni ihan pyörryksiin, kyllä joku ihan taatusti hakee apua, jos niin käy. Menin ihan vaan, ja hoin ns. itselleni, ettei tämä mua estä. Joskus oikein yllytin mielessäni, että sieltä nyt oikein huippasut ja sitä sun tätä ilmoille, ja sitten ne väistyi vain ihan lopulta pois. Sen asian esille tuominen ns. asioidessakin on näemmä hyvä. Asiakaspalvelutyössä asiakas ilmoitti, että hän voi yhtäkkiä häipyä, joten saisko jotain alulle, kun hänellä on se paniikkihäiriö. Otin puhelinnron ylös ja sanoin, että joo mulla on samaa vikaa, ja niin me hoideltiin se asia ihan loppuun asti, ja nainen oli ihan onnessaan, kun sanoi, ettei muista milloin on voinut asioida ihan täysin ilman sitä pelkoa, että jotain posahtaa tai muuta. Avoimuus on myös hyvä asia, jos siihen kykenee ihan lähimpien kanssa. Huomannut olen, että monissa on kenessä mitäkin, ja sitten naurettu yhdessä, ettei yhtään edes tuolla tajua, että jokaisella jotakin. :D
Olen myös haastanut itseäni, mutta kaikkialla ei vaan voi. Kun olet yksin autossa, olet vastuussa omasta ja kanssaliikkujien turvallisuudesta.
En sanonutkaan, että joka paikassa voikaan. Silloin jos kerran autoilet, ajat johonkin tien sivuun, jos tuntuu, että kohtausta meinaa tulla. Ei hirveän paha ole, jos kuitenkin kodin ulkopuolelle kykenetkin, joten sekin on jo plussaa. Itselleni sekin oli jossain vaikea asia. Tietynlaista siedätystä, ja toki sitä, että itse tiedät, ettet siihen kuole. Ahdistusneuroosi/paniikkihäiriöt ovat kovinkin yleisiä, mutta moni niihin taipuvainen ei niistä puhu. Vertaistuki voisi olla hyvä. Itse menin tilaisuuteen, jossa oli lauma asiasta kiinnostuneita tai paniikista kärsiviä. Minä näin kuinka suuri määrä meitä oikein on, kun tämä puhuja kysyi, ja pyysi nostamaan kädet. Meitä oli hurja määrä. Useita kymmeniä ihmisiä saman asiasta. Tuntui sekin sanaton, mutta näkyvä tieto auttavan. :) En ollut yksin asian äärellä. Tsemppiä!
Toimivin keino on totaalinen kyllästyminen kohtauksiin ja niiden pelkoon. Silloin tulee sellainen asenne että #ittu anna tulla kyllä minä kestän. Ja tästä alkaa paraneminen. Ei ehkä koskaan kokonaan, mutta opit olemaan kohtausten herra.
Joku joskus jossain keskusteluissa mietti että lähtee yksin syrjäiselle mökille ilman puhelinta. Siinähän koettelee.
Kaikki on kuitenkin vaan siellä sun päässä. Lue paniikkihäiriön syistä ja siitä mitä ja miksi se tapahtuu, silloin pystyt tajuamaan ruumistasi paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä masturboi 3kk ja katso minkälainen olo on. Paniikkihäiriö on todella yleinen paljon masturboivilla miehillä etenkin.
Olisiko lähdettä tälle tiedolle?
Kokemus ja tieto. Kaikkea ei löydy tutkijoiden ja tieteen kirjoista. Ei maksa mitään nää tiedot, mulle on ihan sama uskooko joku vai ei. Tarjoan avaimet ongelmaa en kivoja loruja tai mielen boostaus tekniikoita.
Hohhoijjaa.
Kokeile 1kk niin huomaat miten hyvä ja kirkas olo tulee. Et taida pystyä vaan, on neuronit niin pornon kyllästämät. Seksi partnerin kanssa on hyvä ja voimistava asia, mutta masturbointi vaikuttaa aivoissa ihan eri tavalla ja siitä on tieteellistä näyttöä. Löydät varmaan itsekkin jos osaat googlea käyttää. Hohhoijjaa...
Hae apua sun skitsofreniaan vitun hörhö
Itselläni ei ole paniikkiiriötä mutta jonkinasteinen sosiaalistentilanteiden pelko. Itseäni siis voi välillä ahdistaa tai jännittää vaikka ruokakauppaan meno. Niin käytän siinä tota samaa itselleni naureskelua ja vähättelyäkin. Siis saatan mielessäni naureskella, että hahah ai oikeen lähikauppaan meno ahdistaa ja onpas säälittävää. Itselläni siis sen ongelman vähättely siinä tilanteessa auttaa.