Lapsi aloitti päiväkodin 1,5 vuotiaana, kolme viikkoa sitten... arki tuntuu ihan prkleen rankalta ja lapsi kotona

..vilkas lapsi rauhoittui aloittaessaan hoidossa. Olisiko päiväkodissa joku vialla, miten lapsesi aamuisin sinne lähtee?

Helpottaa se lapsen kasvaessa.

Eli käteen jää maksimissaan 54 euroa kuussa.

Ja sinänsä ihme oli, että tällä koulutuksen puutteella ja pätkätyökokemuksella pienen lapsen äiti sai edes työpaikan.. pitäisi kai olla tyytyväinen, osittain.. Ahdistaa.

Mies vie lapsen aamuisin ja ei itke kauheasti, pienet itkut tirauttaa, kun jää... Tarhassa päivät vaihtelevat todella hyvistä enemmän itkuisiin. Ehkä pitää vaan antaa ajan kulua.



ap

Niin tein minäkin ja vaikka taloudellisesti onkin todella tiukkaa niin aina on kaikki tarvittava saatu,vaikka sitten Visaa vinguttamalla.

Mutta en vaihtaisi tätä siihen henkiseen prässiin mitä sinä ja ennenkaikkea lapsesi nyt koette ja elätte en millään!!!!

Pätkätyöläisillä ei varmaankaan sitä oikeutta ole? eikä päiväkotihenkilökunnalla?

Vaikka taloudellisesti on todella tiukkaa, niin on se sen arvoista, saan olla lapsen kanssa kotona ja elää kiireetöntä ja rauhallista elämää.

Osittainen hoitovapaa



Vanhemmat voivat lyhentää työaikaa palkattomasti eli pitää ns. osittaista hoitovapaata lapsen toisen kouluvuoden päättymiseen saakka. Pidennetyn oppivelvollisuuden piirissä olevan lapsen vanhemmat voivat pitää osittaista hoitovapaata lapsen kolmannen lukuvuoden päättymiseen saakka.



Vanhemmat voivat pitää osittaista hoitovapaata saman kalenterijakson aikana, mutta he eivät saa olla osittaisella hoitovapaalla yhtäaikaisesti hoitamassa lasta.



Vanhemman on oltava työskennellyt vähintään puoli vuotta kuluvan vuoden aikana saman työnantajan palveluksessa ennen kuin hän jää hoitovapaalle. Hoitovapaajakso toteutetaan työnantajan ja työntekijän keskenään sopimalla tavalla.

pieni lohtu nyt mutta kyllä se oikeasti rauhoittuu, en voi muuta sanoa...:/ meidänkin lapset olivat 1,5v enkä olisi jaksanut jäädä pidemmäksi aikaa kotiin. Onneksi molemmilla semmoinen työ että tarhapäiviä ei ole enemmän kun n 2-3pvä viikossa (3-vuoro työ toisella ja toisella " tavallinen" )

hän aloitti päiväkodissa. Alku sujui hyvin ja kerkesin jo huoahtaa, mutta nyt (lapsi aloitti elokuussa) meidän arkemme on yhtä helvettiä! Päiväkodissa on itse aurinkoinen, mutta kun kotiovi napsahtaa kiinni, alkaa jatkuva kitinä ja narina ja huuto, jota on myös öisin.

Anna vaan ap ajan kulua ja yritä JAKSAA, onneks aika menee niin pian ja lapset kasvaa. Minä olen kuitenkin tyytyväinen, että lapseni on päiväkodissa ja saa virikkeitä (ainut lapsi ja laiska äiti).

niin tiukkaa on meilläkin että hammasta purtu välillä ja päätä raavittu mutta on tää silti näin parempi.

-3-

Meillä kuopus reilu 2v. ollut tosi vaativa lapsi koko ikänsä (jonkin asteisesti ylivilkas, allergioita, nukkumis-ja syömisongelmia edelleenkin ajoittain) mutta päiväkodissa osa-aikaisesti aloittaminen paransi tilannetta aivan älyttömästi! Meillä sinänsä eri kokemus, että hän sopeutui sinne parissa viikossa täysin ja nykyään tanssii kärsimättömänä eteisen lattialla aamuisin kun haluaisi jo lähteä päiväkotiin. Lisäksi kun en itse ole niin henkisesti puhki koko ajan, niin sekin on plussaa tässä tilanteessa. Mutta normaali päiväkotiin sopeutumisaika on parista päivästä pariin kuukauteen, joten kolme viikkoa on aika lyhyt aika kuitenkin, sinuna yrittäisin sinnitellä nyt ainakin kevääseen asti ja miettiä sitten tilanne uudestaan.

hakee rajoja kiukuttelemalla tai on sitten stressaantunut elämäntilanteen muutoksesta. Onhan se hoitoon vienti aika iso muutos lapselle.



Mun mielestä sun ei nyt kannata muuttaa tilannetta mihinkään suuntaan. Anna lapselle aikaa, 3 viikossa ei ehkä vielä ole ehtinyt kunnolla sopeutua muutokseen. En usko että se hoitoon vienti on sen kivuttomampaa myöhemmässäkään vaiheessa. Olen kuullut väitteitä että asia olis jopa niin että mitä vanhempana lapsi viedään eka kertaa hoitoon, sen vaikeampaa muutos on lapselle.

Aivan kamalaa aikaa kummallekin, koska serkkuni on käytännössä yksinhuoltaja ja joutui siis kuuntelemaan kaikki nuo kuvailemasi iltaraivot yksikseen, toisaalta taloudellisesti oli sellainen tilanne että kotiin ei voinut jäädä pidemmäksi aikaa. Mutta sitten yhtäkkiä helpotti, ja siitä lähtien poika on viihtynyt tosi hyvin päivähoidossa. Älä muuta tilannetta nyt mihinkään suuntaan, odota hetki ja keskity omaan jaksamiseesi sen minkä voit.

Mutta kyllähän se on realiteetti, että töissäkäydessä elämä on todella raskasta. Illat on kovin lyhyet ja elämä on lentoa iltaan asti, kunnes lapsi menee nukkumaan. Sitten on hetki aikaa istua alas, kunnes pitää mennä jo nukkumaa. Äitiyslomalla sentään pystyi valvomaan puoleenöihin, kun pystyi nukkumaan tarvittaessa päiväunet. Samoin oli helpompaa illalla käydä jossain omissa menoissa, kun nyt taas ei voi, kun pitää olla vapaa-aika 100% lapsen kanssa. Muutenkin raukka on päivät erossa, niin ei todellakaan tulisi mieleen kiitää illat omissa menoissa.

1 v 3 kk:n iässä aloitettettiin ryhmäpphoito. Alku oli ihan hirveää, hoidossa muuten kaikki ok, mutta unet aivan onnettoman huonoja, kotona oli helvettiä. Yöt levottomia ja kaikki hereilläoloajat " kiukuttelua" , jos nyt noin pienen voi sanoa kiukuttelevansa. Kuuntelin itseäni ja ihmettelin lastani. Puhuin korvatulehduksen mahdollisuudesta monille, mutta kaikki väittivät, ettei se voi sitä olla kun ei ole kuumetta tms.



Monen viikon itkujen jälkeen (syytin tietenkin itseäni töihinmenosta), vein lapsen puoliväkisin lääkäriin (eivät ensin terveysaseman vastaanotolla meinanneet antaa aikaa) ja todettiin toisessa korvassa paha korvatulehdus. Ei parantunut edes lääkkeillä, vaan jouduttiin puhkaisemaan ja sen jälkeen kaikki on ollut meillä kuten ennenkin eli lapsi itse aurinkoinen. Ja äiti myös :)



Lapsemme on ollut myös aina aika haasteellinen ja reagoinut huonosti nukkumalla lähes kaikkeen mahdolliseen, joten siksi en itsekään alussa osannut viedä lasta lääkäriin. Nyt lapsi viihtyy hoidossa ja vanhemmat hyvällä omalla tunnolla töissä.



Koita jaksaa ap, eikä noista kotiäitien kommenteista kannata ottaa itselleen enempää murheita.

onko teillä auto? kaksi? liian kallis sellainen?

asuntolainasta saa lyhennysvapaata, vuokrakämppä on helppo vaihtaa pienempään.



en usko, että on oikeasti mahdotonta jäädä kotiin.

En pystyisi ikinä viemään noin pientä hoitoon.Voimia AP:lle!

Jos löytyy joku tuttu joka voisi hoitaa lastanne niin suostukaa siihen. Kelalta saa siihen tukea. Jos on ylimääräistä omaisuutta, myykää pois. Elämä on täynnä valintoja.

lapsi on aloittanut totuttelun päiväkotiin ja sinä saanut uuden työpaikan.



Meillä hieman nuorempi lapsi, joka aloitti päiväkodissa heti 1 vuotiaana.

Käytännössä kuitenkin alku on mennyt sairastaessa noin 1-1,5 kuukautta putkeen. Minusta kuitenkin lapsen on hyvä oppia sosiaalisuuteen ja ohjattuun toimintaan pienestä pitäen. Haluan myös opiskella ja työskennellä. Vaikka tuntuisikin ettei joinakin päivinä ehdi tehdä ns. mitään niin en ole kyllä myöskään kokenut suhteeni lapseeni, itseeni, puolisoon jne. olevan " umpikujassa" . Sinuna katsoisin tilannetta eteenpäin positiivisemmin. Elämässä on pakko pärjätä.