Lue keskustelun säännöt.
Ei susta ole mihinkään
Mitä mä teen
09.03.2023 |
Näin isäni sanoi ensimmäisen kerran (niin että muistan) 1983. Samaa se hoki kun mut hakattiin koulussa viikoksi sairaalaan ekan kerran. Myöhemmin sen mielestä mä vaan liioittelin, ei susta ole mihinkään jos et vastaan kykene laittamaan.
Onnekseni opettajat rehtoria myöten oli samaa mieltä, mun syytä se oli kun ei ollut varaa muotivaatteisiin.
Olen kuitenkin ollut myös isäni tukena hänen vanhetessaan ja sairastumisen jälkeen.
Nyt hän kuitenkin on ilmeisesti joutunut huijatuksi ohjeistani huolimatta, ei selvästi kerro kaikkea, ja syyttää, ketäs muuta kuin, minua.
Olenko liian julma jos nyt sanon, että tämä pelleily loppuu tähän ja jätän hänet oman onnensa ojaan?
Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Menneisyys, ja muut syyt, vaikuttaa itseeni edelleen, tai varsinkin nyt, niin, että jos mulla olisi patruunoita aseeseen, lopettaisin itseni tähän sen sijaan, että edes yrittäisin purkaa tunteitani edes johonkin. Ystävät on hylänneet kun olen usein muuttanut työn perässä (heidän sanoman mukaan) ja viimeisetkin kun hiljattain jouduin jäämään töistä sairaseläkkeelle (onnettomuus töissä), joten kiitos vaan teille, kivaa oli, mutta enää ei ole varaa matkustella.
Olen ruma, lihava ja hampaaton p**ka joka on pakotettu oppimaan pelkäämään ihmisiä.
Yksi isäni suosikkihokemista on; ei susta ole edes kenkiis tartuneeseen koiranp**skan putsaajaks...
Ei vaan jaksa enää yrittää. Enkä niitä kutejakaan saa laillisesti, laittomasti en osaa etsiä, millä hitolla saan tän loppumaan, siis itseni?
Kommentit (16)
Teillä on paskat vanhemmat. Lopettakaa matelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti, yrittäkää unohtaa surkeat vanhempanne. Maailmasta löytyy teillekin täyspäisiä ihmisiä tueksi ja seuraksi.
Sä saat tehdä ihan mitä sä haluat. Ei sulla ole mitään velvollisuutta tukea sun isääsi vain koska se on sun isäsi. Mitä sä haluaisit tehdä (jos et mieti itsesi tappamista)? Sullahan on mahdollisuus kaikkeen. Voit unohtaa sun isäsi, pakata matkalaukun ja aloittaa uuden elämän missä tahansa. Voit tehdä mitä vaan. Sä et ole yhtäkuin sun isäsi paskat kommentit.
Minulla oli kaveri joka hakattiin yläasteella seiskaluokalla ja isän kommentit oli juuri luokkaa "ei susta ole mihinkään". Myöhemmin kaverin vanhemmat erosi ja ysiluokalla sen isäpuoli opetti miten kiusaaja putoaa maahan kun sitä lyö palleaan. Joskus vaihtamalla paranee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti, yrittäkää unohtaa surkeat vanhempanne. Maailmasta löytyy teillekin täyspäisiä ihmisiä tueksi ja seuraksi.
Joo, on täällä maailmassa kivojakin ihmisiä. Itse en lukeudu niihin mutta on niitäkin. Tsemppiä vaan.
Kivojakin ihmisiä on, vaan nykyään kovin harvassa, varsinkin heille jotka ei sovi nykynormeihin. Tsemppien sijaan voisin kaivata ehkä kivutonta poistumista, ettei miusta olisi enempää harmia suvulle, entisille ystäville kuin muillekkaan. Mutta on näköjään muillakin huonoja kokemuksia, miksi niistä ei koskaan puhuta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun isä on ollut varmaan narsisti. Tilaa tai osta halpamuodista sopivia vaatteita. Siinä huomaa, että ei tarvitse rahaa. Vanhemmat ovat aiheuttaneet kiusaamisen.
Keskustelun avaaja kirjoitti:
Kivojakin ihmisiä on, vaan nykyään kovin harvassa, varsinkin heille jotka ei sovi nykynormeihin. Tsemppien sijaan voisin kaivata ehkä kivutonta poistumista, ettei miusta olisi enempää harmia suvulle, entisille ystäville kuin muillekkaan. Mutta on näköjään muillakin huonoja kokemuksia, miksi niistä ei koskaan puhuta?
Kuulostat rasittavan negatiiviselta ihmiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiintymyssuhdehäiriö. Olet jäänyt siihen kuin odottamaan korjaavaa kokemusta. Että jatkaa samoin mutta toivoo erilaista lopputulosta. Niin ei tapahdu.
Isästä ei muutos lähde, sinun on muututtava. Et odota hänen lupaansa eroon sillä sitä lupaa ei tule.
Koska luonnossa ei ole tyhjiötä, tarvit jotain tilalle. Etsi vertaistukea esim AAL.
Tee toipumisestasi elämäsi tärkein asia. Laita isän numero estoon äläkä mieti enää yhtään.
Huomenna varaat ajan hammashoitoon. Soita auttaviin numeroihin. Sinulla on paitsi oikeus myös velvollisuus pitää puolesi.
Olet ainoa sinä, tärkeä ja arvokas. Ei tarvi miettiä turhaa ja mitätöntä, sitä isää. Vaan ajattele tärkeää ja arvokasta. Tee toipumisesta elämäsi tärkein asia.
Vierailija kirjoitti:
Keskustelun avaaja kirjoitti:
Kivojakin ihmisiä on, vaan nykyään kovin harvassa, varsinkin heille jotka ei sovi nykynormeihin. Tsemppien sijaan voisin kaivata ehkä kivutonta poistumista, ettei miusta olisi enempää harmia suvulle, entisille ystäville kuin muillekkaan. Mutta on näköjään muillakin huonoja kokemuksia, miksi niistä ei koskaan puhuta?
Kuulostat rasittavan negatiiviselta ihmiseltä.
Niin sinäkin, ei hauska tutustua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minutkin on haukkumalla kasvatettu (ilmeisesti kuitenkin aivan hyvää tarkoittaen) kun isäni mielestä lapsi menee kehumalla pilalle, tosin ei noin karkein sanakääntein. Minulle sanottiin aina., että sinusta ei ole mihinkään.
Aika totaalinen määrittely kyllä.
Olin jo valmiiksi lannistettu kun menin kouluun, ei ihme, että jouduin koulukiusatuksi.
En siitä voinut kenellekään kertoa kotona kun ei meillä mistään henkilökohtaisista puhuttu. No eipä minusta sitten juuri mitään tullutkaan, isän ennuste toteutui. Lienee tyytyväinen siellä pilven reunalla.
Isä sanoi ennen kuolemaansa, että älä muista pahalla, jonkinlainen anteeksipyyntö siis ja olen anteeksi antanutkin. Kova elämä oli hänelläkin. Toisia en neuvo, tilanteet ovat niin erilaisia.
Nujertavan kasvatuksen seurauksena ei tietenkään mitään hyvää itsetuntoa päässyt kehittymään. On ollut hyvin vaikeaa menestyä elämässä oikein missään tosin oli lapsuudessa muutakin traumaattista, joka vaikutti asiaan. Vuosien terapia on jotakin auttanut mutta tunnen itseni silti epäonnistuneeksi hyvin yksinäiseksi ihmiseksi.
Voimia sinulle ap.
Vierailija kirjoitti:
Minutkin on haukkumalla kasvatettu (ilmeisesti kuitenkin aivan hyvää tarkoittaen) kun isäni mielestä lapsi menee kehumalla pilalle, tosin ei noin karkein sanakääntein. Minulle sanottiin aina., että sinusta ei ole mihinkään.
Aika totaalinen määrittely kyllä.
Olin jo valmiiksi lannistettu kun menin kouluun, ei ihme, että jouduin koulukiusatuksi.
En siitä voinut kenellekään kertoa kotona kun ei meillä mistään henkilökohtaisista puhuttu. No eipä minusta sitten juuri mitään tullutkaan, isän ennuste toteutui. Lienee tyytyväinen siellä pilven reunalla.
Isä sanoi ennen kuolemaansa, että älä muista pahalla, jonkinlainen anteeksipyyntö siis ja olen anteeksi antanutkin. Kova elämä oli hänelläkin. Toisia en neuvo, tilanteet ovat niin erilaisia.
Nujertavan kasvatuksen seurauksena ei tietenkään mitään hyvää itsetuntoa päässyt kehittymään. On ollut hyvin vaikeaa menestyä elämässä oikein missään tosin oli lapsuudessa muutakin traumaattista, joka vaikutti asiaan. Vuosien terapia on jotakin auttanut mutta tunnen itseni silti epäonnistuneeksi hyvin yksinäiseksi ihmiseksi.
Voimia sinulle ap.
Kiitos. Eihän näistä tosiaan ole/voi puhua. Yritin kyllä puhua (kuten varmaan selväksi tuli), mutta selkääni sain niin fyysisesti kuin henkisesti. En ole ajatellut isäni tai muittenkaan läheisteni kuolemaa, en halua heiltä edes läheisyyttä enää. En oikeastaan muiltakaan, halusin vain edes vähän kertoa jollekulle.
Teille, jotka jaksatte, olette vahvoja, ehkä hiljaisia, mutta rohkeita, maailman muuttajia. Jatkakaa puolestani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskustelun avaaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minutkin on haukkumalla kasvatettu (ilmeisesti kuitenkin aivan hyvää tarkoittaen) kun isäni mielestä lapsi menee kehumalla pilalle, tosin ei noin karkein sanakääntein. Minulle sanottiin aina., että sinusta ei ole mihinkään.
Aika totaalinen määrittely kyllä.
Olin jo valmiiksi lannistettu kun menin kouluun, ei ihme, että jouduin koulukiusatuksi.
En siitä voinut kenellekään kertoa kotona kun ei meillä mistään henkilökohtaisista puhuttu. No eipä minusta sitten juuri mitään tullutkaan, isän ennuste toteutui. Lienee tyytyväinen siellä pilven reunalla.
Isä sanoi ennen kuolemaansa, että älä muista pahalla, jonkinlainen anteeksipyyntö siis ja olen anteeksi antanutkin. Kova elämä oli hänelläkin. Toisia en neuvo, tilanteet ovat niin erilaisia.
Nujertavan kasvatuksen seurauksena ei tietenkään mitään hyvää itsetuntoa päässyt kehittymään. On ollut hyvin vaikeaa menestyä elämässä oikein missään tosin oli lapsuudessa muutakin traumaattista, joka vaikutti asiaan. Vuosien terapia on jotakin auttanut mutta tunnen itseni silti epäonnistuneeksi hyvin yksinäiseksi ihmiseksi.
Voimia sinulle ap.Kiitos. Eihän näistä tosiaan ole/voi puhua. Yritin kyllä puhua (kuten varmaan selväksi tuli), mutta selkääni sain niin fyysisesti kuin henkisesti. En ole ajatellut isäni tai muittenkaan läheisteni kuolemaa, en halua heiltä edes läheisyyttä enää. En oikeastaan muiltakaan, halusin vain edes vähän kertoa jollekulle.
Teille, jotka jaksatte, olette vahvoja, ehkä hiljaisia, mutta rohkeita, maailman muuttajia. Jatkakaa puolestani.
Mä en täysin usko, että sä haluat kuolla. Tai uskon siis, että haluat kuolla mutta uskon myös, että joku osa sussa haluaa myös elää. Ehkä haluat vain tappaa tällaisen elämän mitä nyt elät? Tuskin olisit noin pitkää aloitusta tänne kirjoittanut jos olisit täysin varma siitä, että sun aika on nyt mennä. Mikset yrittäisi, sulla ei ole mitään menetettävää. Sanoit, että olet saanut selkääsi lapsena, eli sua on hakattu? Joku sun asemassa oleva ihminen voisi hakata oman isänsä nyt. Mielestäni sekin olisi täysin ymmärrettävää. Sä oireilet sisäänpäin, ehkä oisi aika opetella olemaan vihainen. Suuttumaan sun isälle ja kaikelle sille paskalle mitä se sai sut kokemaan ja käyttää se viha paremman huomisen rakentamiseen. Et sä ole jumissa, oot elossa ja sulla on vaihtoehtoja. Menneisyyttä ei voi muuttaa mutta ihmiset selviää ihan järkyttävistä kokemuksista. Mä tutustun välillä järkyttäviin ihmiskohtaloihin ja mietin, että jos joku on selvinnyt tosta, ehkä mäkin voin selvitä omista haasteistani. Sanoisin, että yritä vielä. Joku voi saada sunkin tarinasta voimaa, mutta kukaan ei ole sitä kuulemassa, jos sä et ole täällä sitä enää kertomassa.
Olen nujertamalla kasvatettu ja vaikeaa on ollut mutta silti elämässä on niin paljon hyvää ja kaunistakin. Hienoja asioita, jotka olen aivan itse löytänyt. Rakastan hoitaa kasveja vuokraamallani viljelypalstalla. Kasvit kiittävät hoidostani, saan siitä onnistumisen kokemuksia.
Muutama koira ja kissa tulee mieleen, joilta olen saanut ehdotonta hyväksyntää. Ja olen kohdannut hyviä ihmisiäkin. Nämä ovat auttaneet eteenpäin. Yritän pitää elämää lahjana.
Minulle äitini sanoi, että kiusaajieni olisi pitänyt hakata minut pahemmin kun minua kiusattiin yläasteella ja pahoinpideltiin välitunnilla ja kiristettiin rahaa. Nyt 30 vuotta myöhemmin äiti ihmettelee, että miksi en soittele.
Niin että älä anna kiusaajavanhempasi voittaa.