Lue keskustelun säännöt.
REHELLISESTI: Mitä mieltä koti-isistä?
09.06.2016 |
Mitä mieltä rehellisesti olette miehistä, tai asetelmasta, jossa nainen on töissä ja mies hoitaa alle 3 v lasta/lapsia kotona?
Kommentit (38)
Arvostan. Koti-isyyteen suhtaudutaan edelleen vähän halveksuen, eivätkä kaikki miehet osaa huolehtia lapsista ja kodista vaikka haluaisivatkin. Eli jos joku saa homman toimimaan, niin hienoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvostan jokaista vanhempaa, joka hoitaa omat lapsensa mahdollisimman hyvin ja sitoutuu perhe-elämään. Se ennustaa lapselle hyvää ja tasapainoista tulevaisuutta. Se, että mies hoitaa lastaan, jonka on itse halunnut ja jota rakastaa syvästi, on aivan luonnollista ja tavallista eikä mikään ihmettelyn aihe.
Vierailija kirjoitti:
Arvostan. Koti-isyyteen suhtaudutaan edelleen vähän halveksuen, eivätkä kaikki miehet osaa huolehtia lapsista ja kodista vaikka haluaisivatkin. Eli jos joku saa homman toimimaan, niin hienoa.
Kaikki naisethan osaa, eikö niin?
Mielestäni suhtautuminen on juuri päinvastainen. Isät tuntuu saavan ylistystä kun edes vähän vaihtaa vaippaa kerran kuussa tai lukee iltasadun silloin tällöin.
Hienoa, että mies voi jäädä kotiin! Arvostan kovasti.
Minulla on ristiriitainen näkemys. Toisaalta hienoa, että isä omistautuu lapselleen ja tasa-arvo tässä asiassa toteutuisi.
Toisaalta en pitäisi tätä miestä miehekkäänä enkä haluttavana, en sitten ollenkaan. Olen itse lapseton nainen, joten uskon tämän selittävän paljon tuota haluttomuutta isi-miehiä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvostan. Koti-isyyteen suhtaudutaan edelleen vähän halveksuen, eivätkä kaikki miehet osaa huolehtia lapsista ja kodista vaikka haluaisivatkin. Eli jos joku saa homman toimimaan, niin hienoa.
Kaikki naisethan osaa, eikö niin?
Mielestäni suhtautuminen on juuri päinvastainen. Isät tuntuu saavan ylistystä kun edes vähän vaihtaa vaippaa kerran kuussa tai lukee iltasadun silloin tällöin.
Kaikki nasetkaan eivät osaa huolehtia lapsista ja kodista, mutta keskimäärin se varmaan sujuu naisilta paremmin kuin miehiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvostan. Koti-isyyteen suhtaudutaan edelleen vähän halveksuen, eivätkä kaikki miehet osaa huolehtia lapsista ja kodista vaikka haluaisivatkin. Eli jos joku saa homman toimimaan, niin hienoa.
Kaikki naisethan osaa, eikö niin?
Mielestäni suhtautuminen on juuri päinvastainen. Isät tuntuu saavan ylistystä kun edes vähän vaihtaa vaippaa kerran kuussa tai lukee iltasadun silloin tällöin.
En ole tuo, jolta kysyt, mutta minusta on aina erillisen tunnustuksen arvoista, kun ihmiset osaavat ja haluavat ylittää sukupuoliroolirajat. On niin helppoa mennä virran mukana "kuten ennenkin".
Ja vaikka susta se on hoopoa (minustakin on), niin fakta on, että yhä edelleen miehet käyttävät huomattavasti vähemmän aikaa lastensa hoitoon, ja osaavat hommat heikommin sen takia. Siksi on minusta hienoa, jos joku mies rempseästi astuu raja-aidan yli ja pitää tärkeänä ja arvostettavana lastensa hoitoa ja sen opettelemista kunnolla.
Pidän minä sitäkin hienona, kun nainen tekee jotain perinteistä miesten hommaa hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse tykkäisin paljon jos mies jäisi kotiin sitten kun lapsia tulee, etenkin jos aloitan tutkimusprojektin. Saisin jatkaa tutkimusta hyvällä omalla tunnolla, luultavasti tulen myös tienaamaan enemmän kuin mieheni. Mutta jos en tutkimusta aloita niin on ihan sama kumpi on kotona ja kumpi töissä. Varmaan vuoroteltaisiin, en todellakaan halua että jos isä jääkin töihin että hän olisi välinpitämätön lapsia kohtaan, oma isäni oli sellainen eikä mulla ole vieläkään oikein mitään suhdetta koko ukkoon. Tuo nyt sentään tykkää lapsista ja olen itse joutunut olemaan se "järkevä" eli sanomaan että odotetaas vielä pari vuotta ja sitten vasta lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ristiriitainen näkemys. Toisaalta hienoa, että isä omistautuu lapselleen ja tasa-arvo tässä asiassa toteutuisi.
Toisaalta en pitäisi tätä miestä miehekkäänä enkä haluttavana, en sitten ollenkaan. Olen itse lapseton nainen, joten uskon tämän selittävän paljon tuota haluttomuutta isi-miehiä kohtaan.
Saanko arvata, tykkäät jännämiehistä? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ristiriitainen näkemys. Toisaalta hienoa, että isä omistautuu lapselleen ja tasa-arvo tässä asiassa toteutuisi.
Toisaalta en pitäisi tätä miestä miehekkäänä enkä haluttavana, en sitten ollenkaan. Olen itse lapseton nainen, joten uskon tämän selittävän paljon tuota haluttomuutta isi-miehiä kohtaan.
Tämä on aina vähän mystistä, että elämää suojelevaa miestä ei pidetä miehekkäänä. Pidätkö myös palomiehiä, ensihoitajia ja miespuolisia lääkäreitä epämiehekkäinä? Jos et, niin miten susta on miehekkäämpää suojella ja pelastaa ja hoivata tuntemattomia, ventovieraita ihmisiä, kuin suojella ja hoivata omaa lastaan? Missä menee se raja, että miehen kokema rakkaus, vastuullisuus ja kyky empatiaan ja hoivaan alkaa vähentää miehen miehekkyyttä? Saako omistaa esimerkiksi lemmikkieläimen, vai onko rakkaus sallittua ainoastaan rahaa ja koneita kohtaan?
Mun mielestä asiassa ei ole mitään ihmeellistä, isä on ihan tasaveroinen vanhempi. Meillä oli alusta asti selvää, että mies hoiti osansa ja teki kaikkea mitä minäkin.
Äidinkin on saatava vauvavuonna nukkua viikonloppuna toinen yö, isä valvokoon silloin jos vauva niin haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ristiriitainen näkemys. Toisaalta hienoa, että isä omistautuu lapselleen ja tasa-arvo tässä asiassa toteutuisi.
Toisaalta en pitäisi tätä miestä miehekkäänä enkä haluttavana, en sitten ollenkaan. Olen itse lapseton nainen, joten uskon tämän selittävän paljon tuota haluttomuutta isi-miehiä kohtaan.
Alapeukuista päätellen rehellisyyttäni ei arvosteta. Kuten mainitsin, olen itse omasta tahdostani lapseton nainen ja uskon, että minulla on erilainen miesmaku kuin äideillä.
Koti-isä, sivari, ituhippi, pelkuri Pissahousu.
En mä kotiäitiyttäkään ihmeesti arvosta, enkä nynnyilyä hiekkalaatikolla.
En panisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ristiriitainen näkemys. Toisaalta hienoa, että isä omistautuu lapselleen ja tasa-arvo tässä asiassa toteutuisi.
Toisaalta en pitäisi tätä miestä miehekkäänä enkä haluttavana, en sitten ollenkaan. Olen itse lapseton nainen, joten uskon tämän selittävän paljon tuota haluttomuutta isi-miehiä kohtaan.
Tämä on aina vähän mystistä, että elämää suojelevaa miestä ei pidetä miehekkäänä. Pidätkö myös palomiehiä, ensihoitajia ja miespuolisia lääkäreitä epämiehekkäinä? Jos et, niin miten susta on miehekkäämpää suojella ja pelastaa ja hoivata tuntemattomia, ventovieraita ihmisiä, kuin suojella ja hoivata omaa lastaan? Missä menee se raja, että miehen kokema rakkaus, vastuullisuus ja kyky empatiaan ja hoivaan alkaa vähentää miehen miehekkyyttä? Saako omistaa esimerkiksi lemmikkieläimen, vai onko rakkaus sallittua ainoastaan rahaa ja koneita kohtaan?
Niin, en koe tarpeelliseksi lähteä perustelemaan omaa miesmakuani tässä asiassa. Näin se nyt vain on. Valitan etten miellytä kaikkia.
Arvostan, koska nyky-yhteiskunnassa miehen on sosiaalisesti vähemmän hyväksyttyä jäädä koti-isäksi, vaikka tienaisikin vähemmän kuin vaimonsa. Arvostan siis siksi, että mies osoittaa kiinnostusta omia lapsiaan kohtaan, kuten minusta normaalin isän kuuluukin.
Jos mies ja nainen tienaavat suunnilleen saman verran ja/tai molemmilla on samankaltaiset työtilanteet, vanhempainvapaat tulisi jakaa 50-50. Yhdessä ne lapset on tehty, yhdessä pitää kantaa vastuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvostan. Koti-isyyteen suhtaudutaan edelleen vähän halveksuen, eivätkä kaikki miehet osaa huolehtia lapsista ja kodista vaikka haluaisivatkin. Eli jos joku saa homman toimimaan, niin hienoa.
Kaikki naisethan osaa, eikö niin?
Mielestäni suhtautuminen on juuri päinvastainen. Isät tuntuu saavan ylistystä kun edes vähän vaihtaa vaippaa kerran kuussa tai lukee iltasadun silloin tällöin.
En ole tuo, jolta kysyt, mutta minusta on aina erillisen tunnustuksen arvoista, kun ihmiset osaavat ja haluavat ylittää sukupuoliroolirajat. On niin helppoa mennä virran mukana "kuten ennenkin".
Ja vaikka susta se on hoopoa (minustakin on), niin fakta on, että yhä edelleen miehet käyttävät huomattavasti vähemmän aikaa lastensa hoitoon, ja osaavat hommat heikommin sen takia. Siksi on minusta hienoa, jos joku mies rempseästi astuu raja-aidan yli ja pitää tärkeänä ja arvostettavana lastensa hoitoa ja sen opettelemista kunnolla.
Pidän minä sitäkin hienona, kun nainen tekee jotain perinteistä miesten hommaa hyvin.
Mä ymmärrän sun pointin. Mäkin arvostan vastavirtaan uivia, mutta mielestäni ketään ei tarvitse nostaa korokkeelle, koska se vaan vahvistaa sitä ennakkokäsitystä. Mielepiteeni tästä on muotoutunut jo lapsena:
Pelasin lapsena ja teininä jalkapalloa poikien joukkueessa ja sain kohdata ihan hirveästi ennakkoluuloja siitä, etten voi osata, koska olen tyttö. No osasin kuitenkin. En paremmin, enkä huonommin kuin jengini pojat. Silti sain jatkuvasti hyvän pelaajan palkintoja, vaikka objektiivisesti katsottuna ne ei mulle kuulunut. Sain ne vain, koska ylitin ennakko-odotukset. Vitutti ja hävetti. Olin vaan "hyvä ollakseni tyttö".
Minulle kerran ehdotti nainen lastentekoa ja myös sitä mahdollisuutta että voisin jäädä koti-isäksi. Ei kuulostanut yhtään pahalta sillä tykkään lapsista ja olen ollut päiväkodissakin töissä.
Olin ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen kotona kolme kuukautta, ennen lapsen tarhaanmenoa.
Kun toinen lapsi syntyui olin kotona puoli vuotta molempien lasten kanssa. Kun on yksin pitkään kotona, niin oppii kotitöitä eri tavalla :)
Siis toki ennekin olin tehnyt osuuteni, mutta osissa kotitöitä olin "äidin pikku apulainen", nyt joutui noilla vieraammilakin saroilla ottamaan isompaa vastuuta.
Aiemmin kotityöt oli jakautuneet minun ja vaimon kesken. Esimerkiksi vaimo hoisi aikalailla kokonaan pyykkihuollon, toki siis autoin tuossa. Ja siis vastaavasti tein muita kotitöitä.
Mutta lasten kanssa kotonaollessa tuli koko vaatehuoltoketju ihan tutuksi.
Eli kotitöiden jaon suhteen on ihan hyvä, että isäkin on pitkään kotona yksin lasten kanssa.
Näitä kotityöasioita on jonkin verran tutkittukkin. Eli nykyään kuulemma nuoret parit jakavat kotityöt ihan hyvin siohen asti, kunnes äiti jää kotiin lasten kanssa. Kun äiti on kotona hän tekee enempi kotitöitä. Kun äiti palaa töihin, niin kotitöiden jako ei palaakkaan enää tasapuoliseksi, vaan äidille jää isompi osuus kotitöistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvostan. Koti-isyyteen suhtaudutaan edelleen vähän halveksuen, eivätkä kaikki miehet osaa huolehtia lapsista ja kodista vaikka haluaisivatkin. Eli jos joku saa homman toimimaan, niin hienoa.
Kaikki naisethan osaa, eikö niin?
Mielestäni suhtautuminen on juuri päinvastainen. Isät tuntuu saavan ylistystä kun edes vähän vaihtaa vaippaa kerran kuussa tai lukee iltasadun silloin tällöin.
En ole tuo, jolta kysyt, mutta minusta on aina erillisen tunnustuksen arvoista, kun ihmiset osaavat ja haluavat ylittää sukupuoliroolirajat. On niin helppoa mennä virran mukana "kuten ennenkin".
Ja vaikka susta se on hoopoa (minustakin on), niin fakta on, että yhä edelleen miehet käyttävät huomattavasti vähemmän aikaa lastensa hoitoon, ja osaavat hommat heikommin sen takia. Siksi on minusta hienoa, jos joku mies rempseästi astuu raja-aidan yli ja pitää tärkeänä ja arvostettavana lastensa hoitoa ja sen opettelemista kunnolla.
Pidän minä sitäkin hienona, kun nainen tekee jotain perinteistä miesten hommaa hyvin.
Mä ymmärrän sun pointin. Mäkin arvostan vastavirtaan uivia, mutta mielestäni ketään ei tarvitse nostaa korokkeelle, koska se vaan vahvistaa sitä ennakkokäsitystä. Mielepiteeni tästä on muotoutunut jo lapsena:
Pelasin lapsena ja teininä jalkapalloa poikien joukkueessa ja sain kohdata ihan hirveästi ennakkoluuloja siitä, etten voi osata, koska olen tyttö. No osasin kuitenkin. En paremmin, enkä huonommin kuin jengini pojat. Silti sain jatkuvasti hyvän pelaajan palkintoja, vaikka objektiivisesti katsottuna ne ei mulle kuulunut. Sain ne vain, koska ylitin ennakko-odotukset. Vitutti ja hävetti. Olin vaan "hyvä ollakseni tyttö".
Joo, se on semmoista kehuilla alentamista - ymmärrän puolestani sinun pointtisi.
Tässä nyt puhutaan onneksi vaan meidän kesken anonyymisti, ei olla ketään koti-isää nolostuttamassa turhilla kehuilla. Olet oikeassa, ei kannata ainakaan hoitovapaalla olevien äitien joukosta nostaa sitä ainokaista miestä erityiseksi sankariksi, koska kaikki siinä tekee yhtä arvokasta lastenhoitotyötä.
En pidä heitä minään homogeenisenä ryhmänä, josta pitäisi olla yksi mielipide. Tunnen kolme tällä hetkellä koti-isänä toimivaa, ja minulla on heistä jokaisesta eri mielipide.
Mikä tulee koti-isyyteen ilmiönä, pidän sitä täysin neutraalina. Ihan sama asenne kotiäitiyteen. Hienoa, että kasvatetaan pienet lapset kotona, kunhan koko maailma ei pyöri vain skidien ympärillä.