Lue keskustelun säännöt.
Exän reaktio yhteydenottoon teki surumieliseksi
07.06.2016 |
Olen onnellisesti avoliitossa hyvän miehen kanssa. Tätä ennen olen seurustellut vakavasti kerran (19-vuotiaasta 24-vuotiaaksi saakka). Tuosta on jo useita vuosia aikaa. Erosimme tuon poikaystävän kanssa hyvissä väleissä, ja alkuun tapasimme vähän väliä, kävimme mm. syömässä. Se sitten luonnostaan väheni ja väheni, ja nyt en ole nähnyt häntä pariin vuoteen. Hänkin seurustelee tahollaan. En tiedä hänen elämästään muuta kuin sen, mitä joskus sosiaalisen median kautta välittyy minulle saakka.
Useimmiten en tietenkään ajattele koko tyyppiä, mutta jokin aika sitten vanhojen valokuvien katseleminen sai aikaan ihmeellisiä tunteita. Koko se aika, kun olin hänen kanssaan, tuntuu täysin epätodelliselta. En jotenkin edes kunnolla muista yhteistä asuntoamme tai yhteiselämäämme muutenkaan. Se tuntuu kuvitelmalta, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.
Päädyin kysymään häneltä viestitse, miten hänellä menee. Hän vastasi yhdellä sanalla että hyvin menee. Kysyin tarkentavasti, asuuko hän vielä samalla paikkakunnalla kuin ennen, eikä hän enää vastannut. Annoin sitten olla.
Tuon jälkeen hän on ollut mielessäni vähän väliä. Ihmeellistä, että olen viettänyt elämästäni useamman vuoden ihmisen kanssa, joka on nyt noin etäinen. Ja miksiköhän hän ei halunnut keskustella ollenkaan? Hänellä on siihen toki oikeus, minusta olisi vaan ollut hauskaa vaihtaa muutama sana. En todellakaan kaipaa häntä edes ystäväksi, mutta silti tuli jotenkin surumielinen olo siitä, että olimme joskus niin tärkeät toisillemme, ja nyt aivan yhdentekeviä. Tai no, minua kyllä olisi kiinnostanut jutella vähän ja kuulla mitä hänen elämässään on tapahtunut. Emme ole koskaan riidelleet pahasti, olemme vain vuosien aikana lakanneet pitämästä yhteyttä.
On vaikea edes täsmentää, millaisia tunteita pääni sisällä liikkuu. Entisen elämän muisteleminen teki olon hieman epämukavaksi, kun se kaikki ei edes tunnu minun elämältäni enää. Minäkö tosiaan asuin siinä kaupunkikaksiossa silloisen mieheni kanssa, minäkö tosiaan ruokin yhteisen akvaarion kaloja ja virkkasin päiväpeittoa parisänkyymme? Ehkä myös vähän loukkaannuin, kun hän on ilmeisesti tehnyt päätöksen ettemme ole enää yhteyksissä. En kyllä sitä aikonutkaan, olisi vain ollut kiva kuulla missä hän nykyään asuu, on töissä ja sellaisia perusasioita.
Oletteko te muut vain jättäneet entiset kumppanit kokonaan ajatuksistanne?
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaisin hyvin pitkälti kuten eksäs.
"Hyvin menee, mutta sovitaanko ettei olla yhteyksissä. Meidän juttu on ollutta ja mennyttä"
Kyllä tämmöinen tylytys nimenomaan huokuu jotain suuria tunteita ja kaunaa, eikä tasapainoista sinut olemista menneiden kanssa.
Ainakaan aiemmin exän suhtautuminen ei ole ollut tuollainen. Jos olisi (ja nyt ilmeisesti on), niin se on minulle ok. Minä itse en polta siltoja takanani, en ainakaan tylysti, ei kuulu tapoihini.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ex kuitenkin on kaverini Facebookissa ja seuraa minua Instagramissa, joten siinä mielessä hän ei ole ilmaissut haluavansa kokonaan eroon minusta. Minulle on aivan sama, olemmeko ystäviä somessa, mutta noidenkaan asioiden takia en olisi voinut mistään päätellä ettei hän halua yhteydenottoa.
ap
Eli ette ole vieläkään päässyt toisistanne täysin irti. Vuosienkin jälkeen luultavasti kumpikin kyttää toisen kuvia ja statuspäivityksiä. Varsinkin heikkoina hetkinä. Hitto että minä halveksin teitä some-ihmisiä. Tätäkään ongelmaa sinulla ei olisi, jos olisit oikeasti katkaissut kaikki yhteyden silloin aikanaan. Mutta piti jättää jotain kytköksiä.
Vierailija kirjoitti:
Muakin inhottaa mm. Lukio ja ammattikouluaikaisten kavereitten näkeminen, koska silloin olin niin eri ihminen kuin nykyään ja nää menneisyyden ihmiset kaivavat kaikki vanhat arvet esiin. Ihan kuin olisin edelleen samanlainen tai silloin päteneillä jutuilla olisi edelleen merkitystä.. Ärsytti jopa kun yksi lukioaikainen kaveri kehui tyylikkyyttäni ihan kuin en olisi osannut pukeutua aina..
Samasta syystä en pidä yhteyttä eksiin koska ne muistuttavat siitä soasta menneisyyttä joka oli niin kieroutunutta ja kamalaa ja hekään eivät ole pitäneet yhteyttä takaisin päin.
Eksäsi on fiksu kuitatessaan kyselysi parilla lauseella. Hän ilmeisesti arvostaa nykyistä vaimoaan ja haluaa keskittyä nykyhetkeen menneisyyden haihattelun sijaan. Itse seurustelin miehen kanssa joka ei noin toiminut ja miten kamalalta se tuntuikaan, koska se paljasti miehen kykenemättömyyden päästä eteen päin elämässä.
Voi jeesus tätä palstaa... Missä puhuttiin VAIMOSTA? Missä? Mikä ihmeen pakkomielle joillain on siihen sanaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex kuitenkin on kaverini Facebookissa ja seuraa minua Instagramissa, joten siinä mielessä hän ei ole ilmaissut haluavansa kokonaan eroon minusta. Minulle on aivan sama, olemmeko ystäviä somessa, mutta noidenkaan asioiden takia en olisi voinut mistään päätellä ettei hän halua yhteydenottoa.
ap
Eli ette ole vieläkään päässyt toisistanne täysin irti. Vuosienkin jälkeen luultavasti kumpikin kyttää toisen kuvia ja statuspäivityksiä. Varsinkin heikkoina hetkinä. Hitto että minä halveksin teitä some-ihmisiä. Tätäkään ongelmaa sinulla ei olisi, jos olisit oikeasti katkaissut kaikki yhteyden silloin aikanaan. Mutta piti jättää jotain kytköksiä.
En kyttää. Jos hän julkaisee päivityksen, niin toki sen näen, mutta niin ohi ne ovat minulta menneet että en ole todellakaan muistanut koko ihmisen olemassaoloa. Usko pois, suhteemme oli loppuaikoina sen verran kuollut, että mitään kyttäämisen aihetta ei vain enää ole. Minusta tuntuisi tylyltä poistaa hänet Facebookista, mutta jos hän niin tekisi niin se olisi ihan ok. Hänen olemassaolonsa kaverilistallani ei minua kuitenkaan haittaa. Tämänkin koko episodin laukaisivat ne vanhat kuvat yhteisestä asunnostamme.
ap
Vähän ihmettelen näitä tylyjä näkemyksiä existä. Tulee itselleni pakostakin mieleen, että nämä suhteet eivät ole olleet tunne-elämältään syviä tai pitkäkestoisia. Kyllä mun ex todennäköisesti kulkee jollakin tasolla läpi elämän rinnallani. Polut eivät kohtaa kuin kerran -pari vuodessa jonkun puhelun merkeissä, mutta ne kohtaa ihan lämpimästi ja voin vieläkin luottaa siihen, että tiukan paikan tullen häneltä saa apua -luotan jopa enemmän exän tukeen kuin nyksäni joka vaikuttaa useiden vastaajien mukaisesti vain hetkessä kulkijaksi ja hiukan "kylmäksi". Mun ja nyksän suhde on toimivuudelta parempi kuin exän, mutta exäni on luonteeltaan jotenkin lempeämpi. Olimme exän kanssa yhdessä 13 vuotta ja hän on vieläkin sinkkumies mutta syy ei oo missään takaisinkaipuussa. Lãhinnä tarkoitin kertoa viestillã että joidenkin exien täyshylkäys on verrattavissa sisarussuhteen hylkäämiseen. Valitettavasti kyseenalaistan yleensä mielessäni näiden ihmisten kyvyn aitoihin ja lämpimiin tunteisiin jos exää vihataan eikä hänen olemassaolonsa edes kiinnostaisi. Kyllä minä yhä itkisin jos kuulisin vaikka hänen kuolleen. Hän on ex, ei merkityksetön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muakin inhottaa mm. Lukio ja ammattikouluaikaisten kavereitten näkeminen, koska silloin olin niin eri ihminen kuin nykyään ja nää menneisyyden ihmiset kaivavat kaikki vanhat arvet esiin. Ihan kuin olisin edelleen samanlainen tai silloin päteneillä jutuilla olisi edelleen merkitystä.. Ärsytti jopa kun yksi lukioaikainen kaveri kehui tyylikkyyttäni ihan kuin en olisi osannut pukeutua aina..
Samasta syystä en pidä yhteyttä eksiin koska ne muistuttavat siitä soasta menneisyyttä joka oli niin kieroutunutta ja kamalaa ja hekään eivät ole pitäneet yhteyttä takaisin päin.
Eksäsi on fiksu kuitatessaan kyselysi parilla lauseella. Hän ilmeisesti arvostaa nykyistä vaimoaan ja haluaa keskittyä nykyhetkeen menneisyyden haihattelun sijaan. Itse seurustelin miehen kanssa joka ei noin toiminut ja miten kamalalta se tuntuikaan, koska se paljasti miehen kykenemättömyyden päästä eteen päin elämässä.Voi jeesus tätä palstaa... Missä puhuttiin VAIMOSTA? Missä? Mikä ihmeen pakkomielle joillain on siihen sanaan.
Takerru nyt vielä vähän enemmän siihen yhteen sanaan mikä nyt on aika sicuseikka.
Tulee kylmiä väreitä, kun ajattelenkin jotain 10 vuoden takaista exää, joka yhä ajattelee mua ja pitää paikkaa sydämessään. Brrrr....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmeellisiä vastauksia täällä. Ymmärrän sua ap. Ihmettelen itsekin, miten pitäisi muka suhtautua siihen, ettei voi enää olla ystäviä sopuisan eron jälkeen. Ainakin oma exäni oli minun paras ystäväni, eikä sellaisia tule helposti vastaan. Kaipaan häntä edelleen ystävänä. Tottakai siis on hyvä jatkaa omaa elämää, mutta miksi on niin hirveää vaihtaa kuulumisia?
Välinpitämättömyys ei minusta ole kovin suuri tunne. Sitä tunnen exiäni kohtaan ja vastaisin hyvin lyhytsanaisesti jos ollenkaan yhteydenottoihin. Ei vain enää kiinnosta. Kiitos ja hyvästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän ihmettelen näitä tylyjä näkemyksiä existä. Tulee itselleni pakostakin mieleen, että nämä suhteet eivät ole olleet tunne-elämältään syviä tai pitkäkestoisia. Kyllä mun ex todennäköisesti kulkee jollakin tasolla läpi elämän rinnallani. Polut eivät kohtaa kuin kerran -pari vuodessa jonkun puhelun merkeissä, mutta ne kohtaa ihan lämpimästi ja voin vieläkin luottaa siihen, että tiukan paikan tullen häneltä saa apua -luotan jopa enemmän exän tukeen kuin nyksäni joka vaikuttaa useiden vastaajien mukaisesti vain hetkessä kulkijaksi ja hiukan "kylmäksi". Mun ja nyksän suhde on toimivuudelta parempi kuin exän, mutta exäni on luonteeltaan jotenkin lempeämpi. Olimme exän kanssa yhdessä 13 vuotta ja hän on vieläkin sinkkumies mutta syy ei oo missään takaisinkaipuussa. Lãhinnä tarkoitin kertoa viestillã että joidenkin exien täyshylkäys on verrattavissa sisarussuhteen hylkäämiseen. Valitettavasti kyseenalaistan yleensä mielessäni näiden ihmisten kyvyn aitoihin ja lämpimiin tunteisiin jos exää vihataan eikä hänen olemassaolonsa edes kiinnostaisi. Kyllä minä yhä itkisin jos kuulisin vaikka hänen kuolleen. Hän on ex, ei merkityksetön.
No mä kyseenalaistan kaltaistesi empatiakyvyn: jos mun elämäni menee näin, niin muilla ei voi olla erilaisia kohtaloita, vaan jos muut reagoi eri tilanteessa eri tavalla kuin mä tässä, niin muissa on vikaa, koska itse ole se Kaikkein Syvällisin.
Mä olen väleissä nimenomaan niiden yhdentekevien exien kanssa. Siis niiden, joiden kanssa suhde vain kuivui nimenomaan tunteiden laimenemisen vuoksi kokoon.
Sen sijaan en ole missään tekemisissä sen ihmisen kanssa, jota rakastin ja joka oli paras ystäväni ja uskottuni 14 vuotta. En halua tietää hänestä tai hänen elämästään mitään.
Fiksu ihminen voi keksiä tähän muita selityksiä kuin sen, että minulla ei ole kykyä aitoihin tunteisiin.
Yleensä kun joku säilyttää pusukuvat eksän kanssa facebookissa ja ties mitä kaapeissaan, niin vastaukset ovat sitä tasoa, että menneisyys on tehnyt sellaiseksi kuin on ja se on tärkeä osa itseään ym. Nyt sitten kun ap ottaa yhteyttä eksään, joka on melkein kuin ei koskaan olisi ollutkaan osa hänen elämäänsä, niin tuolla viiden vuoden ajanjaksolla ei olekaan mitään merkitystä. Jos asia yleensä on niin, niin miksi sitten täytyy takertua siihen liittyvään materiaaliin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ymmärrän sua ap. Mullekin tulisi varmaan vähän surumielinen olo, jos eksä torppaisi yhteydenoton noin. Me pidetään myös yhteyttä näin melkein kymmenen vuotta eron jälkeenkin, ei usein, mutta nykyisellään ehkä kerran tai pari vuodessa. Aina on mukava puhua hänelle ja kuulla kuulumisiaan kun samalle paikkakunnalle satutaan. Hän oli niin pitkään tärkeä osa mun elämää, joten tottakai mua kiinnostaa miten hänellä menee vaikka en millään tasolla osaisi edes ajatella yhteen palaamista. Se osa meidän suhteesta kului loppuun jo paljon ennen eroamme. Pitäisin joka tapauksessa aika kummana jos hän yhtäkkiä jättäisi vastaamatta viestiin noin töksähtäen. Oletuksena varmaan olisi, että hänellä on joku naisystävä, joka ei pidä yhteydenpidosta eksiin, mikä on tietenkin ihan ok, mutta kai se nyt saisi harmittaa. En sano, että kaikkien pitäisi olla kavereita eksien kanssa, mutta vähän tylyjä nämä jotkut vastaukset missä pidetään tällaista vain menneisyydessä roikkumisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ihmettelen näitä tylyjä näkemyksiä existä. Tulee itselleni pakostakin mieleen, että nämä suhteet eivät ole olleet tunne-elämältään syviä tai pitkäkestoisia. Kyllä mun ex todennäköisesti kulkee jollakin tasolla läpi elämän rinnallani. Polut eivät kohtaa kuin kerran -pari vuodessa jonkun puhelun merkeissä, mutta ne kohtaa ihan lämpimästi ja voin vieläkin luottaa siihen, että tiukan paikan tullen häneltä saa apua -luotan jopa enemmän exän tukeen kuin nyksäni joka vaikuttaa useiden vastaajien mukaisesti vain hetkessä kulkijaksi ja hiukan "kylmäksi". Mun ja nyksän suhde on toimivuudelta parempi kuin exän, mutta exäni on luonteeltaan jotenkin lempeämpi. Olimme exän kanssa yhdessä 13 vuotta ja hän on vieläkin sinkkumies mutta syy ei oo missään takaisinkaipuussa. Lãhinnä tarkoitin kertoa viestillã että joidenkin exien täyshylkäys on verrattavissa sisarussuhteen hylkäämiseen. Valitettavasti kyseenalaistan yleensä mielessäni näiden ihmisten kyvyn aitoihin ja lämpimiin tunteisiin jos exää vihataan eikä hänen olemassaolonsa edes kiinnostaisi. Kyllä minä yhä itkisin jos kuulisin vaikka hänen kuolleen. Hän on ex, ei merkityksetön.
No mä kyseenalaistan kaltaistesi empatiakyvyn: jos mun elämäni menee näin, niin muilla ei voi olla erilaisia kohtaloita, vaan jos muut reagoi eri tilanteessa eri tavalla kuin mä tässä, niin muissa on vikaa, koska itse ole se Kaikkein Syvällisin.
Mä olen väleissä nimenomaan niiden yhdentekevien exien kanssa. Siis niiden, joiden kanssa suhde vain kuivui nimenomaan tunteiden laimenemisen vuoksi kokoon.
Sen sijaan en ole missään tekemisissä sen ihmisen kanssa, jota rakastin ja joka oli paras ystäväni ja uskottuni 14 vuotta. En halua tietää hänestä tai hänen elämästään mitään.
Fiksu ihminen voi keksiä tähän muita selityksiä kuin sen, että minulla ei ole kykyä aitoihin tunteisiin.
Ei mun tarvi tuntea empatiaa sua kohtaan vaan sun tarvii tuntea empatiaa niitä ihmisiä kohtaan jotka ovat olleet ja on sun elämässäs. Siinä on just ero. Saa olla tosi kylmä ihminen jos ei välitä edes tuntemistaan ihmisistä.
Uskon tietäväni mistä puhun. Oon kohta 40v ja omasta erosta on 10v aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä ymmärrän sua ap. Mullekin tulisi varmaan vähän surumielinen olo, jos eksä torppaisi yhteydenoton noin. Me pidetään myös yhteyttä näin melkein kymmenen vuotta eron jälkeenkin, ei usein, mutta nykyisellään ehkä kerran tai pari vuodessa. Aina on mukava puhua hänelle ja kuulla kuulumisiaan kun samalle paikkakunnalle satutaan. Hän oli niin pitkään tärkeä osa mun elämää, joten tottakai mua kiinnostaa miten hänellä menee vaikka en millään tasolla osaisi edes ajatella yhteen palaamista. Se osa meidän suhteesta kului loppuun jo paljon ennen eroamme. Pitäisin joka tapauksessa aika kummana jos hän yhtäkkiä jättäisi vastaamatta viestiin noin töksähtäen. Oletuksena varmaan olisi, että hänellä on joku naisystävä, joka ei pidä yhteydenpidosta eksiin, mikä on tietenkin ihan ok, mutta kai se nyt saisi harmittaa. En sano, että kaikkien pitäisi olla kavereita eksien kanssa, mutta vähän tylyjä nämä jotkut vastaukset missä pidetään tällaista vain menneisyydessä roikkumisena.
Entä jos se on mies itse joka ei halua pitää yhteyttä?
Vierailija kirjoitti:
Mä ymmärrän sua ap. Mullekin tulisi varmaan vähän surumielinen olo, jos eksä torppaisi yhteydenoton noin. Me pidetään myös yhteyttä näin melkein kymmenen vuotta eron jälkeenkin, ei usein, mutta nykyisellään ehkä kerran tai pari vuodessa. Aina on mukava puhua hänelle ja kuulla kuulumisiaan kun samalle paikkakunnalle satutaan. Hän oli niin pitkään tärkeä osa mun elämää, joten tottakai mua kiinnostaa miten hänellä menee vaikka en millään tasolla osaisi edes ajatella yhteen palaamista. Se osa meidän suhteesta kului loppuun jo paljon ennen eroamme. Pitäisin joka tapauksessa aika kummana jos hän yhtäkkiä jättäisi vastaamatta viestiin noin töksähtäen. Oletuksena varmaan olisi, että hänellä on joku naisystävä, joka ei pidä yhteydenpidosta eksiin, mikä on tietenkin ihan ok, mutta kai se nyt saisi harmittaa. En sano, että kaikkien pitäisi olla kavereita eksien kanssa, mutta vähän tylyjä nämä jotkut vastaukset missä pidetään tällaista vain menneisyydessä roikkumisena.
Tulee mieleen ex mikä kaksi viikkoa jättämiseni jälkeen kirjoitti "olet niin kylmä" kun en suostunut yökylään, vastannut puhelimeen tai viesteihin..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaisin hyvin pitkälti kuten eksäs.
"Hyvin menee, mutta sovitaanko ettei olla yhteyksissä. Meidän juttu on ollutta ja mennyttä"
Kyllä tämmöinen tylytys nimenomaan huokuu jotain suuria tunteita ja kaunaa, eikä tasapainoista sinut olemista menneiden kanssa.
Tällainen tylyys kertoo miljoonista asioista, joita ei tässä avauksessa eritelty. Joistain ihmisistä on vain hyvä päästä irti ja jättää taa, ja joskus se pitää tehdä tylysti. Mä en mitään muuta rasittavampaa tiedä kuin eksän mikä kyselee väkisin kuulumisia tai koittaa pysyä kannoilla. Yksikin eksä (mies) naamioi mustasukkaisen kontrolloinnin kuulumisten vaihtamiseen ja toinen dsiihen että pääsisi mollaamaan selän takana hiukan lisää. Sitä paitsi miksi väkisin kysellä eksien kuulumisia.se on menneisyyttä! Siellä ei ole mitään jännää, vaan tulevaisuudessa on.
Vierailija kirjoitti:
Vähän ihmettelen näitä tylyjä näkemyksiä existä. Tulee itselleni pakostakin mieleen, että nämä suhteet eivät ole olleet tunne-elämältään syviä tai pitkäkestoisia. Kyllä mun ex todennäköisesti kulkee jollakin tasolla läpi elämän rinnallani. Polut eivät kohtaa kuin kerran -pari vuodessa jonkun puhelun merkeissä, mutta ne kohtaa ihan lämpimästi ja voin vieläkin luottaa siihen, että tiukan paikan tullen häneltä saa apua -luotan jopa enemmän exän tukeen kuin nyksäni joka vaikuttaa useiden vastaajien mukaisesti vain hetkessä kulkijaksi ja hiukan "kylmäksi". Mun ja nyksän suhde on toimivuudelta parempi kuin exän, mutta exäni on luonteeltaan jotenkin lempeämpi. Olimme exän kanssa yhdessä 13 vuotta ja hän on vieläkin sinkkumies mutta syy ei oo missään takaisinkaipuussa. Lãhinnä tarkoitin kertoa viestillã että joidenkin exien täyshylkäys on verrattavissa sisarussuhteen hylkäämiseen. Valitettavasti kyseenalaistan yleensä mielessäni näiden ihmisten kyvyn aitoihin ja lämpimiin tunteisiin jos exää vihataan eikä hänen olemassaolonsa edes kiinnostaisi. Kyllä minä yhä itkisin jos kuulisin vaikka hänen kuolleen. Hän on ex, ei merkityksetön.
Mä taas ohmettelen tätä eksien merkityksellisyyden vaalijoita. Eiköhän se ex ole syystäkin ex ja joskus niihin on vain syytäkin ottaa etäisyyttä pysyvästi. Enemmän tulee sellainen olo ettet ole päässyt yli entisestäsi kun romantisoit välejänne noin. Terkkuja uudelle kumppanille, hän varmasti arvostaa olla tässä asemassa jossa ex keikkuu hengessä mukana niin kuin paraskin kaveri. Sitä paitsi mauton vertailu verrata eksää sisarussuhteeseen. Parisuhteen katkaisu on parisuhteen katkaisu eikä mitenkään verratravissa tohon.
Minkä ikäinen olet (en lukenut koko ketjua joten en tiedä, olisiko vastaus löytynyt sieltä)? Tulee päällimmäisenä mieleen, että olet elämässäsi jonkinlaisessa siirtymävaiheessa. Sellaisessa, missä katsotaan taakse päin (toivottavasti hyväksyvästi) ja tehdään eräänlaista surutyötä, ehkä kriiseilläänkin hieman, jotta kypsytään seuraavaan elämänvaiheeseen.
Jos yhtään tuntuu mahdolliselta niin kannattaa lukea elämänkulkuteorioista lisää. Siirtymävaiheet ovat, onneksi, lyhyempiä (1-2 v) kuin stabiilit vaiheet (5-7 v).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ymmärrän sua ap. Mullekin tulisi varmaan vähän surumielinen olo, jos eksä torppaisi yhteydenoton noin. Me pidetään myös yhteyttä näin melkein kymmenen vuotta eron jälkeenkin, ei usein, mutta nykyisellään ehkä kerran tai pari vuodessa. Aina on mukava puhua hänelle ja kuulla kuulumisiaan kun samalle paikkakunnalle satutaan. Hän oli niin pitkään tärkeä osa mun elämää, joten tottakai mua kiinnostaa miten hänellä menee vaikka en millään tasolla osaisi edes ajatella yhteen palaamista. Se osa meidän suhteesta kului loppuun jo paljon ennen eroamme. Pitäisin joka tapauksessa aika kummana jos hän yhtäkkiä jättäisi vastaamatta viestiin noin töksähtäen. Oletuksena varmaan olisi, että hänellä on joku naisystävä, joka ei pidä yhteydenpidosta eksiin, mikä on tietenkin ihan ok, mutta kai se nyt saisi harmittaa. En sano, että kaikkien pitäisi olla kavereita eksien kanssa, mutta vähän tylyjä nämä jotkut vastaukset missä pidetään tällaista vain menneisyydessä roikkumisena.
Entä jos se on mies itse joka ei halua pitää yhteyttä?
Tarkoitatko, että ex itse on tullut siihen tulokseen ettei halua pitää enää yhteyttä? Tottakai sekin on ok jos toisen osapuolen mielestä yhteydenpito ei syystä tai toisesta tunnu enää hyvältä, kyllähän tällaiset(kin) ihmissuhteet pohjautuvat vapaaehtoisuudelle kummaltakin puolelta. Tarkoitin tuolla, että uusi naisystävä olisi varmaan ensimmäinen mahdollinen syy joka tulisi omaan mieleen tällaisessa tapauksessa, missä toinen ei yhtäkkiä vuosien jälkeen haluaisikaan pitää yhteyttä.
Kyllä tämmöinen tylytys nimenomaan huokuu jotain suuria tunteita ja kaunaa, eikä tasapainoista sinut olemista menneiden kanssa.