Itsekkyyden huipentuma on se, että erolapset joutuvat vuoroviikoin asumaan isän ja äidin luona.

Totta.

Blaa blaa blaa. Ei ole noin mustavalkoista.

Miksi aina tämä sama väsähtänyt keskustelu? Joillekin se voi sopia ja osa lapsista tykkää varsinkin jos kodit on lähekkäin. Ja aika moni aikuinen kyllä reissaa kahden kodin väliä työasioiden tai kaukosuhteen takia. Itse jälkimmäisestä syystä. Ei ole aina helppoa mutta ei elämä ylipäänsä aina olekaan.

Onhan tuo jotenkin älytöntä mutta parempi varmaan kuin se, ettei lapset näkisi toista vanhempaansa kuin vain harvoin. Riippuu myös asunnoista varmaan. Jos toisella iso omakotitalo ja toisella pieni kerrostaloasunto, niin varmaan tuntuu aika älyttömältä tuo tilanne.

Tunnen kaksi eroperhettä. Toisessa äiti asuu lasten kanssa ja isä näkee lapsia joka toinen viikonloppu. Mielestäni se on sairasta, en pysty kuvittelemaankaan tilannetta, jossa minä äitinä yhtäkkiä näkisin omia lapsiani vain joka toinen viikonloppu. Mutta koska äiti muutti 700 kilometrin päähän, ei ollut vaihtoehtoja.

Toisessa perheessä isä ja äiti asuvat 500 metrin päässä toisistaan. Lapsella ei ole kummassakaan kodissa omaa huonetta, vanhemmat asuvat kaksioissa kummatkin. Molemmissa kodeissa lapsi nukkuu vanhemman kanssa samassa huoneessa. Lapsi on kuitenkin jo 8v, joten kohta saattaa haluta ainakin isän kotona vähän yksityisempää tilaa.. Isä ja äiti pompottelevat lasta kotien välillä. Heillä on yhteishuoltajuus, mutta käytännössä sopivat keskenään, milloin lapsi minnekin menee. Lapsi soittelee koulun jälkeen vanhemmille ja kysyy, mihin kotiin pitää mennä. Surullista. 

Viikonlopun piriste, lapsen pitäisi siis eron jälkeen luopua läheisestä suhteesta toiseen vanhempaan, jottei altistu kahdelle kodille, joka on tutkitusti kuitenkin eron jälkeen lapselle paras vaihtoehto.

Kiristääkö nuppia, kun itselläsi ei ole lapsivapaata koskaan ja haluat kostaa sen viikko-viikko-vanhemmille? Pistä se parisuhteesi kuntoon, niin voit nauttia välillä lapsivapaasta ajasta ja säilyttää ydinperheen, eikä tarvitse olla katkera.

Vierailija kirjoitti:

Blaa blaa blaa. Ei ole noin mustavalkoista.

Ei niin. Mikään ero ei ole mustavalkoista. Mutta se, ettei kukaan lapsi oikeasti itse valitse kahden kodin välillä seilaamista, jos vaihtoehtona on yksi pysyvä koti, on mustavalkoista.

Se nyt on vaan isälle ainoa keino olla joutumatta perikatoon ja jatkaa normi elämää.

Omat vanhempani erosivat kun olin 6v. Minä ja veljeni jäimme asumaan äidin kanssa suurehkoon ok-taloon, isä asui kerrotalossa neliössä. Vanhemmilla yhteishuoltajuus. Virallisesti olimme isällä joka toinen vklp ja muuten äidillä, mutta muistan että itse olin usein monta vkloppua peräkkäin isän luona, sillä minusta oli kiva päästä "normiarjesta" muulle, ts. pois kaikkien koulukirjojen ym. läheltä :) Eli itse en kokenut tätä mitenkään huonona, päin vastoin!

Meillä on kodit hyvin lähellä toisiaan ja lapsilla vapaa pääsy kumpaankin ihan milloin haluaa. 

Tämä lienee todella erikoista. Kummallakin on lapseton puoliso. Sitä erikoisempaa, että tämä on ok kaikille. 

Lapset 10 ja 12 v.  Koulu on asuntojen välissä eli puoli kilsaa on matkaa kumpaakin paikkaan. 

Meillä on välimatkaa n. 200 km ja lapsi asuu isällään. Tapaan lasta noin kerran kuussa ja lomilla. Ihan hyvin toimii, vapaa-aikaa jää riittävästi eikä lapsi ole heittopussi.

Erotessa ei ole oikein hyviä vaihtoehtoja vaan pitää valita huonoista vaihtoehdoists se paras.Ja lapselle on kuitenkin parempi että on kaksi hyvää kotia kuin yksi riitaisa koti.

Täysin samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kodit hyvin lähellä toisiaan ja lapsilla vapaa pääsy kumpaankin ihan milloin haluaa. 

Tämä lienee todella erikoista. Kummallakin on lapseton puoliso. Sitä erikoisempaa, että tämä on ok kaikille. 

Lapset 10 ja 12 v.  Koulu on asuntojen välissä eli puoli kilsaa on matkaa kumpaakin paikkaan. 

Näin meilläkin paitsi että lasten isällä ei ole uutta puolisoa ja koulumatka on vähän pidempi. :) Lapset on saman ikäisiä kuin teillä.

Vuoroviikoin mennään mutta lapset tietävät että voivat mennä fiiliksen mukaan myös. Saavat siis luonnollisesti tulla molempiin koteihinsa milloin vaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Blaa blaa blaa. Ei ole noin mustavalkoista.

Ei niin. Mikään ero ei ole mustavalkoista. Mutta se, ettei kukaan lapsi oikeasti itse valitse kahden kodin välillä seilaamista, jos vaihtoehtona on yksi pysyvä koti, on mustavalkoista.

Sinähän reipas olet kun olet selvittänyt jokaisen lapsen valinnat. Jos lapsi sanoo että tykkää asua vuoroviikoin niin väitätkö valehtelijaksi?

Vierailija kirjoitti:

Erotessa ei ole oikein hyviä vaihtoehtoja vaan pitää valita huonoista vaihtoehdoists se paras.Ja lapselle on kuitenkin parempi että on kaksi hyvää kotia kuin yksi riitaisa koti.

Mun mielestä paras vaihtoehto lapsille olisi yksi riidaton koti. Jos vanhemmat eroaa, niin eikös ne riidat sitten kotona lopu? En ikinä laittaisi lapsia seilaamaan kahden kodin väliä. Olisin mieluummin vaikka itse koditon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Blaa blaa blaa. Ei ole noin mustavalkoista.

Ei niin. Mikään ero ei ole mustavalkoista. Mutta se, ettei kukaan lapsi oikeasti itse valitse kahden kodin välillä seilaamista, jos vaihtoehtona on yksi pysyvä koti, on mustavalkoista.

Sinähän reipas olet kun olet selvittänyt jokaisen lapsen valinnat. Jos lapsi sanoo että tykkää asua vuoroviikoin niin väitätkö valehtelijaksi?

Saavatko alaikäiset lapset päättää asumisjärjestelyt?

Vuoroviikkoja vastustetaan koska harva vuoroviikkolapsen vanhempi on kokenut sitä omakohtaisesti. Käytäntö kun on yleistynyt vasta viime aikoina. Ennen oli vakiosetti että lapset jäi äidille ja näki isää joka toinen viikonloppu.

Mä olin jo 80-luvulla vuoroviikkolapsi, tiedän siis mitä se on. 

-14

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erotessa ei ole oikein hyviä vaihtoehtoja vaan pitää valita huonoista vaihtoehdoists se paras.Ja lapselle on kuitenkin parempi että on kaksi hyvää kotia kuin yksi riitaisa koti.

Mun mielestä paras vaihtoehto lapsille olisi yksi riidaton koti. Jos vanhemmat eroaa, niin eikös ne riidat sitten kotona lopu? En ikinä laittaisi lapsia seilaamaan kahden kodin väliä. Olisin mieluummin vaikka itse koditon.

Siis mieluummin luovut läheisistä suhteista omiin lapsiisi (eli menettävät kiinteän äitisuhteen) kuin otat exän kanssa käyttöön vuoroviikkosysteemin? Vai oletko lähtökohtaisesti sitä mieltä kuitenkin, että erossa lasten tulee luopua läheisestä suhteesta isäänsä?

Onko erossa tosiaan seinät lapselle tärkeämpiä kuin läheiset, hyvät suhteet molempiin vanhempiinsa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kodit hyvin lähellä toisiaan ja lapsilla vapaa pääsy kumpaankin ihan milloin haluaa. 

Tämä lienee todella erikoista. Kummallakin on lapseton puoliso. Sitä erikoisempaa, että tämä on ok kaikille. 

Lapset 10 ja 12 v.  Koulu on asuntojen välissä eli puoli kilsaa on matkaa kumpaakin paikkaan. 

Näin meilläkin paitsi että lasten isällä ei ole uutta puolisoa ja koulumatka on vähän pidempi. :) Lapset on saman ikäisiä kuin teillä.

Vuoroviikoin mennään mutta lapset tietävät että voivat mennä fiiliksen mukaan myös. Saavat siis luonnollisesti tulla molempiin koteihinsa milloin vaan. 

Meillä sama juttu, kaksi kotia lähellä toisiaan, molemmissa teinilapsilla huoneet ja tavarat. Ja kulkevat väliä aina halutessaan, päivittäin pyörivät molemmissa. Voi viettää iltaa toisen luona, pyöräilee toiselle nukkumaan. Ei tuo niin hirveän ahdistavaa ole. Välillä on tavarat just väärässä paikassa mutta sekin ratkeaa helposti kun soittaa toiselle vanhemmalle joka tuo. Vähän kuin perheen talo olisi pullistunut niin, että toinen pää on puolen kilometrin päässä. Välit molempiin vanhempiin läheiset, se kai tällaisen vuoroviikkosysteemin suurin etu on, ei tarvitse luopua kummastakaan vanhemmastaan arjessa. Mutta turhaan täällä vakuuttelee, ap on päättänyt kuinka asiat pitää Suomessa olla.