Lue keskustelun säännöt.
Lähihoitajan työmäärä ja palkkaus ?
08.06.2016 |
Onko 1800 euroa kuussa nettona mielestäsi ok korvaus raskaasta ( niin henkisesti kuin fyysisesti ) vuorotyöstä suurella vastuulla ? Kotihoito työpaikkana ja harteillani kannan aikamoista taakkaa päivästä toiseen, kun lääkäreitä ei ole saatavilla kuin hätätilanteissa, sairaanhoitajia koko ajan vähennetään & meidän vastuu mielestäni aivan liian suuri.
Saan olla psykologi, talonmies, fysioterapeutti, kuljettaja, hoitaja, lääkäri, siivooja jne. samassa vuorossa ja siksi korvaus tuntuu ajoittain mitättömältä. Ihan hirveästi meitä lähäreitä haukutaan, mutta on meitä sellaisiakin, joilla on sekä järkeä että sydäntä <3
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Tyytymättömistä hoitsuista sana kiirii äkkiä kauas. Mieluummin pidetään töissä vaikka selkävammasta vähän väliä sairaslomalla olevaa hoitajaa, joka EI VALITA, kuin sellaista hoitajaa joka uskaltaa ääneen kritisoida.
Päällikkötasolla on kova "kilpailu" siitä, kenen osasto on hyvä, vähiten kuluja aiheuttava ja missä vaihtuvuus on suurta. Ei siinä ole ihmisellä mitään merkitystä. Laskelmia, taulukoita .. ja kunhan ne työt joku (mukisematta) tekee. Sijaisiksikin täällä saa ottaa vaan 6h kerrallaan, ei siis koko vuoroksi. Siinä sitten parhaassa tapauksessa teet yksin pari tuntia parinkymmenen dementikon kimpussa, hauskaa.[/quote
Asiaa. Juuri näin se toimii. Itse henk.koht. olen kokenut tämän. Uskalsin avata suuni työpaikan epäkohdista, sijaisena ollessani, yllätys yllätys, työsuhdettani ei jatkettu, vaan palkattiin nöyrä, hiljainen ulkomaalainen hoitaja,joka ei koskaan puhunut raporteissa mitään ja oli kaikkeen tyytyväinen. Ei ihme, että olen työtön hoitsu, niinkuin edellä todettiin, piirit ovat pienet alalla. Ei kukaan halua/uskalla palkata hoitajaa, joka uskaltaa puuttua epäkohtiin. Terveisin eläkettä odottava lähäri. Olen ajatellut blogin perustamista, jossa kerron kokemuksiani hoito-alalta.483
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse töissä psykiatrisella puolella. Meillä on juuri ihan konkreettisesti siirretty aiemmin psykologille kuuluneita tehtäviä (en halua tarkemmin eritellä mitä ne ovat) lähi- ja sairaanhoitajille.
On hyvin tavallista, että vuorossa on vain lähihoitajia. Se ei tietenkään ole ihanne, koska aina on niitä töitä, jotka kuuluisivat sairaanhoitajalle. Ei ole kuitenkaan millään tavalla järkevää alkaa soittelemaan hirveää sijaismäärää läpi, jotta löydettäisiin jostain joku vapaa sairaanhoitaja. Ei sairaanhoitajakaan automaattisesti osaa kaikkea. Kyllä meilläkin uusien sairaanhoitajien täytyy usein kerrata asioita, joita he eivät ole tehneet pitkään aikaan. Tähänkin perehdytystä antaa usein lähihoitajat, joille asiat ovat tässä talossa tuttuja.
Vanhustenhuollossa tilanne on juuri sitä, hirveetä kiirettä ja älytöntä liukuhihnahommaa. Olin viime kesän palvelukeskuksessa eli vanhainkodissa töissä muutettuani uudelle paikkakunnalle kun en heti löytynyt ns. omia töitäni, ja sen lisäksi opiskeluaikoina keikkaillut muutamassa vastaavassa yksikössä. Muuten olen siis ollut pääosin terveyskeskussairaaloissa ja sairaaloissa, valmistunut olen kolme vuotta sitten. Se kesä riitti minulle, se oli ihan älytöntä, oikeasti et ehtinyt istahtaa ennen kahtatoista aamussa kertaakaan ja illassa sama rumba 16-21. Todellista liukuhihnameininkiä ja yksilölähtöisyys ja kuntouttava työote todella kaukana siitä, jopa inhimmillisyys vähän niin ja näin... En olisi kovin kauaa jaksanutkaan, hattua nostan kyllä mulle jotka noissa paikoissa pitempään työskentelevät!! Hoitotarvikkeet mitä sattuu, kaikessa säästellään, ergonomiasta ei tietoakaan, hoitajat omissa vaatteissa, "tauot" vietetään asukkaita silti vahtien, ei omia tiloja hoitajille, asukkaiden vaatteet epäkäytännöllisiä, vaipat huonointa laatua ja vähällä pitäisi silti pärjätä... Huhhuh!!
Olen siis itse myös lh, mutta sairaalassa taas nykyään töissä. Kiirettä on välillä sielläkin, mutta puitteet hyvät hoidolle, tarvikkeita ja kunnollisia apuvälineitä riittävästi ja ehtii hoitaa potilaat hyvin ja yksilöllisesti, lääkäri osastolla aina paikalla. Myös ammattitaito lääkkeiden ja hoitotoimenpiteiden osalta pysyy yllä, ja vaihtelevuus pitää yllä työmotivaatiota. Palkkakin on hitusen parempi vaativuuslisän ansiosta.
Eli siis itse lähihoitajana ja vanhushuollon kokeneena en todellakaan vähättelisi siellä töitään tekeviä hoitajia!! Kotihoidosta ei itsellä ole kokemusta mutta sen perusteella mitä siitä kuullut kollegoilta jotka siellä olleet töissä niin en menisi ihan helpolla sinnekkään...
Vierailija kirjoitti:
On se kyllä aikaisemminkin huomattu, että lähihoitaja ei saisi tuntea mitään ammattiylpeyttä, kun on vaan se "lähäri". Tiedän varsin hyvin, etten ole korkeakoulutettu vaan ihan perusduunari. Tiedän silti myös tekeväni arvokasta työtä, enkä käsitä, miksen saisi olla ylpeä siitä, että olen hoitaja. Vaikkakin vaan se lähäri.
Näinhän se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo aloituksen pääpointti työn vaativuuden ja palkan epäsuhdasta tuntuu olevan muissakin ns. "matalan koulutustason" ammateissa tapetilla, ja yleensä se keskustelun sävy on ollut palkan vähentämiselle myönteinen. Miksi? Kuka tätä ajaa?
Vaikka taustalla vaikuttaakin globalisaatio, EU-komission kiima yksityistää ja määrätä jäsenmaidensa lainsäädännöstä ja ajaa liittovaltiokehitystä eteenpäin, niin silti pitäisi löytyä sen ideoijan suu, josta tämä oksennus on peräisin, eli...
kuka haluaa ajaa tiettyjen ammattinimikkeiden palkkaukset sille tasolle, ettei niillä enää elä?
Cui bono?
Vierailija kirjoitti:
Vanhustenhuollossa tilanne on juuri sitä, hirveetä kiirettä ja älytöntä liukuhihnahommaa. Olin viime kesän palvelukeskuksessa eli vanhainkodissa töissä muutettuani uudelle paikkakunnalle kun en heti löytynyt ns. omia töitäni, ja sen lisäksi opiskeluaikoina keikkaillut muutamassa vastaavassa yksikössä. Muuten olen siis ollut pääosin terveyskeskussairaaloissa ja sairaaloissa, valmistunut olen kolme vuotta sitten. Se kesä riitti minulle, se oli ihan älytöntä, oikeasti et ehtinyt istahtaa ennen kahtatoista aamussa kertaakaan ja illassa sama rumba 16-21. Todellista liukuhihnameininkiä ja yksilölähtöisyys ja kuntouttava työote todella kaukana siitä, jopa inhimmillisyys vähän niin ja näin... En olisi kovin kauaa jaksanutkaan, hattua nostan kyllä mulle jotka noissa paikoissa pitempään työskentelevät!! Hoitotarvikkeet mitä sattuu, kaikessa säästellään, ergonomiasta ei tietoakaan, hoitajat omissa vaatteissa, "tauot" vietetään asukkaita silti vahtien, ei omia tiloja hoitajille, asukkaiden vaatteet epäkäytännöllisiä, vaipat huonointa laatua ja vähällä pitäisi silti pärjätä... Huhhuh!!
Olen siis itse myös lh, mutta sairaalassa taas nykyään töissä. Kiirettä on välillä sielläkin, mutta puitteet hyvät hoidolle, tarvikkeita ja kunnollisia apuvälineitä riittävästi ja ehtii hoitaa potilaat hyvin ja yksilöllisesti, lääkäri osastolla aina paikalla. Myös ammattitaito lääkkeiden ja hoitotoimenpiteiden osalta pysyy yllä, ja vaihtelevuus pitää yllä työmotivaatiota. Palkkakin on hitusen parempi vaativuuslisän ansiosta.
Eli siis itse lähihoitajana ja vanhushuollon kokeneena en todellakaan vähättelisi siellä töitään tekeviä hoitajia!! Kotihoidosta ei itsellä ole kokemusta mutta sen perusteella mitä siitä kuullut kollegoilta jotka siellä olleet töissä niin en menisi ihan helpolla sinnekkään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No on se kumma, kun jokainen lähäri jaksaa valittaa, miten paska palkka ja paljon vastuuta. Jos on niin kaameeta, niin hittooks suostutte tekemään työtänne tuohon hintaan?? Lakkoon vaan kaikki, kyllä se TES siitä nousee viimeistään viikon parin kuluttua.
Erosin muuten lähäripuolisosta mm. siksi, että hän jaksoi kokoajan jankata, miten raskasta on duuni ja huhhuh kiirettä ja vastuuta ja stressiä ja kyllä on rankkaa. Kuuntelin, myötäelin, olin kauhuissani, voivottelin, yritin auttaa, jaksaa, tukea. Unohtuipa lähäriltä sitten se, että meillä muillakin saattaa olla välillä duunissa vähän rankkaa ja raskasta. Minuahan ei lähäripuoliso jaksanut kovinkaan montaa minuuttia kuunnella, kun kerroin omasta rankasta työstäni. Kun eihän mikään voi voittaa lähärin työtä rankkuudessaan. Kehtasi vielä eron jälken valittaa, että miten raskasta oli silloin kerran kuunnella, kun avauduin omasta stressaavasta työstäni. Kerran. Alle 10 minuutin ajan.
Ja muuten, illanvietto missä on vähintään kaksi lähäriä, mistäpä siellä puhutaan muustakaan kuin niistä haavojen hoidoista ja suihkutteluista ja viereisen lpa:n idiootista tiiminvetäjästä ja miten se oman tiimin yks ääliö ei osaa ees inskaa pistää. Huoh.
Vierailija kirjoitti:
No on se kumma, kun jokainen lähäri jaksaa valittaa, miten paska palkka ja paljon vastuuta. Jos on niin kaameeta, niin hittooks suostutte tekemään työtänne tuohon hintaan?? Lakkoon vaan kaikki, kyllä se TES siitä nousee viimeistään viikon parin kuluttua.
Erosin muuten lähäripuolisosta mm. siksi, että hän jaksoi kokoajan jankata, miten raskasta on duuni ja huhhuh kiirettä ja vastuuta ja stressiä ja kyllä on rankkaa. Kuuntelin, myötäelin, olin kauhuissani, voivottelin, yritin auttaa, jaksaa, tukea. Unohtuipa lähäriltä sitten se, että meillä muillakin saattaa olla välillä duunissa vähän rankkaa ja raskasta. Minuahan ei lähäripuoliso jaksanut kovinkaan montaa minuuttia kuunnella, kun kerroin omasta rankasta työstäni. Kun eihän mikään voi voittaa lähärin työtä rankkuudessaan. Kehtasi vielä eron jälken valittaa, että miten raskasta oli silloin kerran kuunnella, kun avauduin omasta stressaavasta työstäni. Kerran. Alle 10 minuutin ajan.
Ja muuten, illanvietto missä on vähintään kaksi lähäriä, mistäpä siellä puhutaan muustakaan kuin niistä haavojen hoidoista ja suihkutteluista ja viereisen lpa:n idiootista tiiminvetäjästä ja miten se oman tiimin yks ääliö ei osaa ees inskaa pistää. Huoh.
No jos et tiennyt niin hoitajien lakot on nykyään laissa kielletty, hieman karrikoidusti näin. Lakia korjattiin sen jälkeen kun tehy uhkasi joukkoirtisanomisilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen dementoitunutta vanhempaan käynyt katsomassa palvelutalossa enkä ikinä vaihtaisi osaa hoitajien kanssa. Suurin osa vaipoissa ja syötettäviä ja omatoimisuus erittäin vähissä. Hemmetin raskasta nostella ja viedä pesulle ja vaihtaa vaatteita ihmiselle, jolla ei pelaa oma lihasvoima. Kyllä siitä työstä voisi maksaa enemmänkin. Ei kukaan lääkäri joudu sellaista työtä koskaan tekemään!
Vierailija kirjoitti:
Olen dementoitunutta vanhempaan käynyt katsomassa palvelutalossa enkä ikinä vaihtaisi osaa hoitajien kanssa. Suurin osa vaipoissa ja syötettäviä ja omatoimisuus erittäin vähissä. Hemmetin raskasta nostella ja viedä pesulle ja vaihtaa vaatteita ihmiselle, jolla ei pelaa oma lihasvoima. Kyllä siitä työstä voisi maksaa enemmänkin. Ei kukaan lääkäri joudu sellaista työtä koskaan tekemään!
Kokemusta on kotihoidonkin toiminnasta ennen vanhemman hoitokotiin menoa. Käynnit on pikaisia ja vain välttämättömän hoitamista. Syöttö päivittäin ja suihkuun vietiin kerran viikossa. Ei hääppöistä oloa vanhemman kannalta, joten hoitokoti tuli onneksi, koska ei olisi pärjännyt enää kotona. Vaativan tason kotihoito on muuten aika kallista verrattuna sitten hoitokotiin. Siivouksen joutuu itse maksamaan kotiin ja kaupassakäynnit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähihoitajat tekee kyllä raskasta duunia, mutta opintojen keston suhteen palkka on ihan sopiva. Sairaanhoitaja ei tienaa montaa sataa enempää ja opiskelee 3 vuoden lukion tai amiksen päälle vielä 3 ja puol vuotta lisää.
Olen itsekin käynyt lukion ja siihen päälle 2,5 v lähihoitajan koulutusta. No, onhan se vuoden vähemmän kuin sairaanhoitajilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No on se kumma, kun jokainen lähäri jaksaa valittaa, miten paska palkka ja paljon vastuuta. Jos on niin kaameeta, niin hittooks suostutte tekemään työtänne tuohon hintaan?? Lakkoon vaan kaikki, kyllä se TES siitä nousee viimeistään viikon parin kuluttua.
Erosin muuten lähäripuolisosta mm. siksi, että hän jaksoi kokoajan jankata, miten raskasta on duuni ja huhhuh kiirettä ja vastuuta ja stressiä ja kyllä on rankkaa. Kuuntelin, myötäelin, olin kauhuissani, voivottelin, yritin auttaa, jaksaa, tukea. Unohtuipa lähäriltä sitten se, että meillä muillakin saattaa olla välillä duunissa vähän rankkaa ja raskasta. Minuahan ei lähäripuoliso jaksanut kovinkaan montaa minuuttia kuunnella, kun kerroin omasta rankasta työstäni. Kun eihän mikään voi voittaa lähärin työtä rankkuudessaan. Kehtasi vielä eron jälken valittaa, että miten raskasta oli silloin kerran kuunnella, kun avauduin omasta stressaavasta työstäni. Kerran. Alle 10 minuutin ajan.
Ja muuten, illanvietto missä on vähintään kaksi lähäriä, mistäpä siellä puhutaan muustakaan kuin niistä haavojen hoidoista ja suihkutteluista ja viereisen lpa:n idiootista tiiminvetäjästä ja miten se oman tiimin yks ääliö ei osaa ees inskaa pistää. Huoh.
No jos et tiennyt niin hoitajien lakot on nykyään laissa kielletty, hieman karrikoidusti näin. Lakia korjattiin sen jälkeen kun tehy uhkasi joukkoirtisanomisilla.
Lakkoilla voi muutenkin kuin jättämällä tulematta töihin. Mut toki, keskity sinäkin olennaiseen. Uhreja tuntuu kaikki lähärit olevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä kumpi on kotihoidossa rankempaa, psyykkinen vai fyysinen puoli. Ergonomia on kaunis sana, mutta ei näy käytännön työssä. Työ on niin tiukkaan aikataulutettua ettei mihinkään yllätykseen ole varaa. Olen mm joutunut nostamaan itseäni paljon painavampia asiakkaita lattialta ylös, koska ei ole ollut mahdollista saada nostoapua. Olisiko vanhus pitänyt jättää yöksi lattialle? Olisiko pitänyt jäädä ylitöihin, vaikka lapsi pitäisi hakea päivähoidosta ja seuraavana aamuna mennä aamuvuoroon? Moni vanhus on kaikkea muuta kuin kotikuntoinen, mutta eivät pääse sairaalaan/osastolle. Monta kertaa tuli suljettua asiakkaan ohi ja mietittyä selviääkö vanhus seuraavaan käyntiin asti. Pahimpia tilanteita on ollut ne kerrat, kun hoitajia on ollut niin vähän vuorossa, että on jouduttu miettimään kenen luona ei käydä ollenkaan, koska se ei vain ole mahdollista. Tälläkin hetkellä kaupungissamme vähennetään hoitajien määrään, vaikka samaan aikaan asiakaiden määrä kasvaa. Tilanne on sietämätön.
Pisteenä i:n päällä on omaiset ja esimiehet, jotka tekevät työstä entistä ikävämpää. Tästä en jaksa avautua enempää. Tässäkin ketjussa on hienoja esimerkejä miten paljon hoitajan työtä arvostetaan. Olin joskus ylpeä ammatistani. Minusta oli hienoa auttaa vanhuksia selviytymään kotona, jutella heidän kanssaan ja piristää heidän arkeaan. Nykyään työ vain ahdistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No on se kumma, kun jokainen lähäri jaksaa valittaa, miten paska palkka ja paljon vastuuta. Jos on niin kaameeta, niin hittooks suostutte tekemään työtänne tuohon hintaan?? Lakkoon vaan kaikki, kyllä se TES siitä nousee viimeistään viikon parin kuluttua.
Erosin muuten lähäripuolisosta mm. siksi, että hän jaksoi kokoajan jankata, miten raskasta on duuni ja huhhuh kiirettä ja vastuuta ja stressiä ja kyllä on rankkaa. Kuuntelin, myötäelin, olin kauhuissani, voivottelin, yritin auttaa, jaksaa, tukea. Unohtuipa lähäriltä sitten se, että meillä muillakin saattaa olla välillä duunissa vähän rankkaa ja raskasta. Minuahan ei lähäripuoliso jaksanut kovinkaan montaa minuuttia kuunnella, kun kerroin omasta rankasta työstäni. Kun eihän mikään voi voittaa lähärin työtä rankkuudessaan. Kehtasi vielä eron jälken valittaa, että miten raskasta oli silloin kerran kuunnella, kun avauduin omasta stressaavasta työstäni. Kerran. Alle 10 minuutin ajan.
Ja muuten, illanvietto missä on vähintään kaksi lähäriä, mistäpä siellä puhutaan muustakaan kuin niistä haavojen hoidoista ja suihkutteluista ja viereisen lpa:n idiootista tiiminvetäjästä ja miten se oman tiimin yks ääliö ei osaa ees inskaa pistää. Huoh.
No jos et tiennyt niin hoitajien lakot on nykyään laissa kielletty, hieman karrikoidusti näin. Lakia korjattiin sen jälkeen kun tehy uhkasi joukkoirtisanomisilla.
Lakkoilla voi muutenkin kuin jättämällä tulematta töihin. Mut toki, keskity sinäkin olennaiseen. Uhreja tuntuu kaikki lähärit olevan.
En ole uhri, olen etsinyt itselleni työpaikan jossa ei ole kiire ei ole niin älytön ja viihdyn siellä hyvin. Opiskelen myös lisää samalla. Mutta kaikille se ei ole mahdollista, joidenkin on pakko tehdä myös sitä työtä myös kotihoidossa ja palvelukeskuksissa (vanhainkodeissa).
En myöskään itse arvostele toisten työtä jos en itse ole sitä tehnyt enkä tiedä siitä oikeasti mitään.
Harkitsin vakavasti lähihoitajan hommia, olisi ollut mahdollista päästä mukaan rekrykoulutukseen. Nyt olen siis työtön. Taas tulee mieleen ettei sittenkään, palkka on kyllä surkea. Haen mielummin muualle opiskelemaan.Ei pahalla mutta kuinka joku voi tyytyä tollaseen hommaan, miksi ette opiskele lisää vaikka sairaanhoitajiksi?
Riippuu niin paljon työpaikasta. Joissain paikoissa ei ole paljon mitään tekemistä, vaan porukka kahvittelee ja käy tupakallajatkuvasti.
Toisissa paikoissa tehdään töitä hiki valuen ja peräsuoli pitkällä. On paikkoja, missä tehdään työt hyvin, toisissa mielestäni ihan perseestä.
Olen keikkalainen ja aion pysyä keikkalaisena vielä hyvän aikaa, koska voin valita, missä teen työni ja milloin. Kuukausitulot toki vaihtelee, mutta viime vuonna tienasin 53 000euroa. Tein välillä putkeen töitä, välillä pidin vapaata, kun siltä tuntui ja niin kauan, kun halutti. Ihan ok palkka, en valita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harkitsin vakavasti lähihoitajan hommia, olisi ollut mahdollista päästä mukaan rekrykoulutukseen. Nyt olen siis työtön. Taas tulee mieleen ettei sittenkään, palkka on kyllä surkea. Haen mielummin muualle opiskelemaan.Ei pahalla mutta kuinka joku voi tyytyä tollaseen hommaan, miksi ette opiskele lisää vaikka sairaanhoitajiksi?
Psst. Siihen on syynsä, miksi lähäri on lähäri. Aivokapasiteetti ei riitä vaativampaan. Siksi on turha kysellä, miksi lähäri ei opiskele enempää tai vaativampaan työhön.
Alalla on aika paljon alanvaihtajia nykyään, monella on takana korkeakoulututkinto tai yliopistotutkinto muulta alalta, jolta ei ole töitä löytynyt. Nuoremmat lähihoitajat taas usein jatkavatkin opintojaan oltuaan muutaman vuoden töissä, joko sairaanhoitajiksi, tai sitten vaihtavat kokonaan alaa. Tietysti on myös niitä joita ei vaan kiinnosta opiskella enää pidemmälle, ja toki myös niitä joilla siihen ei jostain syystä ole mahdollisuuksia.
Mutta itseäni ihmetyttää tuollaiset yllä nähtävät kommentit, hoidatko itse mummosi ja lapsesi ja vammaiset/vammautuneet sukulaiset ym. kun olet sitä mieltä että lähihoitajia ei tarvita mihinkään eikä sellaista työtä kannattaisi tehdä ollenkaan eikä varsinkaan tippaakaan arvostaa? Ja jos hoidatkin itse omat sukulaisesi niin entä ne ihmiset joilla ei ole sairauden ja/tai vanhuuden tullessa omaisia hoitamassa? Heitteille vaan? Oma ajatusmaailmani tuon suhteen on ainakin hieman erilainen...
Mitä te hoitajien työtä ja sen kuormittavuutta arvostelevat itse teette työksenne?
Kommentteja lukiessa huomaa, ettei monella ole aavistustakaan millaista hoitotyö on, mutta silti siitä on vankka väheksyvä mielipide.
Itse olen niin loputtoman kyllästynyt lukemaan näitä kommentteja, joissa todetaan ettei hoitajat ansaitse enempää palkkaa, koska ovat käyneet niin lyhyen koulutuksen. Joku tuolla hienosti tiivistikin omatkin ajatukseni tämän näkemyksen älyttömyydestä. Itse en allekirjoita näkemystä, että jos nuorena olisi istunut vuoden pidempään koulunpenkillä, voisi hyvillä mielin keski-iässä toivoa itselleen enemmän ansioita ja arvostusta.
Itse olen sairaanhoitaja lastenosastolla. Hoidan lapsia joilla on syöpä, sydänvika, juuri todettu diabetes tms. Työni on konkreettisesti lastenhoitoa (pesuja, syöttämistä, nukuttamista, leikkimistä, laulamista ja lukemista), lääkehoitoa, ohjausta ja perhehoitotyötä. Kuolevan lapsen hoitamista, perheen tukemista surussa. Potilasaines koostuu kaikenikäisistä lapsista, vauvoista teineihin.
Olen ollut työelämässä jo 15 vuotta. Ja nyt alkaa riittää. Alkaa riittää fyysisesti raskas vuorotyö joka sairastuttaa tekijänsä. Alkaa riittää jatkuva kiire, tunne että en saa toteuttaa työtäni niin hyvin kuin haluaisin (olla aidosti läsnä). Ja alkaa riittää tämä jatkuva ammattikuntamme mollaaminen. Olen ollut hyvin ylpeä ammatistani ja työstä mitä teen. Mutta täällä av:lla ja mediassa muutenkin käy tuskallisen vahvasti ilmi, miten vähän meitä arkisia ahertajia arvostetaan. Työpaikallani saan lapsilta ja perheiltä kyllä sydämellistä kiitosta työstäni, mutta onhan se nyt ärsyttävää että yleinen suhtautuminen hoitajiin on mitä on. Minulla on akateemisia tuttavia (wautsiwau), ehkä sosiaalisilta taidoiltaan hivenen rajoittuneita, jotka ovat ihan päin naamaa kommentoineet juurikin palkkaani verrattuna koulutukseen. Ja miten väärin se heistä on, kun he ovat kuitenkin yliopistolla asiantuntijatehtävissä... Hohhoijaa.
Olen todennut että minun on aika siirtyä muihin töihin. Miksi kiusaisin itseäni eläkeikään saakka henkisesti ja fyysisesti raskaalla työllä? Muistan kaikki työurani aikana menehtyneet lapset, edelleen joskus itkettää kun heitä muistan. Näen päivittäin kipua, kärsimystä ja pahoinvointia. Saan toimia lääkäreiden sylkykuppina, jolle on muka asiallista tuiskahtaa jos asiat ei mene juuri sillä lailla tai aikataululla kuin heille sopisi. Selkä on jo kipeä nostelusta ja lasten kanssa lattialla konttaamisesta. Ei kiinnosta hajoittaa itseään enää enempää fyysisesti eikä henkisesti.
Uudelleenkouluttautuminen on nouseva trendi, ei ihmisiä kiinnosta tehdä työtä josta ei saa kiitosta ja tunnustusta. On toki harmillista, että meidän lähtijöiden mukana valuu hukkaan valtava määrä tietotaitoa, mitä ei voi oppia kuin työtä tekemällä. Toki tilallemme aina saadaan uusia vastavalmistuneita hoitajanalkuja, mutta menee VUOSIA, ennenkuin heidän ammattitaitonsa on sillä tasolla erikoissairaanhoidossa, että voivat sanoa osaavansa homman. Jos päättäjät olisivat viisaita ja pitkänäköisiä, he panostaisivat hoitajien hyvinvointiin ja ammatin arvostuksen lisäämiseen. Mutta näinhän ei tule käymään.
Näillä mietteillä tsemppiä ap:lle ja muille hoitsuille! Koitetaan kestää ja luovutetaan ajoissa jos siltä tuntuu :)
Mihin aikaan te käytte niitä sukulaisianne katsomassa? Pahin kiire ajoittuu aamutoimiin (8-11) ja iltatoimiin (17-20). Harvemmin silloin on sukulaisia kiirettä katsomassa - onneksi, koska ei olisi aikaakaan ylimääräiseen rupatteluun.